Kirjoitukset avainsanalla tuomitseminen

 

Olemme kuulleet varman useinkin nämä tutut sanat: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi!” Tuomitseminen tarkoittaa toisen ihmisen kokonaisvaltaista syyttelyä, arvostelua ja väheksymistä. Tavanomaiset erimielisyydet ovat asia erikseen.

Jesuiittapappi ja maailmankuulu kirjailija Richard Rohr pyrkii ymmärtämään, mistä taipumuksemme tuomita muita ihmisiä syntyy. Erääksi näkökulmaksi hän tarjoaa psykoanalyytikko Jungin tulkinnat ”varjoista”.

Varjolla tarkoitetaan sitä, että ihminen ei halua nähdä omia pelkojaan, pettymyksiään ja vaille jäämisiään, koska se tuottaa kipua.  Siksi hän kieltää ne ja kätkee mielensä syvyyksiin. Ne eivät kuitenkaan pysy kätköissään vaan projisoituvat ympärillämme oleviin ihmisiin toisten syyttelynä, tuomitsemisena, jopa vihamielisyytenä.  Syytämme jotakuta, joka uskaltaa tehdä sitä mitä me emme uskalla. Tai sitä että joku saa sitä, mitä emme itse saa vaikka haluaisimme.

Varjon tarkoitus ei ole alunperin paha, koska se on syntynyt omista täyttymättömistä tarpeistamme. Mutta tunnistamattomana se voi heijastua pahana ulospäin, koska se saa meidät kapeuttamaan näkökenttäämme. Ummistamme silmämme ja ymmärryksemme toisten ihmisten tarpeilta ja keskitymme itsekkäästi omaan itseemme.

Kaikilla ihmisillä on oman itsensä suhteen ”sokeat kohtansa”. Emme tunnista niitä! Joskus sisäinen pahoinvointi pakottaa kuitenkin meidät katsomaan rehellisesti omaan sisimpäämme. Mitä pelkään? Mitä kaipaan? Puutteidensa tunnustaminen ei ole helppoa. Se edellyttää itsensä paljastamista, rehellisyyttä ja nöyryyttä. Siksi sen pelätään tuottavan häpeää myös muiden silmissä.

 Uskallus nähdä ja tuoda omat kipumme ja tarpeemme valoon johtaa kuitenkin sisäiseen vapautukseen. Tällöin heikkouksista, jotka näemme itsessämme, tulee meille kasvun paikkoja ja sen myötä vahvuuksia. Sanotaan "Silloin kun olen heikko, olen väkevä!" Miten se on mahdollista? Kun näemme epätäydellisyytemme ja pyydämme apua Jumalalta, Hän johdattaa meidät kasvuun ja vapauteen. Hän ymmärtää heikkouttamme ja antaa ne anteeksi.  Tähän tarvitaan tunnetta vahvemman turvasta. Mutta se palkitaan! "Se joka alentaa itsensä, se ylennetään". 

Kun silmät avautuvat myös muiden ihmisten tarpeille,halu tuomita häviää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogin nimi ”Maan korven kulkijoita” tuo mieleen käsi kädessä kulkevat lapset ylittämässä vaarallista rotkoa. Taustalla enkeli antamassa turvaa.

Ihmisenä oleminen sisältää haasteita koko matkansa osalta. Vastoinkäymisiä, pettymyksiä mutta myös iloa ja onnistumisia. Jopa kiitollisuutta!

Tässä blogissa yhdistetään kirjoittajan omaa elämänkokemusta, psykologista tietoa ja hengellistä pohdintaa. Kirjoittajan elämän haasteet eivät ole poikkeuksellisia. Ne liittyvät esimerkiksi siihen, kuinka selvitä ristiriitaisista tunteista suhteessa omaan lapsuuteensa, vanhan äitinsä hoitamiseen ja omaan ikääntymiseensä. Ja sittemmin äidin kuolemaan. Hengellisten asioiden merkitystä pohditaan elämää voimaannuttavana tekijänä.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva helsinkiläinen psykologi ja psykoterapeutti, kolmen aikuisen lapsen äiti, viiden pienen lapsen mummo, sekä 93 vuotiaana kuolleen äidin tytär. Avioliitossa 47 vuotta.

Blogiarkisto

Kategoriat