Näin yöllä unen eksymisestä vieraassa kaupungissa. Mielessäni oli hämärä käsitys siitä, mihin olisin menossa, mutta suunnista tai reiteistä ei ollut mitään tietoa. Kukaan ei osannut auttaa ja puhelin ei tietenkään toiminut, kun yritin soittaa ja kysellä neuvoja. Olin itseni varassa. Hätä teki tuloaan.

Näen aika usein eksymisunia, vaikka ne eivät yleensä varsinaiseen katastrofiin päädykään.

Luin jostakin selitysoppaasta, että unet eksymisestä symboloivat mielen sisäistä valintatilannetta, suunnan muutosta, jossa unen näkijä on epävarma tulevaisuudestaan.

Kerroin unesta ystävälleni ja kysyin, ovatko eksymisunet hänelle tuttuja. Eivät kuulemma olleet. Jäimme yhdessä pohtimaan, mistä tällaiset unet voisivat tulla. Ystäväni arveli, että koska hän on tottunut selviytymään jo lapsena omin voimin, hän tietää unessakin selviytyvänsä.

Entä minä? Voisi luulla, että kotini ainoana lapsena pienessä maalaiskylässä tarpeisiini olisi ehditty vastata, että olisin saanut huomiota ja turvaa yllin kyllin. Kuitenkin muistan huoleni, kun odotin töistä kotiin palaavaa äitiäni. Pelon, että entä jos hän ei enää tulekaan. Tai yöllisen takertumiseni ja hädän tunteeni. Mistä ne olivat peräisin? Sitä en saa varmuudella koskaan tietää. Kenties kotini ilmapiirissä liikkui jotakin, joka sai lapsen varuilleen ja pelkäämään näkymätöntä uhkaa. 

Turvan tarve, yksin jäämisen pelko, ne lienevät lapsen ja myös aikuisen pelkojen taustalla.

Sama asia voi näyttäytyä myöhemmin myös omien tuntemusten huolestuneena tarkkailuna, sairastumisen pelkona, huolena lasten tulevaisuudesta, maailman katastrofien murehtimisena, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Psykoterapeuttina tunnen murehtimistaipumuksen ja menetelmät, millä ahdistuksen ongelmaa hoidetaan. Aihepiiristä on käyty monet kurssit ja koulutustilaisuudet. Lapsuudessa koetulla turvalla on merkityksensä. Terapeutin työssäni kannustan asiakkaitani ottamaan vastaan vaikeatkin tunteet ja ankkuroimaan itsensä turvalliseen maaperään ja hyväksyvään läsnäoloon. Kehotan myös kyseenalaistamaan huoliensa todenperäisyyden.

Näillä menetelmillä on oma tehonsa. Mutta kuitenkin mielen pohjalle voi elämän suurissa asioissa jäädä kysymys: mikä on todellinen turvani.  Voinko hallita elämääni? Olisiko jossain sellainen rauha, joka ei ole riippuvainen ajatusmalleistani tai harjoittelutekniikoistani.

Kouluvuosinamme olemme lukeneet uskonnon oppikirjoja ja kuulleet kristinuskoon liittyviä kertomuksia Taivaan isän suojeluksesta. Olemme ehkä nähneet mummolan seinällä taulun vaarallista rotkoa ylittävistä lapsista, joiden takana seisoo siipensä levittänyt suojelusenkeli. Onko tämä kaunista satua, vai olisiko näille lupauksille katetta?

Tämä kysymys on ollut mieleni taustoilla lapsuudesta alkaen, mutta ikävuosieni lisääntyessä olen halunnut lähteä tutkimaan asiaa lähemmin. Olisiko oikeasti löydettävissä turvan lähde myös oman itsemme ulkopuolelta. Kysymys on tarkentunut sanaksi luottamus. Uskallanko luottaa hyvään?

Kristillisen luottamuksen ytimessä on, uskaltaako esim. uupumuksen tai ahdistuksen kuormittaessa hellittää ponnistelustaan ja luovuttaa vastuun tilanteesta toiselle, Jumalalle, ja luottaa hänen apuunsa?  Nykyajan ihmiselle vastuun luovuttaminen on vaikeaa, koska on aina ollut selvittävä itse, löydettävä voimat omasta itsestään. Ja näytettävä myös muille, että pärjää.

Käännyttäessä Jumalan puoleen ratkaisun oletetaan ehkä tulevan heti ja toivomuksemme mukaisena, kuin tilauksestamme toimitettu paketti. Odotetaan yhtäkkistä suurta helpotusta, asian ratkeamista. Ja jos näin ei tapahdu, tästä toivosta luovutetaan ja siirrytään jatkamaan omaa ponnistelua.

Luottamus on kuitenkin pikemminkin askel askeleelta etenevä, mielen sisäinen prosessi, jonka kuluessa opetellaan luovuttamaan ohjausvaltaa itseltä Jumalalle. Se tapahtuu uskaltamalla lähestyä häntä ja suostumalla hänen yhteyteensä.

Jumalan apu ei ole odotettu ”humahdus” yläilmoista, vaan kätkeytyy elämämme normaaleihin tapahtumiin. Se voi ottaa käyttöönsä jo olemassa olevia ulkoisen avun keinoja, mukaan lukien myös psykoterapian menetelmiä. Tavoitteet jopa kuulostavat samoilta: älä yritä hallita kaikkea, älä ota kantaaksesi kaikkea vastuuta asioista. Luovuta vastuuta muille ja salli myös muiden auttaa taakkasi kantamisessa. Puhu rehellisesti tuntemuksistasi, saat ystävien tukea. Jakaessasi heille, hekin saavat sinulta. Näin saat voimaa. Et ole yksin. 

Vähitellen saatetaan alkaa nähdä hyviä asioita, onnistumisen ja ilon hetkiä, oikeaan aikaan tapahtuneita sattumuksia. Tämä kaikki johtaa lisääntyneeseen luottamukseen, että asiat voivat mennä hyvin, myös jatkossa. Taakat helpottavat, kun tiedämme, ettei niitä tarvitse kantaa yksin.

Aina pyytämämme ei kuitenkaan tapahdu. Emme voi määrätä elämää ja joudumme kohtaamaan myös todellisia vastoinkäymisiä. Mutta silloinkin voimme luottaa saavamme  lohdun ja kyvyn kestää.

Riippumatta siitä, missä muodossa ja miltä suunnalta apu tulee, se voidaan nähdä rakkauden viestinä. Kokemuksena se voi olla konkretiaa, toisten ihmisten antamaa läheisyyttä ja tukea, mutta jollain tasolla "tiedämme", mikä on sen alkulähde. 

Luottamus on elämän mittainen matka.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogin nimi ”Maan korven kulkijoita” tuo mieleen käsi kädessä kulkevat lapset ylittämässä vaarallista rotkoa. Taustalla enkeli antamassa turvaa.

Ihmisenä oleminen sisältää haasteita koko matkansa osalta. Vastoinkäymisiä, pettymyksiä mutta myös iloa ja onnistumisia. Jopa kiitollisuutta!

Tässä blogissa yhdistetään kirjoittajan omaa elämänkokemusta, psykologista tietoa ja hengellistä pohdintaa. Kirjoittajan elämän haasteet eivät ole poikkeuksellisia. Ne liittyvät esimerkiksi siihen, kuinka selvitä ristiriitaisista tunteista suhteessa omaan lapsuuteensa, vanhan äitinsä hoitamiseen ja omaan ikääntymiseensä. Ja sittemmin äidin kuolemaan. Hengellisten asioiden merkitystä pohditaan elämää voimaannuttavana tekijänä.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva helsinkiläinen psykologi ja psykoterapeutti, kolmen aikuisen lapsen äiti, viiden pienen lapsen mummo, sekä 93 vuotiaana kuolleen äidin tytär. Avioliitossa 47 vuotta.

Hae blogista

Sisältö jatkuu mainoksen alla