Sinua autetaan

Iän karttuminen verottaa jaksamista. Jo pelkästään liikkuminen voi olla vaikeaa esim. erilaisten nivelvaivojen takia.  Erityiset sairaudet ja kivut lisäävät kuormaa.

Elämässä on onneksi iästä riippumatta mukavia tapahtumia ja haasteita, lähtemisiä, kohtaamisia ja vieraiden tapaamisen odottelua. Kuitenkin huoli omasta jaksamisesta voi mukaviakin asioita odotellessa luoda kuormittuneisuutta ja stressiä.

Jaksanko, selviänkö tulevasta, kysyy mieli? Vastaus yrittää rohkaista ”kyllä, olet aina selvinnyt!”. Epäröintien takana tunnistan ”vanhan minäni”. Sen jolle on aina ollut tärkeää pärjätä itse! Se on nauttinut suorittamisesta ja kiitoksista. Tuo ”minä” tuntee asemansa uhatuksi ja muistuttaa olemassaolostaan. Se puhuu asiaa, mutta aiheuttaa levotonta mieltä.

Hengellisen tien etsijänä olen kuullut moneen kertaan Jumalan lupauksen siitä, kuinka hän antaa meille turvan ja voiman. Ja kehottaa meitä luottamaan siihen! En kuitenkaan saa tätä rohkaisuviestiä välittömänä vastaväitteenä uhka-ajatuksille. Minun pitäisi vain kyetä luottamaan, että voima tulee, mutta se tulee sillä hetkellä kun sitä tarvitaan. Sitä ei anneta minun käskystäni ennakkoon.

Eräänä aamuna päivän tulevia haasteita ajatellessani mieleeni tuli kuin jostain annettuna sanat ”sinua autetaan, kun pyydät”. Lähemmin niihin paneuduttuani ne alkoivatkin tuntua todelta! Jos kerron jaksamattomuudestani läheisilleni, he kyllä auttavat. Kyläilemään tulevat ystäväni kantavat heti kortensa kekoon, jos tunnustan tarvitsevani apua. Jopa vastaantulevat ihmiset auttavat, jos tietävät apua tarvittavan. Ihmiset oikeastaan auttavat mielellään. Koska siitä tulee heillekin hyvä olo! Kaikki mitä tarvitaan, on uskallus paljastaa itsensä, jaksamattomuutensa ja taakkansa.

Apu tulee myötäeläviltä ihmisiltä. Niiltä, joita itsekin haluaisin olla vaikeuksien hetkellä tukemassa. Vaikka apu tulee ihmisiltä, kuitenkin ajattelen, että avun takana on suuri yhteinen Jumalamme. Häneltä olen avun pyytänyt, hän on se, joka on avun luvannut. Hän on se, joka on antanut meille myötätunnon ja rakkauden lahjan, ja käyttää meitä oman rakkautensa välineenä toinen toisillemme. Uskaltakaamme siis kertoa tarpeemme ja pyytää toisiltamme apua! Kun teemme sen vaatimatta, syyllistämättä, me saamme sitä!

Meille on luvattu apu. ”Saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti!”, sanoo psalmin kirjoittaja luottavaisesti. Mikäpä sen lohdullisempi lupaus ikääntyneelle ihmiselle? Se huone voi sijaita vaikka palvelutalon käytävän varrella. Saan sinne tarvitsemani avun. Mutta mikä tärkeintä, minun ei tarvitse olla siellä yksin. Herra on lupauksensa mukaan kanssani.