Media on viime ajat suorastaan kuohunut maailmalla riehuvia sotia, tuhoja ja luonnon katastrofeja.
Eipä ihme, että ihmismieliä kuormittaa pelko ja epävarmuus. Mietimme ehkä mielessämme, mikä voisi muuttaa suunnan. Yksittäisen ihmisen mahdollisuudet tähän tuntuvat olemattomilta.
Mutta olisiko mailmassamme sittenkin myös hyvää? Näkökulma, jonka media jättää lähes kokonaan huomioimatta.
Mikä voisi viitata tähän hyvään? Olen itse ilahtuneena hämmästellyt, kuinka vieraat, sattumalta toisensa kohtaavat ihmiset suhtautuvat toisiinsa yleensä auttavaisesti ja ystävällisesti. Siitä tulee hyvä mieli.
Näimme myös hiljattain, kuinka suru yhdisti ihmisiä, kun yhteisenä rintamana lähdimme suremaan kouluampumisen uhreja, avuttomia lapsia. Meidän onkin varmaan helpompi samaistua yksittäisen ihmisen kärsimykseen kuin suurten massojen katastrofeihin. Yksi ihminen, kaltaisemme, tulee meitä lähemmäs.
Myös paljon parjatussa netissä on nähtävissä hyviäkin puolia. Videot, jossa ihmiset suojelevat elämiä, saavat paljon kannatusta (peukutuksia). Kun villihanhien jono astelee vilkasliikenteisen tien poikki, autot jäävät odottamaan niiden pääsyä turvallisesti tien yli. Kuvat eläinemoista, jotka lempeästi ohjaavat ja suojelevat poikasiaan koskettavat meitä. Näemme niillä saman rakkauden lapsiaan kohtaan kuin meilläkin. Myös savannien villieläinlaumoissa eläimet yrittävät suojella laumatovereitaan hyökkäyksiltä. Ne ryhtyvät puolustamaan uhattuja.
Näemme siis luomakunnassa jotain tunnistamatonta samaa, kuin itsessämme. Huolenpitoa. Halua hyvään. Toivetta hyvästä. Rakkaudesta?
Joku voisi sanoa, että tämä kaikki kuuluu geeniperimäämme, jonka tarkoitus on lajien säilymisen turvaaminen. Mutta voidaan myös kysyä, mikä tai kuka sen on geeneihimme istuttanut?
Itse ajattelen että Suuri Luojamme on antanut luomakuntaamme kärsimyksen vastakohdaksi myös hyvän.
Sitä tarjotaan nähtäväksemme, mutta se ei avaudu meille itsestään. Nähdäksemme hyvän meidän on kiinnitettävä siihen tietoisesti huomiota. Samalla silmämme avautuvat ehkä huomaamaan, kuinka olemme selviytyneet omassa elämässämme vaikeistakin vaiheista. Hankalat tilanteet ovat saattaneet lopulta kääntyä hyvään suuntaan.
Jos alkaisimme nähdä laajemmin ympärillämme olevan hyvän, voisiko maailmalla olla mahdollisuus suunnan muutokseen? Kiitollisuus voisi kääntää huomiomme sovun ja myötätunnon suuntaan, pois omien etujemme menettämisen pelosta.
Malli siitä, kuinka hyvä voittaa pahan annettiin meille yli 2000 vuotta sitten Jeesuksen tulemisessa maan päälle. Paha annettiin anteeksi, ja johdatettiin suuren kärsimyksen kautta hyvään, joka on tarjolla meille kaikille. Kunpa mekin voisimme seurata tätä meille annettua mallia.
