Hiljattain julkaistun kansainvälisen tutkimuksen mukaan me suomalaiset olemme onnellista kansaa. Koska tutkimuksen kriteerit olivat ulkoisia, moni jäi kuitenkin epäilemään tulosten todenperäisyyttä.

Mitä onni oikeastaan on? Tätä kysymystä ovat monet pohtineet ja vastauksia on etsitty monesta suunnasta. Sisäinen rauha on mainittu usein onnen synonyyminä. Antiikin Aristoteles määritteli onnen sisäiseksi rauhaksi, joka seuraa hyvien tekojen tekemisestä (hyveistä). Myös kristinusko lupaa sisäisen rauhan niille, jotka luovuttavat huolensa Herran haltuun. Sisäinen rauha merkitsee vapautusta huolista, pelosta ja ahdistuksesta. Tässä on oma viisautensa, koska yleensä juuri huoli karkottaa onnen.

Yhteiskuntamme arvot ovat yksilöpainotteisia. Huomion keskipisteenä ja mittapuuna on ”minä” ja minun paikkani yhteisössäni. Tällöin kuvaan tulee vertailu muihin ja menestymisen vaatimukset. Harva kuitenkaan onnistuu ihmisten välisessä kilpailussa kaikilla mittareilla mitattuna, josta seuraa mielipahaa sekä epäonnistumisen ja arvottomuuden tunteita. Tämä ei todellakaan edistä onnellisuutta. Haastava kysymys onkin, toimiiko yltäkylläinen elinympäristömme itse asiassa onnellisuuden esteenä?

Eräiden mielestä onnellisuus on sitä, että ihminen kokee elämänsä mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Jos löytää omat elämänarvonsa ja tavoitteensa, joita kohti haluaa mennä, elää hyvää elämää. Tätä voi edustaa mikä tahansa itselle tärkeä: lastenlasten seura, toisten ihmisten auttaminen, hakeutuminen paikkoihin joissa mieli lepää, kuten luontoon tai vaikkapa kesämökin rauhaan. Myös etsiytyminen tehtäviin, jotka edustavat omaa vahvuusaluetta synnyttää onnistumisen kokemuksia ja sitä kautta mielihyvää. Kynnyksen ei tarvitse olla korkealla eikä tavoitteiden tarvitse olla luxusta. Tavoitteiksi riittävät arkiset mieltymykset halonhakkuusta puutarhatöihin tai käsitöihin. Tai mitä muuta tahansa.

Me ihmiset emme ole tasa-arvoisia onnellisen elämän lähtökohtien suhteen, sen toki tiedämme. Joillakin on ollut onni kokea turvallinen lapsuus ja heidän on helpompi solmia hyviä ja luottavaisia ihmissuhteita, joita tarvitaan aikuisuudessa. Monen ihmisen osana on kuitenkin kärsiä mielenterveyden ongelmista, esimerkiksi masennuksesta, jonka koetaan vievän elämästä ilon ja merkityksen. Mistä silloin löytää onnen?

Onnellisuusprofessori Markku Ojasen mielestä arkisten, mielihyvää tuottavien tavoitteiden löytäminen on kaikille mahdollista. Ongelma on usein siinä, että käytämme tavoitteissamme mittapuina kilpailuyhteiskunnan kovia vaatimuksia, jotka aiheuttavat epäonnistumisen tunteita ja itsensä mitätöimistä. Kunpa voisimmekin tietoisesti luopua näistä ja ryhtyä tavoittelemaan omalle elämällemme mahdollisia, ja sisäistä tyydytystä tuottavia tavoitteita!

Nykyisessä mielenterveystyössä on etsitty ja otettu käyttöön uusia keinoja hyvän elämän mahdollistamiseksi. Toipumisorientaatio – hoitosuuntaus korostaa, että ihminen voi elää hyvää elämää myös sairautensa kanssa, jos hän saa noudattaa omia mielenkiinnon kohteitaan ja kokee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään. Itsemyötätuntoa korostava hoitosuuntaus puolestaan kannustaa lempeyteen ja myötätuntoon omaa kärsivää itseä kohtaan. Useimmiten olemme itse oman elämämme suurimpia kriitikkoja. Kun luovutaan moittivasta ja tuomitsevasta asenteesta itseä kohtaan ja suhtaudutaan itseen lohduttavasti ja kannustavasti, paljon ahdistusta katoaa.

Apealla mielellä ollessamme olemme taipuvaisia näkemään vain vastoinkäymiset ja epäonnistumiset. Pienet hyvät asiat jäävät kokonaan näkemättä. Jos voisimme poimia huomion kohteeksi tilanteet, joissa sattuma olikin myönteinen tai jokin asia onnistui,  saisimme yllättäen pilkahduksen iloa. Tämä voisi nostaa odotuksiamme toiveikkaampaan suuntaan. Hyvien asioiden tietoinen näkeminen lisää toiveikkuutta ja johtaa ajan myötä jopa kiitollisuuden kokemiseen. Kiitollinen ihminen tuntee olevansa “hyvän” ympäröimä ja uskaltaa sen voimin luottaa myös tulevaisuuteen.

Toisten auttaminen ja vapaaehtoistyö on useissa tutkimuksissa nostettu jopa varmimmaksi keinoksi tuoda elämään odottamatonta iloa. Kun näkee olevansa toiselle merkityksellinen ja kykenevänsä helpottamaan hänen oloaan, myös oma mieliala kohenee. Näemme, että emme ole yksin vaikeuksiemme kanssa! Lisäksi huomaamme, että maailmasta löytyy myös hyvää! Jopa iloa! Hyvän näkeminen antaa toivoa ja mahdollisuuksia onnen tunteisiin.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogin nimi ”Maan korven kulkijoita” tuo mieleen käsi kädessä kulkevat lapset ylittämässä vaarallista rotkoa. Taustalla enkeli antamassa turvaa.

Ihmisenä oleminen sisältää haasteita koko matkansa osalta. Vastoinkäymisiä, pettymyksiä mutta myös iloa ja onnistumisia. Jopa kiitollisuutta!

Tässä blogissa yhdistetään kirjoittajan omaa elämänkokemusta, psykologista tietoa ja hengellistä pohdintaa. Kirjoittajan elämän haasteet eivät ole poikkeuksellisia. Ne liittyvät esimerkiksi siihen, kuinka selvitä ristiriitaisista tunteista suhteessa omaan lapsuuteensa, vanhan äitinsä hoitamiseen ja omaan ikääntymiseensä. Ja sittemmin äidin kuolemaan. Hengellisten asioiden merkitystä pohditaan elämää voimaannuttavana tekijänä.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva helsinkiläinen psykologi ja psykoterapeutti, kolmen aikuisen lapsen äiti, viiden pienen lapsen mummo, sekä 93 vuotiaana kuolleen äidin tytär. Avioliitossa 47 vuotta.

Hae blogista