Hei, astu junan kyytiin. Bento-laatikot on ostettu asemalta. Syömme lounaan junassa. Matka jatkuu vauhdilla seuraavaan majapaikkaamme Takayaman vuoristokaupunkiin. Ensin ohitamme Fuji-vuoren eteläpuolelta ja kuljemme lähes meren rantaa Nagoyan kaupunkiin, jossa vaihdamme junaa.
Nyt lähdemme ylittämään Chubun Akaishivuoria eli ns. Japanin Alppeja. Nousemme vuoristoon ja juna kulkee aivan joen vartta. Joen toisella puolella kohoavat korkeat kuusimetsät. Joessa on vähän väliä vesiputouksia ja asutusta on selvästi vähemmän. Olemme matkalla Takayamaan, joka tunnetaan puuseppien kaupunkina. Muinoin alue maksoi veronsa lähettämällä puuseppiä keisarillisten palatsien rakennustöihin. Vieläkin puunkäsittelytaito on voimissaan ja mm. marjakuusta käytetään esineiden valmistuksessa.
Asetumme asumaan perinteiseen ryokaniin pienen kaupungin laidalla ja on ihanaa lähteä tutkimaan kaupungin keskustaa kävellen. Takayaman keskusta on malliesimerkki vanhasta japanilaisesta kaupungista, vanhat tummat puurakennukset katujen varsilla, kanavan reunalla kirsikkapuut ovat täydessä kukassa. Löydämme mukavan ja mukavahintaisen illallispaikan. Yleisesti ottaen Takayama on melko kallis, se taitaa olla kuuluisa lomailukaupunki japanilaisten keskuudessa. Syötyämme ja nautittuamme sakea, lähdemme takaisin majataloon. Illalla meitä odottaa talon oma onsen ja sen jälkeen onkin mukava nukahtaa futonille.
Eräs hauska tapahtuma on vielä edessä. Kun astumme huoneisiimme, huomaa sisareni miehineen, että heidän huoneeseensa ei oltu sijattu futoneita. Sisareni mies käy asiasta varovasti kertomassa emännälle. Emäntä luulee, että emme ymmärtäneet lattialla olevien futonien olevan nukkumiseen tarkoitetut. Lopulta hänelle selviää, että joku oli unohtanut sijata ne. Emäntä pyyhältää anteeksipyydellen huoneeseen apulaisensa kanssa ja kaapeista levitetään vuoteet salamannopeasti. Lopuksi hän lähtee ovesta takaperin koko ajan polvillaan ja vuolaasti anteeksi pyydellen otsa lähes lattiassa. Siskoni koki olonsa lähinnä vaivautuneeksi. Eivät he olleet pitäneet tätä mokaa mitenkään pahana, mutta nähtävästi se oli ryokanin emännälle suuri asia.
Lähtiessämme halusimme ojentaa emännälle varaamamme lahjan Suomesta, Muumi-esiliinan ja kumartelimme toisillemme pitkään. Meidät kuljetettiin talon autolla asemalle ja lähtiessämme pihasta koko talon palveluskunta oli vilkuttamassa niin kauan kuin auto näkyi. Aikamoinen majatalo, tunsimme itsemme kuninkaallisiksi.
