Kenroku-en puistosta, näkymä kukkulalta
Vanha teehuone lammen äärellä Kenroku-en puistossa
Koulutyttö selfietä ottamassa Kenroku-en puistossa
Ikivanha puu
Näkymää hotellimme onsen-osaston ikkunoista
Tuettu mänty Kenroku-en puistossa

Kanazawan kaupunki oli varsinainen yllätys. Se oli hyvin moderni, suuri kaupunki. Korkeita kerrostaloja, modernia kaupunkivilinää riitti. Miksi meidät, jotka olimme valinneet matkamme teemaksi perinteisen Japanin, oli saatettu tähän vilkkaaseen yliopistokaupunkiin? Jopa tämänkertainen yöpymispaikkamme oli normaali korkea hotellikolossi, jonka kattotasanteelta katselimme kerrostalojen merta toisella puolella, ratapihoja junineen toisella puolen.

Syy siihen, että matkareittimme kulki tämän kaupungin kautta, oli seuraava: Kaupungissa sijaitsee Kenroku-en, joka on Japanin kuuluisin Edo-kauden maisemapuutarha-alue. Alueen vieressä on kuuluisa Seisonkaku-huvila. Nämä molemmat ovat kuuluisia hienostuneesta tunnelmastaan.

Kenroku-en-puistosta jäi erityisesti mieleen sen valtava koko, siellä olevat ikivanhat osittain puuparruin tuetut jättiläispuut, vesialueet, joiden yli johti kivisiltoja. Kirsikkapuut olivat täydessä kukassa täälläkin.

Mutta silti, onneksi täällä vietettiin vain yksi yö ja huomenna olisi lähtö Kiotoon, jossa olisi aikomus asua kolme yötä oikeassa pikkuruisessa ryokanissa. Siis jotain aivan muuta kuin tämä.

Illalla aioimme pistäytyä vielä hotellin yläkerrassa olevassa onsenissa. Sekin oli hyvin pieni ja jotenkin vesitetty versio edellisiin ryokaneissa olleisiin onseneihin. Se muistutti enemmän länsimaista pientä kylpylää.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hei, kiva että löysit blogini. Tarkoitukseni on seurata kevään 2017 matkaani Japaniin ja siitä inspiroituneena aloittamaani kirjaprojektia ja valokuvanäyttelysuunnittelua. Olen tänä syksynä 2018 jäänyt opettajanvirastani eläkkeelle ja uudet tuulet puhaltavat täysillä elämääni.

Aion kertoa omatoimimatkastamme Japaniin, suunnitteluvaiheesta tositoimiin ja toivon, että muutkin innostuvat ja uskaltautuvat lähtemään yksin tai pienessä ryhmässä matkaan. Japanissa on nykyisin helppo kulkea. Englannin kielellä selviää jo hyvin suurempien kaupunkien juna-asemilla ym. Paikalliset ovat avuliaita auttamaan, vaikka usein ujous estää keskustelun. Jos yhteistä kieltä ei löydy voi aina kommunikoida elein ja ilmein.

Teemat

Hae blogista