Kettuja Inari-vuorella Kiotossa
Nuoria tyttöjä kimonoissa

Tiedät varmasti, mitä ovat sushi, ikebana, koto ja KonMari. Mutta mitä ovat kyomai, bunraku ja kyogen. Japanilaisuus ympäröi meidät, se on tullut ”muotiin”. Nuoriso vaeltaa Japania ristiin rastiin ja etsii kokemuksia reppureissaamalla, samoin kuin me teimme 70-luvulla interreilaamalla Euroopassa.

Tämän blogini tarkoitus on kertoa matkastamme Japaniin keväällä 2017 ja sen tuloksena syntyneestä valokuvanäyttelystä. Näyttely on Porissa Satakunnan museossa 3.4. – 5.5.2019 ja se on avoinna museon aukioloaikoina. Tervetuloa!

Olen kuvannut hetkiä matkaltamme, joka ulottui Tokiosta Hakonen kautta Takayamaan. Sieltä Kanazawaan ja lopuksi Kiotoon. Osakasta Kansain lentokentältä nousimme Finnairin siiville ja palasimme Suomeen. Etsimme matkallamme traditionaalista Japania ja asuimme pääasiassa perinteisissä majataloissa, ryokaneissa. Se olikin varsinainen elämys, futonit sijattiin lattialle meitä varten joka ilta ja matalien pöytien ääressä oli tuolit, joissa ei ollut jalkoja ollenkaan. Kengät vaihdettiin sisätossuihin ja wc:hen mennessä odottivat ovella wc:tossut.

Huhtikuun alussa 2019 julkaisen myös runokirjani ”Yugen – Runoja hetkistä”. Se jakaantuu eri teemoihin ja parissa luvussa Japani on mukana sanoin ja kuvin. Runokirjani on näytteillä ja myös ostettavissa näyttelystäni.

Seuraavalla kerralla paneudun lähemmin matkaamme ja sen reittiin ja nähtävyyksiin, pysy mukana! Lopuksi vielä tietoisku: Kyomai on Kioto-tyylinen hovitanssi, bunraku on isoilla nukeilla esitettävä näytelmä ja kyogen on muinainen komedia.

Tapaamisiin!

Tuija

 

Kommentit (1)

Vierailija

Odotan mielenkiinnolla matkasi "alkamista". Iso osa nuoruutta kun meni haikuja ja tankoja lukiessa, japanilaisia puutarhoja ihaillessa ja Kurosawoja katsellessa - nyky-Japani kiinnostaa yhtä paljon.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hei, kiva että löysit blogini. Tarkoitukseni on seurata kevään 2017 matkaani Japaniin ja siitä inspiroituneena aloittamaani kirjaprojektia ja valokuvanäyttelysuunnittelua. Olen tänä syksynä 2018 jäänyt opettajanvirastani eläkkeelle ja uudet tuulet puhaltavat täysillä elämääni.

Aion kertoa omatoimimatkastamme Japaniin, suunnitteluvaiheesta tositoimiin ja toivon, että muutkin innostuvat ja uskaltautuvat lähtemään yksin tai pienessä ryhmässä matkaan. Japanissa on nykyisin helppo kulkea. Englannin kielellä selviää jo hyvin suurempien kaupunkien juna-asemilla ym. Paikalliset ovat avuliaita auttamaan, vaikka usein ujous estää keskustelun. Jos yhteistä kieltä ei löydy voi aina kommunikoida elein ja ilmein.

Hae blogista

Blogiarkisto