kolme Eiffeliä
täti bistrossa
Monceaun puiston karuselli
rue de la Felicite
Walker Evansin kuvaamia vuokraviljelijöitä
kirjakauppasaalista

"With leisure spaces, spontaneity", sanoi Robert Doisneau, Pariisin näkymien valokuvaaja.

Tämä on aina matkani motto- ja varsinkin, kun suuntaan Pariisiin.   Ensimmäisestä kerrasta Pariisissa on 32 vuotta. Nyt madame, silloin mademoiselle- mutta madamen sisällä matkustaa sama mademoiselle. Doisneau lausuu: " fleeting charm of flowers- seeing time creep across it"- kuin minä, kun peilaan kasvojani Villiersin  kukkakaupan ikkunassa pionikimppujen uhkeuden äärellä. 

Miksi Pariisiin?

Koska tavoitan täällä sensuaalisuuden- iloistun jo Roissy-lentokenttäbussin kyydissä nähdessäni Caulaincourtin kaupunginosan tutun sekasorron. Pariisi saa minut aistimaan elämän- la vie sensuelle. 

Pariisi viettelee. Eiffelin silmäniskut tuikkivat hämärtyvässä illassa. Pariisi inspiroi katsomaan, haistamaan, miettimään, mihin paninkaan huulipunani...  Pariisi täyttää charmilla ja elinvoimalla. Pariisi on minulle runo. impressio.

Pariisin lähestyminen kannattaa ehdottomasti aloittaa  ajelulla jokilaivalla Seinellä. Jokilaivan lippuja myydään Seinen kivetyillä rannoilla (lippu on päiväksi "hop on hop off"-periaatteella).  Tarkistan jokilaivalta Notre Damen kaaret ja kirkon räystäiden vedensyöksijäpirut, piirrän laivan kyydissä siltoja ja hahmottelen Eiffelin. Jokilaiva antaa hyvän yleiskuvan Pariisista Seineltä katsottuna ja sillat ovat upeita: niiden koristeet tulevat esiin veneestä katsottuna.

Pariisi kánnattaa kulkea läpi kaupunginosittain. Omia suosikkejani ovat Bastille/Marais ja Villiers. Lisäksi menen aina istumaan vihreillä metallituoleilla Tuileries n puistoon Louvren lähelle. Talvikautena Tuileries n puistokahvilassa tarjoillaan kuumaa punaviiniä kanelilla ja appelsiininviipaleilla höystettynä.

Impressionistien museo on myös mieluisa.

Vietän Bastillen kultaisen enkelin jalkojen juuressa tuntikausia sarjakuviin erikoistuneessa kaupassa. Rakastan sarjakuvia ja ylipäätään kirjakauppoja- Pariisin kirjakaupat myyvät kirjoja, eivät konttoritarvikkeita.

Maraisin kadut ovat viehättäviä, täynnä hyviä ruokapaikkoja, kivoja kirjakauppoja ja Richard Lenoir-bulevardilla on loistavat ruokamarkkinat tiistaisin ja torstaisin ( päivät kannattaa tarkistaa). 

Käyn St.Paulin kirkossa (Maraisin kaupunginosassa) konsertissa- viimeksi siellä oopperan solistisopraano Urzula Szojan lauloi  Airs Sacres-koosteen. Laulu solisi ylitseni ja huuhteli minut kauneudellaan. Pariscope-lehdykkää myydään lehtikojuissa ja siitä voi poimia runsaan kulttuuritarjonnan mieluisimmat herkut.

Villiers on täynnä kauniita paikkoja: vilkas ja pariisilainen rue Levisiä on hauska kävellä patonki kädessä piknik-eväitä ostaen- kalakaupat, juustokaupat, viinikaupat ja vihanneskojut ovat toki jokainen erikseen ja ainoastaan Monoprix rikkoo ranskalaista gourmet-tunnelmaa. Villiersin rue Levis varustaa sinut eväillä ja sen jälkeen Monceaun puisto on hyvä tapa viettää sunnuntai pariisilaisittain piknikillä- tai vaikka lenkkeillen puiston ympäri. Vanhin havaitsemani lenkkeilijä oli reilusti yli 80-vuotias.

Monceaussa on lintulampia, kahvila ja karuselli. Monet perheet viettävät siellä sukujuhlia;  kuohupullojen poksahtelu on sunnuntain ääni. Vieressäni perheet viettivät yhdistettyä 3-vuotissyntymäpäivää: kakut ja juhlatarjoilu ilmapalloineen levitettiin nurmikolle- ja kun joku paukautti samppanjapullon korkin, vieressäni puiston penkillä istuva madame tempaisi lapsensa syliin ja syöksyi tämän kanssa suojaan penkin taakse. Noustessaan suojastaan hän selitti minulle ääni väristen: -Luulin, että täällä ammutaan.  ( Vuosien aikana Pariisiin on tullut uusi vivahde, tänä päivänä kaikkia Pariisin nähtävyyksiä vartioidaan- ja silti lomani aikana poliisia puukotetaan Notre Damella ja Champs Elyseellä aseistettu mies ajaa poliiseja päin.)

Monceaun puiston takana on paljon suurlähetystöjä sekä tietenkin Champs Elysee Riemukaarineen ja puiston kulmalla viehättävä museo, jossa on usein hyviä taidenäyttelyitä.

Montmartren alueella käyn aina katsomassa Sacre Coeurin portailla auringonlaskun- ja koko utuinen Pariisi jalkojen juuressa. Menen köysiradalla ja palaan takaisin Montmartren kuuluisia portaita.

Latinlaiskortteleissa voi käydä aistimassa vilkasta tunnelmaa, erityisesti voi pysähtyä Cafe Procope:hen, paikalla on ollut kahvila vuodesta 1668! Notre Damen liepeillä on kuuluisa kirjakauppa Shakespeare& Company, keidas kirjojen ystäville, ja siellä on myös luentaesityksiä. Ostan joka kerta kirjan saadakseni sen kansilehteen kaupan koholeiman.

Pariisin keskustassa menen Centre Pompidoun näyttelyihin- talo itsessään on nähtävyys ja sieltä on hieno näköala yli Pariisin. Pompidoussa on amerikkalaisen valokuvaajan Walker Evansin näyttely. Evans tuli kuuluisaksi Amerikan laman vaikutusten valokuvaajana. 1920-30-luovuilla hän valokuvasi vuokraviljelijöiden ahdinkoa ja Missisippin tulvia.Evansilla on tinkimättömän kunnioittava asenne kuvattaviensa arvokkuutta ja olosuhteita kohtaan. Evans valokuvasi mielellään myös Pariisia ja vietti täällä pitkiä aikoja. Arvelen hänen löytäneen täältä vastapainoa kohtaamalleen kurjuudelle, koska hän kirjoitti Pariisista:

" Eivät kaikki voi rakastaa näitä bulevardeja---mutta ne jotka rakastavat, rakastavat intohimoisesti ja tulevat siitä ikään kuin ravituiksi. Rakastan Pariisin rytmiä- minulle nämä kulmat ovat runouden paikkoja."

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla