Olen retriittien vakiokävijä. Retriitti- sana merkitsee vetäytymistä

Tutuksi ovat vuosien aikana tulleet niin Utön majakkasaari, Valamon ja Lintulan luostari, Heponiemen hiljaisuuden keskus, Bergvik, Stella Maris ja Riuttaranta.

Retriitti on usein viikonlopun mittainen ja alkaa perjantaina saapumisella, majoittautumisella ja yhteisellä ilta-aterialla jolloin laskeudutaan hiljaisuuteen. Jokainen retriitti on osallistujalleen henkilökohtainen kokemus eikä liene kahta samanlaista retriittikokemusta. Minä nautin yhteisestä hiljaisuudesta ja luostarimaisesta päiväjärjestyksestä, jonka aikana tuntuu että arjen samentama ajatus ja villinä vellova tajunta kirkastuvat. Ärsyketulva ja siihen reagoiminen laantuvat ja alkaa kuulla omat ajatuksensa. 

Vuosien ajan retriiteissä käyneenä olen kiitollinen, että mielen hiljaisuus on asettunut taloksi minussa myös retriittien ulkopuoliseen elämään.  Aloittaessani retriittien kävijänä 1996 en olisi voinut arvata, miten hienoa on, kun mieli hiljenee- ajoittain ainoastaan joku ajatus menee ja tulee-sitä voi seurata kuin bussia/nousta sen kyytiin hetkeksi.  Retriitit olivat aluksi hämmentävä kokemus, koska ulkoisessa hiljaisuudessa mielen sisäinen melu nousi tietoisuuteen.  Hiljaisuuden viljely on kuitenkin suositeltava harrastus. Se tarkentaa havaintokykyä ja herkistää aisteja, se opettaa hakeutumaan ja rakentamaan lempeitä ja kauniita hiljaisuuden ja hyvinvoinnin paikkoja arkipäivän tiloiksi. 

Hiljaisuuden ystävät ry:llä on hyvät nettisivut, jos aihe kiinnostaa. Hiljaisuuden puutarhat (engl. quiet gardens) on Suomessakin saanut innokkaita kannattajia. Päivä hiljaisuudessa voi olla puutarharetriitti- virkistävä, linnunlaulun kuunteluun ja kukkaloiston ihailuun käytetty.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla