sardiinit ovat Portugalin tyypillinen ruoka
tascat ja grilliravintolat ovat hyviä ruokapaikkoja
tasca-ravintolan kaakelikoristelua

Puoli tuntia, tai 45 minuuttia ja muutama euro ( menolippu n. 3 e)  junalla Lissabonista Rossio-asemalta ja olet Sintrassa,jonka vanha kaupunki ( centro historico) on yksi Unescon maailmanperintökohteista ja ihastuttavan kaunis. Sintra kirvoitti myös runoilija Byronin kirjoittamaan hurmaantuneita säkeitä.  Kustanna itsellesi palatsikiertoajelu hop on hop off-bussilla ja häikäisty erikoisista palatseista. Sintra oli kuninkaitten kesänviettopaikka. Käy Pena-linnassa ja maurien linnakkeessa. Maureilla oli upeat näköalat muureilta yli maakunnan. "Pena ja Mauri" komeilevat vierekkäin korkeilla Sintran kukkuloilla. Jos heittäydyt oikein kuninkaalliseksi, hyppää vossikan kyytiin ja kopistele ylämäkeen "Maurin ja Penan" liepeille. ( Huohottava lusitanialaishevonen viilennetään hellästi sienellä määränpäässä.) 

Maurilinnoitus on yrmeä ja uljas raunio, kannattaa varata mukavat kiipeilyyn sopivat jalkineet ja mennä muuria pitkin nähdäkseen henkeäsalpaavat maisemat. Linnoitusmuurien välissä voi levähtää smaragdinvihreiden sammalkasvustojen peittämillä penkeillä. 

Pena on kuninkaiden kesämökki. Se on entisen luostarin paikalla. Pena on tyrmistyttävä ja täynnä värejä, hirviöpatsaita, Portugalin perinnepastellivärejä ( mansikka ja esikko) ja kaakelikuvioita. Kiteytys yhden huoneen opastuksesta kuvaa palatsia hyvin: "The fear for empty spaces and the desire to collect things- tyhjien tilojen pelko ja keräilynhimo".

Muitakin palatseja kannattaa käydä katsomassa, tarjolla on okkultistiharrastajan Regaleiras-linnake vanhan kaupungin ylämäessä ja Monserrat-palatsi, jonka puutarha on ihastuttava paratiisi saniaisineen ja mansikkapuineen. Luutapuita, kamelioita, vesiputouksia, pengerryksiä, ja palatsi kuin pagodi. 

Naapurikylässä Sao Pedrossa on sunnuntaisin maalaismarkkinat ( feire= markkinat, mercado=tori), kannattaa suunnistaa sinne. Lounaaksi liekehtivistä ulkoilmapizzauuneista chorizo-makkaraleivät portugalilaisen oluen ( cerveza) kera. Jälkiruuaksi ehkä kastanjoita hiilitulipannusta.   Osta quiejo da Serra-voimakas lampaanmaitojuusto, joka on kääritty sideharsoon muumioksi. Se on kermainen ja valmistetaan marras-maaliskuun välillä. Juusto kannattaa lämmittää, harso pitää kuuman quiejon koossa. Voit shoppailla myös savisen viinikannun, jossa tuodaan talon viini pöytään.

Jos ei ole liian kuuma, kävele Sao Pedrosta takaisin Sintraan, koska tien varrella on upeita taloja. Virkistäydy matkalla kahvilla, pastelaria= kahvila, uma bica= pieni musta kahvi.

" Meillä on kynttiläkruunut mutta ei rahaa kynttilöihin",  kirjoittaa Joao Pereira,   "Portugalin historia on suuruudenhullun tarina. Kuinka niin pieni valtio kykeni  1400-luvulla Espanjan kanssa jakamaan maailman siirtomaiksi, hallitsemaan osia Afrikasta, Aasiasta, Brasiliasta?  Se on kuin kutsuisi kääpiön pelaamaan NBA:ssa...ja hän tekisi koreja.  Portugali oli tuo epätodennäköinen kääpiö-aristokraatti. Nyt, valtakunnan kutistuttua, se vaeltaa pää pystyssä halki muinaisen loistonsa- meillä ei ole rahaa korjauttaa kattokruunujamme mutta omistamme palatsit niiden ympärillä."

Kynttilöitä tai ei, Portugalissa syöt hyvin kun suuntaat vaatimattomiin tasca-paikkoihin, joissa on kaakeliseinät ja paljon paikallisia. Myös hiiligrillattua ruokaa tarjoavat chiarrosquirot ovat suositeltavia. Tilaa sardiineja -sardinhas - ainakin kerran... kullankeltaisia perunoita ja oliiviöljyä lisukkeena...ja vinho verdeä talon savikannussa. Sintran vanhan kaupungin paras ruokapaikka on perheyritys Tulha, toivottavasti yhä toimii- keskusaukiolta Cafe de Parisista oikealle, Village Cafe n alakerrassa. Nauti jälkiruuaksi portviiniä; ruby on vaaleaa ja kevyempää, tawny on parasta. Voit myös kokeilla  aguardenteä, joka kuulemma kasvattaa karvoja rintaan.

Kadunkulmien mummot ilmaantuvat illansuussa myymään ginjhaa, kirsikkalikööriä, jäillä täytetyistä ämpäreistä. Ja jos kaiken jälkeen vielä voimia riittää, hyppää Cascais-Estoril- bussiin ja hurista katsomaan mantereen läntisintä majakkaa, Cabo da Rocaa, josta Portugalin kansallisrunoilija Camoes lausui: "Aqui...onde a terra ce acaba e o mar comeca..."  ja Pessoa puolestaan: " O mar salgado, quanto do tere sa, sao lagrimas de Portugal...oi, suolainen meri, niin paljon suolastasi on Portugalin kyyneleitä"

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla