Onneksi on koirapuistoja.

Se on käynyt mielessä monta kertaa Mikki-koiran kanssa.

Koirapuistot ovat tällä hetkellä parasta, mitä tiedän veronmaksajien rahoilla pidettävän yllä.

A photo posted by @annakaisa on

Puistoista on löytynyt leikkikavereita, vakituisia ja satunnaisia. Puistoissa on treenattu tottelevaisuutta.  Puistoissa on heitelty palloa, kun muut eivät ole paikalla. Puistoissa on kulutettu pikkukoiran ylimääräistä energiaa, joka ei pelkillä hihnalenkeillä ja aktivointileluilla lähde.

Puistoissa pysyy pisimpään lumi. Se on uusin havaintomme ja kiitollisuuden aihe koirapuistoista.

Helsingissä on ollut pari viikkoa jo melko ohut lumipeite. Viikonloppuna kadut muuttuivat jäisiksi, nurmikko alkoi tulla esiin ja paikoitellen jopa asfaltti.

Shiba inut ovat tunnetusti lumenystäviä, ja aamulla +5 asteen vesisateessa on lumikoiran ihmetys suuri: minne lumet katosivat?

Pienet pissalenkitkin venähtävät helposti tunnin pituisiksi.

Shibat ovat tunnetusti myös ronkeleita. Monen asian suhteen. Ja siksi lumien sulaminen tuottaa hieman vaikeuksia. Viime keväänä oli sama juttu: sopivia pissa- ja kakkapaikkoja oli vaikea löytää, kun oli talven tottunut tekemään tarpeensa lumihangessa. Illan viimeiset, pienet pissalenkitkin venähtävät helposti tunnin pituisiksi, kun etsimme Mikin kanssa sopivia vessapaikkoja.  Paikan pitää olla täydellinen: sellainen hieman kulmikas tai sitten suojaava puska, josta shiba näkee itse, mutta muut eivät mielellään tarpeillaan olevaa shibaa.

Joskus muiden eläinten hajut tai ohi lentävät linnut keskeyttävät tärkeän homman – joka ei kuitenkaan ollut niin tärkeä, etteikö voisi seurata viettejään ja suunnata jälkien perään. Häiriöksi saattaa olla myös ohikulkeva ihminen, auto tai jokin ylimääräinen ääni, pienikin heinän kahina.

Silloin saattaa jäädä toimintoa edeltävä pyöriminen tai jopa itse toiminto kesken. Jälkimmäisessä tapauksessa yleensä ilmoille pääsee älyttömän kova shibahuuto. Se on sellaista rodulle tyypillistä kiljumista, joka kuulostaa välillä kuin sikaa oltaisiin tappamassa. Mutta itse asiassa shibakiljuminen saattaa olla myös vain näiden koiramaailman draamakuninkaiden ja -kuningattarien mielenosoitushuuto. 

Aina se ei tarkoita, että koiraan sattuisi. Mikki on äärettömän tarkka siitä, että peräaukon ympärille ei saa jäädä yhtään ylimääräistä kikkaretta tai heinää. Jos jotain epäilyttävää tuntuu takapuolessa, jalassa tai missä tahansa turkissa, silloin huudetaan. Vaikka se olisi lattialta mukaan tarttunut, matosta irronnut pieni langanpätkä.

Tarkkaakin tarkempi Mikki ei alkujaan selvästi halunnut tehdä yhtään tarpeitaan koira-aitaukseen. Se on hänen kotinsa ja leikkipaikkansa, jota ei sotketa. Sama koskee omaa kotia sekä sen ympäröivää korttelia. Vaikka maha on joskus harvoin löysällä, niin silloin ennemmin kävellään vaikka mutkalla vartin matka kuin ripuloidaan lähelle kotia.

Pienikin lumikasa on shiban pelastus.

Nyt iän myötä koirani merkkailee jo puistossa joka kulman, ja menee tarpeen vaatiessa johonkin puskan taakse kakallekin. Mutta se ei tarkoita, että lintsaisimme lenkeiltä. Ei, pikalenkit eivät tule kuuloonkaan tämän rodun kanssa. Teemme pitkiä ulkoiluja, ja vasta niiden jälkeen menemme koirapuistoon.
Onneksi meillä on reilun kilometrin säteellä kolme koirapuistoa. Niiden maahan lumi on pakkaantunut selvästi tiukemmin kuin puiston ulkopuolelle. Puistoissa on myös lapiot ja astia, johon tarpeet saa kerättyä kätevästi. Koirapuistoon Mikki on aina mennyt vauhdikkaasti, mutta viime päivinä sinne on sännätty oikein kovan ulinan ja vikinän kanssa. Pienikin lumikasa puistonkentällä on kakkajuttuja miettivän shiban pelastus.

A video posted by @annakaisa on

Lopuksi vielä kevennys: yllä video viiden kuukauden ikäisestä lumisukeltajasta. Kuvan päällä olevaa nuolta painamalla voit katsoa sen, mikäli video näkyy selaimessasi.

Kommentit (1)

Mökin muori
Liittynyt8.5.2014

On muuten hassu juttu että ainakin meillä tivataan siltä joka koiran ulkoilutti jotta tuliko kakka? Oliko iso? Entä koostumus, oliko kova vaiko ehkä löysä?  Mielenkiinto koirankakkaan on jokapäiväistä.

Seuraa 

Tämä blogi seuraa erään koiran ja sen omistajan elämää. Rakastamme merenrannoilla kävelyä, koirapuistoissa hengaamista ja ah, nukkumista, mutta teemme paljon muutakin. Tervetuloa seuraamaan Mikki-shiban seikkailuja!
Voit lähettää palautetta tai kysymyksiä myös suoraan: annakaisa.vaaraniemi@sanoma.com

Instagram