Olemme olleet viime viikot todella innoissaan Mikin kanssa mahtavasta lahjastamme.

Kierrätykseen erikoistunut työkaverini, joka muuten pitää mahtavaa käsityöblogia Reijan räsymatto, ilahdutti meitä säkillisellä vanhoja tennispalloja ja tyhjiä vitamiinipurkkeja.

Tennispallot voi kuitata lyhyesti kertomalla, että ne ovat olleet Mikin suosikkileluja jo ihan pienestä saakka. Välillä tuntuu, kuin koirani olisi syntynyt palloleikkigeenien kanssa.
Pallo-sanan kuultuaan hän tarkkailee ympäristöään ja ainakin kotona käy heti hakemassa pallon kuin suuren saaliin, jonka hän haluaa jakaa kanssani.

Jos et näe pallovideota yllä, voit katsoa sen tästä linkistä.

Noin 95 prosenttia hae-käskyistä onnistuu jo toivotulla tavalla. Joskus kun olemme yksin koirapuistossa ja pallottelemme siellä, saattaa jokin lintu ja tai muu kohde varastaa yllättäen huomion. ”Ota koppi” sujuu jo täydellisinä pallon nappauksina suoraan ilmasta.

Pohjoishelsinkiläinen palloiluhalli tarjosi onneksemme ilmaiseksi kunnon tennispalloja. Lemmikeille tarkoitetut vinkuvat pallot koukuttavat yleensä hieman paremmin, mutta ne eivät kestä innokkaan shiba inun suussa kovin pitkään. Purkuennätys taitaa olla viitisen minuuttia. Ammattilaisten tennispalloissa on kova sisus, jonka hajottamisen Mikki on jättänyt toistaiseksi vähemmälle. 

Kun kassillinen tennispalloja saapui kotiin, yllätti se selvästi pallohullun koiran.
Kun kassillinen tennispalloja saapui kotiin, yllätti se selvästi pallohullun koiran.

Vitamiini- ja muut korkilliset purnukat sen sijaan saavat kovaa kyytiä, ja siksipä niiden kysyntä on suurta taloudessamme. Mitkä tahansa purnukat eivät käy, vaikka ne pesisi ennen käyttöä hyvin. Jos purkin haju on epämiellyttävä, siihen Mikki ei koske lainkaan – vaikka piilottaisin siihen mitä tahansa ruokaa.

Piilottelen aamulla niiden sisään siis koiran nappuloita, nakkeja, kanaa tai muuta herkkua. Näytän samalla koiralleni, kuinka pistän aarteet purkkien sisään. Jätän korkin kiinni löysästi.

Näitä purkkeja piilotan kaksi-kolme kotiini, kun lähden aamulla töihin. Helppoihin paikkoihin: kuten maton tai tyynyn alle. Joskus joku aarteista on ollut selvästi suositumpi ja sitä on pureskeltu enemmän. Ennen kuin ymmärsin Mikin purkkimanian, askartelin aarrekätköjä tyhjiin vessapaperirulliin. Tai hain naapuripizzeriasta pahvisia laatikoita, joiden sisään kätkin kaikenlaista. Mutta muoviset pilleri- ja muut purkit ovat parempia, kestäviä ja monikäyttöisiä.

Tältä näyttää jogurttipurkki shiba inun päiväkäsittelyn jälkeen.
Tältä näyttää jogurttipurkki shiba inun päiväkäsittelyn jälkeen.

Pureskellut purkit toimivat myöhemminkin leikkikaluina, joita Mikki tykkää heitellä itsekseen sisällä. Korkitkin saavat kyytiä, kun koirani lämäilee niitä yksin lattialla ja juoksee aarteita jahdaten kuin jääkiekkoilijat kiekon perässä. Touhu näyttää myös hieman kissamaiselta, kun tassulla paiskataan korkki toiselle puolelle huonetta ja sitten syöksytään sen perään.

Joku työpäivän ajaksi jätetyistä herkkupurkeista saattaa olla joskus koskematon, mutta koskaan se ole jäänyt huomaamatta.  Yleensä se avaamaton purkki suussa vastaanotetaan iltapäivällä töistä saapuva ihminen. Samalla pyörii shiban takapuoli kuin salsamaratonissa ja korvat näyttävät kuin lentokoneen siiviltä. Siitä siis tulee nimitys shiban ”lentokonekorvista”, joita näkee silloin kun koira on erittäin onnellinen tai tyytyväinen.

Vilkkaasti liikkuvasta ja iloisesta kohteesta on vaikea ottaa tarkkaa kuvaa puhelimella. Korvien asento kertokoon sen, mitä tärähtänyt kuva muuten peittää.
Vilkkaasti liikkuvasta ja iloisesta kohteesta on vaikea ottaa tarkkaa kuvaa puhelimella. Korvien asento kertokoon sen, mitä tärähtänyt kuva muuten peittää.

Päivän seisseet lihapalat pitää purkista tietenkin heittää pois, mutta nämä aarteet eivät välttämättä olekaan ronkelin shibani juttu. Itse kätkön etsiminen ja löytäminen tuottaa Mikille monesti enemmän iloa kuin sen sisältämät herkut.

Mitkä ovat koirienne suosikkiaktivointilelut? Kertokaahan toimivimpia vinkkejä. Suomessa on noin 600 000 koiraa, ja moni niistä jää työpäivien ajaksi ja satunnaisesti muutenkin yksin. Miten te aktivoitte koirianne, kun ne jäävät yksin?

This used to be a tennis ball.

A photo posted by @annakaisa on

Kommentit (2)

Mökin muori
Liittynyt8.5.2014

Olemme eläkkeellä joten ranskanbulldogimme ei tarvitse olla yksin kovinkaan pitkiä aikoja mutta aktivointijuttuja sekin kaipaa. Olen laittanut tyhjään korkittomaan limsapulloon herkkupaloja ja koska pullossa on kapea kaula niin namin  ulos saaminen on haasteellista. Tavallisista palloista hän ei niinkään välitä mutta pesupallo on suosikki. Sitä kieritetään niin että seinät kolisee, huono puoli siinä vain on kun sillä on tapana livahtaa tasojen ja lipastojen alle ulottumiin.

Seuraa 

Tämä blogi seuraa erään koiran ja sen omistajan elämää. Rakastamme merenrannoilla kävelyä, koirapuistoissa hengaamista ja ah, nukkumista, mutta teemme paljon muutakin. Tervetuloa seuraamaan Mikki-shiban seikkailuja!
Voit lähettää palautetta tai kysymyksiä myös suoraan: annakaisa.vaaraniemi@sanoma.com

Instagram