Talvi Floridassa
Lumilinnuiksi suomalaisia täällä Floridassa kutsutaan ja meitä on aika paljon. Omalla kohdallamme tämä on neljäs kerta kun vietämme sydäntalven täällä. Suurin osa viettää puoli vuotta, se on maximi mitä saa kerralla olla. Estalla voi viipyä 90 ja viisumilla 180 päivää.
Mikä meitä tänne sitten houkuttelee; suurin syy taitaa olla lempeä ilmasto, lämpötila pysyttelee uskollisesti 20 – 30 asteen lukemissa läpi talven. USA itsessään ei ainakaan meitä ihmeemmin houkuttele, sillä yhteiskuntana se on melko ihmeellinen eikä mielestämme kovinkaan toimiva. Suosittelemme esimerkiksi suoraa lentoa Euroopasta määränpäähän, Miamiin tai Fort Lauderdaleen, sillä esim. New Yorkin välilaskuun on varattava aikaa eikä koskaan tiedä kauanko maahantulotarkastus kestää ja ehtiikö varatulle jatkolennolle.
Ensimmäistä kertaa täällä käydessämme totesimme, että amerikkalaista unelmaa ei enää ole, se on kaukainen haave yhä useammalle. Yhteiskunta on hyvin voimakkaasti jakautunut kolmeen kastiin. Paikalliset alemman kastin asukkaat asuvat joko surkean näköisissä taloissaan, jotka ovat parhaat päivänsä nähneet vuosikymmeniä sitten tai asuntovaunukylissä, joissa meikäläinen ei voisi kuvitella koskaan asuvansa. Aivan tulee mieleen Venäjän Karjala kun asuntoalueita auton ikkunasta katselee.
Keskiluokkaiset ihmiset asuvat omilla alueillaan, jotka muistuttavat tavallista suomalaista asumalähiötä. Aamuisin lenkkeillessämme kierrämme juuri näitä keskiluokkaisten asuntoalueita siitä syystä, että täällä ei yksinkertaisesti ole jalankulkijoille omia kulkuväyliä, Amerikka on autojen maa. Katuvalojakaan ei juuri ole, joten illalla on turha lenkille lähteä.
Miljonäärit asuvat omissa vartioiduissa bunkkereissaan porttien ja aitojen ympäröimänä, näillä alueilla ei autoaan saa kadun varteen edes pysäyttää.
Yllä kuvissa on näkymiä eri asuinalueilta ja kuvat puhukoot puolestaan - ero on merkittävä.
Suomalaista yhteiskuntaa väitetään byrokraattiseksi ja säännellyksi, mutta kun täällä yrittää jotain asiaa hoitaa, törmää lähes aina johonkin ihmeellisyyteen. Esim. internetin hankinta asuntoon oli perin mutkikas juttu, myyjä kun ei kertonut kaikkea tarvittavaa tietoa. Mistäpä sitä suomalainen tietää mitä kaikkea pitää kysyä jos asiat ovat edellisestä vuodesta muuttuneet. Oletus on tietenkin, että asiantunteva myyjä kertoo kaiken tarvittavan. Ystävällistä palvelua ei saa oikein mistään, suurinta osaa tuntuu tympäisevän töissä olo. Erikoista on myös sen nettiliittymän maksaminen sitten kun lasku tulee, ei sitä voi pankissa maksaa vaan se täytyy käydä siellä liikkeessä 10 mailin päässä maksamassa. Tai lähettää kirjekuoressa sekki jos omistaa tilin pankissa. Samoin pitää hoitaa kaikki muut maksut. Tosi kehittynyttä, eikö vain!
Eläminen täällä on jonkin verran kalliimpaa kuin Suomessa nyt kun dollarin kurssi on noussut. Innokkaimmat fanit ovat kyllä sitä mieltä, että täällä on merkittävästi edullisempaa, mutta heillä ei taida laskupää olla paras mahdollinen. Jos esim. lihan hinta ilmoitetaan $/pauna, niin se täytyy kertoa 2,2:lla, että saa kilohinnan. Lohi maksaa suurin piirein saman kuin Suomessa ja maitotuotteet ovat kalliimpia kuin meillä. Kilpailu on kaupoilla kovaa ja jos jaksaa tarjousten perässä juosta niin hyvinkin edullisesti voi syödä. Eri asia on kuka viitsii hakea yhden tuotteen yhdestä ja toisen toisesta kaupasta. Kaupassa käydessä on tullut laitettua merkille, että väkisinkin alkaa etsiä niitä terveellisempiä tuotteita kun katselee amerikkalaisten kokoa. Aika monen ruumiinpaino on karannut käsistä ja mopokärryillään kiertelevät hyllyjen välissä, kun jalat eivät enää kanna.
Auto täällä on pakko olla, sillä joka paikkaan on pitkä matka ja kuten edellä kerroin jalankulkuväyliä on tosi heikosti. Vuokraus maksaa autosta ja vuokraamosta riippuen 700 dollarista ylöspäin kuukaudessa.
Oma asuinalueemme on senioreille tarkoitettu yhteisö, joka sijaitsee aidatulla ja vartioidulla alueella, jonne muilla ei ole asiaa. Asuntomme on kaksio, josta vuokra on 1000 $ kuukaudessa. Ei siis mitenkään edullista, Espanjasta tai Portugalista saisi vuokrattua varmaan edullisemmin. Ja tässä yhteisössä on omat sääntönsä ja niitä on paljon ja tuntuu, että niitä keksitään koko ajan lisää, jotta elämä tulisi mahdollisimman hankalaksi. Hermot menisi, jos täältä asunnon omistaisi. Onneksi emme ostaneet vaikka sitä jopa hetken harkitsimme.
Suomalaisilla on täällä omat kokoontumispaikkansa, Suomi-talo ja Kerhotalo. Näiden kahden talon välisistä kiistoista on kirjoitettu jo niin paljon, että enpä ota asiaan kantaa. Itse yritämme käydä molempien riennoissa tasapuolisesti. Suomalaiset ovat täällä erilaisia kuin kotimaassa ja seuraelämä on vilkasta. Ei mitenkään perisuomalaista olla niin yhteisöllinen, mutta näin kaukana kotoa ollessa se tuo jonkinlaista turvaa.
Ehkä tiemme ensi talvena kuitenkin vie Espanjaan tai Portugaliin, Eurooppa tuntuu täältä katsottuna hyvin turvalliselta ja toimivalta.
Neljän kuukauden oleskelun hinnaksi kahdelta henkilöltä laskin keskimäärin 100 €/päivä, se sisältää kaiken: lennot, auton ja asunnon vuokran sekä käyttörahaa kuukaudeksi ruokaan ym. n. 1000 €
