Tykkäsin pienenä kovasti paperinukeista. Sovittelin niille asuja ja piirsin vaatteita myös itse. Minusta oli kiehtova ajatus, että pukeutumalla voisi ilmentää taipumuksia, toiveita ja mielialaa. Merimiesasussa nukke näytti reippaalta, taiteilijan kaavussa luovalta, tanssiaisasussa huikentelevaiselta. Harmitti, että paperinukkeni katosivat mystisesti säilytyspaikastaan, kun en enää käyttänyt niitä aktiivisesti. Prännin pesä oli varmaankin niiden viimeinen sijoituspaikka.

No, revanssin paikka koitti kuusikymppisenä. Puhelimella pelattavassa Covet Fashion -pelissä toistan lapsuuden paperinukkeleikkejä oikeiden vaatteiden kuvilla. Se on ihanaa! Pelaan tätä nykyä joka päivä ja käytän pelaamiseen oikeaa rahaa.

Jaa että mikä siinä noin koukuttaa?

Osallistuin tällä asulla keijukaiskisaan. Sain yllättävän huonot pisteet - nähtävästi röyhelöitä ja blingblingiä oli liian vähän.
Osallistuin tällä asulla keijukaiskisaan. Sain yllättävän huonot pisteet - nähtävästi röyhelöitä ja blingblingiä oli liian vähän.

Pelin idea on hyvä ja se on huolellisesti rakennettu. Aloittaessaan pelaaja saa pelirahapotin, jolla hän hankkii vaatteita komeroonsa. Fantasia-asuja lukuun ottamatta pelin vaatteet ovat oikeasti olemassa ja niitä voi tilata nettikaupoista kotiinsa – Suomeen niitä ei toki kannata eikä välttämättä voikaan tilata. Tosielämän ulottuvuus antaa kuitenkin peliin kivan lisän.

Uusia vaatteita ja asusteita lisätään peliin päivittäin. Uutta pelattavaa tulee niin ikään muutaman tunnin välein. Pelitehtävissä annetaan tilanne, jota varten mallinukke puetaan, ja kerrotaan, mitä tai millaisia vaatteita, asusteita tai koruja pitää käyttää. Vaatimukset kannustavat tietenkin pelaajia ostamaan lisää maksuvälineitä oikealla rahalla. Ilmaiseksikin voi pelata, mutta peli on rakennettu niin, että osa haasteista on silloin jätettävä väliin. 

Asuilla osallistutaan haasteisiin, joista saa tyylipisteitä sen mukaan, miten paljon kanssapelaajat pitävät asusta. Osallistuakseen peliin pitää myös äänestää. Kahdesta satunnaisesti näytölle tulevasta asusta valitaan aina se, joka miellyttää enemmän.

Pelissä etenee nopeimmin pelaaja, jolla on käytössä paljon maksuvälineitä asujen kokoamiseen ja jonka vaatemaku vastaa äänestäjien valtaosan eli amerikkalaisten nuorten naisten vaatemakua. Haasteiden palkintoina on vaatteita ja pelirahaa. Kohotessaan tasolta toiselle pelaajan bonukset nousevat, joten hän voi saada huonommallakin asulla hyvät pisteet.

Pelasin aluksi ilman rahaa. Muutin mieltäni, koska halusin päästä etenemään mahdollisimman nopeasti tasolle, jossa käytössäni olisi kunnon bonukset. Tällä hetkellä olen tasolla 17, ja saan jo vaatepalkinnon yhdeksällä kierroksella kymmenestä. Pisimpään pelanneet ovat tasolla 94.

Kerro, kerro, kuvastin! Tässä, jo äänestysvaiheessa olevassa tehtävässä piti pukea purkkasuvun perijätär mintunvihreään asuun edustustilaisuutta varten.
Kerro, kerro, kuvastin! Tässä, jo äänestysvaiheessa olevassa tehtävässä piti pukea purkkasuvun perijätär mintunvihreään asuun edustustilaisuutta varten.

Pelaaja saa valita mallinukkensa ihon ja hiusten värin, kampauksen sekä kasvojen piirteet ja meikin, ja edetessään hänen ulottuvillaan olevat vaihtoehdot monipuolistuvat. Pukea voi valintansa mukaan pitkiä ja hoikkia hahmoja tai realistisempia malleja, joiden kokonumero saattaisi olla suunnilleen 46.

Tehtävänannossa näytetään viitteellinen kuva, jonka mahdollisimman täydellinen toistaminen antaa usein hyvät pisteet. Lisäksi tekstissä kerrotaan vaatetettavan naisen elämäntilanteesta.

Haasteet ovat hauska yhdistelmä fantasiaa ja fantastista todellisuutta. Prinsessoja, keijukaisia, haltioita ja jumalattaria puetaan pelissä päivittäin – selvähän se, kun pelin vaatevalikoimassa on suhteettoman paljon iltapukuja. Noitia, sotureita, merenneitoja, merirosvoja, manalan vartijoita ja lampun henkiä esiintyy niin usein, että tehtäviä varten kannattaa koota fantasiavarusteita varastoon.

Realistisemmat tehtävät kuvaavat yleensä nuoren, omaa elämää aloittelevan, mutta silti hyvin toimeentulevan naisen elämää, johon kuuluu opiskelua, työssäkäyntiä, kavereita, poika- ja tyttöystäviä, matkustelua ja maksullisia harrastuksia. Jos naisella on omaa perhettä, lapset ovat pieniä. Morsiamia puetaan lähes päivittäin. Menestyvän pelaajan valikoimassa onkin useita rahalla ostettavia huntutyyppejä ja hääkimppuja.

Muistan vajaan puolen vuoden peliuraltani vain kaksi tehtävää, joissa piti pukea yli 60-vuotias nainen. Toinen oli menossa luokkakokoukseen ja toinen oli kybermummo. Mikä se sitten onkin. Epäsuhta ei häiritse ihmeemmin - nuorten amerikkalaisnaisten elämä on minulle lähes yhtä kaukaista kuin merenneitojen, joten on melkein sama, kumpia puen. Ehkä en edes haluaisi vaatettaa ikäisiäni silmälääkärin vastaanotolle, kuoroharjoituksiin ja K-Martiin.

Tuskin kovin moni elää Covet-elämää edes USA:ssa, mutta eivät lapsuuteni paperinuketkaan vastanneet todellisuutta. Ja jos ajattelee, millaisia sotapelien hahmot (joita tosin en yhtään tunne) ovat ja mitä peleissä tehdään niin en näe suurta syytä paheksuntaan tai huoleen. Tyttökulttuurinakin tätä varmaan voi pitää.  

Kaupallinen tämä peli on, ja pelaaja saattaa saada sen väärän käsityksen, että uusien vaatteiden jatkuva ostaminen on menestyksen tae. Peli ei edistä kierrätysaatetta eikä ajatusta luonnonvarojen järkevästä käytöstä. Mutta on siinä jatkuvasti myös haasteita, joissa on nimenomaan tarkoitus käyttää aikaisempien sesonkien vaatteita.

Pelin ylläpitäjillä on selvää yritystä monimuotoisuuteen ja ajankohtaisuuteen. Kaikki ihonvärit ovat edustettuina viitekuvissa, joista noin puolet esittää mustia naisia. Tehtävänannoissa tutustutaan myös muihin kulttuureihin: pukeudutaan thaimaalaiseksi tanssijaksi, kiinalaisiin uuden vuoden juhliin tai ruotsalaiseen juhannukseen. Pelin maailmassa on myös naispareja, joskin heteropareja on paljon enemmän.

USA:n presidentinvaalien jälkeen pelissä koottiin varapresidentti Kamala Harrisille työasu. Vaaleista oli kehitetty myös useita äänestämiseen kannustavia haasteita. Joskus ajankohtaista julkisuuden henkilöä ei mainita nimeltä, mutta valveutunut pelaaja voi arvata, kenestä on kysymys. Yhdysvaltain mustien historiaa käydään läpi järjestelmällisesti nostamalla esiin ansioituneita naisia eri aikakausilta.

Peli tarjoaa mahdollisuuden myös yhteisöllisyyteen. Pelaaja voi liittyä ”muotitaloon”, joka osallistuu yhteishaasteisiin, ja ryhtyä toisen pelaajan kaveriksi. Olen aktiivinen jäsen muotitalossani, koska himoitsen palkintovaatteita, mutta en haali ystäviä enkä käytä chat-toimintoa. Seuraan kyllä sivusilmällä muutamia muita suomalaispelaajia.

Pelinhoitajat laativat koosteen kussakin tehtävässä parhaat pisteet saaneista asuista. Olen päässyt mukaan koosteeseen yhden kerran, kun asuni sai täydet pisteet ja valittiin tasoni parhaaksi. Tehtävänä oli pukea nainen, joka aikoi pyytää uuden miesystävänsä ensimmäistä kertaa kotiinsa treffien päätteeksi. Asun pakollisina osina oli vaaleanpunainen puolihame ja valkoinen laukku, ja viitekuvassa nainen oli musta. Näette kuvista, miten ratkaisin haasteen, joka ei ollut helpoimmasta päästä ja tuotti hyvin monenlaisia asuja.

Parhaiden asujen kavalkadiin yltää helpoimmin käyttämällä uusia, juuri peliin ladattuja vaatteita, ja mitä kalliimpi vaate, sitä varmemmin saa pisteitä äänestyksessä.  Voittoisassa asussani oli kuitenkin kaikki vanhaa ja halpaa, mikä todistaa, ettei pelissä palkita pelkästä pelirahan käytöstä. Kokonaisuus ratkaisee. Paljon riippuu myös siitä, millaisen asun kanssa oma ehdotus joutuu äänestykseen. Sitä ei saa koskaan tietää. Jos kaunis ja loppuun saakka mietitty asu saa masentavan huonot pisteet, voi arvata, että sitä on verrattu vielä parempaan.

Jatkanko tasolle 100? En osaa sanoa. Alan jo kyllästyä keijukaishaasteisiin, ja olen huomannut, että samoja vaatteitakin tulee kaudesta toiseen tarjolle uudestaan. Vaikka nautin pelistä, valitsen jatkossa luultavasti tarkemmin, mitä pelaan, ja käytän peliin hieman vähemmän aikaa ja rahaa. Veikkaan, että kevään edetessä käytän rajalliset resurssit mieluummin puutarhanhoitoon.

Tämä kirjoitus oli lähipiirin tilaustyö. Nuoremmat sukupolvet eivät kuulemma tiedä eivätkä ymmärrä, että myös iäkkäämmät ihmiset pelaavat puhelimillaan, tableteillaan, läppäreillään ja pöytäkoneillaan muutakin kuin ilmaista pasianssia. Siksi tästä pitäisi kertoa. Tehty!

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Aika mielenkiintoista, ja yllättävää! Kuulun itse noihin iäkkäämpiin ihmisiin ja täytyy myöntää ettei minulla ole ollut aavistustakaan kuvaamistasi peleistä, siis muista kuin pasianssista :).

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Juu, peleistä löytyy nykyään monenlaista mukavaa. Voi esimerkiksi rempata ja kalustaa koteja. Ennen Covet Fashioniin hurahtamista pelasin  paljon maatilapelejä, etenkin Farmville II:a: jossa kasvatettiin kukkia, viljaa ja hedelmiä ja osallistuttiin monenlaisiin haasteisiin. Sitä pelasin tietokoneella. Puhelinpeleistä yksi suosikkini on suomalainen Sanapala. Pelaan sitä yhdessä puolison kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 61-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016
Sisältö jatkuu mainoksen alla