Olen aikaisemmin esitellyt täydellisiä mekkoja, työvaatteita, kotiasuja ja ties mitä. Täydellinen hame on kuitenkin ollut hakusessa pitkään.

Vasta nyt tiedän, että ihanin hame ikinä on tamperelaisen designerin ja tekstiilisuunnittelun lehtorin Aija Lundahlin innovaatio. Huihui-vekkihame perustuu kansallispuvuissakin käytettyyn, ikivanhaan vetopoimutustekniikkaan. Hame on myötäilevä, rypistymätön, aina täsmälleen sopivan kokoinen, hyvin istuva ja pukeva.

Hieno villalanka tulee itävaltalaiselta lankatehtaalta. Aija kutoo sen Suomessa Dornier-kutomakoneella langalleen hameisiin sopivaksi palttinaksi. Loimilanka on aina musta, joten kankaan väri muodostuu mustasta ja kuteen väristä. Minun Huihui-hameeni on väriltään Yö.

Vetopoimutuksessa kangas vekitetään vetolankojen avulla. Jos olet joskus poimuttanut kangasta, tiedät poimutuslangat. Vekityksessä lankoja on kahden sijasta tosi monta, koko kankaan pituudelta, säännöllisin välimatkoin. Kun langoista vedetään, kangas menee vekeille. Kestävät vekit syntyvät kuuman höyryn avulla samaan tapaan kuin housujen prässit. Poimutuslangat otetaan pois, vekit jäävät.

Pliseeratut hameet ovat muodissa, joten niitä myydään joka putiikissa. Huihui-hameiden vekitys on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. En ole kinä nähnyt yhtä pieniä, tiheitä ja teräviä vekkejä villakankaassa. Juuri tiheä vekitys tekee hameesta tarkasti vartalon ääriviivoja myötäilevän, mutta samalla mukavan ja kiristämättömän. Hame näyttää kapealta, mutta se yllä voi harppoa, loikkia ja hyppiä mielin määrin.

Tarkat vekit tekevät hameesta ryhdikkään, ja helman värikäs frilla on huikentelevainen piste iin päällä. Huihui-valikoimassa on myös hame, jonka helmaraita on kudottu heijastavasta langasta. Se siis näkyy pimeässä! 

Huihui-hameen istuvuus on aina just eikä melkein, vaikka helma on kaikissa kokonumeroissa yhtä leveä: 150 senttiä. Yhteensä hameeseen on käytetty kolme metriä kangasta. Siinä on vain sivusaumat, eikä kangasta ole mennyt yhtään hukkaan. Kangas on niin ohutta, että hame painaa vain 200 grammaa.  

Leveän, siistin ja hyvin paikoillaan pysyvän vyötärönauhan lateksi on luonnonkumia. Hametta saa lyhyempänä ja pidempänä versiona ja lisäksi tilauksesta sen pituisena kuin haluaa. 53 senttiä on minulla (168 cm) sopivasti polvipituinen.

Vekkihame ei ole vesipestävä – hienoimmat villavaatteet harvoin ovat. Tuuletuksella ja varovaisella tahranpoistolla pärjää pitkälle. Villahan ei imaise tahroja itseensä kuten vaikkapa puuvilla, ja kankaan sidoskin on vettähylkivä.

Mikä olisi kohtuullinen hinta tästä ihanuudesta? Nythän ei puhuta yhden kerran biletopista vaan vaatekaapin kulmakivestä, aikaa kestävästä perusvaatteesta, joka sopii monenlaisiin asuyhdistelmiin. Materiaali on laadukasta, ja vaatteeseen liittyy käsityön lisäksi ainutlaatuinen innovaatio. Samalla se on kunnianosoitus vanhoja käsityömenetelmiä ja niiden kehittäjiä kohtaan. Ja design-tuote.

Keksinnöistä ollaan usein valmiita maksamaan ylimääräistä, jos niiden kehittäjä on insinööri. Olen ollut vähällä ostaa Oura-sormuksen, joka maksaa yli 300 euroa. Tuntuu hullulta, että ostin Huihuin vasta, kun meneillään oli alennuskampanja. Maksoin siitä noin 130 euroa. Uskon, että tulen käyttämään sitä joka euron edestä.

Se vähän harmittaa, että kesä on tulossa. Jos kankaan loimilanka olisi esimerkiksi beige tai vaaleanharmaa, vekkihameesta saisi kauniita vaaleita versioita. Ne sointuisivat kesävaatetukseen paremmin kuin tummansininen ja musta. Tosin juuri nyt sataa rakeita, joten hametta ei  tarvitse työntää talviteloille ihan vielä.

Huihui löytyy verkosta täältä.

--

Päivän kuvat: Huihui Yö, vekkihame villaa. Täydellinen vaate koleaan kevätsäähän. Ties vaikka menisi vielä juhannuksenakin.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Iso kiitos sinulle näistä asupostauksista. Olen löytänyt tekstiesi avulla todella kivoja, arvomaailmaani sopivia vaatteita. Toivottavasti jaksat jatkaa samalla linjalla. Vekkihame nyt minullekin tulossa...:)

Maija
Liittynyt15.10.2015

Onpa hauska kuulla, Vierailija! Haaveilen tilanteesta, jossa minulla olisi niin täydellinen garderobi, ettei enää tarvitsisi ostaa yhtään mitään. Mutta eiköhän se jää haaveeksi. Niin kauan, kuin asumisesta, ruuasta ja lääkkeistä jää roponen tai pari jäljelle, hankin vaatteita ja kerron niistä.  Ja kun olen jokaisesta kertonut, esittelen uusia yhdistelmiä.  Varsinaisen muoti- tai tyyliblogin pitämiseen rahani eivät riitä, ja valokuvaajakin minulla on käytössä vain muutaman kerran vuodessa. Mutta nykyisessä tahdissa, noin kerran kuussa tai hieman harvemmin, lupaan pysyä. Onnea uudelle hameelle! Olen tosi tyytyväinen omaani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 60-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016