Olin nuorena lavatansseissa aikamoinen seinäkukkanen, joten tapettiin sulautuminen onnistuu vanhasta muistista myös tietyssä iässä. Tykkään kovasti brittiläisen Arts and Crafts -liikkeen voimahahmon, William Morrisin ja hänen ystäviensä suunnittelemista tapeteista ja sisustuskankaista. En tietenkään voinut vastustaa H&M:lle lokakuun alkupuolella myyntiin tullutta Morris & Co -mallistoa. Näitä vaatteita oli pakko saada, järkevää tai ei.   

Olisin tosi mielelläni hankkinut Acanthus-paidan tai Leicester-mekon, jolloin olisin ollut aivan saumattomasti yhtä sohvani ja seinieni kanssa. Valitettavasti nuo kuosit eivät olleet mukana mallistossa. Sen sijaan onnistuin ostamaan tunikan sinivalkoisesta Marigold-kankaasta. Kehäkukkatunika on ollut yksi suosikkiasuistani töissä sen jälkeen, kun hankin sen pariksi Hulluilta Päiviltä Espritin pitkän, harmaan kasmirsekoiteneuleen.  Vaatteet ovat täsmälleen saman pituiset.

Tunika on malliltaan muuten hyvin yksinkertainen, mutta siinä on nerokkaasti leikatut, rusetiksi solmittavat hihat. Kotiompelijan olisi helppoa kopioida idea. Hihojen sauma alkaa olkapäältä eikä kainalosta, kuten yleensä. Kappale levenee alaosastaan  ja päättyykaitaleisiin, jotka solmitaan yhteen. Näin syntyy kellomainen hihan muoto.

Samaa tunikaa oli H&M:llä myynnissä myös Snakeshead-kankaasta, jonka kuviossa on mukana pikarililjan kukkia. Juuh, ostoskoriin vaan. Tunika on ollut ylläni vasta kerran, isäni 85-vuotispäivillä. Kuosi on mielestäni hivenen juhlavampi kuin Marigold, mutta vaate on silti rento.

Molemmat tunikat ovat paksuhkoa, rypistymätöntä polyesterikreppiä. En muista, milloin olisin viimeksi pukeutunut polyesteriin, mutta nyt annoin periksi, koska muutakaan ei ollut tarjolla. Käytän tunikan alla bambutoppia.

Oikeastaan mielittelin silkkisekoitepuseroa, jossa oli pieniä lehtikuvioita (Lily leaf) ja Love is Enough -tekstejä, mutta se oli loppuunmyyty jo puoli tuntia verkkokaupan avaamisen jälkeen. Samoin oli kauniiden silkkihuivien laita. Kun jäin ilman haluamaani, päätin korvata laadun määrällä ja hamstrasin halvempia vaatteita oikein urakalla.

Pimpernel-tapetti, jota Morrisilla oli olohuoneessaan Kelmscott Housessa, taipui H&M:n mallistossa viskoosimekoksi, ohuesta polyesteristä valmistetuiksi rusettipuseroiksi ja mekoiksi sekä samettiseksi housupuvuksi. Minulle päätyi v-kaula-aukkoinen viskoosimekko, jota aion lyhentää hieman ja käyttää pitkänä puserona/tunikana. Pimpernel-kukkia kasvaa muuten harvinaisina Suomessakin. Täällä niitä kutsutaan nimellä peltopunka. Juu, kyllä Pimpernel on kivampi.

Lily leaf -kuosinen tummansininen paitapusero on osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi. Ohut kangas laskeutuu hyvin, ja leikkaus on pukeva. Olen tottuneempi jäykkiin puuvillapopliinipaitoihin, joten tämä tuntuu lähes ylelliseltä, vaikka maksoi vain 15 euroa.

Hamstraus ei ole kyllä harmittanut yhtään. Kuviolliset heräteostokset täydentävät järkevää, yksiväristä peruspuvustoani suorastaan optimaalisesti. Kaikki sopivat hyvin yhteen sinisten ja mustien alaosien sekä beigen tai harmaan sävyisten neuleiden kanssa. 

Muutamia malliston vaatteita on edelleen saatavana H&M:n nettikaupassa täällä.

--

Päivän kuvat: Kuvasin Morris-vaatteita makrolinssillä.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin nelisen vuotta sitten terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain hermokivut ja 15 kiloa massaa sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta pitkille kävelyretkille en enää tässä elämässä pääse. Identiteettini sain takaisin erilaisena.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 58-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016