Bergenin yliopistomuseon puutarha, Muséhagen, on aivan kaupungin keskustassa ja auki ympäri vuorokauden. Olin jalkeilla aikaeron takia jo seitsemältä, joten 120 vuotta sitten perustettu pikku puutarha oli luonteva aamun ensimmäinen käyntikohde.

Bergenissä on myös uudempi ja isompi kasvitieteellinen puutarha, Bergen botaniske hage, mutta se on kaupungin ulkopuolella Mildessä enkä ehtinyt sinne asti. Muséhageniin oli hotellistani alle kymmenen minuutin kävelymatka. Ei toki sattuma.

Olin Bergenissä odottamassa Hurtigruten-risteilyn lähtöä. Matkatoimistosta oli lämpimästi suositeltu saapumista kaupunkiin varmuuden vuoksi jo edellisenä päivänä, ja noudatin neuvoa, vaikka pidinkin sitä hätävarjelun liioitteluna.

Bergen on rakennettu kallioiseen maastoon, vuorten rinteille, laaksoihin ja soliin. Paljon jää aina seuraavan vuoren taakse, mistä syntyy vaikutelma pienestä kylästä. Oikeasti Bergen on Norjan toiseksi suurin kaupunki, jossa on noin 270 000 asukasta. Se on siis isompi kuin esimerkiksi Tampere tai Turku.

Norjan länsirannikolla, jossa Bergenkin on, on lauhkea meri-ilmasto. Opin myöhemmin, että Norjassa kasvatetaan jopa aprikooseja ulkona hyvällä menestyksellä, koska vuorten väleissä on suojaisia taskuja, joissa vallitsee kasveille suotuisa mikroilmasto. Toisaalta vuonoissa voi olla erittäin kylmä.

Myös Muséhagen on pienessä, suojaisessa laaksossa. Sitä suojaa toiselta puolelta yliopiston luonnonhistoriallisen museon majesteettinen rakennus. Vastapäisen mäennyppylän päällä on puutarhaan kuuluva vanha kasvihuone, johon ei tällä hetkellä päästetä vierailijoita. Nähtävästi pelätään, että jotakin putoaa kävijöiden niskaan.

Muséhagen on kasvitieteellinen puutarha pienoiskoossa. Siellä on kompakti keittiöpuutarha, kaksi kivikkopuutarhaa, alppiruusurinne, vesipuutarha, paljon perennapenkkejä ja pensaita, pieni ruusukokoelma sekä sadan puun puulajipuisto. Kasvilajeja on kaikkiaan noin 3 000.

Ikävä kyllä myöhästyin puiston alppiruusujen kukinnasta muutamalla päivällä. Siitä oli kesäkuun puolivälissä enää rippeet jäljellä. Kameliat olivat tietenkin jo kuihtuneet ja tulppaanit lakastuneet. Vesipuutarhassa puolestaan ei vielä kukkinut mikään. Ja kun en ymmärrä paljonkaan puiden päälle niin katsottavaa ja kuvattavaa oli oikeastaan aika vähän. Oli kuitenkin vehreää, rauhallista ja kaunista.

Viereisen museon kahvila oli auki, mutta itse museo ja museokauppa aukesivat vasta kymmeneltä.

Bergen on Norjan villantuotantoalueen keskus. Paikallinen matkailutoimisto Visit Bergen on laatinut oikein päiväretkireitin (wool heritage route) villan ja neuleiden ystäville. Koska olin liikkeellä jalan, tyydyin vierailemaan neule- ja lankaliikkeissä kaupungilla.

Oli minulla missiokin. Sateinen sää sai minut pelkäämään, etten pärjäisi napapiirin ylittävällä risteilyllä ilman kunnollista villapaitaa. Norjassa kasvatettiin lampaita jo 5 000 vuotta sitten, joten heillä lienee ollut aikaa hioa villapaidan taide äärimmilleen. Viikingit valmistivat kuulemma sadetakkinsakin villasta.

Ensimmäinen kohteeni oli  Husfliden Bergen, eräänlainen paikallinen Käsityön Ystävät, Helmi Vuorelma ja Taito Shop. Esillä oli hienoja norjalaisia kansallispukuja (bunad) sekä niiden kaavoja, raaka-aineita ja valmiita osia. Upeita valkoisia paitoja, koruja ja nauhoja. Lisäksi oli useiden norjalaisten valmistajien villalankoja, kirjontalankoja, kudontalankoja ja monenlaista käsintehtyä pikkutavaraa.

Jos minulla olisi ollut muutakin kuin käsimatkatavaraa, olisin ehkä valinnut myymälästä vyyhdin pari jotakin ihanaa villalankaa. Valmiit villapaidat eivät kuitenkaan herättäneet ostohaluja. Taidokkaita mustavalkoisia tähtikuvioita, joo, mutta minun oli vaikea nähdä itseäni niissä.

Seuraavaksi kävin matkailuinfon lähellä satamassa sijaitsevassa Oleanan liikkeessä. Oleanan ohuita kirjoneuleita on tähän kesään asti myyty Suomessakin, Tammisaaren Kompanietissä, ja olen joskus hivellyt niitä himoiten. Nyt Bergenissä esillä ollut valikoima ei ollut minun makuuni – ehkä hyvä niin, koska nämä design-neuleet ovat hurjan kalliita. Siispä eteenpäin.

Matka värikkäiden puutalojen Bryggeniin kulki Bergenin kuuluisan kalatorin halki. Sattui sadekuuro, joten tunnelma oli tiivis. Viereisen matkailijaseurueen söpö pikkutyttö osoitteli estottomasti sormella myyntitiskin merisiilejä ja jättirapujen saksia huudahdellen: WHAT IS THAT! Kyllä niissä olikin katsomista.

Bryggen on Unescon maailmanperintökohde ja ainoa säilynyt Hansaliiton toimipaikka eli hansakonttori. Hansaliiton muodostivat vahvat saksalaiset kauppakaupungit ja se hallitsi  Itämeren alueen kauppaa 1200-luvulta 1400-luvulle. Bergenin satama on edelleen Pohjoismaiden suurin tavaraliikenteen satama.

Bryggenissä on myös hansamuseo, mutta siellä en poikennut. Sen sijaan väistelin sadepisaroita puutalokortteleiden kapeilla  kujilla, joista osa on katettuja. Nykyään alueella on ravintoloita, baareja, käsityöläisten liikkeitä, taidegallerioita, matkamuistokauppoja, hotelleja ynnä muuta matkustavaista kiehtovaa. Puutalojen lisäksi on koristeellisten kivitalojen kortteli.

Lounastin Bryggeloftet & Stuene -ravintolassa, jonka seinämaalaukset kuvaavat vanhaa Bergeniä. Katkarapuset olivat narskuvan tuoreita ja paikallinen olut hyvää. Parasta oli kuitenkin jälkiruoka, lakkapavlova. Se maistui aidoilta suomuuraimilta eikä ollut pilattu liialla sokerilla.

Törmäsin myös kolmeen villapaitakauppaan. Yksi niistä oli perinteisen, vuonna 1872 perustetun Dale of Norwayn nimikkokauppa. Valikoima oli erittäin laaja. Mutta voi! Osa paidoista oli liian paksuja, osa ohuita, jotkut karuja ja toiset turhan koristeellisia. Olin vähällä hankkia kevyttoppatakin villapaidan sijasta, sillä tässä kaupassa myytiin neuleiden ohella myös muita retkeilyvarusteita. Sellainenhan norjalainen villapaita on.

Seuraavassa putiikissa myytiin perinteisinä villapaitoina myös neuleita, joissa oli 20 % akryyliä. En langennut tähänkään kiusaukseen. Olin jo vähällä luopua toivosta, mutta päätin vielä kurkistaa todelliseen turistirysään, valtavaan matkamuistomyymälään aivan Bryggenin alkupäässä. Ja sieltä norjalainen villapaitani sitten löytyikin huolellisen sovittelun tuloksena.

Paitani on Dale of Norwayn perinteisiä neulekuvioita hyödyntävää, mutta kaavoitukseltaan modernia mallistoa. Mallin nimi on Vågsöy. Hurtigruten-risteilyni kävi Vågsöyn kunnan keskuksessa Målöyn kylässä, mutta se ei ollut valintaperuste. Koko oli sopiva, paita oli riittävän pitkä eikä pääntie ollut liian kireä. 

Jaa missä kuva? Tulee aikanaan. Olen aikeissa tehdä omat postaukset vielä Tromssasta sekä matkapuvustosta, jonka osaksi villapaita tuli. Puvustoni päävärit olivat vähän tylsät sininen ja valkoinen, ja neule lisäsi niihin okrankeltaisen. 

--

Päivän kuva: Muséhagenin vesipuutarha on suorakulmainen muotopuutarha, mutta pieneen tilaan on saatu mahtumaan myös keittiöpuutarha ja vapaasti polveileva arboretum sekä kivikkopuutarhoja.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tulekaan maraton- eikä joogamummoa, vaan tulee kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 62-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016
Sisältö jatkuu mainoksen alla