Englantilaiset puutarhat ovat tietysti ihania keskellä kesää, mutta luulin, ettei niissä olisi mitään nähtävää talvella. Väärin! Sana "talvipuutarha" sai aivan uuden merkityksen, kun näin viikonloppuna Winterbourne Housen puutarhassa monenvärisiä taikapähkinöitä, jouluruusuja, näsiän sukulaisia daphneja ja koiranheiden sukuisia viburnumeja, pikkuruisia syklaameja ja hentoja iiriksiä. Ja yhtä ja toista, joille en löytänyt nimeä. Minähän en ole varsinaisesti puutarhaharrastaja, satun vain tykkäämään kukista.

Käväisin Birminghamissa Mrs. Rauhana eli ihan muissa asioissa. Onneksi sain ohjelmaan mahtumaan myös käynnin Winterbournessa. Arts and crafts -tyyliin rakennettu talo valmistui vuonna 1903 John ja Margaret Nettlefoldin kodiksi. Ison puutarhan suunnitteli Margaret, ja myös talon viimeinen omistaja, John MacDonald Nicolson, jätti kädenjälkensä puutarhaan. Hän testamenttasi talon ja puutarhan Birminghamin yliopistolle, joka on hallinnut sitä vuodesta 1944. Paikka on virallisesti yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Kerron talosta lisää ensi viikolla, mutta tänään sukellan Winterbournen talvipuutarhaan.

Laaja puutarha jakautuu useaan, tiheillä pensasaidoilla ja muureilla erotettuun osaan. En usko, että kaikki kävijät edes löysivät talvella kukkiville kasveille varattua aluetta, koska sen sisäänkäynti sijaitsee huomaamattomasti talon sivulla. Ensin huomasin lumikellot, sitten kumarruin kuvaamaan ensimmäisiä näkemiäni jouluruusuja. Vasta hetken päästä ymmärsin, missä olin. Melkein kaikki kasvit olivat kukassa tai vähintään nupulla, vaikka on vasta tammikuun loppu.

Sää oli vähemmän miellyttävä. Lämpötila muutaman asteen plussan puolella, pilvet roikkuivat alhaalla ja ajoittain tihutti vettä. Kasvien kuvaamiseen olosuhteet kuitenkin sopivat mainiosti. Lehdet kiilsivät kosteina, ja kukkien terälehdillä oli vesipisaroita. Vanhan mulperipuun oksilla kasvava sammal loisti lähes neonvihreänä. Erään aitapensaan kuihtuneet lehdet olivat kuin pronssista veistettyjä.

En tiedä, mistä Winterbourne House on saanut nimensä, mutta tuntuu hyvin sopivalta, että sen puutarha on kaunis myös talvella. Uskallan suositella käyntiä Winterbournessa mihin vuodenaikaan tahansa, sillä puutarha on monipuolinen ja erittäin hyvin hoidettu - luultavasti osittain opiskelijatyövoimalla.

--

Päivän kuvat: Jouluruusu Winterbournessa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin nelisen vuotta sitten terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain hermokivut ja 15 kiloa massaa sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta pitkille kävelyretkille en enää tässä elämässä pääse. Identiteettini sain takaisin erilaisena.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 58-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016