Winterbourne on nykyään osa Birminghamin yliopiston kampusta, mutta valmistuessaan vuonna 1903 se oli varakkaan perheen asuintalo väljästi rakennetussa esikaupungissa. Talon erityislaatu ymmärrettiin jo tuolloin: se esiteltiin Country Life -lehdessä vuonna 1911. Näin huolellisesti suunniteltuja ja yhtenäisesti Arts & Crafts -tyyliin rakennettuja taloja ei ole Englannissa monta.

Talon rakennuttivat John ja Margaret Nettlefold, jotka olivat molemmat menestyneiden birminghamilaisten metalliteollisuussukujen jälkeläisiä. Nettlefoldit olivat rikastuneet puuruuvien ja ammusten tuotannolla. Talon suunnitteli arkkitehti Joseph Lancaster Ball.

Punatiili oli paikallisuutta ja perinteisiä käsityötaitoja suosivan Arts & Crafts -liikeen tyypillinen rakennusmateriaali: yksinkertainen, perinteinen ja paikallinen. Talon haluttiin näyttävän ulkoa päin vanhalta maalaiskartanolta. Puutarhassa on hauskasti aaltoileva punatiilimuuri.

Winterbounen rakentajat ottivat paljon vaikutteita menneistä ajoista. Puupaneloinnit ja kipsikoristeet ovat kuin 1600-luvulta, ja ikkunat tuovat mieleen keskiaikaiset rakennukset. Ikkunoiden rautahelat ovat kaunista taontaa. Talo oli kuitenkin myös erittäin moderni ja asuinmukavuuksiltaan ennennäkemätön, sillä siellä oli puhelin, sähkövalo, keskuslämmitys, vessat kahdessa kerroksessa ja peräti kolme kylpyhuonetta. Kuumaa vettä tuli hanasta eikä ämpärillä kantamalla. 

Winterbournen pohjapiirros on selkeä. Molemmat vieraille avoinna olevat kerrokset käsittävät pitkän gallerian, joka on talon sisäänkäynnin puolella, ja siitä avautuvia tilavia huoneita, joiden ikkunat ovat puutarhaan. Olohuoneesta on kauniit pariovet terassille.

Alakerrassa on olohuone ja isännän työhuone sekä nykyinen teehuone, joka on todennäköisesti ollut ruokasali. Yläkerrassa ovat makuuhuoneet, joista isoin on toiminut myös lasten leikki- ja kouluhuoneena. Nettlefoldeilla oli kuusi lasta. Vanhin, Evelyn, oli perheen muuttaessa Winterbourneen 11-vuotias, ja nuorin, Valerie, syntyi siellä. Oman huoneen saaminen oli lapsille tärkeä aikuistumisen merkki. Nuorten huoneet sisustettiin ja kalustettiin samoin kuin aikuisten.

Lähes kaikki talon tapetit ja useimmat tekstiilit ovat William Morrisin mallistoa. Tapetit eivät ole alkuperäiset, vaan ne liisteröitiin paikoilleen 2000-luvun alussa tehdyn entisöinnin yhteydessä. Opastuksen mukaan talossa on kuitenkin ollut alun perin samanlaiset tai vastaavat.

Morrisin ystävät voivat bongata seiniltä ainakin kaksiväriset Marigoldin ja Brer Rabbitin, jota on isännän työhuoneessa. Lastenhuoneessa on ihana Golden Lily -seinä, ja käytävältä löytyy värikäs kukkakuosi Blackthorn. Mutta mikä lienee nimeltään tuo kaunis tapetti, jossa on tulppaaneja ja kuusamaa? Honeysuckle and Tulip se ei ole. Morrishan ei läheskään aina nimennyt kukkakuoseja näkyvimmän kukan mukaan.

Vaikka Winterbourne oli käytännöllisesti suunniteltu, talon ja asukkaiden elämäntavan ylläpitämiseen tarvittiin vähintään kymmenen sisäpalvelijaa. Talon koosta päätellen heillekin oli varattu työ- ja oleskelutiloja sekä makuuhuoneita. Ylin kerros on kokonaan suljettu kävijöiltä, samoin valtaosa sivurakennuksista. Yhdessä sivurakennuksessa on työpaja, jossa pääsee perjantaisin kokeilemaan painotyötä vanhoilla painokoneilla.

Talossa on vain vähän alkuperäisiä kalusteita, ehtihän siellä asua Nettlefoldien jälkeen kaksi muuta perhettä, ennen kuin yliopisto peri sen John MacDonald Nicholsonilta. Hänen poikansa eivät halunneet ylläpitää isoa taloa ja puutarhaa, jotka olivat tulleet yliopiston saartamiksi. On talossa kuitenkin kunniapaikalla yksi tuoli, jossa on Margaret Nettlefoldin omin käsin kirjailema päällinen. Isännän työhuoneen kirjahylly on arkkitehdin suunnittelema kiintokaluste ja alkuperäinen.

Puutarha oli laaja ja monipuolinen jo Johnin ja Margaretin aikana. Margaret suunnitteli sen itse esikuvinaan puutarhasuunnittelija Gertrude Jekyllin kirjat, mutta tuskin hän siellä lapion kanssa raatoi. Muotokuvassaan hän on juuri astumassa puutarhasta olohuoneeseen kukkavasun kanssa. Winterbourne oli varmasti täydellinen paikka perhejuhlien järjestämiseen.

Nettlefoldit olivat myös yhteiskunnallisesti valveutuneita ja aktiivisia. He tukivat naisten sairaalaa, varattomille tarkoitettua koulua ja katulähetystä. John Nettlefold tunnetaan parhaiten kaupunkisuunnittelun edelläkävijänä. Hän esitteli idean puutarhakaupunginosasta Birminghamin työläisille ja ajoi ajatuksen myös läpi. Näin päästiin eroon keskustan slummeista. Moor Poolin lähiö on tätä nykyä pääosin suojeltu.

--

Päivän kuva: Winterbournen olohuoneesta pääsee suoraan terassille ja ihanaan puutarhaan.

 

 

 

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016