Täällä suomalaisen verenpaine laskee takuuvarmasti

Kuvan kilpikaarnamänty oli jo 250-vuotias, kun Suomi itsenäistyi. Paikka on Arboretum Yltöinen Kaarinassa, lähellä Turkua. 1930-luvulla perustetussa puulajipuistossa on 10 hehtaarin alueella yli 200 puulajia tai lajiketta, ja se toimii myös puiden geenipankkina. Arboretumin toiminnasta vastaa Luonnonvarakeskus Luke.

Arboretumin maasto on vaihtelevaa. Merkitty polku vie läpi pienen kosteikon ja ohi nuoria puita kasvavan mäntyrinteen kohti hiljaista kuusimetsää. Myöhemmin ylitetään kirkasvetinen puro ja sukelletaan koivikkoon, kunnes päädytään kilpikaarnamäntyjen luo ja meren rantaan. Suomalaisista metsämaisemista vain suo, letto ja räme jäävät näkemättä. Hyvä niin.

Puistossa on taianomainen tunnelma. Siellä ei ole tavallisena kesäkuun alkupäivänä juuri ketään, ja vaikka olisikin, metsä vaimentaa äänet ja polveileva polku kätkee kävijät. Tämä on ympäristö, jossa suomalaisen verenpaine laskee ja stressi hellittää takuuvarmasti. Rauhoitun, kun pelkästään ajattelen sitä.

Meren rannassa pääskyset kisailevat punamullalla maalatun vajan yläpuolella. Koivun ritvat kurkottelevat kohti maata. Tuntuu hyvältä istahtaa lankuista kyhätylle penkille ja huokaista syvään. Aallot liplattavat laituriin. Poutapilvien pehmeät kummut kömpivät eteenpäin sinisellä taivaalla. Kesäpäivä on parhaimmillaan.

Iso villiruusupuska on parhaassa kukassaan. Sen ympärillä käy kova pörinä ja kuhina. Mehiläisillä on Yltöisissä onnen päivät, sillä puistoon on istutettu myös noin 3 000 alppiruusua, joista osa on ehtinyt kasvaa jo viitisen metriä korkeiksi, puumaisiksi pensaiksi. Mutta ei makeaa mahan täydeltä, joten esittelen alppiruusut myöhemmin omassa postauksessaan.

Metsästä me olemme tulleet ja metsään aina palaamme. Näiden supisuomalaisten kuvien ja tunnelmien myötä Tietyssä iässä toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää 100-vuotiaalle Suomelle ja sen asukkaille.

Lisätietoja Arboretum Yltöisistä täältä.

--

Päivän kuvat: Arboretum Yltöisten kilpikaarnamännyt.