”Pakaralihaksia pitäisi vahvistaa, mutta takareisien jänteisiin ei saisi kohdistua lainkaan painetta. Valitettavasti yhtälö jättää erittäin vähän liikkumavaraa, sillä sellaisia liikkeitä ei ole. Treeni tulee väistämättä aiheuttamaan jonkin verran kipua, mutta se on silti välttämätöntä”, totesi fysioterapeutti.

No nyt se myrkyn lykkäsi! Professori O:n suosittelema fysioterapeutti oli täsmälleen samaa mieltä kuin professori itse, tietenkin. Edessä olisi pirunmoinen pakaratreeni ja kivulloiset viisi viikkoa. Ja se olisi vasta alkua.

Selostin professorin vastaanotolla, miten kipuni olivat kehittyneet tammikuun jälkeen: rautanaulat olivat suurimmaksi osaksi ajasta poistuneet pakaroiden keskeltä, ja kipu on nykyään enimmäkseen tylppää. Öisin on kuitenkin kovaa juilintaa takareisissä, ja reisien sivut ovat usein olleet kipeämmät kuin takalisto konsanaan. Valitin myös, etten pääse kunnolla kyykystä ylös.

Tästä professori veti johtopäätöksen, että nyt olisi pakaralihasten vahvistamisen vuoro. Olen ollut niin kauan liikkumatta, että ne ovat väistämättä heikentyneet. Fysoterapeutin mielestä heikot pakaroiden keskiosan lihakset ovat todennäköisesti jopa olleet koko ongelmani alkusyy.

”Kuulen usein tällaisesta tapahtumakulusta, että ensin on kävelyn ongelmia ja kipua pakaroiden keskiosassa. Jos tilannetta ei saada hoidetuksi, kipu siirtyy joko alaselkään tai alemmas kohti reisiä, kuten sinulla. Kun sitten takareidetkin ovat poissa pelistä, reisien sivut ärtyvät. Ensimmäinen diagnoosisi eli piriformis-lihaksen heikkous on saattanut olla aivan oikea, ja hamstring-ongelmat ovat ehkä kehittyneet vasta sen jälkeen”, fysioterapeutti lateli ja osoitti samalla kuvataulusta kutakin lihasryhmää.

Hänen mielestään vaivojani ei saada korjatuksi, ellei pureuduta oletettuun alkusyyhyn eli pakaralihaksiin. Niinpä joudun nyt tekemään aamuin illoin kolmea kivuliasta jumppaliikettä ja lisäksi vielä seisoskelemaan yhdellä jalalla. Kolme vuotta sitten nämä liikkeet eivät olisi tuottaneet minulle minkäänlaista vaikeutta ja olisin naureskellut, jos niitä olisi esitetty minulle vaivojen hoidoksi.

Mutta nyt pääsi kotona poru. Näitä kauheita kidutusliikkeitä! Ja lisäksi maksan itseni niistä kipeäksi! Professori O. määräsi 8-10 kerran kuurin, jossa kävisin fysioterapeutilla 2-3 kertaa viikossa käsiteltävänä ja ohjauksessa. Minun oli pakko pyytää pankilta lyhennysvapaata asuntolainaan, jotta selviydyn siitä.

Olen köyhä! Ja kipeä! Byääh!

Onneksi mies tuli kotiin, halasi ja lohdutti: ”Me ollaan vanhoja ja kuollaan kohta. Tajua jo!”

--

Päivän kuvat: Kirsikankukkia Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram