Jos pitäisi valita lukemista parvekkeelle läpimäksi kevätillaksi, kun on täysikuu ja satakieli laulaa keskellä kaupunkia, eikö Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen uusi taidedekkari Nainen parvekkeella (Bazar) olisikin ilmeinen valinta? Kysyn ja vastaan: kyllä tosiaan on! En tiedä parempaa valintaa.

Olen tosin puolueellinen, koska Pirkko Soininen on työkaverini.

Tykkäsin kirjasta jo ennen kuin avasin sen. Sillä on nimittäin poikkeuksellisen onnistuneet kannet. Sanna-Reeta Meilahti on käyttänyt Timo Viitasen valokuvaa, jossa näkyy pariisilaistyyppinen kaupunkitalon kattokerros, ja kuvan päällä on ikään kuin mehukas kerros vastasudittua, märkää maalia. Jos tuohon koskisi, sormenjäljet ikuistuisivat yhteen jos toiseenkin kohteeseen ennen kuin huomaisikaan. Kansi erottuu myös hienosti kirjakaupan ikkunasta.

Kirjailijat ovat kehränneet tarinansa aidon ja olemassaolevan taideteoksen ympärille. Albert Edelfeltin Nainen parvekkeella eli Parisienne oli ihan oikeasti myynnissä Bukowskilla keväällä. Sen hinnaksi tuli huutokaupassa hieman yli 171 000 euroa. Teos on maalattu Pariisissa vuonna 1884, ja kas, siinäpä onkin yksi dekkarimme aikatasoista. Pääsemme tutustumaan portinvartijan rouvaan ja muihin taiteilijaelämän välttämättömiin edellytyksiin. Rouvan puolihuolimattomat havainnot naapurinsa elämästä herättävät lukijan kiinnostuksen. Ketä maalaus oikein esittää? Mikä salattu tragedia sen syntyyn liittyykään?

Pariisi on noissa kohtauksissa erittäin elossa, elävämpi, kuin mikään muu romaanin tapahtumapaikoista. Kerronnan pienen pieni paperinmakuisuus johtuu luonnollisesti siitä, että kyseessä on suurelta osin kirjeromaani. Mielikuvitukseni kaipaa hieman enemmän visuaalisia vihjeitä. Kun laskin kirjan käsistäni, huomasin toivovani kiihkeästi, että tarinasta tehtäisiin elokuva. Haluaisin nähdä dokumenttiohjaaja Salome Virran Pariisissa etsimässä Nainen parvekkeella -teoksen luonnoksia ja iäkkään taiteenharrastajan A.S. Joenmaan viettämässä kesää Ruissalossa pitsihuvilassaan, naista esittävä taideteos makuuhuoneensa seinälle ripustettuna.

Juonen puolesta Nainen parvekkeella taipuisi oikein hyvin elokuvaksi, niin taitavasti se on sommiteltu. Miten ihanalta kesäinen Ruissalo elokuvassa näyttäisikään! Ja yön pimeydessä se voisi olla pelottava. Aidot huuhkajan huhuilut ja kaikki. Pariisista tietysti puhumattakaan.

Itse asiassa toivoisin, että Salome Virrasta tulisi kokonaisen kirjasarjan keskushenkilö. Eikö hän voisi näppärästi tutkia muitakin mysteerejä, ja myös hänen suhteessaan Joenmaahan ja tämän poikaan riittää vielä kehittämisen varaa. Seuraava kirja voisi tapahtua vaikkapa Berliinissä, Salome Virran kotikaupungissa, eikö totta?

Mysteerin juonta en tietenkään voi tässä paljastaa. Sen verran sanon, että se piti otteessaan viimeiselle sivulle asti. Onneksi mukana ei ollut verta, suolenpätkiä eikä turhanpäiväisiä takaa-ajokohtauksia, vaan jännitys luotiin niin sanoakseni sivistyneellä ja hienostuneellakin tavalla. Parissa kohdassa jopa nauratti, en tiedä, olisiko pitänyt. Täydellistä parvekelukemista.

Go, Pirkko! Go, Eppu!

--

Päivän kuva: Parvekkeellani on Nainen parvekkeella.

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram