Sain kutsun häihin puolisoni seuralaisena. Häät ovat tilaisuus näyttää hyvältä, mutta miten pukeutua? Näiden seitsemän kysymyksen avulla ratkaisin sen.

1. Onko pukukoodi mainittu kutsussa?

Jos kutsussa sanottaisiin, että asu on vapaa, voisi puoliso pukeutua vaikkapa lyhythihaiseen kauluspaitaan ja chinoihin. Itse voisin laittaa esimerkiksi Kaino-neulemekon. Jos pukukoodina olisi tumma puku, neulemekkoni saattaisi vaihtua kirppikseltä hankittuun kotelomekkoon. Smokki eli iltapuku tai frakki eli juhlapuku vaatisivat kuitenkin mekon materiaaliksi jotakin juhlavampaa kuin puuvillakangasta. Mutta kun pukukoodia ei ole kerrottu, on edettävä muun tiedon varassa.

2. Mihin kellonaikaan häät pidetään?

Kello kuusi iltapäivällä eli 18 on etiketin mukainen vedenjakaja. Sitä ennen on päivä, sen jälkeen ilta. Nämä juhlat alkavat vihkimisellä kirkossa kello 16, mutta tulkitsen silti, että kyseessä ovat iltahäät. Iltajuhla vaatii periaatteessa aina astetta juhlavampaa pukeutumista kuin päiväjuhla. Silkki, satiini, sifonki, pitsi, kirjaillut kankaat - niistä on iltavaatteet tehty.

3. Missä juhlat ovat?

Näissä häissä vihkiminen on kirkossa ja sen jälkeen siirrytään lähimmälle tanssilavalle. Liehuvat helmat ovat edukseen tanssiessa, joten ihanteellinen mekko olisi varmaankin polven alapuolelle ulottuva ja helmasta runsas. Pitkä iltapukukin olisi täysin mahdollinen valinta, mutta tanssilavalla sellaista ei ehkä välttämättä odoteta. Olkapäiden tulisi joka tapauksessa olla peitossa vähintään kirkonmenojen ajan. Illalla tulee todennäköisesti kylmä, joten jokin asuun sopiva päällysvaate olisi myös hyvä olla.

4. Miten läheinen hääpari on?

Mitä läheisempi suhde hääpariin, sitä näyttävämpi asu voi olla, kunhan vieras ei kilpaile morsiamen kanssa. Puolisoni tuntee morsiamen melko hyvin, mutta itse olen ensi kertaa häissä, joissa en ole tavannut hääparia koskaan. Pukeutumiseni tulee ilmaista, että arvostan saamaani kutsua, mutta ymmärrän, etten kuulu päivän päähenkilöihin. Näyttävyys ei nyt ole tavoitteena. Esimerkiksi pikkukirjavani olisi liian silmiinpistävä, joten se ei nyt kelpaa.

5. Paljonko haluan panostaa?

Kutsu häihin on hyvä syy juhlavan luottomekon hankkimiseen. Jos tietäisin, että tarvitsen asua myöhemminkin ja että olen tämän kokoinen myös jatkossa, olisin kenties mennyt kolkuttelemaan My Olssonin ovea. Juuri nyt en kuitenkaan ollut valmis panostamaan asuun aivan niin paljon. Onhan minulla sentään jo pikkukirjavani, vaikka se juuri tähän tilaisuuteen ei olekaan se oikea. Tällä kertaa tarpeeksi hyvä sai riittää.

6. Onko vaate sopivan kokoinen?

Liian pientä juhlavaatetta eivät pelasta edes muotoilevat alusvaatteet. Tarkoitus on nauttia tarjoilusta eikä miettiä, näyttääkö nakinkuoreen tungetulta ryynimakkaralta. Tilasin hääasuksi alun perin tummansinisen, kauttaaltaan leikekirjaillun kotelomekon Bodenin alennusmyynnistä, mutta pahus, se oli hiukkasen liian kireä. Ei auttanut muu kuin lähettää se takaisin ja suunnistaa paikalliseen tavarataloon. Päädyin ostamaan Espritin tekomokkamekon, joka on siinä rajoilla, onko se tarpeeksi juhlava. Asusteet kuitenkin auttavat asiaa.

7. Mitä muilla on yllään?

Koska en tuntenut hääväestä ketään, en voinut kysyä, miten he aikovat pukeutua. Selvisi vasta paikan päällä, miten sulautuminen hääväkeen onnistui. Kiitos kysymästä, varsin hyvin. Olin ehkä hivenen alipukeutunut, mutta sehän oli tavallaan tarkoituskin. Naisten pukeutuminen painottui cocktail-mekkoihin - tai lyhyisiin iltapukuihin, miten vain. Pitkiä iltapukuja näkyi muutamia, ja moni oli käynyt kampaajalla laitattamassa monimutkaisen nutturan. Yleisilme oli erittäin huoliteltu - eipä olisi uskonut, että oltiin keskellä metsää.

Päivän vaikuttavin hetki oli joka tapauksessa se, kun aurinko tuli esiin hääparin seistessä alttarilla. Säteet osuivat morsiamen kauttaaltaan timanttikirjailtuun, hohtavan valkoiseen pukuun, joka alkoi sädehtiä. Ihan sama, mitä muilla oli yllä. 

--

Päivän kuvat: Koska mekon vetoketju on kullanvärinen, koruksi sopii parhaiten tuttu Kalevala Korun Kuutar. Kullanvärinen vintage-kirjekuorilaukku on puolison kirppislöytö. Päällysvaatteeksi kelpuutin konjakinruskean neuleen, joka on peräisin Peter Hahnilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016