Vein joulukuusen ulos, ja heti tuli kevät ja kesä mieleen. Olen säästellyt näitä Maskun Rosariumissa otettuja kuvia sopivaan hetkeen. Se on nyt.

Rosarium on Maskun kirkon lähellä, ja sinne mennään museon pysäköintipaikalta parin punamullalla sivellyn aitan ohitse. Epäusko meinasi iskeä vielä ihan viime metreillä, mutta kyllä ne siellä olivat: 400 ruusupuskaa, lajikkeita noin 250. Tässä aina yhtä ihania Grootendorsteja.

Ruusutarhassa on pääasiassa vanhan ajan pensasruusuja, joskin ensimmäiset juurakot istutettiin niinkin hiljattain kuin vuonna 1998. Rosarion perusti kotiseutuyhdistys Masku-seura, joten siellä on näytillä myös maskulaisilta pihoilta tuotuja paikallisruusuja. Yläpuolella kuitenkin ranskanruusu Duchesse de Montebello, jonka kukat ovat aluksi kuppimaiset, mutta avautuvat sitten isoksi ruusukkeeksi. Terälehtiä on aivan valtavasti.

Rakastettava ystävätär eli Aimable Amie ei jää paljon Montebellon herttuattaresta jälkeen terälehtien määrässä. Oikein suloinen! Gallica eli ranskanruusu sekin, joskin kotoisin ilmeisesti Hollannista.

Näin nyt ensimmäisen kerran myös sammalruusuja, joiden kukkien verholehdissä on sammalmaista pitkää nukkaa. Sain kuvia lajikkeesta nimeltä Chapeau de Napoléon eli Napoleonin hattu, jonka sanotaan olevan yksi hienoimmista Cristata-lajikkeista. Sitä ei olet tietoisesti jalostettu, vaan se löytyi sellaisenaan Sveitsistä Freiburgin luostarin seinustalta noin vuonna 1820. Ruusu on myös hienon tuoksuinen.

Erittäin tumman viininpunainen Tuscany on vanhimpia säilyneitä ranskanruusuja, sillä se mainitaan kirjallisessa lähteessä jo vuonna 1596 nimellä vanha samettiruusu. Ja ovathan sen terälehdet tosiaan samettiset!

Morden Ruby on Kanadassa 1940-luvulla kehitetty ruusulajike, mutta maskulaisten puska on saatu Virosta. Ruusun terälehdet ovat kauniisti kaksiväriset, marmoroidut.

Ruusuja, ruusuja, ruusuja! Verenpunainen yksinkertainen ruusu on Robusta. Monesta ihanasta kukasta joudun kuitenkin sanomaan vain kuluneesti, että ruusu on ruusu on ruusu.

Kävin Maskun Rosariumissa 8. heinäkuuta auringonlaskun aikaan. Otin muutaman kuvan myös ruusutarhan vehmaasta ympäristöstä. Näin talvella ihan tavallinen ojanvierusheinikkokin näyttää ihmeen ihanalta. Ruusutarhan ohi kulkee Maskunjoki.

--

Päivän kuvat: Tykkään myös kuihtuvista ruusuista. Keltainen ruusu on Aicha, muiden nimistä minulla ei ole havaintoa.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016