Kirjoitukset avainsanalla vaivat

En ole tavannut sairaalan heräämön ulkopuolella ketään, jolla olisi sama vaiva kuin minulla. Olen pitänyt hamstring-syndroomaa ylipäätään äärimmäisen harvinaisena muilla kuin nuorilla ammattiurheilijoilla. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että minulla on kohtalotovereita kautta Suomen. Epäilen, että meitä voi olla vieläkin enemmän, mutta osalla on väärä diagnoosi.

Takareiden niin sanotut hamstring-lihakset kiinnittyvät luuhun jänteillä istuinkyhmyn luona eli siinä kohdassa, joka päällä istutaan. Hamstring-syndroomassa nämä jänteet tai jokin niistä ovat tulehtuneet ja paksuuntuneet, mistä aiheutuu kipua istuessa, juostessa ja makuulla etenkin pidemmän kävelyn tai muun liikunnan jälkeen.

Kipua tuntuu yleensä erityisesti istuinkyhmyn alueella. Minulla kipu tuntui aluksi vain autossa istuessa, mutta tilanne paheni vähitellen niin, että lopulta olin kipeä ihan koko ajan. Se tuntui siltä kuin keskelle pakaraa, siis monta senttiä istuinkyhmyn yläpuolelle, olisi isketty rautanaulat molemmin puolin.

Urheilijoista erityisesti aitajuoksijat ja jalkapalloilijat ovat hamstring-vaivojen tyypillistä kohderyhmää. Heillä niihin liittyy usein takareisijänteen repeämä tai jopa katkeaminen jonkin äkillisen suorituksen tai kaatumisen seurauksena. Tällaiset vaivat näkyvät selvästi magneettikuvassa, ja ne osataan korjata leikkauksella. Parhaassa tapauksessa nopeasti toipunut urheilija pääsee kevyelle lenkille jo parin viikon päästä.

Kroonistunut hamstring-syndrooma on yhden sortin iskias.

Minulla on kuitenkin hamstring-oireyhtymän kroonistunut muoto, joka on oikeastaan iskias. Sellainen voi syntyä, kun keski-ikäinen innostuu juoksemisesta ja lisäksi harrastaa joogaa eli venyttelee paljon, eikä syntyneitä jänteiden rasitusvammoja osata hoitaa oikein. Lisäksi jänteet ovat minulla jännekirurgin arvion mukaan kiinnittyneet hieman tavallisesta poikkeavaan kohtaan.

Iskiashermo kulkee jänteiden vieressä yksilöllisellä tavalla. Paksuuntuneiden jänteiden ympärille voi syntyä kiinnikkeitä, jotka nappaavat iskiashermon syleilyynsä. Hermo hankautuu ja ärtyy. Tästä seuraa uudentyyppistä, huomattavasti kovempaa kipua. Se on itse asiassa aivan sietämätöntä kipua. Kivun syy näkyy kuitenkin huonosti magneettikuvissa.

Iskiasta pidetään yleensä selkäsairautena. Useimmiten se aiheutuukin siitä, että selkärangan välilevyn pullistuma eli välilevytyrä painaa hermoa. Selkäperäinen iskias paranee usein itsestään parissa kuukaudessa, kun pullistuma vetäytyy takaisin.

Pakaraperäisestä iskiaksesta puhutaan, kun keskellä pakaraa sijaitseva, päärynänmuotoinen lonkan ulkokiertäjälihas eli piriformis ärsyttää iskiashermoa. Tilannetta kutsutaan myös piriformis-syndroomaksi. Esimerkiksi Selkäliiton verkkosivujen iskiasartikkelissa piriformis-syndroomaa pidetään harvinaisena, mutta hamstring-syndroomaa ei edes mainita eli se lienee vieläkin harvinaisempi. No, eihän se kyllä selässä olekaan, vaan takalistossa. Voisi puhua jänneperäisestä iskiaksesta.

Hamstring-oireitani hoidettiin pitkään piriformiksen aiheuttamina.

Heikko piriformis oli käsittääkseni muutama vuosi sitten vakiodiagnoosi aina, kun liikuntaa harrastavalla potilaalla tai asiakkaalla oli epämääräisiä lantion alueen kipuja. Minäkin sain ensimmäiset piriformis-jumppaohjeeni jo kymmenisen vuotta sitten. Sillä kertaa ne auttoivatkin, ja jatkoin juoksuharrastusta.

Myös hamstring-oireitani hoidettiin pitkään piriformiksen aiheuttamina. Hoito oli kuitenkin aivan yhtä tyhjän kanssa. Kivut eivät helpottuneet pakaroita vahvistavalla ja piriformista venyttävällä jumpalla, vaan mieluummin pahenivat. Tulin niin kipeäksi, etten pystynyt enää tekemään fysioterapeutin opettamia liikesarjoja.

Myöskään särkylääkkeet eivät auttaneet. Vetelin maksimimääriä Panacodia, kun kokeilin, tulenko sillä kivuttomaksi. En tullut. OMD-fysioterapeutti joutui lyömään hanskat tiskiin, kun faskioiden manipulaatio ei tehonnut. Edes kortisonia ja puudutetta sisältävät pistokset piriformiksen tienoille eivät auttaneet. Sillä hoidolla olisi kyllä jo pitänyt parantua, jos kyseessä olisi ollut se, mikä luultiin.

Koko ajan hoidettiin väärää kohtaa. Oikea kohta ei löytynyt, koska jänteessä ei ollut sellaista vikaa, joka olisi näkynyt magneettikuvassa. Fysiatrini keksi lopulta, että hamstring-syndrooma voi olla, vaikkei kuvassa näy mitään leikattavaa. Tämän jälkeen hakeuduin jännekirurgi Sakari Oravan vastaanotolle. Hän piikitti kortisonin useita senttejä entistä alemmas, suoraan semimembranosus-lihaksen jänteen kiinnityskohtaan.

Monikohan hamstring-potilas saa tälläkin hetkellä hoitoa piriformisongelmiin?

Sain parissa päivässä useita yhteydenottoja naisilta, joilla on hamstring-syndrooma.

Fysiatrini kertoi, että sen jälkeen, kun hän oli tunnistanut minulla hamstring-syndrooman, hän alkoi törmätä yhä useammin keski-ikäisiin naisiin, joilla oli sama vaiva. Koska hän nyt tunnisti sen paremmin, nämä potilaat saivat todennäköisesti oikean hoidon aikaisemmin kuin minä ja toivottavasti ovat nyt terveitä. Minähän en ole.

Olen kertonut koko tarinani täällä blogissani. Blogini löytyy helposti, jos googlaa hamstring-syndrooma – se on hakutuloksissa tällä hetkellä sijalla kolme. Olen silti saanut blogin perusteella vain yhden yhteydenoton kohtalotoverilta. Hän oli menossa leikkaukseen ja kyseli, mitä on odotettavissa ja miten toipuminen lähtee alkuun.

Valmentaja Jukka Harju mainostaa parhaillaan Facebookissa Toiminnallinen selkätreeni -verkkovalmennustaan usean erilaisen videon ja selostuksen voimin. Mainoksissa luvataan treenin muun muassa lieventävän hermopinteitä. 99 prosenttia iskiaksesta johtuu mainoksen mukaan joko välilevyn pullistumasta tai piriformiksen kireydestä. Hamstringejä ei mainita.

Osallistuin mainoksen alla käytyyn keskusteluun. Kerroin tilanteestani ja kysyin, mahtaisiko treeni toimia myös hamstring-jänteiden pinteille, jotka ilmeisesti ovat se kolmas iskiaksen syy, jonka esiintyvyys ehkä olisi tuo jäljelle jäävä yksi prosentti. Harju vastasi, että kannattaa kokeilla. Sananvaihdon jälkeen sain parissa päivässä useita yhteydenottoja naisilta, joilla on hamstring-syndrooma ja jotka olivat lukeneet keskustelun.

Yhdellä naisista on todettu jänteen repeämä, ja hän jo vuoden verran treenannut tuloksetta fysioterapeutin ohjeilla. Kannustin häntä hakeutumaan jännekirurgin konsultaatioon. Toinen oli leikattu seitsemän viikkoa sitten ja toipunut hienosti. Hän oli jo käynyt jopa konsertissa! Itse en pysty istumaan ongelmitta vieläkään esimerkiksi elokuvan tai näytelmän kestoa, vaikka töissä istunkin ongelmitta melkein koko päivän. Katsomossa pitää istua liikkumatta, toisin kuin töissä. Tätä naista kävi kateeksi. Toivottavasti toipuminen jatkuu hänellä yhtä hyvin kuin on alkanutkin.

Kolmas kohtalotoveri oli todella kipeä vielä kolmen vuoden kuluttua leikkauksesta, vaikka fysioterapiassa oli tehty kaikki mahdollinen. Hän kertoi kuitenkin saaneensa apua kalevalaisesta jäsenkorjauksesta ja suositteli sitä minullekin.

En keskustellut kovin pitkään kaikkien kanssa, mutta oli todella hienoa kuulla näistä kokemuksista ja kertoa omistaan ihmiselle, joka todella ymmärtää, mistä puhun. Emme olekaan yksin!

Pitäisiköhän perustaa hamstring-naisten vertaistukiklubi teemalla Piukat pakarat? Ikävä vain, että kaikki yhteyttä ottaneet naiset ovat eri paikkakunnilta ja eri osista maata. Jätän tämän ajatuksen nyt vain tähän.

--

Päivän kuvat: Ruusuja Wakehurstista.

Kommentit (6)

Kati
1/6 | 

Hamstring on vaivannut jo toista vuotta, mutta nyt vasta olen suuntaamassa lääkäriin. Veikkaan, että poden hamstring syndroomaa. Tod näk soudun ja juoksun seurauksia. Tällä hetkellä särky on siirtynyt istuinkyhmystä ja takareiden puolivälistä polveen. Tai on se kipu kyllä entisilläkin paikoilla, mutta nyt myös polvessa. Koskaan ennen polvi ei ole vaivannut, mutta nyt särkee levossa jatkuvasti. Veikkaan, että hamstring on saanut tämän aikaan. Onko sinulla tai muilla kokemusta hamstring-ongelman oireilusta polvessa saakka? Ei auta tällä hetkellä särkylääkkeet. Kiinnityskohtahan on polvessa, joten voisi hyvinkin olla kytköksissä hamstring syndroomaan.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Hei Kati, minun jänteeni lähettivät kivun ylöspäin, eivät alaspäin kohti polvea. Minulla ei siis ole kokemusta polvikivuista eikä juuri reisikivuistakaan, mutta olen poikkeus. Senhän takia diagnoosikin viivästyi niin paljon. Mutta jos  et pysty istumaan kivutta etkä kävelemään kivutta ja särkylääkkeet eivät auta niin mars mars lääkäriin! Kannattaa pyytää lähete Sairaala Neoon Turkuun, täällä on maan tai jopa maailman paras hamstring-syndrooman asiantuntemus.  Sakari Orava on juuri jäänyt eläkkeelle, mutta Lasse Lempainen jatkaa hänen työtään.

Tanssija
2/6 | 

Minä olen jo 65-vuotias nainen ja kärsinyt kyseisistä oireista maaliskuusta 2019 asti. Kivut menivät sietämättömiksi pitkän matkustuksen istumisen seurauksena. Heinäkuussa magneettikuvissa sitten todentui hamstring-syndrooma, kun mitkään hoidot eivät auttaneet istumakipuoireisiini. Istumista joudun välttämään ja liikuntaskin rajoittamaan. Olen liikuntaa aktiivisesti harrastava ja takana on mm pitkä kilpatanssin harrastus. Fysioterapeutilla nyt käyn, mutta näyttää, ettei tällä keinoin juuri helpotusta vaivoihini tule, mutta toivossa vielä olen ja onhan se leikkaus vielä yksi vaihtoehto.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Hei Tanssija, aktiivinen liikunta on tosiaan useimmilla vaivasta kärsivillä taustalla - kaikkien keho ei sitä kestä. Fysioterapiasta ei yleensä ole mitään apua, mutta se vaihe on melkeinpä pakollinen, koska saadakseen muuta hoitoa pitää todistaa, ettei fysioterapia auta.  Seuraava vaihe ovat kortisonipistokset. Jos hoito aloitetaan ajoissa niin pistokset voivat auttaa, mutta minulle niistäkään ei ollut mitään hyötyä. Ja sitten vasta on leikkauksen vuoro. Siihen väliin mahtuu kyllä kohtuuttoman paljon kärsimystä.  Voimia matkalle!

Leikattu syyskuussa - 19
3/6 | 

Minulta leikattiin Hamstring syndrooma syyskuussa 2019 ja kivut jäi leikkuusaliin. Uskon, että tämä on paljon yleisempi vaiva kun tiedetään, koska lääkärit ei diagnosoi, kun eivät osaa hoitaa. Olen onnellinen, kun tajusin mennä Oravan vastaanotolle. Nyt tappelen Kelan kanssa taksi matkasta leikkuusta. He pitävät sitä lapsellisena kauneusleikkauksena, kun eivät tajua mitään

Maija
Liittynyt15.10.2015

Lämpimät onnittelut syyskuussa leikatulle! Itselläni kivut eivät jääneet leikkauspöydälle, varsinkin, kun toinen pakara jäi leikkamatta. Kivut ovat kuitenkin nyt siedettävät ja helposti hallittavat, toisin kuin ennen leikkausta. Pitää vain muistaa, ettei harrasta liikuntaa, kävele liikaa, siivoa eikä muutenkaan rehki :D  Oravan sijasta tosiaan suosittelen nyt Lempaista. Vastaanotolle pääsee itse maksamalla yhdellä puhelinsoitolla, mutta vakuutusyhtiöiden ja Kelan kanssa voi tosiaan joutua hieman kamppailemaan, jos haluaa, että ne maksavat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Seisoin nuoremman työkaverin kanssa bussipysäkillä Ruissalossa – olimme molemmat karanneet firman bileistä varhain. Ihastelin, miten hiljainen metsä oli. ”Etkö kuule enää heinäsirkkojen siritystä?”, kysyi hän.

Ällistyin. Onhan minulla vasemmassa korvassa ollut aina kuulon alenema ylä-äänien kohdalla, mutta mielestäni kuuntelin sirkkojen soittelua vielä juhannuksen aikaan. Ja nytkö olin menettänyt hyönteisten hyrinän?

Niin se oli ymmärrettävä, sillä hän vakuutti, että heinikossa sirisi.

En enää kuule heinäsirkkoja, joten mitähän muuta minulta jää kuulematta? Hyttysten ininä kenties? Ja olisiko niin, ettei puoliso olekaan alkanut mutista hiljaa, vaan minä olen lakannut kuulemasta tarkasti?

Tarkan näön alueeni on alkanut rappeutua

Sain viime viikolla taas silmätulehduksen. Silmäluomet olivat turvoksissa ja etenkin silmien sisänurkkia pisteli, kutitti ja särki. Aamulla silmät piti pestä rähmästä auki. Olin varma, että Meibomin rauhaset ne siellä taas kiukuttelevat.

Päivystyksen sijasta päädyinkin työterveyslääkärille, kun hänellä sattui olemaan vapaa aika samana aamuna. Marisin, että tämä on jo kolmas kerta tänä vuonna, kun tarvitsen kortisonitippoja. Olimme yhtä mieltä, että olisi aika hakeutua silmälääkärin vastaanotolle siltä varalta, että jokin on vakavammin vialla.

Silmälääkärillä oli sattumalta vapaa aika 10 minuutin kuluttua, joten eikun oven taakse.

Sain saman tien täydellisen silmien terveystarkastuksen. Uusia silmälaseja en tarvitse, vaan vanhat toimivat yhä riittävän hyvin. Silmänpaineeni olivat normaalit. Minulla ei havaittu varsinaisesti kuivasilmäisyyttä, joskin kyynelnestekerros oli ohuehko. Sain kiitosta säännöllisestä kosteuttavien silmätippojen käytöstä ja kehotuksen jatkaa samaan malliin.

Silmänpohjien tutkiminen tuotti havainnon, että oikeassa silmässäni oli tarkan näön alueella hieman kalvomaista muodostelmaa. Jos ymmärsin oikein, siellä saattaa olla pientä kudostuhoa. En ole kuitenkaan mitenkään välittömästi menettämässä näköäni, vaan riittäisi, kun silmänpohjat tutkittaisiin seuraavan kerran kahden vuoden kuluttua. Tarkan näön alueen rappeuma on tyypillinen ikämuutos, joka etenee yleensä hyvin hitaasti.

Olen allerginen sienten itiöille

Ja miksi sitten silmäni ovat kipeät? Lääkärin mielestä Meibomin rauhaset olivat nyt aivan rauhalliset, ja luomissani oli turvotuksen lisäksi vain pientä atopiaan viittaavaa ihottumaa. Kielsin, kun hän kysyi, onko minulla atopiataipumusta. Ei mielestäni ole – ihoni on laadultaan rasvoittuva, enkä ole saanut ihottumia helposti.

Sitten hän käänsi yläluomeni esiin. ”Täällähän on muhkea allerginen reaktio!”, hän ilmoitti, ja kysyi allergiataustastani. Kerroin, että keväisin minulla on koko allergialääkkeiden arsenaali säännöllisessä käytössä eli antihistamiini, nenäsuihke ja silmätipat. En kuitenkaan tiennyt, että olisin allerginen muulle kuin lepälle ja koivulle, todennäköisesti myös kissalle.

Nyt sitten tiedän. Silmäsairauksien erikoislääkärin mukaan olen suurella todennäköisyydellä allerginen myös sienten itiöille. Home- ja muiden sienten itiöitä seilaa kuulemma suurin määrin ilmassa tähän aikaan vuodesta. ”Kun lumi sataa maahan, alkaa helpottaa”, hän lohdutti.

Olenkin aina inhonnut sieniä. Nyt voin hyvällä syyllä sanoa, että olen niille allerginen.

Uudet silmälääkkeet vaativat vakaata silmää ja kättä

Lääkäri määräsi uudet silmälääkkeet. Kortisonitipaksi tuli nyt Softacort kerta-annospipeteissä ja allergisten silmäoireiden hoitoon säilöntäaineeton Lecrolyn Sine.

Lecrolyn on tippapullossa, jonka korkin keskellä on pikku nuppi, josta tipat puristetaan esiin. Tähtääminen tylpällä pullolla alaluomen alle on niin vaikeaa, että ensimmäiset neljä tippaa menivät poskille. Silmän ja käden täytyy olla täsmälleen oikeassa asennossa, jotta pullo ei koske silmää, mutta lääke putoaa oikeaan paikkaan. Minulla ei ole ollut aikaisemmin tämäntyyppistä pulloa käytössä, enkä enää ihmettele, ettei silmätippojen laittaminen onnistu kaikilta omin päin.

Laitan nyt molempia tippoja silmiin aamuin illoin, mutta lopetan Softacortin heti, kun silmät rauhoittuvat. Kortisonilääkkeitä ei todellakaan ole tarkoitus käyttää ”niin kauan kuin potilas jaksaa”, vaikka aiemmin saamassani silmäluomitulehduksen hoito-ohjeessa virheellisesti niin sanottiin. Päinvastoin, hoitoajan pitää olla niin lyhyt kuin mahdollista.

Allergiasilmätippoja sen sijaan lääkäri määräsi valmiiksi myös ensi kevättä varten. En tullut kysyneeksi, mikä Lecrolynissä on parempaa kuin Zaditenissa, jota olen aikaisemmin käyttänyt. Vaikuttava aine niissä ainakin on eri: Zaditenissa on antihistamiini ketotifeenia, kun taas Lecrolynissä on natriumkromoglikaattia, jonka on tarkoitus estää histamiinin vapautumista. Lecrolyniä voi käyttää ennaltaehkäisevästi toisin kuin Zaditenia.

Juuri nyt Lecrolyn tuntuu minusta lievemmältä hoidolta kuin Zaditen, mutta ensi keväänä nähdään, miten se toimii, kun histamiinihyökkäys on maksimaalinen.

Minulla ei sittenkään ole kilpirauhasen vajaatoimintaa

Kun tässä terveysuutisten parissa ollaan, niin menköön saman hintaan tämäkin: toisin kuin oletin ja toivoin, minulla ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa – ainakaan vielä. Elokuussa tehtyjen laboratoriokokeiden tulokset asettuivat siististi tavoitearvojen sisälle. Koska kevään tulokset kuitenkin viittasivat vajaatoimintaan, työterveyslääkäri päätti, että seuraavat kokeet otetaan ensi keväänä. Viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu!

Myös kolesteroliarvoni mitattiin, ja ne olivat erinomaiset. Syön sen verran paljon eläinrasvoja, että tässä(kin) ovat varmasti geenit pelissä. Minulla on geneettinen alttius korkeaan verenpaineeseen, muttei korkeaan kolesteroliin.

Verenpaineen lääkehoito on tehonnut, ja arvoni ovat tällä hetkellä oikein hyvät.

Mitä krooniseen pakaraperäiseen iskiakseeni eli hamstring-syndroomaani eli deep gluteus -syndroomaani tulee, olen jälleen ottanut pienen edistysaskeleen. Jänteeni kestävät istumista entistä paremmin, joten olen jo pari kertaa syönyt kotona pöydän ääressä, ja istun tälläkin hetkellä sohvalla. Aikaisemmin olen viettänyt aikani kotona pääasiassa joko mahallani rahilla tai selälläni vuoteessa, koska jänteeni eivät ole kestäneet työpäivän jälkeen enempää istumista.

Tulen edelleen kipeäksi heti, kun yritän harrastaa liikuntaa. Vain kävely onnistuu. Minusta on kuitenkin tulossa laiska. Vielä vähän aikaa sitten kävelin joka päivä töistä kotiin, mutta nyt otan usein bussin. Aina on jokin tekosyy: sade, kiire tai painava kantamus.

Fyysinen vanheneminen etenee väistämättä. Vastaan haraamisessa ei ole minusta mitään mieltä, joten tänne vaan, krempat ja nyrjähdykset. Sisäpuolelta olen yhä minä.

--

Päivän kuvat: Kosmoskukkia Ruissalossa.

Kommentit (0)

Seison lähes joka aamu bussipysäkillä itkettynein kasvoin. Kyyneleet valuvat pitkin poskiani, kun kävelen loppumatkan bussilta työpaikalle. Jos minulla on rajausväriä, se leviää silmien alle tummaksi renkaaksi. Ensi töikseni toimistolla pyyhin silmäni huolellisesti nenäliinalla ja niistän nenäni.

Joku voisi luulla, että minulta on kuollut vähintään kissa. Työkaverini ovat kuitenkin jo tottuneet. Eivät he kysele, vaan korkeintaan katsovat vähän säälivästi. Sillä en minä itke. Minulla on Meibomin rauhasten toimintahäiriö.

Silmäluomissa sijaitsevat Meibomin rauhaset erittävät kyynelnesteen pinnalle öljykerroksen, joka pitää nesteen paikoillaan silmää kostuttamassa. Meibomini ovat kuitenkin perinnöllisistä syistä ja iän myötä laiskistuneet eivätkä toimi enää kunnolla. Voiteluöljyni on liian paksua eikä levity tasaisesti. Kerroin tilanteesta jo aikaisemmin täällä.

Pari kertaa vuodessa rauhasten erite tukkii luomen reunaan johtavat tiehyet, jolloin saan silmäluomen tulehduksen ja joudun kortisonitippakuurille. Muulloin kyyneleeni vain valuvat poskille pienimmästäkin ärsytyksestä. Esimerkiksi vähäinen tuulenvire riittää. Se on kiusallista – siksikin, että suolainen kyynelneste ärsyttää kasvojen ihoa, joka alkaa punoittaa, kutista ja hilseillä.

Maineeni itkijänaisena on nyt vakavasti uhattuna.

Olen aina mennyt lääkäriin vasta, kun on ollut ihan pakko. Siksi olen saanut yleensä hoidon vain akuuttiin tilanteeseen eli silmäluomen tulehdukseen ja/tai silmän sidekalvon tulehdukseen, enkä kuivasilmäisyyteen. Keväällä työterveyslääkäri kuitenkin kirjoitti minulle valmiiksi reseptin sitä tilannetta varten, kun allergia-aika olisi mennyt ohi eikä silmissäni olisi enää tulehdusta. Voisin kokeilla, auttaisivatko karbomeeria sisältävät silmätipat parantamaan kyynelnesteeni koostumusta.

Olen kokeillut aikaisemmin muutamia kuivasilmäisyyteen tarkoitettuja tippoja, mutta niistä ei ole ollut apua. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että tämä lääke, Oftagel, auttaa. Silmien vuotaminen on vähentynyt selvästi, vaikkei täysin loppunut. Ehkä siksi, kun en muista tai viitsi laittaa tippoja kuin 1-2 kertaa päivässä. Ohjeessa lukee 1-4 kertaa oireiden voimakkuuden mukaan.

Oftagel on paksuhkoa geeliä, jota voi olla vähän vaikea saada pullosta tai pipetistä ulos. Se pysyy kuitenkin silmässä hyvin, eikä se ainakaan minulla sumenna näköä tai kirvele. Sitä voi ostaa myös ilman reseptiä, mutta isot pakkaukset ovat reseptitavaraa ja Kela-korvattavia.

Maineeni itkijänaisena on nyt vakavasti uhattuna.

Lisätietoja Oftagelistä voitte lukea täältä.

--

Päivän kuvat: Tiikerililjoja.

Kommentit (0)

Vietin viikon liikunta- ja kuntoutuskeskuksessa Keski-Suomessa. Törmäsin samalla yleistyvään lääkehuollon ongelmaan, lääkkeiden saatavuuden heikentymiseen. Minulle määrättyä silmälääkettä ei saanut mistään Jyväskylän lähiseuduilta. Palattuani kysyin sitä myös Turusta – ei oo.

Olen allerginen lepän ja koivun siitepölylle, ja yliherkkyyteni ilmenee nuhan lisäksi silmäoireina. Antihistamiinina minulla on käytössä Xyzal. Lisäksi käytän nenäsumute Dymistaa sekä Zaditenia, joka on silmälääke. Nämä eivät kuitenkaan aina riitä pitämään silmätulehdustani kurissa, vaan oireilla on paha tapa pitkittyä ja vaikeutua. Ei ihan joka vuosi, mutta melkein.

Keski-Suomessa ei ollut norkko.fi-palvelun mukaan enää ollenkaan koivun siitepölyä, mutta silti oireeni pahentuivat siellä. Tuntui, kuin silmän sisänurkassa olisi ollut paise. Valistunut arvaukseni diagnoosiksi oli tuttu Meibomin rauhasen tulehdus. Toisena päivänä hakeuduin kuntoutuskeskuksen poliklinikalle, jossa minulle varattiin lääkäriaika kolmanneksi päiväksi.

Lääkäri tuntui oleva hieman pallo hukassa yllättävän tapauksen kanssa. Kerroin, mitä lääkkeitä minulle oli aiemmin määrätty vastaavassa tilanteessa. Hän määräsi kuitenkin eri lääkettä, Fucithalmicia, joka sisältää antibioottia nimeltä fusidiini. Sitä käytetään yleensä silmän sidekalvon tulehduksen hoitona.

Poliklinikalta luvattiin, että hoitaja voisi seuraavana päivänä töihin tullessaan tuoda lääkkeen mukanaan.

Apteekkiin oli kuntoutuskeskuksesta 5 kilometrin matka. Poliklinikalta luvattiin, että hoitaja voisi seuraavana päivänä töihin tullessaan tuoda lääkkeen mukanaan, kun maksaisin kympin toimituskuluja. Tämä sopi minulle, koska taksilla matka olisi tullut kalliimmaksi ja olisin lisäksi joutunut lintsaamaan sovitusta ohjelmasta.  

Tällä välin paine kasvoi silmänurkassa entisestään, sitä kiristi ja kutisi kovasti. En voinut olla hieromatta silmää hieman. Päätellen ihonriekaleista, joita sain sen jälkeen nyppiä luomeltani, paise oli puhjennut. Kipu hellitti hieman, mutta pian rakkula alkoi kerätä uutta painetta.

Seuraavana päivänä jonotin jälleen toiveikkaana poliklinikan ovella. Turhaan, sillä lääkettä ei ollut ollut saatavana paikallisessa apteekissa, ja hoitaja joutui tulemaan töihin tyhjin käsin.

Lääkkeiden saatavuusongelmat ovat pahentuneet vuosi vuodelta.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea ylläpitää luetteloa lääkkeistä, joilla on toimitusvaikeuksia. Löysinkin sieltä helposti 6.6. päivätyn saatavuushäiriötiedotteen, jossa saatavuuskatkon ilmoitettiin päättyvän heinäkuun lopussa. Lääkäri olisi  löytänyt tiedotteen itsekin, jos hän olisi halunnut määrätä lääkettä, jota on saatavana. Nähtävästi toimitushäiriön mahdollisuus ei tullut lainkaan hänen mieleensä.

Saatavuushäiriötiedotteiden luettelo on ällistyttävän pitkä. Kuten Helsingin Sanomat kertoo tuoreessa artikkelissaan, lääkkeiden saatavuusongelmat ovat pahentuneet vuosi vuodelta. Pula lääkkeiden raaka-aineista on maailmanlaajuinen, ja sen taustalla on yhtenä tekijänä lääketeollisuuden keskittyminen. Jos tiettyä raaka-ainetta valmistaa vain yksi tai kaksi tehdasta Intiassa, ja sille tulee toimintahäiriö, koko maailma odottaa. Ja kun Suomen osuus maailman lääkemarkkinoista on 0,3 prosenttia, ei Suomi ole ensimmäinen maa, johon raaka-ainetta tai sitä sisältävää lääkettä aletaan toimittaa häiriön mentyä ohi.

Vielä pahempia ongelmia lääkkeiden saatavuudessa on kuulemma Norjassa, jossa apteekkijärjestelmä on ”vapautettu”, ja kuka tahansa voi perustaa ja omistaa apteekin. Sääntelyn purkamisella pyrittiin parantamaan lääkkeiden saatavuutta, mutta kävikin osittain päinvastoin. Apteekkeja perustettiin kyllä lisää, mutta lääketukkujen omistamat apteekkiketjut eivät välttämättä pidä valikoimassaan yhtä laajaa valikoimaa rinnakkaislääkkeitä kuin suomalaiset apteekit. Rinnakkaisvalmisteista voi löytyä korvaava lääke toimitusvaikeuden yllättäessä.

Viidenneksi päiväksi varasin päivystysajan turkulaiselta terveysasemalta.

Neljäntenä päivänä poikkesin junaa odotellessa Jyväskylässä apteekkiin, jossa ei myöskään ollut Fucithalmicia. Ystävällinen farmaseutti tarkisti, ettei sitä löytynyt myöskään toisesta, kävelymatkan päässä olleesta apteekista. Loppu mikä loppu.

Viidenneksi päiväksi varasin päivystysajan turkulaiselta terveysasemalta. Satuin saamaan saman yleislääkärin, jonka kanssa keskustelin Meibomin rauhasista ja silmäluomen tulehduksesta viimeksi vuoden vaihteessa. Hän totesi, että minulla on sekä silmän sidekalvon tulehdus että silmäluomen tulehdus, ja neuvoi hoitamaan ensiksi mainitun ensin. Sitä varten sain Oftan Chlora -reseptin. Lääke sisältää kloramfenikoli-nimistä antibioottia. Tippoja tulisi käyttää parin päivän ajan kuusi kertaa päivässä.

Sidekalvon tulehduksen rauhoituttua voisin aloittaa tulehtuneen Meibomin rauhasen hoidon Oftan CC:llä, jota hierotaan silmäripsien juureen. Oftan CC:ssä on kloramfenikolin lisäksi hydrokortisonia, ja sitä käytetään silmätulehdusten ja allergisten silmäsairauksien hoitoon.

Lääkäri siveli silmäluomeani sormella todeten, ettei siinä tällä hetkellä ole kystaa. Kerroin uskovani, että sellainen on kyllä ollut, mutta se on puhjennut jo kahdesti. Lääkärin mielestä se oli hyvä juttu. Hänellä on itsellään sama ongelma kroonistuneena ja silmäluomessa kaksi rakkulaa, jotka eivät ole puhjenneet itsestään. Samalla hän moitti itseään vaivan huonosta hoidosta.

Eli älkää te tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää te niin kuin minä sanon.

Juuh, turkulaisesta apteekista sain viimein lääkkeet vaivoihini, jotka nyt ovat nyt jo paranemaan päin. Ei sielläkään ollut Fucithalmicia.

--

Päivän kuvat: Ruusuja Turun Tähkäpuistosta.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 60. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016