Kirjoitukset avainsanalla vaivat

Tämän blogin alkuperäinen tarkoitus oli dokumentoida ikääntymiseen liittyviä muutoksia ja niihin liittyviä ajatuksia. Silloiset terveysongelmat eivät enää vaivaa mieltäni, mutta kosminen arvonta on tuonut eteeni uusia huolia, joten pieni päivitys lienee paikallaan.

Ensin hyvät uutiset: olen viimein päässyt täysin eroon mielialalääkkeistä. Niitä määrättiin minulle kipukynnystä nostamaan, kun hamstring-kivut olivat jokaöisiä eikä diagnoosista ollut vielä tietoakaan. Siitä taitaa olla nyt noin seitsemän tai kahdeksan vuotta. En osaa sanoa, vaikuttivatko ne yhtään kipuun, mutta luultavasti ne auttoivat kestämään epätietoisuutta ja pysymään rauhallisena.

Yritin jättää lääkkeet pois ensimmäisen kerran jo kolme-neljä vuotta sitten, kun kivut olivat jo hallinnassa enkä kokenut enää tarvitsevani henkisiä kainalosauvoja. En silloin onnistunut, koska liian nopea vieroittautuminen johti järkyttäviin painajaisiin öisin ja raivokohtauksiin päivisin. Tähän toiseen yritykseen käytin kaikkiaan yli kaksi vuotta, joista viimeinen vuosi kului kahden viimeisen milligramman parissa. Nautin lääkkeet tippoina, koska niin pieniä pitoisuuksia ei myydä tablettimuodossa. Elokuun alusta saakka olen ollut täysin ilman.

Minulla ei ollut koko aikana ollenkaan vieroitusoireita, joten nähtävästi pudotustahti oli tällä kertaa riittävän hidas. Lääkkeetön elämä tuntuu hieman raaemmalta kuin lääkeavusteinen ja tunteet ovat olleet pinnassa, mutta olen mielestäni selviytynyt kohtalaisen hyvin. Aina viime viikkoon saakka.

Pikaviesti kertoi, että puolisoni perheenjäsen oli menehtynyt äkillisesti.

Viime viikolle ja jo sitä edeltävään viikonloppuun kertyi poikkeuksellisen paljon stressitekijöitä. Villa Palaseen oli tulossa ulkomaalaisia vieraita, joten mattojen hapsut piti saada ojennukseen ja mädät omenat pois nurmikoilta. Kaikki oli kunnossa lauantaiaamuun mennessä ja olin juuri lähdössä noutamaan tuoreita ruokatarpeita torilta, kun pikaviestiohjelma hälytti uudesta yhteydenotosta. Se tuli Yhdysvalloista ja kertoi, että puolisoni läheinen perheenjäsen oli menehtynyt äkillisesti.

Peruuttaisimmeko viikonlopun ohjelman? Kertoisimmeko vieraille tilanteesta vai salaisimmeko sen? Pystyisimmekö viettämän iloisen illan kuin ei mitään? Pelkästään tämä päätöksenteko oli räjäyttää pääni. Puolisoni halusi kuitenkin pitää tiedon omanaan, joten mitäpä minulla siihen oikeastaan oli sanottavaa. Loppupäivä kului valmisteluissa, ja sydämellisten vieraiden saavuttua olikin jo helppoa heittäytyä virran vietäväksi. Mielestäni ilta oli oikein onnistunut enkä osaa sanoa, aavistivatko vieraat, mitä pinnan alla liikkui.

Maanantaina yritin jatkaa arkea tavalliseen tapaan. Viikon edetessä työni kasaantuivat yllättäen niin, että jouduin pyytämään apua kollegoilta enkä siltikään selviytynyt tehtävistä työaikana. Tervemenoa iltavapaat ja nelipäiväinen työviikko. Tekeillä ollut hanke oli niin kiinnostava, etten halunnut luopua siitä.

Yöllä noin puoli viideltä heräsin kovaan särkyyn, joka viilsi oikeaa kulmakarvaani.

Ensimmäiset merkit päänsärystä tulivat jo tiistaina, mutta tukehdutin ne Voltaren Rapidilla. Keskiviikkona toimin samoin. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä noin puoli viideltä heräsin kovaan särkyyn, joka viilsi oikeaa kulmakarvaani tavalla, jota ei voinut jättää huomiotta. Hoipuin lääkelaatikolle ja nappasin sekä Voltaren Rapidin että Panacodin. Kaivoin myös pakastimesta jääpalapussin, kiedoin sen astiapyyhkeeseen ja sujautin pakkauksen hedelmäpussiin. Viilennys otsalla tuntui ihanalta.

Kohtaus meni ohi ja jatkoin nukkumista. Sama episodi toistui kuitenkin tästä eteenpäin joka päivä vaihtelevaan kellonaikaan, usein aamulla. Nopeasti voimistuva, tarkkarajainen särky, joka talttui lääkkeillä ja kylmäkääreellä. Minulla ei ole ollut mainittavaa päänsärkyä ainakaan kymmeneen vuoteen ja viimeisestä kunnollisesta migreenikohtauksesta on jo 30 vuotta, joten varasin ajan työterveyslääkärille.

Työterveyslääkäri passitti minut saman tien migreeniin erikoistuneelle neurologille, joka teki neurologisen perustutkimuksen, tunnusteli niskan ja kyseli oireista. Oireet eivät kuulemma viitanneet migreeniin, vaan kyseessä oli todennäköisesti niskalihasten kramppi, joka joskus heijastuu juuri kulmakarvojen tienoolle. Koska särky kuitenkin oli niin kovaa, että se herätti minut yöllä, ja koska kyseessä oli ”uusi päänsärky”, diagnoosi varmistettaisiin pään laajalla magneettitukimuksella.

Olen ollut kuvauslaitteessa aikaisemmin olkapäätä ja lantiota kuvattaessa, mutta pään kuvaaminen tuntui paljon ahdistavammalta. Olin aivan lähellä paniikkia, kun putkessa puhaltava ilmavirta tuntui tarttuvan hiuksiin ja kutittavan otsaa. Housujen vyötärökin painoi ikävästi, eikä sitä voinut korjata. Jouduin käyttämään kaiken tahdonvoimani, että sain vagus-hermoa rauhoittavan hengitysrutiinini käyntiin. Neljään laskien sisäänhengitys, kahdeksalla ulos ja sitten pieni tauko ennen uutta sisäänvetoa. Samalla kehon skannaus varpaista alkaen.

Hermostoni rauhoittui lopulta, ja kuvauksen päättyessä puolen tunnin kuluttua olin jo puoliunessa. Olin varautunut 45 minuuttiin ja olisin kyllä kestänyt sen, mutta olin erittäin helpottunut, kun peti liukui ulos putkesta.

Mietin, että jos saan muistisairauden, se on todennäköisemmin vaskulaarinen kuin Alzheimerin tauti.

Radiologin lausunto tuli seuraavana päivänä. Päättelin siitä, ettei päänsäryn syynä ollut ainakaan aivokasvain eikä aivoverisuonen pullistuma. Aivoinfarkteistakaan ei näkynyt jälkiä. Aivoissani oli kaikki täysin normaalia, paitsi ettei ehkä sittenkään ihan. Isoaivojen valkeassa aineessa sekä tyvitumakealueella näkyi nimittäin lieväasteisia mikrovaskulaarimuutoksia. Mietin, että aivojeni pikku verisuonet olivat ehkä ottaneet osumaa verenpainetaudista.

Minulla oli nuorena aivan ilmiömäinen muisti. Totuin siihen, että muistin aina kaiken. Minulle ei ollut epäselvää, mitä keskusteluissa oli puhuttu, kun nykyään en aina muista heti edes, onko keskustelua käyty vai ei. Luonnehtisin muistiani tällä hetkellä normaaliksi, koska olen tottunut siihen, että muut ihmiset unohtelevat asioita. Nykyään vain kuulun samaan joukkoon, joten teen aina kunnolliset muistiinpanot.

Olen lukenut, että muistisairauksien merkit voivat näkyä aivokuvassa jo kymmeniä vuosia ennen diagnoosia. Nyt tulkitsin radiologin lausuntoa siten, että jos saan muistisairauden, se on todennäköisemmin vaskulaarinen kuin Alzheimerin tauti.

Neurologin mielestä minulla on täysin terveet aivot.

Neurologi ei ollut kanssani samaa mieltä. Hän julisti innoissaan, että minulla on täysin terveet ja suorastaan kauniit, kerta kaikkiaan täydelliset aivot, joissa ei ole mitään vikaa. Mikrovaskulaarisia muutoksia on kuulemma kaikilla minun iässäni, eivätkä ne kerro mistään. Verenpainetaudin aiheuttamia ne eivät ole, eikä niistä voi päätellä mitään tulevista muistisairauksista.

Kun mutisin, että tietäisitpä, miten hyvä muisti minulla oli nuorena, hän kertoi, että muistin heikkeneminen alkaa yleensä näkyä jo nelikymppisenä. Se on normaalia eikä merkki muistisairaudesta. No, tiedänhän minä oikein hyvin, mitä diagnoosiin tarvitaan, mutta silti. Ehkä kuvan laatu ei vain riittänyt? En kuitenkaan jankannut sen enempää.

Niin ja se päänsärky? Sen neurologi tuntui jo täysin unohtaneen. En saanut ohjeita jatkohoitoon tai uuden kohtauksen varalle – tosin hän oli jo aikaisemmin maininnut, että lääkitykseni on käypäinen ja voisin jatkaa sillä tarpeen mukaan. En myöskään tarvitse fysioterapeuttia opettamaan niskaa vetreyttäviä liikkeitä, vaan osaan ne vanhastaan. Eikä kohtauksia ole enää tullutkaan. Tilanne kesti viikon ja meni ohi.

Perheenjäsenelle pidettiin muistotilaisuus Zoom-palvelussa, työt tulivat tehdyiksi ja vieraat palasivat kotimaahansa. Tänä viikonloppuna istutin satakunta tulppaanin sipulia Villa Palasen kukkapenkkeihin. Kyllä tämä tästä.

--

Päivän kuva: Viipale aivoistani.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun ennen joulua kirjoitin hamstring-syndroomasta, sain kanssapotilaalta vinkin. Hänellä oli ollut takareisijänteiden hermopinteestä johtuvia, sitkeitä kipuja jo vuosien ajan. Tilanne korjaantui vasta, kun hän alkoi käydä kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Ehkäpä minunkin kannattaisi kokeilla?

Mikäpä siinä – tuumasta toimeen. Kalevalainen jäsenkorjaaja on EU-nimisuojattu ammattinimike, jota saavat käyttää vain Kansanlääkintäseura ry:n kouluttamat jäsenkorjaajat. Googlaamalla selvisi, että heitä toimii kotikaupungissani useita, mutta mestarin titteliä käyttäviä on vain pari. Päättelin, että mestariksi pääsee joko hoidettavien määrällä, jatkotutkinnolla tai molemmilla, joten päädyin Kaisu Salmisen asiakkaaksi Hoitola OLOon. 

Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ajatellaan, että vaivat johtuvat ryhtivirheistä eli kineettisissä toimintaketjuissa olevista virheasennoista. Ne johtavat lihasten, kalvorakenteiden eli faskioiden ja nivelten kiristymiseen, joka puolestaan kasvattaa solupainetta. Tämän seurauksena solut eivät saa ravintoa ja niveliin voi alkaa kertyä kalkkia. Kun nivelet joutuvat virheasentoon, seurauksena on epätasapainoa kehon kuormituksessa. Nivelet kuluvat, verenkierto estyy ja syntyy monenlaisia vaivoja. Myös monet hermojen pinnetilat syntyvät näin.

Kalevalainen jäsenkorjaus on todettu tehokkaaksi hoidoksi moniin tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin.

Ensimmäisen hoitokäynnin aluksi Kaisu kartoitti oireitani sekä niiden taustoja ja aiempia hoitoja haastattelulla. Samalla hän kertoi perusasioita kalevalaisesta jäsenkorjauksesta. Olin hänen ensimmäinen hamstring-syndroomapotilaansa, joten hänellä ei ollut omaa kokemusta käsittelyn vaikutuksesta nimenomaan minun vaivaani. Vaikutusten piti tulla esiin 3-5 käsittelykerran aikana.

Kalevalaisen jäsenkorjauksen myönteiset vaikutukset on todettu Kuopion ja Oulun yliopistoissa tehdyissä tutkimuksissa. Se on havaittu kustannustehokkaaksi ja sairaslomia vähentäväksi hoidoksi muun muassa selkäkipuihin, niska- ja hartiakipuihin ja jäätyneen olkapään aiheuttamiin kipuihin. Yli 500 hoitoa saanutta arvioi hoidon tehon paremmaksi kuin minkään muun saamansa hoidon, mukaan lukien fysikaalinen hoito, lääkehoito, hieronta ja itse tehdyt liikehoidot, joka varmaankin tarkoitti jumppaa.

Iskias ja iskiastyyppiset vaivat mainitaan listassa, jossa luetellaan, millaisten vaivojen hoidossa kalevalaisella jäsenkorjauksella on saatu hyviä tuloksia. En silti pitänyt mitenkään itsestään selvänä, että kipuni jäisivät Kaisun hoitopöydälle. Reisiperäinen iskiashan on melko harvinainen eritystapaus.

Hoitojakson avulla palautetaan kehon tasapaino, jolloin jalat palaavat yhtä pitkiksi, lantio suoristuu ja ryhti paranee.

Riisuin alusvaatteisilleni ja asetuin selälleni hoitopöydälle. Kaisu levitti päälleni ison pyyhkeen. Jalkateräni roikkuivat pöydän reunan yli, koska käsittely alkoi niistä. Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa käydään läpi koko keho jalkapohjista kallonrajaan. Ajatuksena on, että paras hoitotulos saadaan, kun kehoa käsitellään kokonaisuutena. Tämä ei ole niksautushoito, jossa kaikki kilpistyy yhden ratkaisevan kohdan manipulaatioon.

Aluksi Kaisu vei kantapääni vierekkäin ja tarkasteli jalkojeni pituutta. Vasen jalkani oli kuulemma vajaan sentin lyhyempi kuin oikea jalka. Sitten hän katsoi peitteen alla lepäävän lantioni kaaria. Lantioni ei ollut täysin suora, vaan se oli kääntynyt oikealta hieman eteenpäin.

Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ajatellaan, että kehon epätasapaino näkyy juuri noin. Hoidon alkaessa asiakkaan toinen jalka voi olla parikin senttiä toista pidempi. Hoitojakson avulla palautetaan kehon tasapaino, jolloin jalat palaavat yhtä pitkiksi, lantio suoristuu ja ryhti paranee. Tämä kertoo kudosten jännitystilojen poistumisesta.

Kaisu taivutteli, hieroi ja paineli jalkojani eri tavoin ja siirtyi sitten käsittelemään käsiäni. Tämän jälkeen vaihdoin asentoa vatsalleni, ja kehon mobilisointi jatkui. Hoito päättyi selän ja pään käsittelyyn. Sen aikana istuin jakkaralla pehmeän kaavun alla, ja Kaisu käsitteli paljasta selkääni.

Hoito muistutti paljon OMD-fysioterapiaa, mutta tuntui lempeämmältä. Ei se pelkkää sivelyä ollut, mutta kipua en tuntenut ollenkaan.

En saisi nostaa jalkaa toisen päälle ristiin, koska se johtaa lantion asennon epätasapainoon ja venyttää jänteitä.

Hoidon jälkeen oloni oli hyvä, mutta yöllä jouduin ottamaan vahvimman käsillä olleen särkylääkkeen eli Panacodin hamstring-kipujen takia. Olin myös kävellyt selvästi tavallista enemmän päivän aikana, joten en osaa sanoa, johtuivatko kivut liiasta liikunnasta vai manipulaatiohoidosta.

Viikon kuluttua Kaisu kysyi ensin kuulumiset ja teki sitten vastaavan, mutta hieman erilaisen hoidon. Jalkani olivat hänen mukaansa enää muutaman millimetrin verran eri pituiset, ja lantioni oli nyt suoristunut.

Kolmannella kerralla jalkani olivat yhtä pitkät ja lantio oikeassa asennossa. Kehoni oli nyt tasapainotettu, mutta kipuihini hoidolla ei ollut olennaista vaikutusta. Olin hoidon jälkeen joka kerta parin päivän ajan tavallista kipeämpi. Etenkin leikkaamaton puoli ärsyyntyi hoidosta – leikattu puoli taas rauhoittui.

Päädyimme Kaisun kanssa yhdessä siihen, ettei jäsenkorjaushoitoa kannata jatkaa, koska se ei tuo riittävää apua. Keskustelimme myös siitä, kannattaisiko minun leikkauttaa myös oikea kankkuni, kun kerran mikään muu hoito ei auta yhtään. Leikkaushan sentään parantaa tilannetta edes jonkin verran.

En ole varaamassa aikaa sairaala Neoon. Leikkaukseen sisältyy aina riskejä, eikä jänne välttämättä parane silläkään kivuttomaksi. Voi olla, ettei kirurgi edes suostuisi leikkaamaan, kun sentään pärjään jotenkuten näinkin. Ja sitten on raha- ja aikakysymys. En mielelläni olisi niin kauan poissa töistä kuin toipuminen edellyttäisi.

Olen jälleen paketoinut tämän asian säilytykseen jollekin mieleni monista varastohyllyistä. Ei minun tarvitse pystyä liikkumaan tämän enempää, joten en ajattele koko asiaa.

Yhden Kaisun neuvon yritän kuitenkin muistaa. En saisi nostaa jalkaa toisen päälle ristiin, koska se johtaa lantion asennon epätasapainoon ja venyttää jänteitä. On muuten vaikea. Yrittäkääpä itse istua koko päivä jalat suorassa!

Lisätietoa kalevalaisesta jäsenkorjauksesta löytyy täältä: http://www.kansanlaakintaseura.fi/ ja https://kalevalainen.fi/

--

Päivän kuvat: Kevättä Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Olen käynyt useallakin jäsenkorjaajalla. Yhtä lukuunottamatta olen ollut erittäin tyytyväinen hoitoon . Erityisesti yksi hoitaja jolla minulla oli mahdollisuus käydä usein oli erittäin taitava. Hänen käsittelynsä jälkeen oli oikein hyvä olo.789

Facebookiin on nyt perustettu suljettu ryhmä naisille, joilla on hamstring-jänteiden vaivoja. Ryhmä löytyy nimellä Hamstring-naiset eli Hamsterit. Sen on perustanut Hanna, joka on menossa ensi viikolla kolmanteen jänneleikkaukseensa. Hanna ja minä hyväksymme jäsenyyspyynnöt. Tervetuloa ryhmään!

Takareiden hamstring-lihakset kiinnittyvät luuhun jänteillä istuinkyhmyn luona eli siinä kohdassa, joka päällä istutaan. Hamstring-syndroomassa nämä jänteet tai jokin niistä ovat tulehtuneet ja paksuuntuneet, mistä aiheutuu kipua istuessa, juostessa ja makuulla etenkin pidemmän kävelyn tai muun liikunnan jälkeen. Vaivojen syy ei aina näy selvästi magneettikuvassa, minkä takia tehokkaan hoidon saaminen voi pitkittyä.

Jänne voi myös revetä tai irrota esimerkiksi kaatuessa tai äärimmäisessä rasituksessa. Nämä vammat ovat tuttuja esimerkiksi nuorille aitajuoksijoille ja jalkapalloilijoille, ja vähän myöhemmin muillekin. Keski-iässä ei tarvitse enää olla huippu-urheilija saadakseen hamstring-vaivoja. Useimmiten repeämä liittyy kuitenkin joko liikuntaan, kaatumiseen tai molempiin.

Ryhmä on myös niille, jotka kummastelevat, miksi takapuoleen sattuu autossa istuessa.

Vertaistukiryhmä on tarkoitettu kaikille hamstring-potilaille. Uskon, että takareisijännevaivat ovat alidiagnosoituja etenkin naisilla. Siksi ryhmä on myös niille, jotka kummastelevat, miksi takapuoleen sattuu autossa istuessa tai miksi liikuntapäivien jälkeen vihloo takareisiä.

Mitä nopeammin potilas saa oikean diagnoosin ja hoidon, sitä todennäköisempää on, että hoito tehoaa. Niinpä ryhmän tavoitteena on vertaistuen ohella kokemusperäisen tiedon levittäminen vaivasta ja sen hoidosta, jotta siitä kärsivät osaisivat hakeutua hoitoon.

Me tiedämme, miten koville voi ottaa, kun tärkeä liikuntaharrastus pitää jättää tauolle.

Sen jälkeen, kun aloin kirjoittaa omista hamstring-vaivoistani tässä blogissa, minulle on ilmoittautunut toistakymmentä naista, jolla on jonkinlainen takareisijänteiden ongelma. Jokainen tapaus on ollut omanlaisensa. Uudessa ryhmässäkään ei välttämättä ole ketään täysin saman kokenutta, mutta ei anneta sen estää yhteyden syntymistä. 

Kokeneempien tarinoista voi olla hyötyä niille, jotka ovat vasta etsimässä nimeä ja hoitoa vaivalleen. Voimme vertaistukiryhmässä myös jakaa surua ja harmitusta, jos juokseminen tai muu tärkeä harrastus pitää jättää tauolle vaivojen takia. Joskus rasittavasta liikunnasta on luovuttava kokonaan. Me tiedämme, miten koville se voi ottaa.

Nähdään ryhmässä!  Meitä on siellä jo muutamia keskustelemassa. Tässä linkki: https://www.facebook.com/groups/624605204753972

--

Päivän kuva: Tulppaani Persian Pearl lopettelee kukintaansa parvekkeellani.

Kommentit (3)

M74
1/3 | 

Hyvä bolgi, mutta mielestäni varsin ikävää, että tästä on tullut sukupuolisidonnainen juttu. Itse olen menossa kolmen päivän päästä leikkaukseen Turkuun Neoon samantapaisen vaivan vuoksi. Irronnut hamstring-jänne operoitu 2018 keväällä. Nyt on tullut hamstring-syndroomaan sopivia oireita, johon ei ole auttanut mikään taikatemppu. Kortisonia laitettu jo kahdesti. Uusintaleikkaus siis tiedossa ja kuntoutuminen vähän pelottaa. Tällä hetkellä ei voi istua lainkaan, eikä kävelläkään pitkiä matkoja.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/3 | 

 Vaiva tuskin on sukupuolisidonnainen, vaikka onhan naisen ja miehen lantion rakenne erilainen - tiedä häntä. Voit varmasti perustaa vertaistukiryhmän , joka on kaikille avoin, arvoisa M74.  Oli suuri yllätys, että vertaistukiryhmäämme alkoi virrata jäseniä melkeinpä ovista ja ikkunoista. Jos vaiva on yhtä yleinen miehillä kuin naisilla, sinunkin ryhmäsi tulee auttamaan monia. 

M74
3/3 | 

Leikkaus takana ja kyllähän korjattavaa löytyi. Minullakaan magneettikuvassa ja ENMG:ssä ei ollut mitään poikkeavaa, mutta leikkauksessa selvisi seuraaavia asioita: Cutaneus-hermo (PFC-hermo) oli juuri istuinkyhmyn reunalta arven ympäröimä. Lisäksi arpikudosta poistettiin iskiashermon ympäriltä ja sitten vielä leikkauskertomuksen mukaan "SM on juuri istuinkyhmyn alapuolelta fuusioitunut BF-jänteen alapintaan. Nämä vapautetaan toisistaan ja tehdään paksuun ja osittain kovettuneeseen SM jänteeeseen vielä vapautus". Nyt köpöttelen kyynärsauvojen kanssa kolme viikkoa ja sama määrä on istumiskieltoa.

Pitää tässä kerätä voimia ja miettiä, että millaisen blogin tuosta voisi tehdä ja minne sen voisi pystyttää. FB ei ole kovin hyvässä maineessa tietovuotojensa kanssa. Sairaslomalla olen joutunut olemaan jo toista kuukautta ja leikkauksesta tuli 30 päivää lisää. Tämä on vaiva, jota ehdottomasti haluaisin jakaa eteenpäin, koska apua tuntuu olevan vaikea saada. Minulla lisäksi tuo PFC-hermo aiheutti välillä todella kovat kivut lyhyenkin istumisen jälkeen. Takareisi oli koko alalta kuin tulessa. Toivottavasti tämä vaiva helpottaa. Vielä tuota ei pysty toteamaan, koska on istumiskieltoa päällä ja hermojen käsittelyn jäljeltä alaosastaan myös tunnoton, minkä lääkäri lupaili ajan myötä korjautuvan.

Minun onni on ollut tässä se, että jostain syystä kivut ovat aina lakanneet yön ajaksi. Huonoimmillaan ovat kuitenkin heti herättyäni alkaneet uudelleen. Joskus pahasti suuttuneena on hermosärky saattanut valvottaa illalla tunnin pari, mutta sitten olen kuitenkin nukahtanut. Toivon mukaan kipu ei ole siis kroonistunut vielä pahasti.

Lopuksi kiitos Maija tästä blgistasi! Se on ollut mielenkiintoista luettavaa ja auttanut myös minua etsimään apua oikeasta paikasta. Paljon on samanlaista oiretta ollut itsellänikin ja nyt toivottavasti tästä suunta parempaan päin.

Juuri nyt me kotikissat olemme oikeassa. Ei ole syytä ryntäillä ympäriinsä konserteissa, urheilukilpailuissa tai toritapahtumissa. Edes uimahalliin tai kuntosalille ei tarvitse mennä. Nyt jokainen, joka pysyy kotona, on sankari.

Olen ollut vapaaehtoisessa kotikaranteenissa jo pari viikkoa, ja aion jatkaa samoin. Minulla on ollut näkyviä ja kuuluvia flunssan oireita, joten en ole ollut tervetullut oikein minnekään. Kun eräänä päivänä yritin työpaikalle, sain pahoja, mutta hyvää tarkoittavia katseita. Mene pois, ne viestivät.

Lääkärin mukaan minulla on ollut tavallinen flunssa. Oireeni ovat olleet lievät, en ole käynyt viime kuukausina missään ulkomailla Italiasta puhumattakaan, enkä tietääkseni ole tavannut ketään, jolla olisi koronatartunta. Minulla on kuitenkin ollut aika hurjan kuuloinen yskä. Nyt olen jo kutakuinkin kunnossa.

Juuri näin pitäisi toimia aina. Flunssat ja influenssat eivät leviäisi, jos kaikki jäisivät kotiin heti hengitystieinfektion oireita saatuaan ja pysyisivät siellä niin pitkään, että oireet ovat ohi.

Viruksen leviämistä estää parhaiten juuri ihmiskontaktien välttäminen eli kotiin jääminen. Heti.

Koronaepidemia on vakava asia. Erittäin moni suomalainen sairastuu lähiviikkoina lievästi, moni vakavastikin. Myös kuolemantapaukset ovat todennäköisiä. Voimme kuitenkin vielä vaikuttaa viruksen etenemisvauhtiin. Jos pystymme hidastamaan epidemian leviämistä niin paljon, että hoitopaikat ja hengityslaitteet riittävät kaikille vakavasti sairastuville ja hoitajat jaksavat hoitaa, olemme onnistuneet.

Viruksen leviämistä estää parhaiten juuri ihmiskontaktien välttäminen eli kotiin jääminen. Heti. Aivan niin kuin pätevä pääministerimmekin kertoi.

Kahden viikon kokemuksella voin sanoa, ettei se ole ylivoimaisen vaikeaa. Olen ollut suuren osan tästä ajasta lähes normaalisti töissä. Päivittäinen yhteydenpito pomoon ja työkavereihin on sujunut pikaviesteillä, kuten avokonttorissa muutenkin – ei siellä häiritä toisia huutelemalla ääneen asioita, jotka eivät koske kaikkia. Asiakkaisiin olen ollut yhteydessä pääasiassa sähköpostitse. 

Suunnittelukokous, joka olisi tavallisesti pidetty toimistolla, hoidettiin videoneuvotteluna Googlen ilmaisella tekniikalla. Myös tiedonhankintaan liittyvät tapaamiset olen siirtänyt puhelimitse tai videolla tapahtuviksi. Toistaiseksi en ole joutunut lykkäämään tai peruuttamaan koronaviruksen takia yhtään työasiaa.

Kotona on minusta mukavampaa työskennellä kuin toimistolla. Puhelujen aikana ei tarvitse siirtyä ankeaan puhelinkoppiin, vaan soitot voi hoitaa vaikka olohuoneessa, jos haluaa. Kannettavan tietokoneen kanssa voi liikkua päivän mittaan huoneesta toiseen, ja mikrotauolla voi laittaa pesukoneen pyörimään. Juuri nyt tauko-ohjelmana on kissavieraan silitys.

Ainoa esiin tullut ongelma on liittynyt nettiyhteyteen. Nähtävästi moni muukin on viime päivinä jo siirtynyt etätyöhön. Lisääntynyt käyttö kuormittanee tietoverkkoja niin, että laajakaista on ajoittain ollut tavallista kapeampi. Kaiken olen kuitenkin saanut hoidetuksi ajallaan.

Kerrankin saa kotoilla oikein luvan kanssa, eikä tarvitse kantaa syyllisyyttä passiivisuudesta.

En ole hamstrannut ruokatarvikkeita, vessapaperia tai mitään muutakaan. Olen tottunut pitämään kotona hyvät kuivatarvike- ja säilykevarastot, ja pakastimesta löytyy aina muutamaksi päiväksi syötävää. Kipu- ja muita lääkkeitä riittää vähintään kuukauden tarpeiksi.

Vielä toissa viikolla tilasin ruokatäydennykset verkkokaupasta kotiinkuljetuksena, mutta viime torstaina se ei enää onnistunut. Ilmeisesti verkkokauppa-alusta oli kaatunut. Niinpä rikoin viikonloppuna omatekoista karanteeniani kauppareissun verran. Muistin turvavälin muihin asiakkaisiin enkä kaivellut nenää ennen kuin kotona. Minkäänlaista paniikkia en huomannut itselläni enkä muilla. Kauppa oli jopa hiljainen.

Käytänkö käsidesiä ja hengityssuojainta? Olenko desinfioinut kodin ovenkahvat ja pinnat? No en tosiaan. Niin pitkälle ei mielestäni ole tarvetta mennä. Pesen käsiäni saippualla. Poistun kotoa vain pakon edessä, ja flunssaisena pysyin täysin kotona. Nämä ovat ne olennaiset. 

Kotikissalle tämä on helppoa ja jopa nautinnollista. Kerrankin saa kotoilla oikein luvan kanssa, eikä tarvitse kantaa syyllisyyttä passiivisuudesta.

Ahdistun helposti massatapahtumissa, kuten messuilla. Minulla ei ole varattuna yhtään teatteri- tai konserttilippua enkä muutenkaan käy missään, joten en joudu luopumaan mistään. Ainoastaan kevään ja alkukesän matkojen kohtalo hieman kirpaisee. Pelargonipäivilläkin olisin saattanut poiketa, mutta siinä kaikki.

Pääsenkö juhannusviikolla suunnitellulle  Hurtigruten-reissulle? Se selviää vasta myöhemmin.

Meillä on ollut suunnitteilla matka Toscanaan, Pohjois-Italiaan, toukokuun lopulla. Lentoliput ovat Bolognaan. Pidän selvänä, ettei tämä matka toteudu. Finnair ei kuitenkaan ole vielä perunut lentojamme emmekä ole siirtäneet niitä myöhemmäksi. Sen aika on sitten, kun sen aika on.

Norja sulki rajansa juuri, kun kirjoitin tätä. Pääsenkö juhannusviikolla suunnitellulle  Hurtigruten-reissulle? Se selviää vasta myöhemmin. Vaikka Suomen, Ruotsin ja Norjan rajat olisivat auki, pitäisi myös SAS:n lentää kaikki matkasuunnitelmaani kuuluvat reitit. Lentoyhtiö on kuitenkin supistamassa toimintaansa, eikä ole tietoa, milloin se palautuu normaaliksi. Hurtigruten tarjosi mahdollisuutta siirtää matka myöhemmäksi, mutta en halua mennä enää syksyllä, kun illat ovat pimeitä. Ideana oli nimenomaan nähdä Lofootit keskellä yötä. En vielä tiedä, miten toimin, mutta ei minun tarvitsekaan tietää. 

Karanteenini aikana olen levännyt, tehnyt töitä, blogannut, vaihtanut huonekasvien mullat sekä katsonut hieman Netflixiä ja Yle Areenaa. Olen myös viimeistellyt elokuussa aloittamani neuletyön. Lukemattomia lehtiä on odottamassa vino pino, valokuvakirja viime vuoden kulusta on aivan alkutekijöissään ja kaapeissa riittäisi aina mieluisaa järjesteltävää. Voisin koota vaikka vaatekapselit koko loppuvuodeksi. 900 grammaa lankaa odottaa puikoille pääsyä. Tekemättömässä palapelissä on tuhat palaa.

Toisaalta miksi tekisin kaiken tuon nyt, kun en ole tähän astikaan ehtinyt? En näe syytä hötkyillä. Vietän kissanpäiviä niin kauan kuin niitä riittää. 

---

Päivän kuvat: Kissavieraani Lilith Serafina Silmarillion Hiisku, tuttavallisemmin Lilli.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tulekaan maraton- eikä joogamummoa, vaan tulee kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 62-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016