Kirjoitukset avainsanalla vaivat

Kun ennen joulua kirjoitin hamstring-syndroomasta, sain kanssapotilaalta vinkin. Hänellä oli ollut takareisijänteiden hermopinteestä johtuvia, sitkeitä kipuja jo vuosien ajan. Tilanne korjaantui vasta, kun hän alkoi käydä kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Ehkäpä minunkin kannattaisi kokeilla?

Mikäpä siinä – tuumasta toimeen. Kalevalainen jäsenkorjaaja on EU-nimisuojattu ammattinimike, jota saavat käyttää vain Kansanlääkintäseura ry:n kouluttamat jäsenkorjaajat. Googlaamalla selvisi, että heitä toimii kotikaupungissani useita, mutta mestarin titteliä käyttäviä on vain pari. Päättelin, että mestariksi pääsee joko hoidettavien määrällä, jatkotutkinnolla tai molemmilla, joten päädyin Kaisu Salmisen asiakkaaksi Hoitola OLOon. 

Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ajatellaan, että vaivat johtuvat ryhtivirheistä eli kineettisissä toimintaketjuissa olevista virheasennoista. Ne johtavat lihasten, kalvorakenteiden eli faskioiden ja nivelten kiristymiseen, joka puolestaan kasvattaa solupainetta. Tämän seurauksena solut eivät saa ravintoa ja niveliin voi alkaa kertyä kalkkia. Kun nivelet joutuvat virheasentoon, seurauksena on epätasapainoa kehon kuormituksessa. Nivelet kuluvat, verenkierto estyy ja syntyy monenlaisia vaivoja. Myös monet hermojen pinnetilat syntyvät näin.

Kalevalainen jäsenkorjaus on todettu tehokkaaksi hoidoksi moniin tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin.

Ensimmäisen hoitokäynnin aluksi Kaisu kartoitti oireitani sekä niiden taustoja ja aiempia hoitoja haastattelulla. Samalla hän kertoi perusasioita kalevalaisesta jäsenkorjauksesta. Olin hänen ensimmäinen hamstring-syndroomapotilaansa, joten hänellä ei ollut omaa kokemusta käsittelyn vaikutuksesta nimenomaan minun vaivaani. Vaikutusten piti tulla esiin 3-5 käsittelykerran aikana.

Kalevalaisen jäsenkorjauksen myönteiset vaikutukset on todettu Kuopion ja Oulun yliopistoissa tehdyissä tutkimuksissa. Se on havaittu kustannustehokkaaksi ja sairaslomia vähentäväksi hoidoksi muun muassa selkäkipuihin, niska- ja hartiakipuihin ja jäätyneen olkapään aiheuttamiin kipuihin. Yli 500 hoitoa saanutta arvioi hoidon tehon paremmaksi kuin minkään muun saamansa hoidon, mukaan lukien fysikaalinen hoito, lääkehoito, hieronta ja itse tehdyt liikehoidot, joka varmaankin tarkoitti jumppaa.

Iskias ja iskiastyyppiset vaivat mainitaan listassa, jossa luetellaan, millaisten vaivojen hoidossa kalevalaisella jäsenkorjauksella on saatu hyviä tuloksia. En silti pitänyt mitenkään itsestään selvänä, että kipuni jäisivät Kaisun hoitopöydälle. Reisiperäinen iskiashan on melko harvinainen eritystapaus.

Hoitojakson avulla palautetaan kehon tasapaino, jolloin jalat palaavat yhtä pitkiksi, lantio suoristuu ja ryhti paranee.

Riisuin alusvaatteisilleni ja asetuin selälleni hoitopöydälle. Kaisu levitti päälleni ison pyyhkeen. Jalkateräni roikkuivat pöydän reunan yli, koska käsittely alkoi niistä. Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa käydään läpi koko keho jalkapohjista kallonrajaan. Ajatuksena on, että paras hoitotulos saadaan, kun kehoa käsitellään kokonaisuutena. Tämä ei ole niksautushoito, jossa kaikki kilpistyy yhden ratkaisevan kohdan manipulaatioon.

Aluksi Kaisu vei kantapääni vierekkäin ja tarkasteli jalkojeni pituutta. Vasen jalkani oli kuulemma vajaan sentin lyhyempi kuin oikea jalka. Sitten hän katsoi peitteen alla lepäävän lantioni kaaria. Lantioni ei ollut täysin suora, vaan se oli kääntynyt oikealta hieman eteenpäin.

Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ajatellaan, että kehon epätasapaino näkyy juuri noin. Hoidon alkaessa asiakkaan toinen jalka voi olla parikin senttiä toista pidempi. Hoitojakson avulla palautetaan kehon tasapaino, jolloin jalat palaavat yhtä pitkiksi, lantio suoristuu ja ryhti paranee. Tämä kertoo kudosten jännitystilojen poistumisesta.

Kaisu taivutteli, hieroi ja paineli jalkojani eri tavoin ja siirtyi sitten käsittelemään käsiäni. Tämän jälkeen vaihdoin asentoa vatsalleni, ja kehon mobilisointi jatkui. Hoito päättyi selän ja pään käsittelyyn. Sen aikana istuin jakkaralla pehmeän kaavun alla, ja Kaisu käsitteli paljasta selkääni.

Hoito muistutti paljon OMD-fysioterapiaa, mutta tuntui lempeämmältä. Ei se pelkkää sivelyä ollut, mutta kipua en tuntenut ollenkaan.

En saisi nostaa jalkaa toisen päälle ristiin, koska se johtaa lantion asennon epätasapainoon ja venyttää jänteitä.

Hoidon jälkeen oloni oli hyvä, mutta yöllä jouduin ottamaan vahvimman käsillä olleen särkylääkkeen eli Panacodin hamstring-kipujen takia. Olin myös kävellyt selvästi tavallista enemmän päivän aikana, joten en osaa sanoa, johtuivatko kivut liiasta liikunnasta vai manipulaatiohoidosta.

Viikon kuluttua Kaisu kysyi ensin kuulumiset ja teki sitten vastaavan, mutta hieman erilaisen hoidon. Jalkani olivat hänen mukaansa enää muutaman millimetrin verran eri pituiset, ja lantioni oli nyt suoristunut.

Kolmannella kerralla jalkani olivat yhtä pitkät ja lantio oikeassa asennossa. Kehoni oli nyt tasapainotettu, mutta kipuihini hoidolla ei ollut olennaista vaikutusta. Olin hoidon jälkeen joka kerta parin päivän ajan tavallista kipeämpi. Etenkin leikkaamaton puoli ärsyyntyi hoidosta – leikattu puoli taas rauhoittui.

Päädyimme Kaisun kanssa yhdessä siihen, ettei jäsenkorjaushoitoa kannata jatkaa, koska se ei tuo riittävää apua. Keskustelimme myös siitä, kannattaisiko minun leikkauttaa myös oikea kankkuni, kun kerran mikään muu hoito ei auta yhtään. Leikkaushan sentään parantaa tilannetta edes jonkin verran.

En ole varaamassa aikaa sairaala Neoon. Leikkaukseen sisältyy aina riskejä, eikä jänne välttämättä parane silläkään kivuttomaksi. Voi olla, ettei kirurgi edes suostuisi leikkaamaan, kun sentään pärjään jotenkuten näinkin. Ja sitten on raha- ja aikakysymys. En mielelläni olisi niin kauan poissa töistä kuin toipuminen edellyttäisi.

Olen jälleen paketoinut tämän asian säilytykseen jollekin mieleni monista varastohyllyistä. Ei minun tarvitse pystyä liikkumaan tämän enempää, joten en ajattele koko asiaa.

Yhden Kaisun neuvon yritän kuitenkin muistaa. En saisi nostaa jalkaa toisen päälle ristiin, koska se johtaa lantion asennon epätasapainoon ja venyttää jänteitä. On muuten vaikea. Yrittäkääpä itse istua koko päivä jalat suorassa!

Lisätietoa kalevalaisesta jäsenkorjauksesta löytyy täältä: http://www.kansanlaakintaseura.fi/ ja https://kalevalainen.fi/

--

Päivän kuvat: Kevättä Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Olen käynyt useallakin jäsenkorjaajalla. Yhtä lukuunottamatta olen ollut erittäin tyytyväinen hoitoon . Erityisesti yksi hoitaja jolla minulla oli mahdollisuus käydä usein oli erittäin taitava. Hänen käsittelynsä jälkeen oli oikein hyvä olo.789

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Facebookiin on nyt perustettu suljettu ryhmä naisille, joilla on hamstring-jänteiden vaivoja. Ryhmä löytyy nimellä Hamstring-naiset eli Hamsterit. Sen on perustanut Hanna, joka on menossa ensi viikolla kolmanteen jänneleikkaukseensa. Hanna ja minä hyväksymme jäsenyyspyynnöt. Tervetuloa ryhmään!

Takareiden hamstring-lihakset kiinnittyvät luuhun jänteillä istuinkyhmyn luona eli siinä kohdassa, joka päällä istutaan. Hamstring-syndroomassa nämä jänteet tai jokin niistä ovat tulehtuneet ja paksuuntuneet, mistä aiheutuu kipua istuessa, juostessa ja makuulla etenkin pidemmän kävelyn tai muun liikunnan jälkeen. Vaivojen syy ei aina näy selvästi magneettikuvassa, minkä takia tehokkaan hoidon saaminen voi pitkittyä.

Jänne voi myös revetä tai irrota esimerkiksi kaatuessa tai äärimmäisessä rasituksessa. Nämä vammat ovat tuttuja esimerkiksi nuorille aitajuoksijoille ja jalkapalloilijoille, ja vähän myöhemmin muillekin. Keski-iässä ei tarvitse enää olla huippu-urheilija saadakseen hamstring-vaivoja. Useimmiten repeämä liittyy kuitenkin joko liikuntaan, kaatumiseen tai molempiin.

Ryhmä on myös niille, jotka kummastelevat, miksi takapuoleen sattuu autossa istuessa.

Vertaistukiryhmä on tarkoitettu kaikille hamstring-potilaille. Uskon, että takareisijännevaivat ovat alidiagnosoituja etenkin naisilla. Siksi ryhmä on myös niille, jotka kummastelevat, miksi takapuoleen sattuu autossa istuessa tai miksi liikuntapäivien jälkeen vihloo takareisiä.

Mitä nopeammin potilas saa oikean diagnoosin ja hoidon, sitä todennäköisempää on, että hoito tehoaa. Niinpä ryhmän tavoitteena on vertaistuen ohella kokemusperäisen tiedon levittäminen vaivasta ja sen hoidosta, jotta siitä kärsivät osaisivat hakeutua hoitoon.

Me tiedämme, miten koville voi ottaa, kun tärkeä liikuntaharrastus pitää jättää tauolle.

Sen jälkeen, kun aloin kirjoittaa omista hamstring-vaivoistani tässä blogissa, minulle on ilmoittautunut toistakymmentä naista, jolla on jonkinlainen takareisijänteiden ongelma. Jokainen tapaus on ollut omanlaisensa. Uudessa ryhmässäkään ei välttämättä ole ketään täysin saman kokenutta, mutta ei anneta sen estää yhteyden syntymistä. 

Kokeneempien tarinoista voi olla hyötyä niille, jotka ovat vasta etsimässä nimeä ja hoitoa vaivalleen. Voimme vertaistukiryhmässä myös jakaa surua ja harmitusta, jos juokseminen tai muu tärkeä harrastus pitää jättää tauolle vaivojen takia. Joskus rasittavasta liikunnasta on luovuttava kokonaan. Me tiedämme, miten koville se voi ottaa.

Nähdään ryhmässä!  Meitä on siellä jo muutamia keskustelemassa. Tässä linkki: https://www.facebook.com/groups/624605204753972

--

Päivän kuva: Tulppaani Persian Pearl lopettelee kukintaansa parvekkeellani.

Kommentit (0)

Juuri nyt me kotikissat olemme oikeassa. Ei ole syytä ryntäillä ympäriinsä konserteissa, urheilukilpailuissa tai toritapahtumissa. Edes uimahalliin tai kuntosalille ei tarvitse mennä. Nyt jokainen, joka pysyy kotona, on sankari.

Olen ollut vapaaehtoisessa kotikaranteenissa jo pari viikkoa, ja aion jatkaa samoin. Minulla on ollut näkyviä ja kuuluvia flunssan oireita, joten en ole ollut tervetullut oikein minnekään. Kun eräänä päivänä yritin työpaikalle, sain pahoja, mutta hyvää tarkoittavia katseita. Mene pois, ne viestivät.

Lääkärin mukaan minulla on ollut tavallinen flunssa. Oireeni ovat olleet lievät, en ole käynyt viime kuukausina missään ulkomailla Italiasta puhumattakaan, enkä tietääkseni ole tavannut ketään, jolla olisi koronatartunta. Minulla on kuitenkin ollut aika hurjan kuuloinen yskä. Nyt olen jo kutakuinkin kunnossa.

Juuri näin pitäisi toimia aina. Flunssat ja influenssat eivät leviäisi, jos kaikki jäisivät kotiin heti hengitystieinfektion oireita saatuaan ja pysyisivät siellä niin pitkään, että oireet ovat ohi.

Viruksen leviämistä estää parhaiten juuri ihmiskontaktien välttäminen eli kotiin jääminen. Heti.

Koronaepidemia on vakava asia. Erittäin moni suomalainen sairastuu lähiviikkoina lievästi, moni vakavastikin. Myös kuolemantapaukset ovat todennäköisiä. Voimme kuitenkin vielä vaikuttaa viruksen etenemisvauhtiin. Jos pystymme hidastamaan epidemian leviämistä niin paljon, että hoitopaikat ja hengityslaitteet riittävät kaikille vakavasti sairastuville ja hoitajat jaksavat hoitaa, olemme onnistuneet.

Viruksen leviämistä estää parhaiten juuri ihmiskontaktien välttäminen eli kotiin jääminen. Heti. Aivan niin kuin pätevä pääministerimmekin kertoi.

Kahden viikon kokemuksella voin sanoa, ettei se ole ylivoimaisen vaikeaa. Olen ollut suuren osan tästä ajasta lähes normaalisti töissä. Päivittäinen yhteydenpito pomoon ja työkavereihin on sujunut pikaviesteillä, kuten avokonttorissa muutenkin – ei siellä häiritä toisia huutelemalla ääneen asioita, jotka eivät koske kaikkia. Asiakkaisiin olen ollut yhteydessä pääasiassa sähköpostitse. 

Suunnittelukokous, joka olisi tavallisesti pidetty toimistolla, hoidettiin videoneuvotteluna Googlen ilmaisella tekniikalla. Myös tiedonhankintaan liittyvät tapaamiset olen siirtänyt puhelimitse tai videolla tapahtuviksi. Toistaiseksi en ole joutunut lykkäämään tai peruuttamaan koronaviruksen takia yhtään työasiaa.

Kotona on minusta mukavampaa työskennellä kuin toimistolla. Puhelujen aikana ei tarvitse siirtyä ankeaan puhelinkoppiin, vaan soitot voi hoitaa vaikka olohuoneessa, jos haluaa. Kannettavan tietokoneen kanssa voi liikkua päivän mittaan huoneesta toiseen, ja mikrotauolla voi laittaa pesukoneen pyörimään. Juuri nyt tauko-ohjelmana on kissavieraan silitys.

Ainoa esiin tullut ongelma on liittynyt nettiyhteyteen. Nähtävästi moni muukin on viime päivinä jo siirtynyt etätyöhön. Lisääntynyt käyttö kuormittanee tietoverkkoja niin, että laajakaista on ajoittain ollut tavallista kapeampi. Kaiken olen kuitenkin saanut hoidetuksi ajallaan.

Kerrankin saa kotoilla oikein luvan kanssa, eikä tarvitse kantaa syyllisyyttä passiivisuudesta.

En ole hamstrannut ruokatarvikkeita, vessapaperia tai mitään muutakaan. Olen tottunut pitämään kotona hyvät kuivatarvike- ja säilykevarastot, ja pakastimesta löytyy aina muutamaksi päiväksi syötävää. Kipu- ja muita lääkkeitä riittää vähintään kuukauden tarpeiksi.

Vielä toissa viikolla tilasin ruokatäydennykset verkkokaupasta kotiinkuljetuksena, mutta viime torstaina se ei enää onnistunut. Ilmeisesti verkkokauppa-alusta oli kaatunut. Niinpä rikoin viikonloppuna omatekoista karanteeniani kauppareissun verran. Muistin turvavälin muihin asiakkaisiin enkä kaivellut nenää ennen kuin kotona. Minkäänlaista paniikkia en huomannut itselläni enkä muilla. Kauppa oli jopa hiljainen.

Käytänkö käsidesiä ja hengityssuojainta? Olenko desinfioinut kodin ovenkahvat ja pinnat? No en tosiaan. Niin pitkälle ei mielestäni ole tarvetta mennä. Pesen käsiäni saippualla. Poistun kotoa vain pakon edessä, ja flunssaisena pysyin täysin kotona. Nämä ovat ne olennaiset. 

Kotikissalle tämä on helppoa ja jopa nautinnollista. Kerrankin saa kotoilla oikein luvan kanssa, eikä tarvitse kantaa syyllisyyttä passiivisuudesta.

Ahdistun helposti massatapahtumissa, kuten messuilla. Minulla ei ole varattuna yhtään teatteri- tai konserttilippua enkä muutenkaan käy missään, joten en joudu luopumaan mistään. Ainoastaan kevään ja alkukesän matkojen kohtalo hieman kirpaisee. Pelargonipäivilläkin olisin saattanut poiketa, mutta siinä kaikki.

Pääsenkö juhannusviikolla suunnitellulle  Hurtigruten-reissulle? Se selviää vasta myöhemmin.

Meillä on ollut suunnitteilla matka Toscanaan, Pohjois-Italiaan, toukokuun lopulla. Lentoliput ovat Bolognaan. Pidän selvänä, ettei tämä matka toteudu. Finnair ei kuitenkaan ole vielä perunut lentojamme emmekä ole siirtäneet niitä myöhemmäksi. Sen aika on sitten, kun sen aika on.

Norja sulki rajansa juuri, kun kirjoitin tätä. Pääsenkö juhannusviikolla suunnitellulle  Hurtigruten-reissulle? Se selviää vasta myöhemmin. Vaikka Suomen, Ruotsin ja Norjan rajat olisivat auki, pitäisi myös SAS:n lentää kaikki matkasuunnitelmaani kuuluvat reitit. Lentoyhtiö on kuitenkin supistamassa toimintaansa, eikä ole tietoa, milloin se palautuu normaaliksi. Hurtigruten tarjosi mahdollisuutta siirtää matka myöhemmäksi, mutta en halua mennä enää syksyllä, kun illat ovat pimeitä. Ideana oli nimenomaan nähdä Lofootit keskellä yötä. En vielä tiedä, miten toimin, mutta ei minun tarvitsekaan tietää. 

Karanteenini aikana olen levännyt, tehnyt töitä, blogannut, vaihtanut huonekasvien mullat sekä katsonut hieman Netflixiä ja Yle Areenaa. Olen myös viimeistellyt elokuussa aloittamani neuletyön. Lukemattomia lehtiä on odottamassa vino pino, valokuvakirja viime vuoden kulusta on aivan alkutekijöissään ja kaapeissa riittäisi aina mieluisaa järjesteltävää. Voisin koota vaikka vaatekapselit koko loppuvuodeksi. 900 grammaa lankaa odottaa puikoille pääsyä. Tekemättömässä palapelissä on tuhat palaa.

Toisaalta miksi tekisin kaiken tuon nyt, kun en ole tähän astikaan ehtinyt? En näe syytä hötkyillä. Vietän kissanpäiviä niin kauan kuin niitä riittää. 

---

Päivän kuvat: Kissavieraani Lilith Serafina Silmarillion Hiisku, tuttavallisemmin Lilli.

Kommentit (0)

Hyvänlaatuinen asentohuimaus (benign paroxysmal positional vertigo) jää kuulemma helposti havaitsematta. Ja höpö höpö! Miten sitä voisi olla havaitsematta, että huone alkaa pyöriä vimmatusti silmissä ja keho hakeutuu kohti lattiaa kuin kosminen pölyhiukkanen kohti mustan aukon kaikennielevää ydintä?  Ainoa parannuskeinokin on niin raju, että pelkäsin kuolevani, kun kokeilin sitä ensi kertaa. Päätin, että mieluummin keskeytän kuin tukehdun omaan oksennukseeni.

Se alkoi ihan tavallisena aamuna noin viikko sitten. Heräsin kesken painajaisunen, mutta valveilla odotti vielä pahempaa. Kumarruin lattialle kohti villasukkiani, kun huone lähti pyörimään. Tuntui kuin romahtaisin lattialle saman tien. Tarrasin kaksin käsin kiinni sängystä ja haukoin henkeä. Mitä hittoa! On minua joskus satunnaisesti saattanut pyörryttää ennenkin, mutta ei tällä tavalla. Eikä se mennyt ohi.

Kului puolitoista tuntia ja kaksi tuoretta voipullaa, että uskalsin siirtyä pehmustetusta olinpaikastani suihkun ja vaaterekin kautta työmatkalle. Muutama tunti sujui töissä ongelmitta, mutta iltapäivällä päätin oikaista sohvalle tekemään mindfulness-harjoitukseni. Pyörrytys alkoi lievänä jo siinä selälläni maatessani, mutta kun yritin nousta sohvalta, olotila paheni. Huone pyöri enkä pystynyt liikahtamaan pitkään aikaan. 

Kotona vimmattu googlaus ja todennäköiset tulokset: joko hyvänlaatuinen asentohuimaus tai Menièren tauti. Jälkimmäiseen viittasi kohtausten pituus sekä tinnitus, mutta kyllä asentohuimauksessakin pää humisee. Varasin ajan työterveyslääkäriltä seuraavaksi päiväksi. Tuli mieleen, että mitenkähän nopeasti saisin apua, jos olisin jo eläkkeellä.

Asentohuimaus johtuu korvan rakenteiden rappeutumisesta – korvat huijaavat aivoja.

Lääkäri kyseli oireet ja teki neurologisen perustutkimuksen. Sen perusteella ei ollut syytä epäillä aivoverenvuotoa tai -kasvainta, eikä hän Menièren tautiinkaan uskonut. Näytti kuulemma aika tyypilliseltä asentohuimaukselta. Lääkäri lupasi, että huimaus menee ohi ja vakuutti, että potilasohjeessa mainittu 10 viikon kesto on vahvasti liioiteltu.

Asentohuimaus johtuu siitä, että tasapainoelimen kaarikäytävään on kertynyt tasapainokivistä irronnutta hiekkaa, joka liikkuessaan saa aikaan harha-aistimuksen. Korvat huijaavat aivoja luulemaan, että huone pyörii. Kaarikäytäviä on molemmissa korvissa kolme. Oireet ja niiden hankaluus riippuvat siitä, missä kaarikäytävässä hiekka on. Kyse lienee korvan rakenteiden rappeutumisesta. Ikääntymisen ihmeitä siis tämäkin.

Hiekka pyritään ravistelemaan pois kaarikäytävistä liikesarjalla, jota sanotaan Epleyn manööveriksi. Lääkäri antoi minulle kuvalliset ohjeet manööverin suorittamiseksi ja varasi seuraavaksi aamuksi ajan fysioterapeutille, joka varmistaisi, että osaan tehdä sen oikein. Hän vannotti, että kokeilisin liikesarjaa jo samana päivänä ja kirjoitti kaksi päivää sairauslomaa.

Jätin harjoituksen kesken. Nousin istumaan ja itkin.

Minä kokeilin. Liikesarja alkaa siten, että makoillaan selällään vuoteella ja pää työnnetään sängyn reunan yli niin, että se retkottaa hieman alaspäin. Olin kuullut, että liikesarjan tarkoitus on tavallaan siedättää huimaukselle, mutta olin täysin valmistautumaton siihen, mitä seuraavaksi tapahtui.

Luulin, että huimaus tulisi päälle vasta myöhemmin, joten hakeuduin muitta mutkitta ensimmäisen kuvan osoittamaan asentoon. Huone alkoikin välittömästi pyöriä vinhaa vauhtia, ja kuvottava tunne nousi kohti kurkkua. Vaihtoehdot olivat jatkaminen ohjeiden mukaisesti siihen asti, että pyöriminen lakkaisi, tai oksentaminen ja kenties tukehtuminen siihen. Pelkäsin, että kuolen.

Jätin harjoituksen kesken. Nousin istumaan ja itkin. Huimaus ja kuvotus jatkuivat lievempinä vielä puolisen tuntia, ja olo oli hutera koko loppuillan. Liikuin kotona pidellen seinistä tukea.

Huone heitti kuperkeikkaa ja syöksyin mahalleni hoitopöydän päälle, jotta en olisi pudonnut lattialle.

Kun fysioterapeutti ehdotti seuraavana aamuna, että menisin hoitopöydälle ja hän ohjaisi minua tekemään harjoituksen kokonaan, aloin taas itkeä. Pelotti, että kauhun hetket toistuisivat. Sanoin, etten pidä ehdotusta turvallisena, koska minun pitäisi pystyä palaamaan terveysasemalta kotiin enkä pystyisi huimauskohtauksen jälkeen kävelemään ainakaan tuntiin.

Fyssari totesi, että hän oli varannut minulle tunnin, joten huimaus ehtisi hyvin rauhoittua ennen kuin minun tarvitsisi liikkua minnekään. Hän olisi koko ajan vieressäni, pitelisi päätäni ja varmistaisi, etten loukkaisi itseäni. Uskaltaisinko kokeilla?

Uskalsin. Tällä kertaa huimausta ei tullutkaan vielä, kun työnsin pääni hoitopöydän reunan yli. Seuraavaksi käänsin päätäni oikealle. Pyörrytti, muttei kovin pahasti. Fyssari laski sekunteja. Taisi kertyä noin viisitoista, kun olo oli jo ok. Sitten päätä vasemmalle. Pyörrytti hieman voimakkaammin, mutta musta aukko pysyi rauhallisena. Noin 30 sekuntia. Tuskin mitään.

Sitten piti kääntyä kyljelleen, viedä leuka olkapäähän ja katsoa maahan. Ei tuntunut juuri missään. Ja sen jälkeen nousta istumaan.

Silloin se hurrikaani taas iski. Huone heitti kuperkeikkaa ja syöksyin mahalleni hoitopöydän päälle, jotta en olisi pudonnut lattialle. Kuvotti, muttei yhtä paljon kuin edellisenä iltana kotona. Muutenkaan kohtaus ei ollut ihan yhtä paha. Pääsin lähtemään kotiin tunnin kuluessa, kuten fysioterapeutti lupasi. Nenäliinoja kului vain kaksi, joskin ne olivat isoja.

Toimiston lattia heilui kuin Viking Amorella syysmyrskyssä.

Iltaan mennessä tuntui kuin asentohoito alkaisi jo vaikuttaa. Pystyin nostamaan sukan lattialta ja täyttämään astianpesukoneen vaikeuksitta. Mahtavaa! Lääkäri olikin lupaillut, että mitä useammin tekisin manööverin, sitä nopeammin huimaus helpottaisi.

Ikävä kyllä seuraava aamu oli edellisiä vaikeampi. Olisi pitänyt mennä töihin, mutta huone vain pyöri ja keinui. Onnistuin kokoamaan itseni toimistolle vasta yhdentoista maissa. Jätin lääkärille soittopyynnön, koska en mielestäni ollut aivan iskussa. Toimiston lattia heilui kuin Viking Amorella syysmyrskyssä, mutta pystyin kävelemään, kun keskityin keskivartalon tukeen ja pidin katseen suoraan eteenpäin.

Aivosumu oli sitä luokkaa, että mitään vähemmän kiireellistä en uskaltanut tehdä. Hoidin vain aivan välttämättömät työt kieli keskellä suuta ja palasin kotiin. Lääkäri soitti. Kerroin, että edellisenä päivänä meni jo paremmin, ja hän kehotti sinnikkyyteen. Kyllä varmasti viikonlopun jälkeen olisin jo ihan kunnossa. Siihen saakka sain kuitenkin levätä.

Kävelyni on edelleen epävarmaa ja horjahtelen, jos en keskity joka askeleeseen.

Keskiviikon massiivinen huimauskohtaus fysioterapeutin luona jäi viimeiseksi tällä erää. Perjantaina keinutti yhtä paljon kuin torstaina, mutta Epleyn manööveristä tuli kerta kerralta helpompi. Uudet verhot jäivät viikonloppuna ripustamatta, kun en uskaltanut nousta tuolille. Eilen maanantaina olin jo muuten työkunnossa, mutta kävelyni oli edelleen vähäsen epävarmaa ja jouduin laskeutumaan kierreportaat alas selkä edellä. Illalla tuntui normaalilta ensi kertaa viikkoon.

Vaikuttaa siltä, että ensimmäinen asentohuimausjaksoni on nyt ohi. Mutta miten tämä jatkuu?

Ikkunoiden pesu jäänee osaltani lopullisesti historiaan. Puoliso pelkää liikaa, että putoan viidennestä kerroksesta kadulle, eikä se omastakaan mielestäni ole houkutteleva ajatus.

Mitään lääkettä asentohuimaukseen ei ole, eikä tiedetä, miten sen voisi estää. Uusiutuminen on todennäköistä, mutta  kohtauksista tuskin enää tule niin rankkoja, koska vaivan voi pitää kurissa asentohoidolla. Vai mitä sanotte tähän, kohtalotoverit?  Miten selviydytte arjessa? 

--

Päivän kuva: Daalia.

Kommentit (1)

Taneli
1/1 | 

Minä heräsin pari vuotta sitten pahoinvointiin ja huimaukseen. Oksensin ja kömmin takaisin sänkyyn. Nukuin vessareissuja lukuunottamatta vuorokauden. Vasta sitten menin lääkäriin, joka totesi asentohuimauksen. En pystynyt kääntymään oikealle kyljelle. Hän neuvoi menemään selälleen lattialle ja kääntymään nopeilla liikkeillä oikealle, jotta sakka liikkuu. Tein niin useita kertoja ja huimaus loppui seuraavana päivänä. Takaisin vaiva ei ole tullut. Inhottava vaiva!

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 60-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016