Kirjoitukset avainsanalla vaivat

Seison lähes joka aamu bussipysäkillä itkettynein kasvoin. Kyyneleet valuvat pitkin poskiani, kun kävelen loppumatkan bussilta työpaikalle. Jos minulla on rajausväriä, se leviää silmien alle tummaksi renkaaksi. Ensi töikseni toimistolla pyyhin silmäni huolellisesti nenäliinalla ja niistän nenäni.

Joku voisi luulla, että minulta on kuollut vähintään kissa. Työkaverini ovat kuitenkin jo tottuneet. Eivät he kysele, vaan korkeintaan katsovat vähän säälivästi. Sillä en minä itke. Minulla on Meibomin rauhasten toimintahäiriö.

Silmäluomissa sijaitsevat Meibomin rauhaset erittävät kyynelnesteen pinnalle öljykerroksen, joka pitää nesteen paikoillaan silmää kostuttamassa. Meibomini ovat kuitenkin perinnöllisistä syistä ja iän myötä laiskistuneet eivätkä toimi enää kunnolla. Voiteluöljyni on liian paksua eikä levity tasaisesti. Kerroin tilanteesta jo aikaisemmin täällä.

Pari kertaa vuodessa rauhasten erite tukkii luomen reunaan johtavat tiehyet, jolloin saan silmäluomen tulehduksen ja joudun kortisonitippakuurille. Muulloin kyyneleeni vain valuvat poskille pienimmästäkin ärsytyksestä. Esimerkiksi vähäinen tuulenvire riittää. Se on kiusallista – siksikin, että suolainen kyynelneste ärsyttää kasvojen ihoa, joka alkaa punoittaa, kutista ja hilseillä.

Maineeni itkijänaisena on nyt vakavasti uhattuna.

Olen aina mennyt lääkäriin vasta, kun on ollut ihan pakko. Siksi olen saanut yleensä hoidon vain akuuttiin tilanteeseen eli silmäluomen tulehdukseen ja/tai silmän sidekalvon tulehdukseen, enkä kuivasilmäisyyteen. Keväällä työterveyslääkäri kuitenkin kirjoitti minulle valmiiksi reseptin sitä tilannetta varten, kun allergia-aika olisi mennyt ohi eikä silmissäni olisi enää tulehdusta. Voisin kokeilla, auttaisivatko karbomeeria sisältävät silmätipat parantamaan kyynelnesteeni koostumusta.

Olen kokeillut aikaisemmin muutamia kuivasilmäisyyteen tarkoitettuja tippoja, mutta niistä ei ole ollut apua. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että tämä lääke, Oftagel, auttaa. Silmien vuotaminen on vähentynyt selvästi, vaikkei täysin loppunut. Ehkä siksi, kun en muista tai viitsi laittaa tippoja kuin 1-2 kertaa päivässä. Ohjeessa lukee 1-4 kertaa oireiden voimakkuuden mukaan.

Oftagel on paksuhkoa geeliä, jota voi olla vähän vaikea saada pullosta tai pipetistä ulos. Se pysyy kuitenkin silmässä hyvin, eikä se ainakaan minulla sumenna näköä tai kirvele. Sitä voi ostaa myös ilman reseptiä, mutta isot pakkaukset ovat reseptitavaraa ja Kela-korvattavia.

Maineeni itkijänaisena on nyt vakavasti uhattuna.

Lisätietoja Oftagelistä voitte lukea täältä.

--

Päivän kuvat: Tiikerililjoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vietin viikon liikunta- ja kuntoutuskeskuksessa Keski-Suomessa. Törmäsin samalla yleistyvään lääkehuollon ongelmaan, lääkkeiden saatavuuden heikentymiseen. Minulle määrättyä silmälääkettä ei saanut mistään Jyväskylän lähiseuduilta. Palattuani kysyin sitä myös Turusta – ei oo.

Olen allerginen lepän ja koivun siitepölylle, ja yliherkkyyteni ilmenee nuhan lisäksi silmäoireina. Antihistamiinina minulla on käytössä Xyzal. Lisäksi käytän nenäsumute Dymistaa sekä Zaditenia, joka on silmälääke. Nämä eivät kuitenkaan aina riitä pitämään silmätulehdustani kurissa, vaan oireilla on paha tapa pitkittyä ja vaikeutua. Ei ihan joka vuosi, mutta melkein.

Keski-Suomessa ei ollut norkko.fi-palvelun mukaan enää ollenkaan koivun siitepölyä, mutta silti oireeni pahentuivat siellä. Tuntui, kuin silmän sisänurkassa olisi ollut paise. Valistunut arvaukseni diagnoosiksi oli tuttu Meibomin rauhasen tulehdus. Toisena päivänä hakeuduin kuntoutuskeskuksen poliklinikalle, jossa minulle varattiin lääkäriaika kolmanneksi päiväksi.

Lääkäri tuntui oleva hieman pallo hukassa yllättävän tapauksen kanssa. Kerroin, mitä lääkkeitä minulle oli aiemmin määrätty vastaavassa tilanteessa. Hän määräsi kuitenkin eri lääkettä, Fucithalmicia, joka sisältää antibioottia nimeltä fusidiini. Sitä käytetään yleensä silmän sidekalvon tulehduksen hoitona.

Poliklinikalta luvattiin, että hoitaja voisi seuraavana päivänä töihin tullessaan tuoda lääkkeen mukanaan.

Apteekkiin oli kuntoutuskeskuksesta 5 kilometrin matka. Poliklinikalta luvattiin, että hoitaja voisi seuraavana päivänä töihin tullessaan tuoda lääkkeen mukanaan, kun maksaisin kympin toimituskuluja. Tämä sopi minulle, koska taksilla matka olisi tullut kalliimmaksi ja olisin lisäksi joutunut lintsaamaan sovitusta ohjelmasta.  

Tällä välin paine kasvoi silmänurkassa entisestään, sitä kiristi ja kutisi kovasti. En voinut olla hieromatta silmää hieman. Päätellen ihonriekaleista, joita sain sen jälkeen nyppiä luomeltani, paise oli puhjennut. Kipu hellitti hieman, mutta pian rakkula alkoi kerätä uutta painetta.

Seuraavana päivänä jonotin jälleen toiveikkaana poliklinikan ovella. Turhaan, sillä lääkettä ei ollut ollut saatavana paikallisessa apteekissa, ja hoitaja joutui tulemaan töihin tyhjin käsin.

Lääkkeiden saatavuusongelmat ovat pahentuneet vuosi vuodelta.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea ylläpitää luetteloa lääkkeistä, joilla on toimitusvaikeuksia. Löysinkin sieltä helposti 6.6. päivätyn saatavuushäiriötiedotteen, jossa saatavuuskatkon ilmoitettiin päättyvän heinäkuun lopussa. Lääkäri olisi  löytänyt tiedotteen itsekin, jos hän olisi halunnut määrätä lääkettä, jota on saatavana. Nähtävästi toimitushäiriön mahdollisuus ei tullut lainkaan hänen mieleensä.

Saatavuushäiriötiedotteiden luettelo on ällistyttävän pitkä. Kuten Helsingin Sanomat kertoo tuoreessa artikkelissaan, lääkkeiden saatavuusongelmat ovat pahentuneet vuosi vuodelta. Pula lääkkeiden raaka-aineista on maailmanlaajuinen, ja sen taustalla on yhtenä tekijänä lääketeollisuuden keskittyminen. Jos tiettyä raaka-ainetta valmistaa vain yksi tai kaksi tehdasta Intiassa, ja sille tulee toimintahäiriö, koko maailma odottaa. Ja kun Suomen osuus maailman lääkemarkkinoista on 0,3 prosenttia, ei Suomi ole ensimmäinen maa, johon raaka-ainetta tai sitä sisältävää lääkettä aletaan toimittaa häiriön mentyä ohi.

Vielä pahempia ongelmia lääkkeiden saatavuudessa on kuulemma Norjassa, jossa apteekkijärjestelmä on ”vapautettu”, ja kuka tahansa voi perustaa ja omistaa apteekin. Sääntelyn purkamisella pyrittiin parantamaan lääkkeiden saatavuutta, mutta kävikin osittain päinvastoin. Apteekkeja perustettiin kyllä lisää, mutta lääketukkujen omistamat apteekkiketjut eivät välttämättä pidä valikoimassaan yhtä laajaa valikoimaa rinnakkaislääkkeitä kuin suomalaiset apteekit. Rinnakkaisvalmisteista voi löytyä korvaava lääke toimitusvaikeuden yllättäessä.

Viidenneksi päiväksi varasin päivystysajan turkulaiselta terveysasemalta.

Neljäntenä päivänä poikkesin junaa odotellessa Jyväskylässä apteekkiin, jossa ei myöskään ollut Fucithalmicia. Ystävällinen farmaseutti tarkisti, ettei sitä löytynyt myöskään toisesta, kävelymatkan päässä olleesta apteekista. Loppu mikä loppu.

Viidenneksi päiväksi varasin päivystysajan turkulaiselta terveysasemalta. Satuin saamaan saman yleislääkärin, jonka kanssa keskustelin Meibomin rauhasista ja silmäluomen tulehduksesta viimeksi vuoden vaihteessa. Hän totesi, että minulla on sekä silmän sidekalvon tulehdus että silmäluomen tulehdus, ja neuvoi hoitamaan ensiksi mainitun ensin. Sitä varten sain Oftan Chlora -reseptin. Lääke sisältää kloramfenikoli-nimistä antibioottia. Tippoja tulisi käyttää parin päivän ajan kuusi kertaa päivässä.

Sidekalvon tulehduksen rauhoituttua voisin aloittaa tulehtuneen Meibomin rauhasen hoidon Oftan CC:llä, jota hierotaan silmäripsien juureen. Oftan CC:ssä on kloramfenikolin lisäksi hydrokortisonia, ja sitä käytetään silmätulehdusten ja allergisten silmäsairauksien hoitoon.

Lääkäri siveli silmäluomeani sormella todeten, ettei siinä tällä hetkellä ole kystaa. Kerroin uskovani, että sellainen on kyllä ollut, mutta se on puhjennut jo kahdesti. Lääkärin mielestä se oli hyvä juttu. Hänellä on itsellään sama ongelma kroonistuneena ja silmäluomessa kaksi rakkulaa, jotka eivät ole puhjenneet itsestään. Samalla hän moitti itseään vaivan huonosta hoidosta.

Eli älkää te tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää te niin kuin minä sanon.

Juuh, turkulaisesta apteekista sain viimein lääkkeet vaivoihini, jotka nyt ovat nyt jo paranemaan päin. Ei sielläkään ollut Fucithalmicia.

--

Päivän kuvat: Ruusuja Turun Tähkäpuistosta.

Kommentit (0)

Olen käyttänyt verenpainelääke amlodipiiniä nyt neljä viikkoa, ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Lääke näyttää parantaneen minua pitkään vaivanneen, terveyteen ja jaksamiseen olennaisesti vaikuttavan ongelman, joka ei ole korkea verenpaine.

Kyseessä on pieni, valkoinen pilleri, joka otetaan kerran päivässä. Minua ohjeistettiin nappaamaan se aamuisin veden kanssa. Ruuan suhteen en saanut muita ohjeita kuin että greippejä ja greippimehua pitäisi välttää. Muuten on se ja sama, ottaako pillerin ruuan kanssa vai ilman. 5 milligrammaa on normaali aloitusannos.

Lääke määrättiin minulle korkean verenpaineen hoidoksi, ja se näyttää toimivan aivan odotetusti. Kun yläpaineeni huiteli aikaisemmin yli 160:n, se on nyt asettunut lukemiin 110-140, keskimäärin 121:een. Se on normaali verenpaine. Alapaineeni on alentunut vain hivenen, mutta se ei ollut vaarallisen korkea aikaisemminkaan.

Amlodipiini on selektiivinen kalsiumkanavan salpaaja, jota käytetään usein parantamaan muiden verenpainelääkkeiden vaikutusta. Minulla se kuitenkin riittää yksinään. Verenpaine lähti laskemaan välittömästi. Mittasin paineet kolmen päivän kuluttua aloituksesta, ja yläpaine oli jo silloin alle 125.

Lääke toimii rentouttamalla verisuonten sileää lihasta. Tällöin veri pääsee virtaamaan verisuonissa vapaammin, ja verenpaine laskee. Amlodipiini auttaa myös sepelvaltimotaudissa vähentämällä sydämen kuormaa, energiankulutusta ja hapentarvetta.

Kuinka ihanaa kokonaisten öiden nukkuminen on, sen ymmärtänee täysin vain toinen uneton.

Pharmaca Fennican mukaan amlodipiinin yleisimmin raportoituja sivuvaikutuksia ovat uneliaisuus, heitehuimaus, päänsärky, sydämentykytys, punoitus, vatsakipu, pahoinvointi, nilkkojen turvotus, turvotus ja väsymys. Lääkärikin varoitti, että jos nilkat alkavat kovasti turvota, pitäisi heti ottaa yhteys häneen.

Mutta ei, nilkkani eivät ole ihmeemmin turvonneet. Sen sijaan saan nukutuksi öisin!

Olen nukkunut huonosti jo vuodesta 2013, jolloin repivä särky olkapäässä esti tehokkaasti nukkumisen. Kun olkapää jäätyi seuraavana vuonna kivuttomaksi, alkoivatkin pakarakivut, jotka kroonistuivat väärän diagnoosin ansiosta hamstring-syndroomaksi. Pääsin pari vuotta sitten Sakari Oravan leikkauspöydälle, mutta kivut eivät valitettavasti loppuneet siihenkään. Pakara- ja reisikivut ilmaantuvat edelleen hanakasti öisin, jos liikun ja/tai istun päivällä liikaa.

Minulle on ollut normaalia, että en saa unen päästä kiinni edes melatoniinin voimalla, vaan valvon useita kertoja viikossa noin kolmeen ja muutaman kerran vuodessa läpi koko yön. Ja jos olenkin nukahtanut ennen puoltayötä, olen tyypillisesti herännyt viiden-puoli kuuden aikaan.

Unettomuuteeni ei ole tehonnut kunnolla mikään lääke. Kaikkea mahdollista olen kokeillut, mutta lääkkeet ovat olleet joko tehottomia tai tahmanneet aivot niin pahasti, etten ole pystynyt tekemään töitä. En minä sellaisia tabuja syö. Mieluummin valvon.

Nyt olen kuitenkin nukkunut neljän viikon ajan lähes pelkästään kokonaisia öitä, 7,5-8,5 tuntia yössä. Mahtavaa! Kuinka ihanaa se on, sen ymmärtänee täysin vain toinen uneton. Kun takana on seitsemän unetonta vuotta, tätä osaa todella arvostaa. Jos nyt välillä yhä onkin jokin levottomampi yö, kokonaiskuva on kuitenkin täysin muuttunut.

Että joku voi olla näin onnellinen mahdollisuudesta, että saattaa olla sairas!

Nähtävästi kävi niin, että kehossani aukesi yksi ja toinen perinnöllinen salpa ikääntymisen edetessä, mutta oireille löytyi helppo selitys jännevaivojen kautta. Kaikki muu jäi pitkäksi aikaa tutkimatta.

Minulta otettiin kohonneen verenpainen takia sarja verikokeita ja EKG. Kävi ilmi, että hypertensio ei todennäköisesti ole ainoa krooninen sairaus, joka minulle on kehittynyt viiden viime vuoden aikana. Nyt aletaan seurata myös kilpirauhasarvoja, jotka olivat punaisella.

Että joku voi olla näin onnellinen mahdollisuudesta, että saattaa olla sairas! Kilpirauhasen vajaatoimintahan on helppo hoitaa, ja hoidon avulla saatan saada kadonneet voimani takaisin. Luulin, että voimattomuus johtui lihaskadosta, kun jouduin lopettamaan liikunnan. Mutta koko elimistöni onkin ehkä säästöliekillä.

Hetki vielä pitää odottaa seurannassa, ja sitten kuulkaa hanaa. Siis tyroksiinia, toivottavasti.

--

Päivän kuva: EKG-käyräni. Ihan nätti minusta.

Kommentit (0)

Verenpainetautia sanotaan hiljaiseksi tappajaksi, koska se tappaa kaikista tunnetuista terveyden riskitekijöistä eniten ihmisiä maailmassa. Se vie manan majalle noin seitsemän miljoonaa ihmistä joka vuosi. Heistä noin puolet menehtyy sydänkohtaukseen ja puolet aivoinfarktiin.

Olen tietenkin tiennyt pitkään, että kuulun riskiryhmään. Olen joutunut seuraamaan verenpainettani kotona jo noin 30 vuoden ajan joka kerta sen jälkeen, kun se on kertaalleen mitattu lääkärin vastaanotolla. Verenpaineeni reagoi herkästi valkoisiin takkeihin, mutta ennen tätä vuotta se ei ole koskaan ollut pysyvästi normaalirajojen (140/90) yläpuolella – käväissyt vain.

Korkea verenpaine on hiljainen siinä mielessä, että se ei yleensä aiheuta oireita. Useimmiten se ei tunnu missään. Sanotaan, että jos yläpaine on yli 200 ja alapaine yli 130, voi vähän huimata ja särkeä päätä.

Minun kohdallani tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Tappaja koputti oveen sen verran selvästi, ettei sitä voinut jättää huomiotta.

Kaivoin verenpainemittarin esille ja kiinnitin mansetin.

Havahduin toissa viikolla siihen, että minulla oli ollut jo jonkin aikaa outo olo etenkin aamuisin. Päätäni särki lievästi mutta laajalta alueelta, korvissa humisi ja asentoa vaihtaessa pyörrytti. Kognitiiviset kyvyt eivät olleet normaalilla tasolla: ymmärsin aivan selviä viestejä väärin, ja tavaroita putoili kädestä. Syytin alkavaa flunssaa tai vatsavirusta, mutta kumpikaan ei tullut kunnolla päälle.

Sitten muistin, että kohonnut verenpaine ja päänsärky ovat minulla ennekin liittyneet yhteen. Kaivoin verenpainemittarin esille ja kiinnitin mansetin. Pröööt, töräytti laite ja puristi kipeästi olkavarttani. Ja lukemat: 164/97. Hälyttävää! Toinen mittaus toi suunnilleen samat luvut. Olin kuitenkin syönyt edellisenä iltana lakua, joten päätin seurata tilannetta hieman pidempään. Ehkä se olikin väärä hälytys?

Ei valitettavasti ollut. Puolentoista viikon seurannan aikana verenpaineeni nousi noita ensimmäisiäkin lukuja korkeammalle. Välissä oli myös muutamia hyviä päiviä; ne osuivat viikonloppuihin ja etätyöpäiviin. Keskiarvolukemat olivat 148/88. Viime kesänä lomalla tekemässäni seurannassa keskiarvolukemat olivat olleet 135/86 eli ihan ok.

Lukemani eivät ole superhyperkorkeat, mutta koska minulla on oireita, ne pitää saada heti alas.

Lääkärillä löin faktat pöytään, ja hän vastasi diagnoosilla ja lääkereseptillä. Minulla on ensimmäisen asteen hypertensio. Lukemani eivät ole superhyperkorkeat, mutta koska minulla on oireita, ne pitää saada heti alas eikä tilannetta jäädä seuraamaan. Lääkkeellä homma onnistuu nopeimmin ja helpoimmin. Lääkkeeksi valittiin amlodipiini, joka on kalsiumkanavan salpaaja.

Nappaan nyt yhden tabletin aamuisin. Sovimme, että varaan soittoajan lääkärille noin kolmen viikon päähän, jolloin kerron, miten hoito on toiminut. Tällä välin mittaan verenpaineen pari kertaa viikossa. Sain myös lähetteen laboratorioon, jossa minulta mitataan joitakin perusjuttua sekä kilpirauhasarvot ja otetaan EKG. Käyn siellä vasta lähempänä soittoaikaa.

Amlodipiinin yleisimpiin haittavaikutuksiin kuuluu kuulemma nilkkojen turvotus. Jos nilkkani turpoavat ylen määrin, pitää soittaa lääkärille. Kasvojen punoitusta voi kaiketi myös ilmaantua. Toistaiseksi mitään epäilyttävää ei ole tullut esiin.

Kaltaiseni potilaat pystyvät usein jättämään verenpainelääkkeet pois siirryttyään eläkkeelle.

Lääkäri totesi, että verenpaineeni näyttäisi olevan stressiin reagoivaa laatua. Minun ei tarvitsisi jatkossa välttämättä ottaa lääkettä viikonloppuisin tai lomilla, jos olo olisi hyvä. Hän kertoi myös, että minun kaltaiseni potilaat pystyvät usein jättämään verenpainelääkkeet pois siirryttyään eläkkeelle. Ihan kiva, mutta alin sallittu eläkeikäni on 64 vuotta 3 kuukautta, ja siihen on vielä viisi vuotta aikaa. Infarkti voi hyvinkin tulla ennen kuin eläke.

Työn määrää ja siitä johtuvaa stressiä voi toki pyrkiä vähentämään jo ennen eläkeikääkin. Keskustelimme lääkärin kanssa muun muassa ylitöiden vähentämisestä, viikonloppujen pitämisestä vapaana ja osa-aikatyöhön siirtymisestä. Nähtäväksi jää, mitä näistä pystyn toteuttamaan ja missä aikataulussa. Työ kun sattuu olemaan myös rakkain harrastukseni.

Muilta osin lääkäri jätti palopuheet väliin. Hän varmisti, etten polta, otti selvää sukurasitteesta (Verenpainetauti lähiomaisella, kyllä. Sydäninfarkteja lähiomaisella, kyllä. Diabetes lähiomaisella, kyllä.) ja kysyi nukkumisestani. Unihäiriöt estävät painon pudottamisen ja jänneongelmat sabotoivat kestävyysliikunnan lisäämisen, joten aika vähissä elämäntapoihin liittyvät keinot ovatkin.  Eikä 20 minuutin vastaanottoaika tietenkään riittänyt ihan kaikkeen.

Jos olisin jättänyt juoksematta, minulla olisi nyt vain yksi krooninen sairaus eikä kahta.

Nyt minulla on sitten sekä tuki- ja liikuntaelinvaivoja että sydän- ja verisuonitautien ryhmään laskettava sairaus siitä huolimatta, että olen koko ikäni noudattanut terveellisiä elämäntapoja vähintään 80-prosenttisesti eli liikaa nipottamatta, kuten nykyään suositellaan. Ei terveys sittenkään ole ihmisen omista valinnoista kiinni.

En päässyt juoksemalla perimääni karkuun. Jos olisin jättänyt juoksematta, minulla olisi nyt vain yksi krooninen sairaus (tai ehkä jopa nolla) eikä kahta. Mutta kun luulin, että pitää harrastaa liikuntaa, enkä saanut hyvää oloa mistään muusta liikunnasta kuin juoksemisesta. Kestävyysliikunnanhan sanotaan olevan ihan parasta korkean verenpaineenkin ehkäisyä. Katin kontit! Minulla sattuikin olemaan myös syntymässä saatu taipumus takareisijänteiden tendinoosiin, mikä tila hoidon viivästyessä kroonistui hamstring-syndroomaksi ja aiheuttaa nyt kipuja ja rajoituksia liikuntaan.

Mutta eipä surra. Kolmen päivän lääkehoidon jälkeen yläpaineeni oli 124 eli alempi kuin ikinä. Ei kuitenkaan liian alhainen, koska ihanteellinen yläpaine on alle 120. Olen varsinainen lääketehtaiden ihannepotilas: lääkkeet tehoavat melkein aina juuri niin kuin pitäisikin ja vieläpä nopeasti. Eiköhän tämä tästä.

Muuten olen sitä mieltä, että lääkkeet ovat järkyttävän halpoja. Melkein 100 tablettia maksoi kahdeksan euroa.

--

Päivän kuvat: Kieloja.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Tuli mieleen, että ilman juoksemista kuntohan voisi olla vielä huonompi. Tiedä sitä... Ainoa tiedossa oleva asia on, että monipuolinen liikunta on paras vaihtoehti, vaikka voi tuntua puulta. Välillä terveyden takia pitää kuitenkin tehdä asioita jotka eivät ole mieleisiä.
Onnistuisiko uinti? Se on aika lempeää ja helpottaa useampaa ongelmaa. Toivottavasti vyyhti alkaa purkaantua ja elo tasoittuu.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Niinpä. Monipuolinen liikunta on varmasti paras vaihtoehto, jos tavoitteena on pitkä elämä ja hyväkuntoinen ruumis. Itse en enää tavoittele kumpaakaan, joten  en ole ajatellut kuluttaa vähäisiä jäljellä olevia vuosiani tekemään asioita, jotka maistuvat puulta. En suosittele muillekaan asioita, jotka eivät ole mieleisiä.  Tykkäisin kyllä liikkua, jos pystyisin, mutta koen, että nykyisessä tilanteessani minun on parempi etsiä hyvinvoinnin lähteitä muualta. Tutkitusti esimerkiksi lukeminen pidentää ikää ja lisää hyvinvointia yhtä paljon kuin liikunta.  Lisätietoja lukemisen vaikutuksista löytyy esimerkiksi tästä esseestä, joka on ilmestynyt Suomen Kuvalehdessä  viime vuonna. Huomatkaa myös kuvitus, joka on taiteilija Pauliina Mäkelän käsialaa. Veikkaan, että myös kaikenlainen taiteen tekeminen lisää reilusti hyvinvointia ikävuosiin. 

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016