Jännittää joka kerta, kun työnnän avaimen kotioveni lukkoon. Postiluukusta menee sisään paksu johto, ja sisältä kuuluu hurinaa. Raotan varovasti ovea eteiseen. Reitti on esteetön. Siispä rohkeasti kynnyksen yli! Mitähän siellä nyt on tapahtunut?

Suurin muutos oli näkyvissä jo ensimmäisen remppaviikon jälkeen: kylpyhuone oli purettu lattiaa lukuunottamatta. Myös viereisen makuuhuoneen kaapisto oli purettu ja kuljetettu pois. Kaapiston takaa paljastui isoista harkoista muurattu seinä. Seinä oli muutamassa kohdassa lohjennut niin, että makuuhuoneesta pääsi hiukan valoa kylpyhuoneeseen.

Pikkuvessan edessä hurisivat isot koneet - olisikohan kyse alipaineistuksesta? ”Asbestityö”, luki kyltissä keltaisella pohjalla, joten en pyrkinyt yhtään lähemmäs.

Tarjoiluvälikössä oli poistettu mahonkipintaisten kalusteiden eteen virittämäni suojamuovi, joten baaritiski oli paksussa pölyssä. Keittiöstä oli pesutorni ja yllättäen myös jääkaappi siirretty olohuoneen puolelle, vaikka jääkaapin seinällä ei tietääkseni ole tarkoitus tehdä mitään. Myös liesi oli vedetty pois seinästä, mutta jostakin syystä pakastin oli saanut jäädä paikoilleen.

Poimin lattialta lieden takaa neljä sukkapuikkoa. Juuresten kypsyyden koetteluun käyttämäni sukkapuikot sujahtavat kovin helposti lieden ja tiskipöydän välistä lattialle. Pois niitä ei sieltä saa muuten kuin vetämällä lieden ulos. Kovin usein en sitä tee.

Kirjaston puolella näkyi jo uutuus: televisio- ja valokuitupistokkeet olivat paikoillaan oven pielessä. Niiden korkeus, noin metri lattiasta, näyttää hassulta, mutta sen pitäisi olla juuri sopiva sitten, kun laatikosto on paikoillaan niiden alla.

Pois lähtiessäni nappasin kuvan huoneiston ulko-ovesta, joka oli sisäpuolelta täynnä paperia ja punakynämerkintöjä. Siinä ovat remontin kaikki piirustukset ja huoneistokortti, johon suunnitelmat on kirjattu. Vilkuilin paperit läpi enkä löytänyt huomautettavaa. Remontteja työkseen tekevä veljeni on tähdentänyt näiden dokumenttien arvoa: mikä ei niissä ole, sitä eivät raksaukot yleensä toteuta. Siksi pitää tarkistaa, että kaikki olennainen on kirjattu niihin yksityiskohtaisesti.

Toisen remonttiviikon jälkeen menin viemään raksalle koristelaattojamme, jotka olivat tulleet Terraviivan keramiikkauunista. Hienot! Otin niistä kuvat pahvilaatikon päällä.

Havaitsin, että kylpyhuoneen ja makuuhuoneen välisen seinät reiät oli oudosti tilkitty Me Naiset -lehden sivuilla. Luulin, että viikkolehteni olisi käännetty uuteen osoitteeseen samalla kuin päivälehti, mutta niin ei ole käynytkään, vaan lehti on jaeltu remonttipaikalle. Siitä raksaukot ovat sitten repineet seinän tilkettä. Hieman outo ratkaisu. Mitähän työmaan valvoja siitä sanoisi? Poimin lattialle heitetyt lehden jäänteet mukaani ja harmittelin, että sain kansijutusta vain puolet.

Keittiössä oli avattu väkivalloin hormi, joka kulki pesutornin vieressä. Hormin  ehjäksi aiottu seinä näkyi samalla haljenneen. Varmaan ihan normaalia, ja jää pesukoneen viereen piiloon.

Kolmannella viikolla eli viime viikonloppuna selvisi, miksi makuuhuoneen seinä oli tilkitty, vaikka se kaadetaan pian. Asbestityöt pitää tehdä suljetussa tilassa. Todennäköisesti itse työ oli jo tehty, mutta sen jälkeen pitää vielä odottaa useita päiviä ennen kuin voidaan varmistaa, ettei huoneilmassa ole asbestia. En päässyt siihen huoneiston osaan nyt ollenkaan.

Keittiössä oli irrotettu hana ja paljastettu betonilattia tiskipöydän alta. Alakaapin lattia oli sahattu siististi halki ja korkkilattia irrotettu. Hana oli poistettu ja viety olohuoneeseen. Ja sitten oli selvästikin siivottu.

Oli yllätys, ettei kylpyhuoneen ja makuuhuoneen välistä seinää ollut vielä kaadettu. Työmaalla näytti kuitenkin kaikki olevan ihan hyvin.

Miellyttävin yllätys odotti parvekkeella. Kartiovalkokuusen kerkät olivat kasvaneet edelleen. Koko havupuu oli vaaleanvihreä, ihanan pehmeä ja pörröinen!

--

Päivän kuvat: Makuuhuoneen komeron takaa paljastui harkoista rakennettu seinä, joka nyt puretaan. Uusi rakennetaan metrin verran makuuhuoneen puolelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016