Minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut shaalia. Vahinko! Monikäyttöisempää talvista vaatetta on vaikea löytää. Se korvaa bleiserin työmenoissa, lämmittää sohvan nurkassa istuvaa ja uudistaa talvitakin. Eikä kiristä mistään!

Törmäsin viittaani Bodenin nettikaupassa, missäpä muualla. En minä sellaista olisi tavallisessa kaupassa huomannutkaan, koska tapanani ei ole haahuilla huiviosastoilla, kun tarvitsen asuuni yläosaa. Vaate on täyttä Yorkshiren villaa. Kangas on valmistettu Abraham Moonin kutomossa Guiseleyssä. Kutomo on perustettu vuonna 1837, samana vuonna kuin kuningatar Victoria astui Ison-Britannian valtaistuimelle.

Viitta on erittäin lämmin, mikä on etu kylmällä ullakolla sijaitsevassa toimistossa työskennellessä. Sisäkäytössä olen pukenut sen alle tummansinisen mekon tai farkut ja tummansinisen t-paidan. Kuvissa minulla on Stockmannilta viime talveksi hankittu napakka merinovillamekko ja Kainon villaleggingsit. Shaali tekee asusta erottuvan, hauskan ja minusta jopa vähän juhlavan. Olen siitä aika innoissani.

Shaali ei mahdu takin alle, mutta sen voi pukea takin päälle. Olen käyttänyt sitä pääasiassa kevytuntuvatakin kanssa. Untuvatakin kangas on niin liukasta, ettei shaali pysyisi paikoillaan ilman kiinnitystä. Solkena on hopeinen Tyrvään solki, koska en muutakaan solkea omista. Yritän olla hukkaamatta sitä.

--

Päivän kuvat: viittani ei pysynyt kuvaustilanteessa kunnolla paikoillaan liukkaan takin päällä, mutta en minä tavallisesti pyörikään väkkärää kulkiessani. Nyt piti saada hapsut liehumaan.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin nelisen vuotta sitten terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain hermokivut ja 15 kiloa massaa sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta pitkille kävelyretkille en enää tässä elämässä pääse. Identiteettini sain takaisin erilaisena.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 58-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016