Täydellinen talvivaate 55+

klo 9:43 | 28.12.2016

Minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut shaalia. Vahinko! Monikäyttöisempää talvista vaatetta on vaikea löytää. Se korvaa bleiserin työmenoissa, lämmittää sohvan nurkassa istuvaa ja uudistaa talvitakin. Eikä kiristä mistään!

Törmäsin viittaani Bodenin nettikaupassa, missäpä muualla. En minä sellaista olisi tavallisessa kaupassa huomannutkaan, koska tapanani ei ole haahuilla huiviosastoilla, kun tarvitsen asuuni yläosaa. Vaate on täyttä Yorkshiren villaa. Kangas on valmistettu Abraham Moonin kutomossa Guiseleyssä. Kutomo on perustettu vuonna 1837, samana vuonna kuin kuningatar Victoria astui Ison-Britannian valtaistuimelle.

Viitta on erittäin lämmin, mikä on etu kylmällä ullakolla sijaitsevassa toimistossa työskennellessä. Sisäkäytössä olen pukenut sen alle tummansinisen mekon tai farkut ja tummansinisen t-paidan. Kuvissa minulla on Stockmannilta viime talveksi hankittu napakka merinovillamekko ja Kainon villaleggingsit. Shaali tekee asusta erottuvan, hauskan ja minusta jopa vähän juhlavan. Olen siitä aika innoissani.

Shaali ei mahdu takin alle, mutta sen voi pukea takin päälle. Olen käyttänyt sitä pääasiassa kevytuntuvatakin kanssa. Untuvatakin kangas on niin liukasta, ettei shaali pysyisi paikoillaan ilman kiinnitystä. Solkena on hopeinen Tyrvään solki, koska en muutakaan solkea omista. Yritän olla hukkaamatta sitä.

Päivän kuvat: viittani ei pysynyt kuvaustilanteessa kunnolla paikoillaan liukkaan takin päällä, mutta en minä tavallisesti pyörikään väkkärää kulkiessani. Nyt piti saada hapsut liehumaan.

vaatteet

Kommentit (0)

Tietyssä iässä

Puutarhatontut joulumaassa

klo 6:43 | 24.12.2016

Minulla on parvekkeella pieni joulumaa. Kartiovalkokuusi on köytetty valoin ja punaisin lasihelmin. Muratit ja pallotuija antavat asetelmaan koristeellista ja koottua muotoa, ja tummanpunaiset syklaamit käyvät täydestä joulukukkina. Elokuussa istuttamistani kasveista toistaiseksi ainoastaan fat boyt ovat kärsineet kylmyydestä, joten korvasin ne callunoilla.

En enää muista, mistä nappasin ostoskoriini joulutonttulasta esittävät pikku patsaat kymmenkunta vuotta sitten, ja miksi. Todennäköisesti paikka oli Anttilan tavaratalo. En tiennyt, mitä niillä tekisin, eivätkä ne ole joka joulu olleet edes esillä. Puolisoni mielestä ne ovat hirveää kitschiä. Minusta taas niiden hankkiminen osoitti huomattavaa henkistä vapautumista.

Puutarhatonttuina hassut, vähän carllarssonmaiset patsaat ovat oikealla paikallaan.

Tietyssä iässä toivottaa lukijoilleen hyvää ja rauhallista joulua.

Päivän kuvat: Tonttupatsaat joulumaassa.

juhlat
koti

Kommentit (1)

MarjattaP

1/1

klo 19:39 | 27.12.2016

Voi miten kauniit ja ajattomat pikkupatsaat! Olisin itsekin varmasti poiminut ne mukaani.

Tietyssä iässä

Yllättävät lahjainhokit top 3

klo 9:11 | 20.12.2016

Väkisinkin näin joulun alla osuu silmään hyvää tarkoittavia listauksia ihanista ja ylellisistä lahjaideoista, jotka sopivat nirsoimmallekin vastaanottajalle. Just sille, jolle on vaikeaa keksiä mitään, mikä kelpaisi. No, nekin voivat mennä pahasti pieleen. Lahjainhokkini, joista monet kuitenkin pitävät:

1. Tuoksukynttilät. Luksuslahja, joka ilahduttaa vaativintakin ystävää? No ei! Ensinnäkin kynttilät jo sinänsä luovuttavat huoneilmaan melkoisesti haitallisia pienhiukkasia, joten hiukankin herkän kodissa niitä poltetaan vain parvekkeella. Ja toiseksi tuoksukynttilöiden lemua ei kestä kukaan, jolla on hajuaisti tallella. Minulla on näitä parvekkeella vino pino, enkä vain saa sytytetyksi.

2. Omatekoiset palasaippuat. Kun olen kerran päässyt sivistyksen ja nestemäisen saippuan pariin, en halua enää ikinä palata kivikaudelle, jossa liasta tummunut löllökasa lilluu vetisessä saippuakotelon puolikkaassa. Luotaantyöntävää! Ei auta, vaikka saippua näyttäisi käyttämättömänä syötävän suloiselta. Osta mieluummin leivos, jos haluat lahjoittaa jotakin nelikulmaista ja söpöä.

3. Lahjakortit hoitoihin, joissa joku tuntematon koskettelee minua. Käyn kampaajalla, mutten nauti siitä. Olen kokeillut hierontaa, fysioterapiaa, osteopatiaa, hermoratahierontaa ja akupunktiota, mutta en ole vielä tavannut yhtään ammattilaista, jonka kosketuksesta en tulisi kipeäksi. Kehoni on ilmeisen yliherkkä, ja hemmotteluhoidot ovat minulle kidutusta. Onneksi lähipiirini tietää tämän.

Jottei tule väärää käsitystä, niin minulle kelpaavat kyllä monenlaiset lahjat, eikä niiden tarvitse olla erityisen kummallisia tai oivaltaviakaan. Melkein päinvastoin: mitä perinteisempi, sitä varmemmin kelpaa. Suklaa, lakritsi, marmeladit, kakut, leivokset, kukat, viini, rommi, samppanja? Tänne vaan kaikki! Kirjat, lehdet, korut, kyllä kiitos! Miksen ole vielä koskaan saanut lahjaksi yhtään ihonhoito- tai kosmetiikkalahjapakkausta? Lahjakortti lankakauppaan, vaatekauppaan tai puutarhamyymälään - mahtavaa! Unelmien lahja: uusi kamera.

Mitkä ovat sinun yllättävät lahjainhokkisi, siis sellaiset, jotka monille ovat unelmien täyttymys?

Päivän kuvat: Joulukoristeita kartiovalkokuusessa parvekkeellani.

Kommentit (3)

JattaM

1/3

klo 21:42 | 20.12.2016

Ihanaa, en olekaan ainoa: pysykööt minusta loitolla tuoksukynttilät, itsetehdyt saippuat ja myös kaikki kosmetiikkalahjat. Pieleen menevät kuitenkin. Karmein on muutaman vuoden takainen "kosmetiikkahoitolan lahjakortti" joka puolisoparalle oli myyty paikallisen ostoskeitaan käytävällä.

Ideasi lahja-arpajaisista edellisessä postauksessa oli aika mainio, ja kauniisti toteutettu.

Maija

Liittynyt15.10.2015

klo 2:52 | 21.12.2016

Huh Jatta, arvasin että täytyy meitä joku muukin olla. Mutta aina kun joku esittelee Facebookissa tai muualla ihania itse valmistamaan saippuoita, kymmenet naiset tykkävät eikä kukaan kehtaa sanoa mitä mieltä oikeasti ovat. Sillä ei kai kukaan nitä oikeasti käytä?

MarjattaP

2/3

klo 11:39 | 21.12.2016

Täällä vielä yksi aivan samaa mieltä oleva! Tuoksukynttilät, huh! Toivottelen sulle ja läheisillesi oikein mukavaa Joulua ja pelkästään mieluisia lahjoja!

Tietyssä iässä

Lahja-arpajaiset

klo 8:10 | 17.12.2016

Vuosi sitten vietin koko joulunajan poissa kotoa Espanjan Aurinkorannikolla. Sukulaiset jäivät kokonaan vaille joululahjoja, koska en ollut paikalla niitä jakamassa. Rahatkin olivat vähissä.

Sen verran tunsin laiminlyönnistäni syyllisyyttä, että hamstrasin perillä varmuuden vuoksi matkalaukkuun ison pinon paikallisen laatutavaratalon teettämiä maustepakkauksia.

Kanelia, neilikkaa, inkivääriä, mahtavia isoja laakerinlehtiä, oreganoa, useita chililajikkeita, pippureita, timjamia. Kaikkien sanottiin olevan puhtaasti kasvatettuja ja valtaosin kotimaisia, siis espanjalaisia.

Tuomisille tuli käyttöä, kun sisareni tammikuussa kutsui sukulaiset juhlimaan erästä saavutustaan. Siellähän saisin tilaisuuden jakaa käytännölliset lahjani. Mutta miten tekisin sen niin, ettei lahjusten vaatimaton rahallinen arvo loukkaisi saajia? Jotakin pitäisi keksiä.

Arpajaiset olivat suurmenestys!

Penkoessani joulukoriste- ja paketointitarvikevarastoani sen sitten hokasinkin. Pitäisin lahjaonginnan!

Sujautin maustepussit anopin jäämistöstä pelastamiini vanhanaikaisiin, kuviopainettuihin joulupaperipusseihin itsekseni myhäillen: arvasinhan, että näille tulisi vielä käyttöä! Ongintalangaksi valitsin puna-valkoista puuvillanarua, jota olin jonakin jouluna käyttänyt voimapaperilla päällystettyjen kirjalahjojen koristeena.

Lahjapussit olisivat näkymättömissä isossa, valkoisessa paperikassissa. Miten saisin ongintanarut pysymään siististi esillä paperikassin ulkopuolella?

Sidoin jokaisen narun päähän erilaisen pikku joulukoristeen. Käytin Ikean kevyitä muovitähtiä, lasisia prismoja, puusydämiä ja punaisia koristemarjoja - mitä ylimääräistä nyt laatikosta sattui löytymään. Helyt näyttivät oikein koristeellisilta roikkuessaan paperikassin päällä.

Arpajaiset olivat suurmenestys, vaikka itse sanonkin. Nuoret ja vanhat nauttivat yhtä lailla oikean helyn valinnasta, ja joulupussien sisältöjä vertailtiin innoissaan. En olisi osannut jakaa lahjoja paremmin, vaikka olisin laittanut pussien päälle nimet. Iäkkäämpi väki sai kaneleita ja kardemummaa, kokeilunhaluiset nuoret tulisia chilejä. Erikoisimmat mausteet, joita en itsekään olisi osannut käyttää, osuivat ruoka-alan ammattilaisille. Siinäpä heille haastetta!

Pienellä rahalla saatiin paljon hauskuutta aikaan. Ideaa saa vapaasti kopioida.

Päivän kuvat: Lahjaonginnan valmistelua.