Painonhallintaprojektini ei ole edennyt aivan odotetusti. Tai oikeastaan kyllä on. Tiesin jo aloittaessani, että vaikeaa siitä tulisi. Kevät on kaikkein vaikein aika laihtua, ja minulla on siitä melkein kymmenen vuoden tarkat paino- ja kaloritilastot todisteena.

Kun ensi kertaa laihdutin Kalorilaskurin avulla, painoni jumitti keväällä peräti 9 viikkoa samassa lukemassa, vaikka kalorivaje oli tasaisesti -400 kcal vuorokaudessa. Punnitsin syömiset vanhalla postin kirjevaa’alla ja liikunnan arvioin aktiivisuusmittarilla, joten kovin paljon pielessä lukemat eivät voineet olla.

Muina vuodenaikoina paino on jumittanut yleensä korkeintaan kolme-neljä viikkoa, jonka jälkeen se on pudonnut keralla vajaan kilon. Koska sama tai lähes sama on toistunut useita kertoja, olen päätellyt, että keväässä täytyy olla jotakin. Uskon, että se jokin on allergia ja allergialääkkeet.

Käyttämäni antihistamiinin, Xyzalin, tuoteselosteessa mainitaan lihominen yhtenä haittavaikutuksena. Monena keväänä olenkin lihonut 800-1200 grammaa heti aloitettuani allergialääkityksen ja vähän lisää myöhemmin. Sitä en osaa sanoa, keräävätkö lääkkeet kehoon nestettä vai onko kyse ruokahalun parantumisesta. Kenties molemmista. Lopetan lääkkeiden syömisen yleensä heinäkuussa, jonka jälkeen laihdutuskin alkaa sujua paremmin.

 

Painokäyräni näyttää tältä. Musta viiva on ihannenopeus, punainen todellinen painoni vaihtelu. Kuten näkyy, en tosiaan ole laihtunut ensimmäisen yön jälkeen ollenkaan.

En voi laihtua vaihtamalla karkit ja munkit hedelmiin, koska olen tehnyt sen jo vuosikymmeniä sitten.

Vaikka minulla on vankat todisteet itselleni tehokkaasta laihtumisen tavasta (tappavan tasainen -400 kcal vaje ja tunti liikuntaa päivässä, ei lainkaan mässypäiviä, mutta jotakin herkkua joka päivä), kokeilen nyt jotakin hieman uutta. Pakkohan se on, kun en enää saa harrastaa hikiliikuntaa.

Tässä kirjoituksessa Patrick Borg kertoo, miksi kalorien laskemiseen perustuva painonhallinta epäonnistuu usein. Olin päätynyt ilman Patrickiakin ratkaisuun, joka toteuttaa osan hänen teeseistään.

En merkitse päivittäisiä ruokiani Sulamoon eli periaatteessa olen lopettanut kalorien laskemisen. Koska tiedän, että pelkkä nälän mukaan syöminen ei minulla toimi, vaan lihottaa tasaisesti (minähän olen nyt kaksi vuotta syönyt pelkästään nälän mukaan), tarvitaan käytännössä jokin kalorien laskentaan perustuva järjestelmä.

Minulla on kolmenlaisia ruokailupäiviä. Paastopäiviä, jolloin en toki paastoa, vaan syön selvästi kevyemmin, noin 700 kcal vuorokaudessa. Tämä on noin puolet laihdutustavoitteestani ja alle puolet kulutuksestani. Seuraavana päivänä syön nälkäni mukaan vatsani täyteen, mutta en ahmi ja vältän tyhjiä kaloreita. Muina päivinä syön kuin laihduttaja, noin 1400-1500 kcal. Näin pyrin estämään elimistöni tottumisen liian pieneen ravintomäärään samalla, kun useimmat päivät kuitenkin ovat melko tiukkoja kaloreiden suhteen.

En tarvitse ruokien merkitsemistä ja kalorien jatkuvaa laskentaa, koska tunnen annokseni ja kalorimääräni vanhastaan erittäin hyvin. Tiedän, mitä saan syödä esimerkiksi tuohon 700 kilokaloriin. Sikäli en ole lopettanut kalorien laskemista. Voi olla, että palaan ennen pitkää merkitsemään ne myös Sulamoon, koska nykytilanne tarkoittaa, etten saa Sulamon tilastoista todistetta kalorivajeelleni ja tosiasioihin perustuvaa ennustetta painolleni.

Yleensä en ole laihtunut ylipäätään ollenkaan noudattamalla virallisterveellisiä ohjeita, koska ruokavalioni on jo lähtötilanteessa aika hyvässä kunnossa. En voi laihtua vaihtamalla karkit ja munkit hedelmiin tai siirtyä noudattamaan lautasmallia, koska olen tehnyt sen jo vuosikymmeniä sitten. Siksi tehokkaiden ja nopeasti vaikuttavien muutosten tekeminen on vaikeaa.

Ja sitten ne kootut selitykset: miksei painoni ole pudonnut enempää?

1. Allergialääkkeet lihottavat.

2. En voi kuluttaa kaloreja liikunnalla.

3. Lyhyet yöunet. Kivut valvottavat ja herättävät edelleen.

4. Työstressi. Palloja on ilmassa aika monta yhtä aikaa.

5. Ravinnon laatu ei ole täysin kunnossa

Lisäys: Maininta ravinnon laadusta ei tarkoita, että söisin kaiket päivät höttöhiilareita, vaan sitä, että käytän hieman liikaa kovia rasvoja suhteessa pehmeisiin ja eräiden hivenaineiden saanti voisi olla isompi. Sulamo antaa näistä hyvä tilastot niiltä päiviltä, jolloin olen kokeeksi merkinnyt ruuat.

Mittanauhasta päätellen kapeneminen on jo alkanut. Siitä lisää tuonnempana.

--

Päivän kukat: kevättähtiä parvekkeeltani.

Kommentit (4)

Mummo Jyväskylästä

Kiitos blogistasi "tietyssä iässä"! Bongasin sen etsiessäni vaatetusohjetta tällaiselle et- ikäiselle. Samalla löytyi kiinnostava kertomus kivusta, tutkimuksista, hoidoista ja ennenkaikkea ajatuksia niistä. Toivotan sinulle ja kukillesi hyvää jatkoa, muistathan että laihdutus on ikuista ja läski pysyvää!

Maija
Liittynyt15.10.2015

Voi kuinka mukavaa palautetta, Mummo Jyväskylästä! Kiitos myös kukkien puolesta.  Ja totta taidat turista tuossa viimeisessä lauseessa :D

Kantsun muori
Liittynyt6.3.2016

Kiitos kirjoituksestasi, helposti samaistuin kokemuksiisi.  Muutama vuosi sitten katkaisin jalkani pahasti ja lisäksi molemmissa jaloissani on päkiäkipuja. Liikunnan vähenemisen ja tupakoinnin lopettamisen takia hidastuneen aineenvaihdunnan takia lihoin melkein 20 kg. Myös mieheni on ollut lihava, suorastaan sairaalloisen lihava. Niinpä viime syksynä menimme painonhallintaryhmään. Sieltä saimmekin erittäin hyviä neuvoja ja motivointia joita aloimme innokkaasti toteuttamaan.  Nyt tilanne on se, että oikein syömällä mieheni on laihtunut elokuun lopusta huhtikuun alkuun 23 kg. Minä olen laihtunut alun 2 kg joka tuli jouluna takaisin korkoineen. Nyt sen olen saanut taas pois ja lisäksi puolisen kiloa, joka sahaa viikottain + - painossa. Liikuntaa emme juurikaan ole lisänneet tai vähentäneet, mitä nyt lumien sulettua mieheni on aloitttanut innokkaan pyöräilyn. Minä liikun sen päivittäisen puolituntiseni joka päivä. Olenkin pohtinut, voisiko vikaa olla kilpirauhasessa, josta puolet on poistettu, vaikka tsh-arvot ovatkin normaaleissa viitearvoissa. Toivottavasti kesällä maltan olla herkuttelematta grilliherkuilla, tai no, kyllähän ihania ja kevyitä kasvisruokiakin voi grillissä valmistaa. Pakko tunnustaa, että olen oikea herkkusuu, jolle karkit ja leivonnaiset ovat iso kiusaus.

Sirpa Hanski

Maija
Liittynyt15.10.2015

Sepä se, Kantsun muori, paino nousee helposti, mutta sitä on vaikea saada laskemaan. Lohduttaudun sillä, että lihavuus- ja diabetestutkijoidenkin mielestä ihmisen aineenvaihdunta on monimutkaisempi yhtälö kuin aiemmin luultiin, eikä siitä  tiedetä vielä läheskään kaikkea. Kilpirauhanen ei ehkä ole ainoa syyllinen, kun paino jumittaa ruoka-annosten pienentämisestä huolimatta. Esimerkiksi suoliston bakteerikanta voi meillä olla erilainen kuin n.s. läpipaskoilla.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram