2021 oli Villa Palasen vuosi

Vuosi sitten kirjoitin, että vuodesta 2021 tulisi paras vuosi ikinä. Parhaudesta en ole varma, mutta yhden asian vuosi siitä tuli. Elin ja hengitin vain siirtolapuutarhapalstaani Villa Palasta. Se oli mielessäni aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Olenkohan koskaan ollut yhtä monomaaninen?

Sovimme mökin kaupasta myyjän kanssa vuosi sitten uudenvuoden aattona sähköpostitse, ja seuraavana päivänä otin palstalla ensi kertaa valokuvia. Kun hiljattain kävin läpi vuoden kuvasatoa, huomasin, etten ottanut moneen kuukauteen kuvia muualla. En myöskään käynyt koko kesänä missään enkä tavannut juuri muita kuin K-Raudan myyjiä. Villa Palasessa oli aina jotakin tärkeää meneillään. Ja olihan toki se koronakin, joka esti edelleen jo vuonna 2019 maksettujen matkojen toteuttamisen.

Otetaanpa pieni kertaus kuvien avulla:

Tammikuu: Onko tämä tottakaan?

Allekirjoitimme Villa Palasen kauppakirjat 20. tammikuuta. Minulla ei ollut hajuakaan, mihin olin ryhtymässä, mutta olin onnellinen ja innokas. Palasessa ei vielä voinut tehdä oikein mitään, joten oli hienoa, että olin syksyllä ilmoittautunut kankaanrakentamisen peruskurssille Turun taitokeskukseen. Ei tarvinnut odottaa kevättä tumput suorina. Kudoin maton, jonka värit sanelivat myöhemmin Palasen sisustuksen päävärit. Välillä oloni oli epäuskoinen. En ollut edes käynyt siirtolapuutarhamökissä sisällä ennen Palasta, ja nyt omistin sellaisen. Voisinko mitenkään onnistua tässä?

Lue lisää: Tämä siirtolapuutarhamökki on Villa Palanen, ja se on nyt minun

Helmikuu: Puutarhanhoito alkaa

Lumi tuli viime talvena Turun seudulle vasta helmikuussa. Sitä tuli niin paljon, etten saanut Villa Palasen porttia auki moneen viikkoon. Vaikka olisin lapioinut lumenkin pois, se ei olisi auttanut, koska portti oli jäätynyt kiinni. Suunnittelin, että avaan sen kuumalla vedellä, jotta Puuveljien arboristi Ilkka pääsisi sovitusti leikkaamaan kirsikka- ja luumupuuni.

Puut oli jätetty kasvamaan vapaasti, mikä on muualla sääntö, mutta siirtolapuutarhassa virhe. Alueen nukkekotimainen ilme syntyy siitä, että kaikki puut pidetään leikkaamalla pieninä. Siirtolapuutarhayhdistyksen sääntöjen mukaan puiden piti olla alle mökin harjamitan, jos halusin tehdä vuokrasopimuksen tontista yhdistyksen kanssa. Ja minähän halusin.

Puut olivat tietysti kesällä hätää kärsimässä, kun niiden lehtimassa oli pienennetty kolmanneksella, ja sitten tulivat helteet. Etenkin luumupuut olivat kirvoille helppo saalis. Satoa saatiin vain sen verran, että tiedän, että luumut ovat vaaleaa lajiketta ja kirsikat tummamehuisia hapankirsikoita eli morelleja. Morellitiellä se toki kuuluu asiaan.

Maaliskuu: Remontin suunnittelua ja taimikasvatusta

Maaliskuun alkajaisiksi vaihdatin Palasen lukon, koska en päässyt vanhoilla avaimilla sisään. Lukko oli aivan loppuun kulunut. Tämän jälkeen otin tavaksi tehdä jotakin Palasen hyväksi joka viikonloppu. Aika nopeasti kutsuin tutun maalarin, Pingere-firman Jennin, käymään. Sovimme, että hän maalaisi kaikki puupaneelit ja tapetoisi levyllä päällystetyt seinät. Kuvittelin, että pystyisin poistamaan vanhat tapetit itse, mutta se oli virhe. Jälki oli kauhean näköistä. Jenni joutui lopulta laittamaan varsinaisen tapetin alle tasoitetapetin.

Aloin myös tyhjentää mökkiä remonttia varten. Helpponouto vei vanhat Ikeat mennessään ja minä kävin Ikeassa valikoimassa uusia. Kuulostaa varmaan törkeältä, mutta kipeät jänteet sanelivat tämänkin ratkaisun. Minulle tärkeintä mökillä on hyvä sänky, ja sitä siellä ei ollut. Myös kaikki istuimet olivat liian kovia. 

Kotona aloitin laajamittaisen taimitehtailun. En vielä tiennytkään, miten tärkeiksi omat taimet myöhemmin osoittautuisivat. Villa Palasen puutarhassa ei olisi ilman niitä kukkinut juhannuksen jälkeen enää juuri mikään. 

Huhtikuu: Totuus lattiasta ja siniset scillaniityt

Ystävät Marco ja Jelena auttoivat Palasen purku- ja siivoustöissä. Marco paljasti maalatun parketin alta lautalattian, jossa oli laaja ja syvä palovaurio. Pätevien neuvojen ja tekijöiden etsiminen lattiaremonttia varten oli vaikeinta, mitä tein koko vuonna. Remontin teki lopulta rakennusliike Teppman, jonka nuori asentaja Klaus sai siitä itselleen melkoisen diplomityön. Kuistin lattia rakennettiin kokonaan uudestaan ja tuvassakin vahvistettiin perustuksia ja niskoja. Laitettiin kunnon eristeet ja lattiaa myös suoristettiin. Tehtiin uusi kellarin luukku ja porras. Hiominen ja vahaus olivat enää vain kirsikka kakun päällä, kun alunperin olin luullut teettäväni ehkä vain ne. Työ vei lähes kaksi kuukautta eli koko toukokuun ja aimo kimpaleen kesäkuusta.

Puutarha osoitti ensimmäisiä elonmerkkejä. Ensin tulivat krookukset, sitten scillat, ja etupihalta paljastui kukkapenkki, jota en ollut huomannutkaan. En oikein osannut tehdä puutarhassa vielä mitään. Ostin kuitenkin valikoiman työkaluja käytyäni vajan valikoiman läpi ja huomattuani, että siellä olevat sirppi ja vasara olivat vuodelta miekka ja kirves.

Oi ihana toukokuu

Kaikki puutarhan puut ja pensaat kukkivat toukokuussa. Kuten myös narsissit, tulppaanit, esikot, lemmikit, kalliokielot ja särkynyt sydän. Takapihaa peitti mukulaleinikeiden keltainen matto. Kasvi, josta en ollut ennen kuullutkaan. Myös kukkapenkeistä nousi esiin pääasiassa versoja, joita en tunnistanut. Kitkin rikkaruohot pois, mutta mukana meni  aika paljon myös tarha-alpia ja erinäisiä kellokukkia. Se ei haitannut, koska tarha-alpia jäi vielä reilu tupas ja peurankelloista en niin välitä. 

Tuin vadelmien versot kevyeen englantilaistyyliin kahden aitatolpan väliin pingotettuihin rautalankoihin hamppunarulla. Perinteinen karsinamalli olisi ehkä ollut parempi, mutta tähän aitatolppani ja voimani riittivät. En ollut vielä hankkinut rautakankea, joten aitatolppien siirtäminen oli aika onnetonta touhua. 

Kävin tontilla lähes joka päivä katsomassa lattiaremontin edistymistä, mutta kunnollisen lepopaikan puuttuessa en työskennellyt puutarhassa kuin lyhyitä jaksoja. Siirsin kaksi viljelylaatikkoa mielestäni paremmalle (mutta täysin väärälle) paikalle ja kylvin niihin salaatteja ja retiisejä. Istutin esikasvattamani kesäkukkien taimet etupihan viljelylaatikoihin mansikoiden keskelle ja tein daalioita varten uuden penkin no dig -menetelmällä. Käänsimme ja läjitimme lehtikompostit uudestaan Marcon kanssa.

Lue lisää: Siirtolapuutarhamökin lattiaremontti askel askeleelta

Kesäkuu: Remontti loppusuoralla

Sillä välin kun lattian vaha kuivui, pesimme ja Sioox-käsittelimme puolison kanssa terassin lattian. Päädyimme tavallisen puunsuoja-aineen sijasta piihin perustuvaan käsittelyyn, koska se antaa erittäin pitkäaikaisen suojan ja muuttaa puun vähitellen kauniin vaaleanharmaaksi. Työssä oli monta vaihetta ja se vei neljä päivää. Muiden terassin rakenteiden pintakäsittely jäi seuraavaan kesään. Maalari pääsi lopulta töihin juhannusviikolla, jolloin oli jo niin kuuma, että maali kuivui melkein siveltimeen. 

Juhannuksen alla mökille tuotiin tavaraa lähes joka päivä. Esimerkiksi jääkaappi saapui juhannusaaton aattona. Tilasin Ikeasta keittiön videopuhelun avulla mökin terassilta. Juhannusaattona vävy kokosi puolison kanssa grillin ja toimi grillimestarina. Kuistilla oli jo ensimmäinen uusi pöytä, ja illan aikana koottiin lisää huonekaluja bonustyttären johdolla. Vuode täytti melkein koko tuvan. Puoliso oli todennut, että hän ei aio nukkua mökillä, ellei sänky ole vähintään yhtä hyvä kuin kotona. Pidin huolta, että se on.

Puutarha oli ihanimmillaan, mutta sen katseluun ei juuri jäänyt aikaa. Myös kitkentä jäi väliin, ruohon leikkuunkin kanssa oli niin ja näin. 

Heinäkuun hurjat helteet

Maalarin lähdettyä remontissa tuli parin viikon tauko, kun odoteltiin jalkalistoja ja niiden asentajaa sekä keittiön asennusta, joka venyikin sitten elokuulle. Sähkömies Timppa kävi siirtämässä keittiön pistorasiat ja tutkimassa, missä eniten virtaa tarvitsevia laitteita kannattaisi käyttää. Vastaus: kuistilla.

Puutarhassa oli nättiä, mutta tuholaiset iskivät toden teolla tuhkapensasaitaan, johon ei jäänyt rouskuttavien toukanleukojen jäljiltä kuin risuja pystyyn. Daalioissakin hääri monennäköisiä hyönteisiä ja kotilot päälle. Siruetanat eivät onneksi ryömineet tontilleni saakka.

Takarajan orapihlaja-aidan leikkaaminen oli raskasta työtä kuumuudessa. Osallistuin kesän aikana muutaman kerran myös lohkoni talkoisiin, joiden jälkeen olin aina monta päivää kipeä. Nähtävästi en ole riittävän hyväkuntoinen osuuspuutarhan fyysisimpiin töihin.

Herukat alkoivat punertaa ja karviaiset pullistuivat lupaavasti. Omenapuihin kehittyi valtavasti raakileita. Pihan parhaalle paikalle istutetusta isosta vadelmapuskasta saatiin mukavasti maisteltavaa.

Lue lisää: Mitä Villa Palasen puutarhassa kasvaa? Katso kuvat ja kartta

Elokuu: Omena ei putoa puusta

Heinä-elokuun vaihteessa vietin Palasessa ensimmäiset yöt. Olin juuri maalannut ulko-oven ja kynnykset, enkä halunnut jättää mökkiä valvomatta yöksi ovi auki. Ripustin kuistille ufon näköiset kausivalot ja asensin pihalle uusia aurinkokennovaloja. Keittiö valmistui ja siitä tuli sellainen kuin toivoinkin. Hankin mehumaijan ja keittelin ensimmäiset viinimarjamehut. Sain peräti kaksi litraa.

Valkeat kuulaat kypsyivät yllättäen, joten niiden poimimisessa ja mehustamisessa tuli kiire. En ollut tajunnut, miten iso työ omenoiden poimiminen on, varsinkin kun tuoremehu neuvotaan tekemään vielä vähän raaoista hedelmistä. Nehän eivät hevin puusta lähde. Olkapääni ovat vieläkin kipeät urakasta, mutta mehusta tuli ihanan raikasta. Myös pudokkaat piti poimia huolellisesti, koska niissä oli muumiotautia. Sekin minulle täysin uusi ilmiö.

Kun sisällä alkoi olla valmista, kävin kukkapenkkien kimppuun. Aloin kammeta sinisiä perennoja pois sisääntulon pitkästä kukkapenkistä. Jätin vain hopeahärkin, päivänliljat, kalliokielot, akileijat ja yhden tuppaan valeunikoita. Loppukuusta istutin Palasen ensimmäiset uudet perennat, kuunliljat.

Lue lisää: Tällainen Villa Palanen on sisältä

Syyskuu: Istutuskausi vauhdissa

Daaliat, kosmoskukat ja tsinniat kukkivat syyskuussa vielä täysillä, mutta siirtolapuutarhan virallinen kesäkausi kääntyi kohti loppuaan. Mökissä alkoi olla kylmä, joten en enää yöpynyt siellä, ja kuun lopulla toimme tekstiilit ja muut kosteudesta ja kylmästä kärsivät tavarat kaupunkiin. Syysistutuskausi oli kuitenkin vasta pääsemässä vauhtiin. Olin lukenut puutarhakirjoista, että syksy on parasta istutusaikaa, joten panin toimeksi.

Ensin istutin sisääntulopenkin lähes täyteen tulppaaneja, laukkoja ja liljoja. Kunnostin tietenkin maan ensin. Sitten täydensin oikean raja-alueen vadelma-aitaa muutamilla taimilla ja laadin Pepi Päärynän alle pienen kukkapenkin alun. Sinne meni koiranhammasta ja valkoisia narsisseja. Vasemmalle rajalle kaipasin näkösuojaa, joten istutin sinne kaksi melko isoksi kasvavaa jasmiketta ja yhden pienemmän lajikkeen. 

Lokakuu: Riehuntaa rautakangen kanssa

Kävin edelleen aika usein toimittamassa Palasen pihalla jotakin. Hankin pari kolme hortensiaa, joille kunnostin paikat etupihalta. Jasmikkeiden viereen ostin alennusmyynnistä kurjenmiekkoja. Sekatöörit hajosivat, kun yritin pilkkoa perennojen varsia.

Tajusin viimein hankkia rautakangen, jonka käyttely helpotti olennaisesti juurakoiden irrottamista siirtämistä tai hävittämistä varten. Kiskoin irti useita harmaamalvikin juurakoita ja siirsin lisää vadelman versoja. Aloin myös valmistella uutta istutusaluetta jasmikkeiden viereen. Poistin vanhan bambuaidan ja kiskoin valtaosan kukkivista syysastereista irti. Armotta. Niitä tuntui olevan ihan joka paikassa.

Terassi oli jo alkanut mukavasti harmaantua. Sisällä kävin enää vilkaisemassa, koska siellä oli yhtä kylmä kuin ulkona.

Lue lisää: Villa Palasen istutusluettelo 2021

Marraskuu: Huurretta ja tuhontaa

Marraskuussa jatkoin pihan siistimistä ja kasvien tuhontaa. Siistin oikeanpuoleisen huoltokäytävän karsimalla vuorenkilven kasvuston alle puoleen. Se oli helppoa, kun pakkanen oli rapeuttanut varret ja juuret. Sama koski orapihlaja-aitaa terrorisoivia humalan versoja, jotka onnistuin nyt poistamaan oman tonttini kohdalta lähes kokonaan. Paksu talvitakki, hanskat ja pipo mahdollistivat sukeltamisen aidan sisään viisisenttisistä piikeistä huolimatta. Kyllä humala sieltä tietysti taas keväälä nousee, mutta nyt osaan olla varuillani ja leikata versot heti pois. Humala tekee kyllä aidasta tiheän, mutta kuristaa samalla pensaan lähes hengiltä ja houkuttelee suotta kirvoja. 

Joulukuu: Palanen vetäytyy talvilepoon

Joulukuussa tuli niin kovat pakkaset, että työt Palasen puutarhassa piti lopettaa ja rautakanki sulkea vajaan. Sisällä mökissä on ollut enimmilään noin 17 astetta pakkasta ja maakellarissa keittiön lattian alla noin kaksi astetta kylmää. Siellä ei siten välttämättä kannata talvettaa daalan juurakoita. Jännittää, miten taimet ja sipulit pärjäävät talven yli. Syksy oli kuitenkin pitkään aika leuto ja uskon, että useimmat ehtivät juurtua ennen pakkasia. Toivon parasta.

Se on pakko todeta, että Palasen puutarha on tällä hetkellä epäsiistimmässä kunnossa kuin silloin, kun ostin sen. Omenapuiden vesiversoista iso osa sojottaa yhä paikoillaan eikä nurmikoita ole leikattu varmaan kertaakaan heinäkuun jälkeen. No, ensi kesänä sitten paremmin. Ja mökkihän on nyt aika hieno sisältä, joten jotakin olen aikaankin saanut.

Sain juuri ennen joulua pihasuunnitelman, jonka mukaisesti jatkan alkavana vuonna ihanan kukkapuutarhan rakentamista. Halusin varmistaa, etten ole täysin väärillä jäljillä kasvivalintojen suhteen, koska esimerkiksi pensaat ovat paikoillaan vielä, kun seuraava puutarhuri astuu portista. Haluan, että puutarha on hänen tullessaan nykyistä suojaisampi ja että siellä kukkii kautta vuoden eikä vain touko- ja kesäkuussa.

Vuodesta 2022 tulee puutarhan rakentamisen vuosi. Maltan tuskin odottaa. 

En lupaa juurikaan tihentää bloggaustahtia, mutta Instagramissa aion päivittää Villa Palanen -tiliä säännöllisesti. Tervetuloa sinne!