Sellainen olisi pitänyt olla meneillään juuri nyt, mutta todellisuus on toisenlainen.

1. päivä: Lento Bolognaan ja illallinen vuoristokylässä

Meidän piti matkustaa junalla Helsinkiin ja sieltä sinivalkoisin siivin Bolognaan, jossa paikalliset isäntämme olisivat olleet vastassa. Olisimme ajaneet heidän kanssaan Emilia-Romagnasta Apenniinien yli Toscanan puolelle, ja matkalla piti pysähtyä illalliselle vuoristokylään.

Oikeasti heräsin talvilomani ensimmäisenä päivänä yhdeksältä pesemään pyykkiä ja olohuoneen ikkunoita. Puoliso on kieltänyt minulta ikkunoiden ulkopintojen pesun huimaus- ja putoamisvaaran takia, joten niihin en koskenut. Imuroin parvekkeen, jossa olin tehnyt viikonloppuna kylvö- ja istutustöitä. Lopun ajan käytin Helsingin Sanomien, Netflixin ja tietokonepelien seurassa. Nokosetkin otin, ryökäle, ja juttelin tavallista pidempään puolison kanssa.

Tilasin myös kankaiset kasvomaskit ja niihin kuuluvia suodattimia itselleni ja puolisolle. Valmistaja väitti ilman perusteluja, että niitä pystyy käyttämään jopa 8 tuntia yhteen menoon. Hankin ne vain näön vuoksi ja siltä varalta, että maskeja joskus vielä vaaditaan. En todellakaan aio käyttää maskia pidempään kuin puoli tuntia kerralla enkä myöskään pestä sitä joka käytön jälkeen. Eivät virukset niissä ikuisesti elä. Tuskin tulen tarvitsemaan maskia useammin kuin kerran viikossa.

2. päivä: Historiallinen Pistoia, kauppapuutarhat ja Italian mamman ruokapadat

Majapaikkamme olisi ollut aivan Pistoian pikkukaupungin sydämessä, ja ensimmäisen aamun ohjelma olisi ollut tutustuminen kaupungin arkkitehtonisiin aarteisiin. Pistoia on yksi koko Euroopan kukkakaupan keskuksista, joten lounaan ja siestan jälkeen olisi ollut vuorossa käynti kauppapuutarhalla. Illalla olisi ollut luvassa äidin valmistamaa ruokaa ystävän kodissa.

Oikeasti valvoin melkein koko yön. Luin ajankulukseni pinon lehtiä ja söin kaksi jäätelövenettä. Aamupäivällä nukuin viitisen tuntia. Blogini oli ilmestynyt, joten jaoin postauksen omalle Facebook-sivulleni, Twitteriin sekä Piha ja puutarha -ryhmään. Autoin puolisoa tekemään kaupungin verkkosivuilla hakemuksen yksinyrittäjien 2 000 euron tukirahasta. Vaihdoin lakanat ja pesin lakanapyykin. Ulkona en käynyt koko päivänä, kuten en edellisenäkään päivänä.

3. päivä: Vierailu sitruunapuutarhassa ja kuuluisalla kukkatorilla

Meidän oli tarkoitus tehdä paikallisten ystävien kanssa retki Pesciaan, jossa on kuuluisa kukkatori. Sieltä olisi saanut hienoja kuvia. Matkalla olisimme pysähtyneet sitruunatilalla, jonka puutarha on avoinna kävijöille. Lounas Pesciassa, illallinen Pistoiassa, luultavasti jälleen jonkun äidin tai isoäidin luona.

Oikeasti kiiruhdin kampaajalle kello kymmeneksi. Satoi, mutta kävelin silti noin 20 minuuttia molempiin suuntiin. Sain napakan polkkatukan, kuten pitikin. Kun mainitsin 60-vuotisjuhlani, kampaaja yllättyi aidon oloisesti ja hengähti, että hänen mielestään olen ehkä 54. Asiakkaan imartelu kannattaa aina! Paluumatkalla otin puhelimen kameralla kuvia kirsikankukista jokirannassa ja poikkesin kaupassa. Jaoin parhaan hanamikuvan Facebookissa. Otin särkylääkkeen.

Seuraavaksi käynnistin Roomban ja seurasin, miten se imuroi. Mietin, menisinkö Ruissaloon ottamaan kuvia ja tarkistin sääennusteen. Kello 15.25 sade lakkasi ja kipaisin bussille. Perillä kiersin kivikkopuutarhat, alppiruusupolun, pionimäen ja ruusutarhan reilussa tunnissa. Lintuja oli runsaasti äänessä. Paluumatkalla kuvasin vielä upeita, valkokukkaisia hedelmäpuita (tuskin omenapuita sentään?) Portsassa ja ikuistin Mannerheiminpuiston narsissit. Satoi jo aika reippaasti, mutten kastunut, koska olin varautunut sopivalla vaatetuksella. Pääsin kotiin kuuden maissa.

Tämän jälkeen olinkin täysin naatti. Söin ison lautasellisen kaalipataa ja puolukkasurvosta ja yhden jäätelöveneen. Hetken päästä ahmin vielä lenkkimakkaraa ruisleivällä. Loppuilta kului  uusien valokuvien, Helsingin Sanomien, Valtiatar-sarjan ja netin parissa. Otin toisen särkylääkkeen ja myöhemmin vielä Panacodin. Sen siitä saa, kun vähänkin liikkuu.

4. päivä: Firenzen taideaarteet ja puutarhat

Ajatuksena oli käydä junalla Firenzessä, kun niin lähellä oltiin. Olin varannut ja maksanut Uffizin galleriaan liput, jotka nyt jäivät käyttämättä. Olin suunnitellut lyhyen reitin tarkasti. Lounaan jälkeen toivoin jaksavani vielä ainakin ruusupuutarhaan. Illaksi olisimme suhauttaneet luotijunalla Genovaan ja yöpyneet lentokenttähotellissa. 

Todellisuudessa olin edellispäivän riehunnasta kipeä, mutta meno jatkui Voltarenin voimalla. Aluksi silitin pyykit ja mankeloin lakanat. Jaoin Ruissalo-kuvien parhaimmiston Ruissalon ystävät -ryhmässä, jossa ne keräsivät iltaan mennessä noin 50 tykkäystä.

Sain varmajalkaista seuraa ikkunanpesuun, ja reilun kahden tunnin aherruksen jälkeen kolmen huoneen kaikki (loput) ikkunat oli pesty. Vaihdoin samalla olohuoneeseen pellavaiset Designers Guild -kukkaverhot. Näytti ihanan kesäiseltä. Parvekkeella huomasin, että kehäkukat olivat itäneet.

Sähköpostiin kolahti Finnairin lahjakortti korvaukseksi peruutetuista Bolognan-lennoista. Neuvottelin matkatoimiston kanssa kesäkuisesta Hurtigruten-risteilystäni. Hurtigruten on perunut kaikki risteilynsä 14.6. saakka, ja sen jälkeen he päättävät lähtö kerrallaan, ajavatko vai eivät. Minun risteilyni olisi lähtenyt Bergenistä 16.6. Jos vaikka Suomen puolelta pääsisinkin lähtemään, matkani tyssäisi todennäköisesti Norjan rajalle. Siksi pyrin nyt siirtämään reissua vuodella ensi kesään. Nähtäväksi jää, onnistuuko myös lentojen ja hotellien siirtäminen vai menetänkö rahani.

Illalla tein vielä viikon ruokaostokset verkkokaupasta. Tilasin lähes saman satsin kuin edellisviikolla. Sain kotiinkuljetusajan seuraavaksi päiväksi.

5. päivä: kotimatka

Viidentenä päivänä olisi ollut edessä kotimatka Bolognasta Helsinkiin ja junalla Turkuun. Kotona olisin rynnännyt ensimmäisenä parvekkeelle katsomaan, miten taimet voivat. Olisi varmasti ollut ihanaa päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Kaipaan aina kotiani.

Oikeasti lepäsin viikon rasituksista. Löysin netistä kaksi uutta, lupaavaa, suomalaista vaatevalmistajaa, ja tilasin toiselta heistä hameen. Tartuin myös kutimeen. Puikottelin villamekon toisen hihan valmiiksi ja aloitin toisen. Koska kudoin mekon ylhäältä alaspäin yhtenä kappaleena, pystyin sovittamaan hihat luotettavasti ja saan niistä nyt täsmälleen oikean pituiset. Kutoessani katselin kaksi jaksoa Temptation Island Suomea ja kaksi jaksoa Valtiatarta.

Päivän paras uutinen oli auton korjaustyön valmistuminen. Kun jokin harvinaisempi osa vanhan loistoauton uumenissa hajoaa, ei ole itsestään selvää, että kukaan osaa korjata vian. Nytkin auto oli pari kuukautta telakalla. Puoliso yritti ensin itse ystävänsä kanssa Youtube-videoiden opastuksella, mutta joutui lopulta kutsumaan apuun todellisen tietäjän. Tämä velho korjasi ongelman puolessa tunnissa, kun varaosat oli ensin etsitty ja löydetty.

Puoli seitsemän maissa ruokalähetys saapui. Purin laatikot ja siirsin elintarvikkeet kaappeihin. Söin kuormasta kaksi lakupötköä ja kaksi tuoretta karjalanpiirakkaa.

Olisi pitänyt mennä nukkumaan, kun kymmeneltä illalla nukutti armottomasti. Tyhmää kyllä, ryhdyin kirjoittamaan tätä postausta. Unihiekkahetki meni ohi, ja puolilta öin olin jälleen kerran täysin virkeä. Toisaalta lomalla valvominenkin sallittaneen.

Mieluummin olisin viettänyt lomani Italiassa, mutta mukavaa tämäkin oli. Pääasissa haahuilin parvekkeella, otin nokosia ja katselin vähemmän sivistäviä tv-sarjoja. Siinä sivussa tuli tehdyksi jokin hyödyllinen kotityökin. Paljon jäi tekemättä, mutta onneksi kesäloma on ihan kohta.

--

Päivän kuvat: Sadepäivän kukkakuvia Turun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 60-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016