Olin marraskuussa laiska enkä jaksanut tehdä mitään parvekkeella koko kesän kasvaneelle amaryllikselle. Kannoin sen sellaisenaan astiassaan Ikea-kassissa kerrostalon autotalliin ja unohdin sinne. Tammikuun lopulla tuli mieleen, tarvitsisiko se kenties lirauksen vettä. Pyysin puolisoa tuomaan kassin ja kasvin ylös tallissa käydessään. Näin tapahtui.

Näky yllätti. Amaryllis oli pudottanut kaikki vanhat lehtensä. Ruskeiden jäänteiden keskeltä nousi komea kukkanuppu, joka oli jo yli viisi senttiä pitkä. Huh! Mitenkähän se olisi siellä pimeässä kukkinut? Istutin sipulin uuteen multaan ja nostin ikkunalle. Eikä aikaakaan, kun se kukki ennennäkemättömän hienosti. Kukinnoissa oli suuri määrä värisävyjä vihreästä kermanvalkoisen kautta punaiseen.

Kukkavanoja oli kaksi. Kukinnan jälkeen katkaisin ne ja siirsin kasvin itäikkunalle odottamaan parvekekauden alkua. Lehdet lähtivätkin heti kasvuun.

Minulla ei ole ollenkaan perinteisiä kukkivia huonekasveja. En ole kovin innostunut kasvilampuista enkä kasvien kiduttamisesta pimeässä. Taidan ajatella huonekasveista samoin kuin kotieläimistä: ne ovat kerrostaloasunnossa vähän väärässä paikassa, joten parempi, kun jätän väliin. Silti iloitsen kovasti kissavieraista ja tykkään kukista.

Tänä talvena minulla on ollut peräti kolme huonekasvia, kaikki köynnöksiä. Muratti kasvoi kesällä parvekkeella parista pikku oksasta muhkeaksi puskaksi, jonka nostin syksyllä sisään ja sijoitin ikkunan eteen. Joulun aikaan se näytti upealta valotettuna. Muratti on istutettu Lechuza-altakasteluamppeliin.

Muratin nykyisellä paikalla oli marraskuuhun asti köynnösvehka, jonka kasvatin 20 vuotta vanhan kasvin pistokkaista. Ostin aikanaan vehkan somistamaan työhuonettani, mutta kun toimisto siirtyi avokonttoriin, en saanut kiinnittää koukkua kattoon. Nyt siirsin hyvän kokoisen kasvin kylpyhuoneeseen, jossa se onkin viihtynyt yllättävän hyvin. Katon led-valot riittävät hyvin pitämään sen elinvoimaa yllä. Pidämme sen takia kylpyhuoneessa jatkuvasti valot päällä päivisin.

Köynnösvehka on Gunvor Olin-Grönqvistin suunnittelemassa Arabian kauniissa Suvi-amppelissa, joka ei ole kovin iso, mutta riittää vehkan juurille hyvin. Siron ripustimen ryöväsin parvekkeelta Lechuza-amppelista.

Minulla oli kesällä parvekkeella kaksi Apple Blossom -pelargonia, jotka kasvoivat tosi isoiksi ja kukkivat pitkään. Nostin yhden niistä ennen joulua olohuoneen länsi-ikkunalle, jossa kasvi alkoi pikkuhiljaa pudottaa lehtiään. Päätin ottaa siitä pistokkaita ennen kuin kasvi kokonaan kuolisi. Samalla leikkasin valtavaa runkoa reippaasti, mutta en sentään kymmensenttiseksi, kuten joissakin ohjeissa sanotaan.  

Yritin turhaan juurruttaa pistokkaita vesilaseissa, mutta kun juuria ei alkanut ilmaantua, tökkäsin ne lopulta suoraan multaan. Leikkasin samaan syssyyn versoja myös muratista ja köynnösvehkasta. Köynnökset kasvavat helposti liian isoiksi, ja olen epävarma niiden nuorennusleikkauksesta. Yksi muratti kuoli minulta kokonaan, kun leikkasin sitä reippaasti. Siksi ajattelin, että on ihan hyvä olla nuoria kasveja varalla.

Käytin istutuksiin kylvömultaa ja pidin pistokkaiden päällä osan päivästä muovipussia, jotta mikroilmasto olisi kosteampi. En osaa vielä sanoa, onko juurrutus onnistunut, mutta elän toivossa. Uskon, että ainakin muratti ja vehka pärjäävät, pelargoneista en tiedä, kun en ole ennen lisännyt niitä pistokkaista.

Vanhin huonekasvini on kultaköynnös, jonka olen vuosien mittaan herättänyt henkiin pistokkaiden avulla ainakin pari kertaa. Sen versot kasvavat useiden metrien pituuteen, mutta kerin ne ruukun ympärille niin, että kasvi muistuttaa lopulta isoa, vihreää palloa. Kastelun unohtuminen on välillä johtanut siihen, että kasvi on pudottanut ison osan lehdistään ja näyttänyt aika ikävältä.

Nyt vaihdoin kasvin uuteen multaan. Kultaköynnöksen juuret ovat tosi pienet eivätkä ne olleet kasvaneet täyttämään aiempaa ruukkua, joten vaihdoin samalla ruukun pienempään. Kasvi on menestynyt hämmästyttävän hyvin, vaikka matkaa lähimpään ikkunaan on melkein kolme metriä. Sen täytyy olla erityisen sitkeä lajike.

Kevät on alkanut myös parvekkeellani. Istutin marraskuun lopulla 11 pussillista pikkusipuleita istutuslaatikkoon ja muutamaan ruukkuun. Ensimmäisenä punnersi esiin ihana iiris, jonka lajike on Iris reticulata Harmony. Tämän tumman violetin suloisuuden lisäksi istutin vaaleamman lilaa Katharine Hodkinia. Minulla ei ole aikaisemmin ollut iiriksiä kevätkukkina, mutta tämä kerta ei takuulla jää viimeiseksi! Kukka on paljon kauniimpi kuin pakkauksen kuvassa, ja kun se kasvaa korotetussa istutuslaatikossa, sitä on helppo ihailla läheltä.

Jännittyneenä odotan, mitä seuraavaksi tulee kukkaan. En edes kunnolla muista, mitkä sipulit heitin erillisiin ruukkuihin ja mitkä laatikkoon. Paitsi että isot papukaijatulppaanit ovat viljelylaatikon reunalla kahdessa rivissä. Maltan tuskin odottaa!

Päivän kuvat: Iris reticulata Harmony, kevään ensi airut parvekkeellani.

--

Korjaus: puhuin kirjovehkasta, vaikka tarkoitin kultaköynnöstä. Korjasin kasvin nimen 10.3.2019.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016