Vertailussa RHS Garden Wisleyn kruununjalokivet – perinteinen Mixed Borders ja trendikäs Piet Oudolf Landscape

Saattaa olla pyhäinhäväistystä verrata RHS Garden Wisleyn perinteistä kruununjalokiveä, leveitä Mixed Borders -kukkapenkkejä ja sen uusinta ylpeyttä, Piet Oudolf Landscapea keskenään. Ihan sama, teen sen kuitenkin.

Niissä on nimittäin paljon samaa ja niiden erot kertovat puutarhasuunnittelun historiasta ja nykypäivästä. Mixed Borders on perinteinen, Oudolf-maisema moderni ja trendikäs.

Lue lisää: Vietin 8 tuntia RHS Garden Wisleyssä - Mitä jäi mieleen? 

Puutarhat ovat saman muotoiset ja kokoiset ja ne on rakennettu rinteeseen.

Molemmat kukkamaisemat ovat isoja ja pitkän suorakaiteen muotoisia. Mixed Borders on 128 metriä pitkä ja kuusi metriä leveä. Oudolf-maisema lienee suunnilleen yhtä pitkä, mutta ehkä hieman leveämpi – en onnistunut löytämään tarkkoja lukuja. Se on kuitenkin selvää, että näin isoja istutuksia ei yleensä näe yksityispuutarhoissa.

Mixed Bordersissa on keskellä Broadwalk eli viivasuora nurmikenttä, jonka molemmin puolin on kävelytiet. Niitä reunustavat leveät, monilajiset perennapenkit, joissa on myös yksivuotisia kasveja, pensaita, ruusuja ja kärhöjä tukipyramideissa. Oudolf-maisemasta puuttuu nurmikenttä ja kävelytie luikertelee spiraalimaisesi maiseman halki. Kasvit ovat pääasiassa perennoja ja ruohoja, jotka eivät tarvitse tukea.

Molemmat kasvimaisemat on rakennettu rinteeseen siten, että kukkulan laelta avautuu näkymä alaspäin. Näin siksi, että ilman rinnettä kukkien väriyhdistelmiä ei pystyisi näkemään yhdellä silmäyksellä.

Mixed Bordersin näköalapaikalla on muutaman vuoden välein vaihtuva veistos. Tällä hetkellä se on Nic Fiddian-Greenin käsialaa: hevosen päätä esittävä veistos nimeltä Still Water. Rinteen toiselta puolelta katsottaessa jalusta ei ole näkyvissä, jolloin hevonen näyttää syövän kukkulan laen vihreää ruohoa.

Oudolf-maisemaa katsotaan Viewing Mount -näköalapaikalta, jonne noustaan spiraalimaista polkua pitkin. Spiraalin varrella kasvaa vuorotellen kahta eriväristä laventelia. Lajikkeet ovat Olympia ja Melissa Lilac. Heinäkuun puolivälissä molemmat olivat kukassa.

Syyshohdekukka Moerheim Beauty. Tätä taisi olla molemmissa maisemissa.

Useimmat kävijät näyttivät lähestyvän maisemia alhaalta päin. Itsekin kävelin Mixed Bordersin alhaalta ylös, koska alatasanne oli lähempänä Wisleyn sisäätuloa. Oudolf-maisemaan tulin ruusutarhan kautta ylhäältä ja olen iloinen, että tein niin: wau-efekti tuli heti alussa ja pystyin lähestymään maisemaa yleiskuvasta pienempiin yksityiskohtiin päin.

Sillä ovathan nämä molemmat wau. Mixed Borderin isot, pyöreämuotoiset kasvimättäät muodostavat huolellisesti suunnitellun tilkkutäkin, jonka värit liukuvat alaosan kylmistä sävyistä keskiosan lämpimien sävyjen kautta pastelleihin. Oudolf-maisemassa osa kasveista on istutettu nauhamaisesti, osa mätäsmäisesti. Väriyhdistelmät toistuivat mielestäni suunnilleen samoina kautta alueen, mutta saatan olla väärässäkin.

Kaunopunahattu Virginia.

Rohtopähkämöä ja rantakukkaa.

Vaaleanpunaisen leimun takana kukkii rantakukka Blush.

Molemmat edustavat oman aikakautensa huippusuunnittelua.

Molemmat maisemat edustavat oman aikakautensa huippusuunnittelua. Mixed Borders -penkit suunnitteli puutarhurina, puutarhakirjailijana ja ruusujen ystävänä tunnettu Graham Stuart Thomas, joka kuoli 93-vuotiaana vuonna 2003. En löytänyt tietoa siitä, milloin hän suunnitteli nämä ikoniset kukkapenkit, mutta erityistä oli siihen aikaan se, että ne ovat vain osittain symmetriset. Perinteisin brittityyli suosii täysin symmetrisiä istutuksia. Mixed Borders on parhaimmillaan heinä- ja elokuussa, kun valtaosa kasveista on kukassa.

Piet Oudolf on hollantilainen puutarhuri, maisemasuunnittelija ja New Perennial -liikkeen johtohahmo. Hän ja hänen hengenheimolaisensa suunnittelevat luonnollisen näköisiä puutarhoja ja maisemia, jotka näyttävät hyvältä myös silloin, kun kasvit eivät kuki. Oudolf suosii tiheän mättään muodostavia kasveja, mikä vähentää kitkemisen tarvetta ja kukkapenkki pysyy samannäköisenä pitkään.

Tänä keväänä avattu uusi Oudolf-maisema korvaa hänen vuonna 2000 istutetun versionsa, jossa kukkapenkit olivat suoria kuten Mixed Borderseissakin. Lajikkeita oli tuolloin 50 ja ne olivat pääasiassa preeriakasveja. Nyt lajikkeita on noin 160, mutta pääosassa ovat edelleen kuivuutta kestävät, korkeat preeriaperennat sekä monenlaiset heinät (en kirjoita ”erilaiset heinät”, koska ihan samanlaisia heiniä ne ovat kuin muissakin puutarhoissa).

Punahattu Moody Shiny.

Osa Mixed Borders -kukkapenkkien kasveista vaihdetaan vuosittain, onhan mukana myös yksivuotisia lajikkeita ja esimerkiksi daalioita. Pensaita ja pensasruusuja on siellä täällä, ja kukkapenkkien taustana kasvaa molemmin puolin valkopyökkejä.  Kasvien valintaperusteena näyttäisi olevan pääasiassa kasvien ja yhdistelmien katsojalle tuottama esteettinen mielihyvä.

Oudolf-maisemaa kastellaan vain tarvittaessa eikä kasveja vaihdeta. Alueen reunoille on istutettu isoja peruukkipensaita (smoke bush). Lajien ja lajikkeiden valintaperusteina on ollut kukkien ja lehtimuotojen esteettisyyden ohella kestävyys vaihtuvissa ilmasto-oloissa sekä hyönteisille ja muulle eläinkunnalle koituva hyöty. Luonnon monimuotoisuus on tässä puutarhassa tärkeä arvo.

Wisleyn maisema on Oudolfin luonnehdinnan mukaan luonnollisempi ja spontaanimpi kuin perinteiset kukkapenkit, joita ihmisillä yleensä on kotipihoissaan. Hän tavoitteli sitä suunnitellessaan immersiivistä kokemusta, jossa ihminen tuntisi olevansa maiseman keskellä. Kiemurtelevien polkujen tarkoitus on saada kävijät hiljentämään tahtia ja rauhoittumaan. Penkit houkuttelevat istumaan ja vain olemaan ja katselemaan.

Ruusu For your eyes only.

Artisokka kukassa.

Peruukkipensaat reunustavat Oudolf-maisemaa.

Villa Palasen etupihan kukkapelto on vähintään sentin velkaa Oudolfille.

Että mitä meltä olen näistä Wisleyn kruununjalokivistä – kumpi on upeampi?  No jaa, tällä hetkellä Mixed Borderilla saattaa olla enemmän annettavaa kotipuutarhurille, koska siellä on mahdollista nähdä lukemattomia tavallisten ja vähän erikoisempienkin puutarhakasvien yhdistelmiä. Se näyttää myös valmiimmalta. Oudolf-maisema on juuri sen näköinen kuin hiljattain istutettu puutarha on: vielä hiukan keskeneräinen. Kaikki kasvit eivät ole vielä kasvaneet lopulliseen kokoonsa eivätkä ne täytä aluetta kunnolla. Kahden vuoden päästä tilanne voi olla jo aivan toinen. Silloin maisema on varmasti hurmaava.

Periaatteessa tykkään tosi paljon Oudolfin lähestymistavasta ja haluaisin, että Villa Palasessa näyttäisi edes vähän enemmän Oudolf-puutarhalta. Käytännössä pidän niin paljon näyttävistä kukista, etten malta korvata niitä heinillä. Oudolf-maisema ei ole järin valokuvauksellinen, ja minulle kuvaaminen on tärkeä puutarhaharrastuksen osa. Siirtolapuutarha on myös aika pieni Oudolfin ideoille.

Yhdestä ajatuksesta olen kuitenkin ottamassa koppia: koko kukkapenkki todellakin voi olla täynnä korkeita kasveja ja niitä voi yhdistellä sattumanvaraisen näköisesti. Ei aina tarvita matalia reunuskasveja, näyttävää yksittäistä katseenvangitsijaa eikä pensasta tai pikkupuuta ryhdistämään istutusaluetta. 

Palasen etupihan tuulessa heiluva kukkapelto on vähintään sentin velkaa Oudolfille, vaikka sen perustana ovat toistaiseksi yksivuotiset kukat (ja vaikka tänä vuonna lajivalinnat eivät onnistuneet kovin hyvin). Länsirajan iso kukkapenkki sen sijaan kumartaa Mixed Bordersin suuntaan. Molempi parempi.

Lue lisää: RHS Garden Wisleyn koepuutarhassa selviää, mikä kasvi saa himoitun laatuleiman