Stylea-blogin kirjoittajalla oli viikon lomareissulla mukanaan 13 paria kenkiä (lue täältä!), mikä sai hänet kyselemään itseltään ja muilta, miten monet kengät nainen oikein tarvitsee ja miksi. Itse otin viime talvena kymmenen päivän reissulle neljät kengät. Niistä yhdet olivat jalassa vain meno- ja paluumatkalla ja yksiä en käyttänyt kertaakaan. Minulla ei varmaan edes ole 13 kenkäparia, jotka mahtuisivat jalkaan. Herää kysymys, olenko parempi ihminen.

Tuskinpa sentään. Olen vain tietyssä iässä myös kenkien suhteen. Nuorena nopsajalkana tuli joskus ostettua kengät lähes vain huvin vuoksi, piristämään hillittyä asua. Mukavuus ei ollut etusijalla, jos kengissä oli leopardikuvioinen nukkapinta ja siro korko. Sittemmin minusta on kuitenkin tullut todellinen arkajalka.

Minulla on taipumusta jännetupen tulehduksiin, mukaan lukien plantaarifaskiitti, ja toisessa jalassani on vaivaisenluun alku. Jalkani kipeytyvät niin helposti, etten pysty käyttämään edes viiden sentin korkoja, joita suosin aikaisemmin. Kenkien pitää siis nykyään ehdottomasti olla matalat.

Mummoankkakenkiäni (Mephisto Paldeja), jotka esittelin täällä, käytin viimeksi työpaikan pikkujouluissa viime vuonna. Jalkani olivat loppuillasta kuin tulessa. Köpöttelin varovasti juhlivan nuorison joukossa ja näytin varmasti siltä mitä olenkin eli ikälopulta - eiku tietysti siltä, että minulla on valtavasti hiljaista tietoa, jota voin alkaa jakaa junioreille jo heti jatkoilla.

Jalkani ovat leventyneet siten, että tarvitsen nykyään mieluiten H-levyiset jalkineet. Useimmat vanhat kenkäni eivät enää minulle mahdu, joten niitä ei kannata raahata mukaan muualle kuin kierrätyskeskukseen. Kuluneet olen heittänyt pois, muutamat myynyt kirppiksellä ja kauneimmat jättänyt kaappiin muistoiksi.

Kun lähdin uudistamaan kenkävalikoimaani, aloitin tietysti välttämättömimmästä, enkä ole vielä päässyt huvitteluun ja hullutteluun asti. H-levyiset kengät harvemmin ovatkaan niin hohdokkaita, että ne houkuttelisivat impulssiostoksiin. Tänä vuonna olen ostanut vain yhdet kengät, ja nekin puolivahingossa, kun unohdin, että olin juuri syksyllä hankkinut sandaalit samaan ekologiseen lokeroon.

Joten vastauksena kysymykseen Miten monet kengät nainen tarvitsee: kaupungissa asuva, työssäkäyvä, minun tapaiseni nainen tarvitsee minun järkeni mukaan tietyssä iässä kymmenet jalkineet.

10 tärkeintä kenkäparia

1. Vaaleat kävelykengät, tennarit tai lenkkarit. Niillä kävelen työmatkat ja ne ovat ehdottomat myös retkillä ja reissuilla. Kenkäni ovat Eccot jo muutaman vuoden takaa.

2. Tummat kävelykengät tai herrainkengät. On eduksi kenkien kestävyydelle, että ne saavat välillä levätä, joten arkisia käyttökenkiä pitää olla vähintään kahdet. Tietysti ne voivat olla myös samaa väriä tai vaikka identtiset.  Lakeerinahkaiset, tummansiniset nauhakenkäni ovat Waldläuferin ja olen esitellyt ne täällä.

3. Vaaleat ballerinat. Ne ovat kesäajan luottojalkineet, jotka käyvät kaiken kanssa. Omani ovat Mephistot. Ballerinat tukevat jalkaa vain vähän, joten niitä ei suositella pitkiin kävelylenkkeihin, mutta kyllä näillä pari kilometriä kävelee ongelmitta. Käytän ballerinoja myös niissä tilanteissa, joissa takavuosina käytin korollisia avokkaita tai sandaaleja.

4. Tummat ballerinat. Mustat ja vaaleat ballerinani ovat samanlaiset - ostin molemmat viime kesän alennusmyynneistä. Reissuun otan mukaan ensisijaisesti vaaleat, koska käytän tummia vaatteita oikeastaan vain talvella, enkä matkustele talvikohteisiin.

5. Kävelyn kestävät sandaalit. Luottosandaaleilla pystyy nielemään kilometrejä siinä missä kävelykengilläkin. Siniset Ecco-sandaalini ovat kokeneet jo kolmannen kesänsä. Ensi kesäksi ne pitäisi yrittää korvata uusilla.

6. Paremmat sandaalit. Sandaaleja tarvitaan vähintään kahdet samasta syystä kuin kävelykenkiäkin. Metallikoriste antaa Mephiston sandaaleilleni rippusen juhlavuutta, vaikka pohja on kevyttä korkkia. En niillä silti häävieraaksi menisi.

7. Ohutvuoriset mustat nilkkurit. Nämä ovat jalassani useimmissa syksyn ja kevään menoissa. Merkkini on Ecco ja malli parin kolmen vuoden takaa. Nämäkin pitää ennen pitkää uusia, koska suomumaiseksi kuvioitu pinta ei kestä kovaa käyttöä enää kauan.

8. Rennot vaaleanruskeat nilkkurit. Olen käyttänyt Waldläufereitani yli 5 vuotta, koska en ole vielä löytänyt parempia. Niillä käyn kaupassa ja kävelen töihin toimistopäivinä. Tärkein ominaisuus istuvuuden jälkeen on pitävä kumipohja.

9. Lämminvuoriset tummat nilkkurit. Talven työmatkoilla ei pärjää ohutvuorisilla kengillä, joten vaihdan ne tukevampiin Eccoihin, joissa on myös paksumpi ja pitävämpi pohja kuin syysnilkkureissa.

10. Nastakengät. Jännevaivaisenkin on huoletonta liikkua jäisillä kaduilla, kun ei tarvitse varoa liukastumista. Icebugit ovat aivan ehdottomat tietyssä iässä tässä ilmastossa - ainakin vielä vähän aikaa.

Kenkiä tarvitaan monet maassa, jossa on neljä vuodenaikaa.

Eikö minulla muka ole enempää kuin kymmenet jalkineet? No on. On parit kuluneemmat backup-kävelykengät, kahdet varaballerinat ja vielä ne kolmannet sandaalit. Ja mustat mummoankat tietysti. Sekä kumisaappaat, aidot Nokian Hait.

Joten on minullakin vähintään 13 kenkäparia, osa niistä vain on aina talvi- tai kesäsäilössä.

Stylea-blogin listasta minulta puuttuvat lenkkarit ja tanssikengät, koska en enää pysty juoksemaan enkä ole koskaan osannut tanssia. Myöskään varvastossuja en ole kokenut tarvitsevani, mutta huopatohvelit minulla on.

Toivelistallani ovat pitkävartiset nahkasaappaat. Käyttäisin hameiden ja mekkojen kanssa talvella mielelläni ratsastussaapastyylisiä jalkineita, mutta en ole vielä löytänyt yksiäkään, joihin paksut pohkeeni mahtuisivat. Harmittaa, etten enää sovi vanhoihin italialaisiin saappaisiini - ne olivat täydelliset.

En mielestäni hamstraa eikä minulla ole ostovimmaa. Kenkiä vain tarvitaan monet maassa, jossa on neljä vuodenaikaa. Ja kyllä tarpeettomallakin voi olla paikkansa vaate- ja kenkäkaapissa, koska omistamisen yllykkeitä on muitakin kuin tarve. Palaankin Stylean ostosmotivaatiota luotaaviin kysymyksiin myöhemmin.

Monetko kengät sinulla on arkikäytössä ja miten valitset kenkäsi ulos lähtiessä?

--

Päivän kuvat: Kenkiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016