Kirjoitukset avainsanalla hamstring-syndrooma

Kun ennen joulua kirjoitin hamstring-syndroomasta, sain kanssapotilaalta vinkin. Hänellä oli ollut takareisijänteiden hermopinteestä johtuvia, sitkeitä kipuja jo vuosien ajan. Tilanne korjaantui vasta, kun hän alkoi käydä kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Ehkäpä minunkin kannattaisi kokeilla?

Mikäpä siinä – tuumasta toimeen. Kalevalainen jäsenkorjaaja on EU-nimisuojattu ammattinimike, jota saavat käyttää vain Kansanlääkintäseura ry:n kouluttamat jäsenkorjaajat. Googlaamalla selvisi, että heitä toimii kotikaupungissani useita, mutta mestarin titteliä käyttäviä on vain pari. Päättelin, että mestariksi pääsee joko hoidettavien määrällä, jatkotutkinnolla tai molemmilla, joten päädyin Kaisu Salmisen asiakkaaksi Hoitola OLOon. 

Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ajatellaan, että vaivat johtuvat ryhtivirheistä eli kineettisissä toimintaketjuissa olevista virheasennoista. Ne johtavat lihasten, kalvorakenteiden eli faskioiden ja nivelten kiristymiseen, joka puolestaan kasvattaa solupainetta. Tämän seurauksena solut eivät saa ravintoa ja niveliin voi alkaa kertyä kalkkia. Kun nivelet joutuvat virheasentoon, seurauksena on epätasapainoa kehon kuormituksessa. Nivelet kuluvat, verenkierto estyy ja syntyy monenlaisia vaivoja. Myös monet hermojen pinnetilat syntyvät näin.

Kalevalainen jäsenkorjaus on todettu tehokkaaksi hoidoksi moniin tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin.

Ensimmäisen hoitokäynnin aluksi Kaisu kartoitti oireitani sekä niiden taustoja ja aiempia hoitoja haastattelulla. Samalla hän kertoi perusasioita kalevalaisesta jäsenkorjauksesta. Olin hänen ensimmäinen hamstring-syndroomapotilaansa, joten hänellä ei ollut omaa kokemusta käsittelyn vaikutuksesta nimenomaan minun vaivaani. Vaikutusten piti tulla esiin 3-5 käsittelykerran aikana.

Kalevalaisen jäsenkorjauksen myönteiset vaikutukset on todettu Kuopion ja Oulun yliopistoissa tehdyissä tutkimuksissa. Se on havaittu kustannustehokkaaksi ja sairaslomia vähentäväksi hoidoksi muun muassa selkäkipuihin, niska- ja hartiakipuihin ja jäätyneen olkapään aiheuttamiin kipuihin. Yli 500 hoitoa saanutta arvioi hoidon tehon paremmaksi kuin minkään muun saamansa hoidon, mukaan lukien fysikaalinen hoito, lääkehoito, hieronta ja itse tehdyt liikehoidot, joka varmaankin tarkoitti jumppaa.

Iskias ja iskiastyyppiset vaivat mainitaan listassa, jossa luetellaan, millaisten vaivojen hoidossa kalevalaisella jäsenkorjauksella on saatu hyviä tuloksia. En silti pitänyt mitenkään itsestään selvänä, että kipuni jäisivät Kaisun hoitopöydälle. Reisiperäinen iskiashan on melko harvinainen eritystapaus.

Hoitojakson avulla palautetaan kehon tasapaino, jolloin jalat palaavat yhtä pitkiksi, lantio suoristuu ja ryhti paranee.

Riisuin alusvaatteisilleni ja asetuin selälleni hoitopöydälle. Kaisu levitti päälleni ison pyyhkeen. Jalkateräni roikkuivat pöydän reunan yli, koska käsittely alkoi niistä. Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa käydään läpi koko keho jalkapohjista kallonrajaan. Ajatuksena on, että paras hoitotulos saadaan, kun kehoa käsitellään kokonaisuutena. Tämä ei ole niksautushoito, jossa kaikki kilpistyy yhden ratkaisevan kohdan manipulaatioon.

Aluksi Kaisu vei kantapääni vierekkäin ja tarkasteli jalkojeni pituutta. Vasen jalkani oli kuulemma vajaan sentin lyhyempi kuin oikea jalka. Sitten hän katsoi peitteen alla lepäävän lantioni kaaria. Lantioni ei ollut täysin suora, vaan se oli kääntynyt oikealta hieman eteenpäin.

Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ajatellaan, että kehon epätasapaino näkyy juuri noin. Hoidon alkaessa asiakkaan toinen jalka voi olla parikin senttiä toista pidempi. Hoitojakson avulla palautetaan kehon tasapaino, jolloin jalat palaavat yhtä pitkiksi, lantio suoristuu ja ryhti paranee. Tämä kertoo kudosten jännitystilojen poistumisesta.

Kaisu taivutteli, hieroi ja paineli jalkojani eri tavoin ja siirtyi sitten käsittelemään käsiäni. Tämän jälkeen vaihdoin asentoa vatsalleni, ja kehon mobilisointi jatkui. Hoito päättyi selän ja pään käsittelyyn. Sen aikana istuin jakkaralla pehmeän kaavun alla, ja Kaisu käsitteli paljasta selkääni.

Hoito muistutti paljon OMD-fysioterapiaa, mutta tuntui lempeämmältä. Ei se pelkkää sivelyä ollut, mutta kipua en tuntenut ollenkaan.

En saisi nostaa jalkaa toisen päälle ristiin, koska se johtaa lantion asennon epätasapainoon ja venyttää jänteitä.

Hoidon jälkeen oloni oli hyvä, mutta yöllä jouduin ottamaan vahvimman käsillä olleen särkylääkkeen eli Panacodin hamstring-kipujen takia. Olin myös kävellyt selvästi tavallista enemmän päivän aikana, joten en osaa sanoa, johtuivatko kivut liiasta liikunnasta vai manipulaatiohoidosta.

Viikon kuluttua Kaisu kysyi ensin kuulumiset ja teki sitten vastaavan, mutta hieman erilaisen hoidon. Jalkani olivat hänen mukaansa enää muutaman millimetrin verran eri pituiset, ja lantioni oli nyt suoristunut.

Kolmannella kerralla jalkani olivat yhtä pitkät ja lantio oikeassa asennossa. Kehoni oli nyt tasapainotettu, mutta kipuihini hoidolla ei ollut olennaista vaikutusta. Olin hoidon jälkeen joka kerta parin päivän ajan tavallista kipeämpi. Etenkin leikkaamaton puoli ärsyyntyi hoidosta – leikattu puoli taas rauhoittui.

Päädyimme Kaisun kanssa yhdessä siihen, ettei jäsenkorjaushoitoa kannata jatkaa, koska se ei tuo riittävää apua. Keskustelimme myös siitä, kannattaisiko minun leikkauttaa myös oikea kankkuni, kun kerran mikään muu hoito ei auta yhtään. Leikkaushan sentään parantaa tilannetta edes jonkin verran.

En ole varaamassa aikaa sairaala Neoon. Leikkaukseen sisältyy aina riskejä, eikä jänne välttämättä parane silläkään kivuttomaksi. Voi olla, ettei kirurgi edes suostuisi leikkaamaan, kun sentään pärjään jotenkuten näinkin. Ja sitten on raha- ja aikakysymys. En mielelläni olisi niin kauan poissa töistä kuin toipuminen edellyttäisi.

Olen jälleen paketoinut tämän asian säilytykseen jollekin mieleni monista varastohyllyistä. Ei minun tarvitse pystyä liikkumaan tämän enempää, joten en ajattele koko asiaa.

Yhden Kaisun neuvon yritän kuitenkin muistaa. En saisi nostaa jalkaa toisen päälle ristiin, koska se johtaa lantion asennon epätasapainoon ja venyttää jänteitä. On muuten vaikea. Yrittäkääpä itse istua koko päivä jalat suorassa!

Lisätietoa kalevalaisesta jäsenkorjauksesta löytyy täältä: http://www.kansanlaakintaseura.fi/ ja https://kalevalainen.fi/

--

Päivän kuvat: Kevättä Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Olen käynyt useallakin jäsenkorjaajalla. Yhtä lukuunottamatta olen ollut erittäin tyytyväinen hoitoon . Erityisesti yksi hoitaja jolla minulla oli mahdollisuus käydä usein oli erittäin taitava. Hänen käsittelynsä jälkeen oli oikein hyvä olo.789

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Facebookiin on nyt perustettu suljettu ryhmä naisille, joilla on hamstring-jänteiden vaivoja. Ryhmä löytyy nimellä Hamstring-naiset eli Hamsterit. Sen on perustanut Hanna, joka on menossa ensi viikolla kolmanteen jänneleikkaukseensa. Hanna ja minä hyväksymme jäsenyyspyynnöt. Tervetuloa ryhmään!

Takareiden hamstring-lihakset kiinnittyvät luuhun jänteillä istuinkyhmyn luona eli siinä kohdassa, joka päällä istutaan. Hamstring-syndroomassa nämä jänteet tai jokin niistä ovat tulehtuneet ja paksuuntuneet, mistä aiheutuu kipua istuessa, juostessa ja makuulla etenkin pidemmän kävelyn tai muun liikunnan jälkeen. Vaivojen syy ei aina näy selvästi magneettikuvassa, minkä takia tehokkaan hoidon saaminen voi pitkittyä.

Jänne voi myös revetä tai irrota esimerkiksi kaatuessa tai äärimmäisessä rasituksessa. Nämä vammat ovat tuttuja esimerkiksi nuorille aitajuoksijoille ja jalkapalloilijoille, ja vähän myöhemmin muillekin. Keski-iässä ei tarvitse enää olla huippu-urheilija saadakseen hamstring-vaivoja. Useimmiten repeämä liittyy kuitenkin joko liikuntaan, kaatumiseen tai molempiin.

Ryhmä on myös niille, jotka kummastelevat, miksi takapuoleen sattuu autossa istuessa.

Vertaistukiryhmä on tarkoitettu kaikille hamstring-potilaille. Uskon, että takareisijännevaivat ovat alidiagnosoituja etenkin naisilla. Siksi ryhmä on myös niille, jotka kummastelevat, miksi takapuoleen sattuu autossa istuessa tai miksi liikuntapäivien jälkeen vihloo takareisiä.

Mitä nopeammin potilas saa oikean diagnoosin ja hoidon, sitä todennäköisempää on, että hoito tehoaa. Niinpä ryhmän tavoitteena on vertaistuen ohella kokemusperäisen tiedon levittäminen vaivasta ja sen hoidosta, jotta siitä kärsivät osaisivat hakeutua hoitoon.

Me tiedämme, miten koville voi ottaa, kun tärkeä liikuntaharrastus pitää jättää tauolle.

Sen jälkeen, kun aloin kirjoittaa omista hamstring-vaivoistani tässä blogissa, minulle on ilmoittautunut toistakymmentä naista, jolla on jonkinlainen takareisijänteiden ongelma. Jokainen tapaus on ollut omanlaisensa. Uudessa ryhmässäkään ei välttämättä ole ketään täysin saman kokenutta, mutta ei anneta sen estää yhteyden syntymistä. 

Kokeneempien tarinoista voi olla hyötyä niille, jotka ovat vasta etsimässä nimeä ja hoitoa vaivalleen. Voimme vertaistukiryhmässä myös jakaa surua ja harmitusta, jos juokseminen tai muu tärkeä harrastus pitää jättää tauolle vaivojen takia. Joskus rasittavasta liikunnasta on luovuttava kokonaan. Me tiedämme, miten koville se voi ottaa.

Nähdään ryhmässä!  Meitä on siellä jo muutamia keskustelemassa. Tässä linkki: https://www.facebook.com/groups/624605204753972

--

Päivän kuva: Tulppaani Persian Pearl lopettelee kukintaansa parvekkeellani.

En ole tavannut sairaalan heräämön ulkopuolella ketään, jolla olisi sama vaiva kuin minulla. Olen pitänyt hamstring-syndroomaa ylipäätään äärimmäisen harvinaisena muilla kuin nuorilla ammattiurheilijoilla. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että minulla on kohtalotovereita kautta Suomen. Epäilen, että meitä voi olla vieläkin enemmän, mutta osalla on väärä diagnoosi.

Takareiden niin sanotut hamstring-lihakset kiinnittyvät luuhun jänteillä istuinkyhmyn luona eli siinä kohdassa, joka päällä istutaan. Hamstring-syndroomassa nämä jänteet tai jokin niistä ovat tulehtuneet ja paksuuntuneet, mistä aiheutuu kipua istuessa, juostessa ja makuulla etenkin pidemmän kävelyn tai muun liikunnan jälkeen.

Kipua tuntuu yleensä erityisesti istuinkyhmyn alueella. Minulla kipu tuntui aluksi vain autossa istuessa, mutta tilanne paheni vähitellen niin, että lopulta olin kipeä ihan koko ajan. Se tuntui siltä kuin keskelle pakaraa, siis monta senttiä istuinkyhmyn yläpuolelle, olisi isketty rautanaulat molemmin puolin.

Urheilijoista erityisesti aitajuoksijat ja jalkapalloilijat ovat hamstring-vaivojen tyypillistä kohderyhmää. Heillä niihin liittyy usein takareisijänteen repeämä tai jopa katkeaminen jonkin äkillisen suorituksen tai kaatumisen seurauksena. Tällaiset vaivat näkyvät selvästi magneettikuvassa, ja ne osataan korjata leikkauksella. Parhaassa tapauksessa nopeasti toipunut urheilija pääsee kevyelle lenkille jo parin viikon päästä.

Kroonistunut hamstring-syndrooma on yhden sortin iskias.

Minulla on kuitenkin hamstring-oireyhtymän kroonistunut muoto, joka on oikeastaan iskias. Sellainen voi syntyä, kun keski-ikäinen innostuu juoksemisesta ja lisäksi harrastaa joogaa eli venyttelee paljon, eikä syntyneitä jänteiden rasitusvammoja osata hoitaa oikein. Lisäksi jänteet ovat minulla jännekirurgin arvion mukaan kiinnittyneet hieman tavallisesta poikkeavaan kohtaan.

Iskiashermo kulkee jänteiden vieressä yksilöllisellä tavalla. Paksuuntuneiden jänteiden ympärille voi syntyä kiinnikkeitä, jotka nappaavat iskiashermon syleilyynsä. Hermo hankautuu ja ärtyy. Tästä seuraa uudentyyppistä, huomattavasti kovempaa kipua. Se on itse asiassa aivan sietämätöntä kipua. Kivun syy näkyy kuitenkin huonosti magneettikuvissa.

Iskiasta pidetään yleensä selkäsairautena. Useimmiten se aiheutuukin siitä, että selkärangan välilevyn pullistuma eli välilevytyrä painaa hermoa. Selkäperäinen iskias paranee usein itsestään parissa kuukaudessa, kun pullistuma vetäytyy takaisin.

Pakaraperäisestä iskiaksesta puhutaan, kun keskellä pakaraa sijaitseva, päärynänmuotoinen lonkan ulkokiertäjälihas eli piriformis ärsyttää iskiashermoa. Tilannetta kutsutaan myös piriformis-syndroomaksi. Esimerkiksi Selkäliiton verkkosivujen iskiasartikkelissa piriformis-syndroomaa pidetään harvinaisena, mutta hamstring-syndroomaa ei edes mainita eli se lienee vieläkin harvinaisempi. No, eihän se kyllä selässä olekaan, vaan takalistossa. Voisi puhua jänneperäisestä iskiaksesta.

Hamstring-oireitani hoidettiin pitkään piriformiksen aiheuttamina.

Heikko piriformis oli käsittääkseni muutama vuosi sitten vakiodiagnoosi aina, kun liikuntaa harrastavalla potilaalla tai asiakkaalla oli epämääräisiä lantion alueen kipuja. Minäkin sain ensimmäiset piriformis-jumppaohjeeni jo kymmenisen vuotta sitten. Sillä kertaa ne auttoivatkin, ja jatkoin juoksuharrastusta.

Myös hamstring-oireitani hoidettiin pitkään piriformiksen aiheuttamina. Hoito oli kuitenkin aivan yhtä tyhjän kanssa. Kivut eivät helpottuneet pakaroita vahvistavalla ja piriformista venyttävällä jumpalla, vaan mieluummin pahenivat. Tulin niin kipeäksi, etten pystynyt enää tekemään fysioterapeutin opettamia liikesarjoja.

Myöskään särkylääkkeet eivät auttaneet. Vetelin maksimimääriä Panacodia, kun kokeilin, tulenko sillä kivuttomaksi. En tullut. OMD-fysioterapeutti joutui lyömään hanskat tiskiin, kun faskioiden manipulaatio ei tehonnut. Edes kortisonia ja puudutetta sisältävät pistokset piriformiksen tienoille eivät auttaneet. Sillä hoidolla olisi kyllä jo pitänyt parantua, jos kyseessä olisi ollut se, mikä luultiin.

Koko ajan hoidettiin väärää kohtaa. Oikea kohta ei löytynyt, koska jänteessä ei ollut sellaista vikaa, joka olisi näkynyt magneettikuvassa. Fysiatrini keksi lopulta, että hamstring-syndrooma voi olla, vaikkei kuvassa näy mitään leikattavaa. Tämän jälkeen hakeuduin jännekirurgi Sakari Oravan vastaanotolle. Hän piikitti kortisonin useita senttejä entistä alemmas, suoraan semimembranosus-lihaksen jänteen kiinnityskohtaan.

Monikohan hamstring-potilas saa tälläkin hetkellä hoitoa piriformisongelmiin?

Sain parissa päivässä useita yhteydenottoja naisilta, joilla on hamstring-syndrooma.

Fysiatrini kertoi, että sen jälkeen, kun hän oli tunnistanut minulla hamstring-syndrooman, hän alkoi törmätä yhä useammin keski-ikäisiin naisiin, joilla oli sama vaiva. Koska hän nyt tunnisti sen paremmin, nämä potilaat saivat todennäköisesti oikean hoidon aikaisemmin kuin minä ja toivottavasti ovat nyt terveitä. Minähän en ole.

Olen kertonut koko tarinani täällä blogissani. Blogini löytyy helposti, jos googlaa hamstring-syndrooma – se on hakutuloksissa tällä hetkellä sijalla kolme. Olen silti saanut blogin perusteella vain yhden yhteydenoton kohtalotoverilta. Hän oli menossa leikkaukseen ja kyseli, mitä on odotettavissa ja miten toipuminen lähtee alkuun.

Valmentaja Jukka Harju mainostaa parhaillaan Facebookissa Toiminnallinen selkätreeni -verkkovalmennustaan usean erilaisen videon ja selostuksen voimin. Mainoksissa luvataan treenin muun muassa lieventävän hermopinteitä. 99 prosenttia iskiaksesta johtuu mainoksen mukaan joko välilevyn pullistumasta tai piriformiksen kireydestä. Hamstringejä ei mainita.

Osallistuin mainoksen alla käytyyn keskusteluun. Kerroin tilanteestani ja kysyin, mahtaisiko treeni toimia myös hamstring-jänteiden pinteille, jotka ilmeisesti ovat se kolmas iskiaksen syy, jonka esiintyvyys ehkä olisi tuo jäljelle jäävä yksi prosentti. Harju vastasi, että kannattaa kokeilla. Sananvaihdon jälkeen sain parissa päivässä useita yhteydenottoja naisilta, joilla on hamstring-syndrooma ja jotka olivat lukeneet keskustelun.

Yhdellä naisista on todettu jänteen repeämä, ja hän jo vuoden verran treenannut tuloksetta fysioterapeutin ohjeilla. Kannustin häntä hakeutumaan jännekirurgin konsultaatioon. Toinen oli leikattu seitsemän viikkoa sitten ja toipunut hienosti. Hän oli jo käynyt jopa konsertissa! Itse en pysty istumaan ongelmitta vieläkään esimerkiksi elokuvan tai näytelmän kestoa, vaikka töissä istunkin ongelmitta melkein koko päivän. Katsomossa pitää istua liikkumatta, toisin kuin töissä. Tätä naista kävi kateeksi. Toivottavasti toipuminen jatkuu hänellä yhtä hyvin kuin on alkanutkin.

Kolmas kohtalotoveri oli todella kipeä vielä kolmen vuoden kuluttua leikkauksesta, vaikka fysioterapiassa oli tehty kaikki mahdollinen. Hän kertoi kuitenkin saaneensa apua kalevalaisesta jäsenkorjauksesta ja suositteli sitä minullekin.

En keskustellut kovin pitkään kaikkien kanssa, mutta oli todella hienoa kuulla näistä kokemuksista ja kertoa omistaan ihmiselle, joka todella ymmärtää, mistä puhun. Emme olekaan yksin!

Pitäisiköhän perustaa hamstring-naisten vertaistukiklubi teemalla Piukat pakarat? Ikävä vain, että kaikki yhteyttä ottaneet naiset ovat eri paikkakunnilta ja eri osista maata. Jätän tämän ajatuksen nyt vain tähän.

--

Päivän kuvat: Ruusuja Wakehurstista.

Kommentit (19)

Kati
1/19 | 

Hamstring on vaivannut jo toista vuotta, mutta nyt vasta olen suuntaamassa lääkäriin. Veikkaan, että poden hamstring syndroomaa. Tod näk soudun ja juoksun seurauksia. Tällä hetkellä särky on siirtynyt istuinkyhmystä ja takareiden puolivälistä polveen. Tai on se kipu kyllä entisilläkin paikoilla, mutta nyt myös polvessa. Koskaan ennen polvi ei ole vaivannut, mutta nyt särkee levossa jatkuvasti. Veikkaan, että hamstring on saanut tämän aikaan. Onko sinulla tai muilla kokemusta hamstring-ongelman oireilusta polvessa saakka? Ei auta tällä hetkellä särkylääkkeet. Kiinnityskohtahan on polvessa, joten voisi hyvinkin olla kytköksissä hamstring syndroomaan.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/19 | 

Hei Kati, minun jänteeni lähettivät kivun ylöspäin, eivät alaspäin kohti polvea. Minulla ei siis ole kokemusta polvikivuista eikä juuri reisikivuistakaan, mutta olen poikkeus. Senhän takia diagnoosikin viivästyi niin paljon. Mutta jos  et pysty istumaan kivutta etkä kävelemään kivutta ja särkylääkkeet eivät auta niin mars mars lääkäriin! Kannattaa pyytää lähete Sairaala Neoon Turkuun, täällä on maan tai jopa maailman paras hamstring-syndrooman asiantuntemus.  Sakari Orava on juuri jäänyt eläkkeelle, mutta Lasse Lempainen jatkaa hänen työtään.

Tanssija
3/19 | 

Minä olen jo 65-vuotias nainen ja kärsinyt kyseisistä oireista maaliskuusta 2019 asti. Kivut menivät sietämättömiksi pitkän matkustuksen istumisen seurauksena. Heinäkuussa magneettikuvissa sitten todentui hamstring-syndrooma, kun mitkään hoidot eivät auttaneet istumakipuoireisiini. Istumista joudun välttämään ja liikuntaskin rajoittamaan. Olen liikuntaa aktiivisesti harrastava ja takana on mm pitkä kilpatanssin harrastus. Fysioterapeutilla nyt käyn, mutta näyttää, ettei tällä keinoin juuri helpotusta vaivoihini tule, mutta toivossa vielä olen ja onhan se leikkaus vielä yksi vaihtoehto.

Maija
Liittynyt15.10.2015
4/19 | 

Hei Tanssija, aktiivinen liikunta on tosiaan useimmilla vaivasta kärsivillä taustalla - kaikkien keho ei sitä kestä. Fysioterapiasta ei yleensä ole mitään apua, mutta se vaihe on melkeinpä pakollinen, koska saadakseen muuta hoitoa pitää todistaa, ettei fysioterapia auta.  Seuraava vaihe ovat kortisonipistokset. Jos hoito aloitetaan ajoissa niin pistokset voivat auttaa, mutta minulle niistäkään ei ollut mitään hyötyä. Ja sitten vasta on leikkauksen vuoro. Siihen väliin mahtuu kyllä kohtuuttoman paljon kärsimystä.  Voimia matkalle!

Leikattu syyskuussa - 19
5/19 | 

Minulta leikattiin Hamstring syndrooma syyskuussa 2019 ja kivut jäi leikkuusaliin. Uskon, että tämä on paljon yleisempi vaiva kun tiedetään, koska lääkärit ei diagnosoi, kun eivät osaa hoitaa. Olen onnellinen, kun tajusin mennä Oravan vastaanotolle. Nyt tappelen Kelan kanssa taksi matkasta leikkuusta. He pitävät sitä lapsellisena kauneusleikkauksena, kun eivät tajua mitään

Maija
Liittynyt15.10.2015
6/19 | 

Lämpimät onnittelut syyskuussa leikatulle! Itselläni kivut eivät jääneet leikkauspöydälle, varsinkin, kun toinen pakara jäi leikkamatta. Kivut ovat kuitenkin nyt siedettävät ja helposti hallittavat, toisin kuin ennen leikkausta. Pitää vain muistaa, ettei harrasta liikuntaa, kävele liikaa, siivoa eikä muutenkaan rehki :D  Oravan sijasta tosiaan suosittelen nyt Lempaista. Vastaanotolle pääsee itse maksamalla yhdellä puhelinsoitolla, mutta vakuutusyhtiöiden ja Kelan kanssa voi tosiaan joutua hieman kamppailemaan, jos haluaa, että ne maksavat.

Leikattu syyskuussa - 19
7/19 | 

Katille tiedoksi. Minulla ollut vuosikausiksia yökipua pitkän aikaa samassa asennossa nukkumisen jälkeen, kun yritti liikauttaa jalkaa. Kipu polven sisäsivuilla vähän lumöiosta alaspäin. Sinne kiinnittyy yksi Hamstring lihaksista. Kipu ipyi leikkuun jälkeen heti

Vierailija
8/19 | 

Hei minulla oik. Puoli pakara värisee ja on kuin issiaskipu, jalkaan asti polven alapuolelle krampissa myös vas. Jalkapireilee. Oik. Jalka säteilee nivusten kohdalla, mri kuvat on otettu. Fysiotetarepeutti epäili piriformis lihasta, tein jummaa tulin kipeämmksi. Epäilen hamstrgin syndroomaa, menen kiropraktikolle. Kauhea vava koko selkälihas on krampissa.

Maija
Liittynyt15.10.2015
9/19 | 

Toivottavasti saat avun kiropraktkolta - ainakin selkäongelmiin. En ole niin varma, tehoaako hoito hamstring-vaivaan. Piriformiksen ongelmat on väärä diagnoosi, jonka melkein kaikki hamstring-potilaat ensin saavat. Mutta näitä vääriä arvauksiakin tarvitaan: kun hoito ei tehoa, se todistaa, että kyseessä onkin jokin muu.

Vierailija
10/19 | 

Hei, kolme kertaa leikattu hamstring ja taas irti. Lihas irtoi istuinluusta 2/2017 ja leikkauksella korjattiin 3/2017. Alku meni hyvin, mutta 3-4kk päästä alkoi jänne "muljahtelemaan" josta seurasi jomottavaa kipua  ja istuminen oli hankalaa. Uusi leikkaus 9/2018 jossa lankoja löystettiin  ja fibroosikudosta poistettiin. Tästä ei ollut apua kuin  muutaman viikon ja taas "muljuminen" alkoi. Pitkä odotus ja konservatiivinen hoito kortisonipiikkeineen ei tuonut apua  ja kolmas leikkaus 10/2019 jossa lihas irroitettiin uudelleen istuinkyhmysta ja yhden ankkurin sijaan kiinnitettiin pidemmillä langoilla kahdella ankkurilla uudelleen. Alku oli pitkästä aikaa hyvä ja toiveet korkealla, kunnes fyssarilla käynnin jälkeen alkoi jatkuvasti paheneva kipu. Nyt kuvissa näkyy, että lihas irronnut uudelleen istuinluusta ja istuminen mahdotonta. Tässä taas odotetaan seuraavaa siirtoa. Ehdottomasti kannatan ideaa vertaisklubista.

Maija
Liittynyt15.10.2015
11/19 | 

Onpa hurja tarina. Sinulle en osaa sanoa muuta kuin: voimia!  Toivottavasti löydät  pysyvän avun.

Käyttäjä8234
Liittynyt11.3.2020
12/19 | 

Neljäs leikkaus oli nyt helmikuussa, aikaa mennyt neljä viikkoa ja jalka todella kipeä. Nyt alkaa usko loppua. Edelleen kannatan vertaistukea. Lääkärin tarkastus parin viikon päästä ja kepit olisi saanut jättää eilen pois, mutta ei toivettakaan ontumatta liikkumisesta, istumisesta puhumattakaan. Huh :(

Kirsi
13/19 | 

Onpa kiva kuulla että on kohtalotovereita, en siis ole yksin. Vaikkakin tämä on riesa jota ei toivo kenelläkään. Vertaistukiryhmä kyllä pitäisi saada aikaiseksi...
Kerronpa oman tarinani lyhyesti. Olen 46 vuotias, ja tuossa pari vuotta sitten innostuin harrastamaan agilityä koirani kanssa. Sillä seurauksella että takareisi revähteli joka treeneissä. Tai niin kuvittelin kuukausien ajan, kunnes aloin tajuta, että ei ole pelkkä lihas revähtymä. Kävin fysiatrilla, osteopaatilla, fysioterapeutilla, sain kortisonipiikkiä, jumppaohjeita jne. Mutta ei apua. Kunnes kävin Turussa Lempaisella vuosi sitten, ja todettiin että edessä leikkaus, parin takareiden lihaksen jänteet kokonaan irti. Leikkaus sujui hyvin, tosin perään todettiin heti kivulias välilevytyrä joka leikattiin viime kesänä.
Viime syksyyn asti pärjäilin mukavasti, vesijuossut, käynyt pilateksessa, kävellyt ja jumpannut, ja siten yrittänyt kuntouttaa itseäni. Ja oikeastaan tähänkin asti ihan ok. Mutta pikku hiljaa takareisi vaivat ovat palanneet... sekä leikattuun että leikkaamattomaan reiteen. Hamstring syndrooma on siis palannut, ilmeisesti iskiaskipuineen. Tai niin oletan että kyse on takareidestä eikä selästä lähtevästä kivusta kun selkä muuten suht ok.  Fysiatrilla olen taas käynyt, MRI kuvattu ja miettinyt kortisonia. Tai pitäisikö käydä taas Lempaisen vastaanotolla. En toisaalta haluaisi käydä taas uutta leikkaustakaan läpi. Sitä paitsi jos on jo kerran leikattu, ja leikataan sama kohta uudestaa, mikä on todennäköisyys että tulee silläkään kuntoon ?Todella voimia vievä riesa, koko ajan läsnä ja mielenpäällä. Kun ei tiedä mikä on oikea ratkaisu pidemmän päälle.
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille! Nimim. vertaistukiryhmää odottava ;)

Vierailija
14/19 | 

Täällä yksi 66-vuotias nainen, jolla ollut takareiden sisäsyrjä istuessa kipeä puolitoista vuotta. Käynyt fysiatrit, kiropraktikot, fysioterapeutit ja viimeisenä osteopaatti ja ortopedi. Osteopaatti sanoi pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran, että selvä hamstring -ongelma. Kukaan aikaisemmin ei ole todennut samaa, vaikka olen sitä heille yrittänyt tarjota. Jokaisella asiantuntijalla oma käsitys vaivasta. Fysioterapeuttien ohjeet eivät ole tehonneet, tullut vaan entistä kipeämmiksi, varsinkin venytyksistä. Osteopaatti kertoi jänteen paksuuntuneen. Ortopedi määmäsi lantion mri:n, johon menen huomenna. Hänen mielestään jänne ei ole paksuuntunut! Vaiva alkoi ilman lämmittelyä tehdyn kuntopiiriharjoittelun jälkeen viiveellä. Lääkkeet eivät vie kipua kokonaan pois, pahimman terän kyllä. Issias vaivaa ollut myös jalassa. Toivottavasti magneetti selvittää kipukohdan tilanteen. Helsingistä ei ole löytynyt asiantuntijaa tähän vaivaan, kaipa täytyy suunnata Turkuun seuraavaksi. Kiitos blogistasi, on muitakin hamstring vaivaisia kuin nuoret urheilijat. Perustetaan vaan vertaistukiryhmä. Tsemppia muille kohtalotovereille!

Maija
Liittynyt15.10.2015
15/19 | 

Hei 66-vuotias, suosittelen, että ennen huomista MRI:tä rasitat takareisilihaksiasi nin paljon kuin ilkeät. Siis ramppaat portaissa ja venyttelet takareisiä juuri ennen kuvausta. Tällä tavoin  mahdollinen hamstring-ongelma näkyy kuvissa paremmin. Kaikkien kuvausten ongelma on, että ne näyttävät tilanteen vain yhdellä hetkellä, eivätkä sitä, mitä liikkuessa tapahtuu jänteissä ja muissa kudoksissa.

Maija
Liittynyt15.10.2015
16/19 | 

Kuulostaapa kurjalta, Kirsi!  Olen miettinyt ihan samaa, että onko toistuvissa leikkauksissakaan mitään järkeä. Olen itse päätynyt kokemuksen kautta siihen, että "kuntoutan" itseäni mahdollisimman vähän eli jätän liikunnan vähiin ja manipulaatiohoidot, fysioterapiat yms. kokonaan pois. Ymmärrän, että hoitohenkilöstö tarkoittaa kuntoutuksella hyvää, mutta ainakin itselläni se on vienyt tilannetta aina pelkästään huonompaan suuntaan. Liikuntaan ja ihmisten parantamiseen sitoutuneiden ihmisten on vaikea hyväksyä sitä, että jotkut ihmiset voivat paremmin, kun eivät rasita jänteitään liikaa. Voi olla, että nuorten ihmisten keho vielä kestää kuntoutusta, mutta ikääntyvillä ehkä enää ei.

Ninni
17/19 | 

Hei, minäkin olen kärsinyt takareisi/pakarakivusta kohta vuoden. Kipu säteilee ajoittain pohkeeseen ja jalkaterään. Autolla ajaminen ja pitkät lentomatkat ovat yhtä tuskaa. Myös pitkän lenkin jälkeen jalka ja pakara oireilevat yötä myöten. Pahimmillaan kipu oli marraskuussa. Sitten vähensin autolla ajoa , siirryin tekemään osa-aikatyötä etänä sekä lopetin "himolenkkeilyn". Tammikuun lopulla jalan kivut loppuivat lähes kokonaan. Maaliskuun alusta olen tehnyt 6 km lenkin kerran viikossa. Nyt toinen pakara on kuin tulessa ja takareidessä rautanaula. Lenkit loppuu tähän ja sohva kutsuu. Voimia teille kaikille.

Hanna
18/19 | 

Moi. Ryhmän perustaminen on tuikitärkeä juttu. Itselläni viikon kuluttua 3. leikkaus Lasse Lempaisella. Pistin Facebookiin nyt suljetun ryhmän "Hamstring naiset - eli Hamsterit". Tulkaa sinne niin höpötellään lisää tästä meitä kaikkia kiusaavasta aiheesta ❤️

Maija
Liittynyt15.10.2015
19/19 | 

Kiitos Hanna!  Teen blogiin pienen postauksen tästä, niin sadaan naiset kolle :) Muut kuin minä eivät välttämättä huomaa, että tähän ketjuun on tullut uusi viesti.

Seisoin nuoremman työkaverin kanssa bussipysäkillä Ruissalossa – olimme molemmat karanneet firman bileistä varhain. Ihastelin, miten hiljainen metsä oli. ”Etkö kuule enää heinäsirkkojen siritystä?”, kysyi hän.

Ällistyin. Onhan minulla vasemmassa korvassa ollut aina kuulon alenema ylä-äänien kohdalla, mutta mielestäni kuuntelin sirkkojen soittelua vielä juhannuksen aikaan. Ja nytkö olin menettänyt hyönteisten hyrinän?

Niin se oli ymmärrettävä, sillä hän vakuutti, että heinikossa sirisi.

En enää kuule heinäsirkkoja, joten mitähän muuta minulta jää kuulematta? Hyttysten ininä kenties? Ja olisiko niin, ettei puoliso olekaan alkanut mutista hiljaa, vaan minä olen lakannut kuulemasta tarkasti?

Tarkan näön alueeni on alkanut rappeutua

Sain viime viikolla taas silmätulehduksen. Silmäluomet olivat turvoksissa ja etenkin silmien sisänurkkia pisteli, kutitti ja särki. Aamulla silmät piti pestä rähmästä auki. Olin varma, että Meibomin rauhaset ne siellä taas kiukuttelevat.

Päivystyksen sijasta päädyinkin työterveyslääkärille, kun hänellä sattui olemaan vapaa aika samana aamuna. Marisin, että tämä on jo kolmas kerta tänä vuonna, kun tarvitsen kortisonitippoja. Olimme yhtä mieltä, että olisi aika hakeutua silmälääkärin vastaanotolle siltä varalta, että jokin on vakavammin vialla.

Silmälääkärillä oli sattumalta vapaa aika 10 minuutin kuluttua, joten eikun oven taakse.

Sain saman tien täydellisen silmien terveystarkastuksen. Uusia silmälaseja en tarvitse, vaan vanhat toimivat yhä riittävän hyvin. Silmänpaineeni olivat normaalit. Minulla ei havaittu varsinaisesti kuivasilmäisyyttä, joskin kyynelnestekerros oli ohuehko. Sain kiitosta säännöllisestä kosteuttavien silmätippojen käytöstä ja kehotuksen jatkaa samaan malliin.

Silmänpohjien tutkiminen tuotti havainnon, että oikeassa silmässäni oli tarkan näön alueella hieman kalvomaista muodostelmaa. Jos ymmärsin oikein, siellä saattaa olla pientä kudostuhoa. En ole kuitenkaan mitenkään välittömästi menettämässä näköäni, vaan riittäisi, kun silmänpohjat tutkittaisiin seuraavan kerran kahden vuoden kuluttua. Tarkan näön alueen rappeuma on tyypillinen ikämuutos, joka etenee yleensä hyvin hitaasti.

Olen allerginen sienten itiöille

Ja miksi sitten silmäni ovat kipeät? Lääkärin mielestä Meibomin rauhaset olivat nyt aivan rauhalliset, ja luomissani oli turvotuksen lisäksi vain pientä atopiaan viittaavaa ihottumaa. Kielsin, kun hän kysyi, onko minulla atopiataipumusta. Ei mielestäni ole – ihoni on laadultaan rasvoittuva, enkä ole saanut ihottumia helposti.

Sitten hän käänsi yläluomeni esiin. ”Täällähän on muhkea allerginen reaktio!”, hän ilmoitti, ja kysyi allergiataustastani. Kerroin, että keväisin minulla on koko allergialääkkeiden arsenaali säännöllisessä käytössä eli antihistamiini, nenäsuihke ja silmätipat. En kuitenkaan tiennyt, että olisin allerginen muulle kuin lepälle ja koivulle, todennäköisesti myös kissalle.

Nyt sitten tiedän. Silmäsairauksien erikoislääkärin mukaan olen suurella todennäköisyydellä allerginen myös sienten itiöille. Home- ja muiden sienten itiöitä seilaa kuulemma suurin määrin ilmassa tähän aikaan vuodesta. ”Kun lumi sataa maahan, alkaa helpottaa”, hän lohdutti.

Olenkin aina inhonnut sieniä. Nyt voin hyvällä syyllä sanoa, että olen niille allerginen.

Uudet silmälääkkeet vaativat vakaata silmää ja kättä

Lääkäri määräsi uudet silmälääkkeet. Kortisonitipaksi tuli nyt Softacort kerta-annospipeteissä ja allergisten silmäoireiden hoitoon säilöntäaineeton Lecrolyn Sine.

Lecrolyn on tippapullossa, jonka korkin keskellä on pikku nuppi, josta tipat puristetaan esiin. Tähtääminen tylpällä pullolla alaluomen alle on niin vaikeaa, että ensimmäiset neljä tippaa menivät poskille. Silmän ja käden täytyy olla täsmälleen oikeassa asennossa, jotta pullo ei koske silmää, mutta lääke putoaa oikeaan paikkaan. Minulla ei ole ollut aikaisemmin tämäntyyppistä pulloa käytössä, enkä enää ihmettele, ettei silmätippojen laittaminen onnistu kaikilta omin päin.

Laitan nyt molempia tippoja silmiin aamuin illoin, mutta lopetan Softacortin heti, kun silmät rauhoittuvat. Kortisonilääkkeitä ei todellakaan ole tarkoitus käyttää ”niin kauan kuin potilas jaksaa”, vaikka aiemmin saamassani silmäluomitulehduksen hoito-ohjeessa virheellisesti niin sanottiin. Päinvastoin, hoitoajan pitää olla niin lyhyt kuin mahdollista.

Allergiasilmätippoja sen sijaan lääkäri määräsi valmiiksi myös ensi kevättä varten. En tullut kysyneeksi, mikä Lecrolynissä on parempaa kuin Zaditenissa, jota olen aikaisemmin käyttänyt. Vaikuttava aine niissä ainakin on eri: Zaditenissa on antihistamiini ketotifeenia, kun taas Lecrolynissä on natriumkromoglikaattia, jonka on tarkoitus estää histamiinin vapautumista. Lecrolyniä voi käyttää ennaltaehkäisevästi toisin kuin Zaditenia.

Juuri nyt Lecrolyn tuntuu minusta lievemmältä hoidolta kuin Zaditen, mutta ensi keväänä nähdään, miten se toimii, kun histamiinihyökkäys on maksimaalinen.

Minulla ei sittenkään ole kilpirauhasen vajaatoimintaa

Kun tässä terveysuutisten parissa ollaan, niin menköön saman hintaan tämäkin: toisin kuin oletin ja toivoin, minulla ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa – ainakaan vielä. Elokuussa tehtyjen laboratoriokokeiden tulokset asettuivat siististi tavoitearvojen sisälle. Koska kevään tulokset kuitenkin viittasivat vajaatoimintaan, työterveyslääkäri päätti, että seuraavat kokeet otetaan ensi keväänä. Viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu!

Myös kolesteroliarvoni mitattiin, ja ne olivat erinomaiset. Syön sen verran paljon eläinrasvoja, että tässä(kin) ovat varmasti geenit pelissä. Minulla on geneettinen alttius korkeaan verenpaineeseen, muttei korkeaan kolesteroliin.

Verenpaineen lääkehoito on tehonnut, ja arvoni ovat tällä hetkellä oikein hyvät.

Mitä krooniseen pakaraperäiseen iskiakseeni eli hamstring-syndroomaani eli deep gluteus -syndroomaani tulee, olen jälleen ottanut pienen edistysaskeleen. Jänteeni kestävät istumista entistä paremmin, joten olen jo pari kertaa syönyt kotona pöydän ääressä, ja istun tälläkin hetkellä sohvalla. Aikaisemmin olen viettänyt aikani kotona pääasiassa joko mahallani rahilla tai selälläni vuoteessa, koska jänteeni eivät ole kestäneet työpäivän jälkeen enempää istumista.

Tulen edelleen kipeäksi heti, kun yritän harrastaa liikuntaa. Vain kävely onnistuu. Minusta on kuitenkin tulossa laiska. Vielä vähän aikaa sitten kävelin joka päivä töistä kotiin, mutta nyt otan usein bussin. Aina on jokin tekosyy: sade, kiire tai painava kantamus.

Fyysinen vanheneminen etenee väistämättä. Vastaan haraamisessa ei ole minusta mitään mieltä, joten tänne vaan, krempat ja nyrjähdykset. Sisäpuolelta olen yhä minä.

--

Päivän kuvat: Kosmoskukkia Ruissalossa.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 60-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016