Totuus on tuolla jossakin, kuten tiedämme. Lopullisen totuuden Kelan lääkäreistä tietävät vain he itse, mutta minulla on heistä oma totuuteni. Vaihtoehtoiset todellisuudethan ovat muodissa.

Kimmokkeen kirjoitukseen sain Facebook-keskustelusta, jossa ihmeteltiin, onko kukaan koskaan tavannut Kelan lääkäriä. Yksi nimitti heitä natseiksi, toinen jumaliksi, koska he pystyvät arvioimaan potilaan työkyvyn tutkimatta tätä.

Siis: minun totuuteni Kelan lääkäreistä:

1. Kelan lääkärit ovat keskuudessamme.

Moni meistä tuntee Kelan lääkärin, vaikkei tiedä tuntevansa. Kelan lääkärit pitävät matalaa profiilia. Se kuuluu varmaankin toimenkuvaan, koska he päättävät työssään ihmisille hyvin tärkeistä asioista ja isoista rahoista. Moni yrittäisi varmasti vaikuttaa heidän päätöksiinsä, jos tietäisi, keitä he ovat.

Tapaamme heitä yksityisillä lääkäriasemilla ja sairaaloissa, joissa he hoitavat meitä. Kelan lääkärinä toimiminen on todennäköisesti osalle heistä sivutyö. Osalle se on päätyö, johon he ehkä hankkivat vaihtelua ja käytännön tuntumaa hoitamalla potilaita muualla. Jos lääkärisi paljastuu Kelan lääkäriksi, se tapahtuu todennäköisesti vahingossa.

2. Kelan lääkäri toimii hyvässä tarkoituksessa.

Kyllä, uskon, että jopa Donald Trumpilla on toimissaan hyvä tarkoitus, ja Kelan lääkäreillä on ihan varmasti. Heidän tehtävänsä on varmistaa, että sairauspäivärahoja ja -eläkkeitä saavat vain ne, jotka niitä tarvitsevat. Näin he säästävät veroilla kerättyjä valtion varoja.

Uskon, että heillä on lisäksi toinen, vähemmän tunnettu hyvä tarkoitus. He valvovat, etteivät lääkärit laiskottele. Uskon, että on olemassa lääkäreitä, jotka työntävät hankalahoitoiset potilaat mieluummin pitkille sairauslomille odottamaan työkyvyttömyyseläkettä kuin hoitavat heidät kuntoon. Onhan se helpompaa. Pelkään pahoin, että näin tehdään nimenomaan tuki- ja liikuntaelinsairaus- ja masennuspotilaille, joihin itsekin lukeudun.

3. Kelan lääkärin hylkypäätös on viesti lääkärille, ei potilaalle.

Kun potilas saa hakemukseensa kielteisen päätöksen, se tuntuu varmasti musertavalta. Eikö Kelan lääkäri arvosta minua sen vertaa, että päästäisi eläkkeelle? Eikö hän ymmärrä, että olen kipeä! Varsinainen p-a koko mies tai nainen. Tosiasiassa hylkypäätös on viesti potilasta hoitavalle lääkärille. Kelan lääkärin mielestä tämä ei ole vielä ottanut huomioon kaikkia vaihtoehtoja. Potilas saattaa olla parannettavissa tai kuntoutettavissa työkykyiseksi, eikä häntä siksi pidä vielä hylätä eläkkeelle.

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja masennus ovat hankalia hoidettavia, koska potilaasta ei aina näe päältä, mikä hänellä on ja mikä häntä auttaisi. Voi kestää vuosia ennen kuin oikea diagnoosi löytyy, ja sen jälkeen voi kulua lisää vuosia, kun etsitään toimivaa hoitoa. Pitää kokeilla monenlaista kuntoutusta ja terapiaa. Sekä potilas että lääkäri voivat menettää uskonsa toipumiseen, mistä seurauksena on eläkehakemus. Kelan lääkärin viesti on: Tämä potilas saadaan vielä kuntoon! Hoitakaa paremmin!

4. Kelan lääkärin asenne on parantajalle paras mahdollinen.

Kelan lääkäri ei usko automaattisesti, kun muut lääkärit sanovat, että kaikki on tehty ja tämä mimmi on työkyvytön. Hän tuntee erityisalansa perinpohjaisesti ja tietää, milloin on vielä toivoa, eikä hän tyydy helppoon romukoppadiagnoosiin. Samat ominaisuudet, jotka tekevät hänestä Kelassa natsi-puolijumalan, tekevät hänestä vastaanotolla hyvän parantajan. Hän ei usko, että tapaus on toivoton, vaan tutkii, kokeilee, konsultoi ja pohtii niin kauan, kunnes keksii, mistä potilaan vaivat johtuvat ja miten niitä parhaiten hoidetaan. Lääketiede ei ole vielä valmista, vaan sitä tehdään joka päivä vastaanotoilla ja klinikoilla. Sitä tekevät myös Kelan lääkärit, mutta tuskin Kelassa.

Jos kaikkien lääkäreiden asenne olisi sama, josta Kelan lääkäreitä syytetään, Kelan lääkärien tarvitsisi hylätä vähemmän hakemuksia. Jos tietäisin, ketkä ovat Kelan lääkäreitä, ryhtyisin mielelläni heidän potilaakseen. Saatan jo ollakin.

 

--

Päivän kuva: Likusteripuu kukassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Tuiccu Karhu
1/3 | 

Nykyisinhän Kelan ja vakuutusyhtiöiden lääkäreistä on aika kattava luettelo. Pitäisi varmaan asioida heidän kanssaan, jotta saisi "oikean" diagnoosin. Miten he voivat hylätä potilaan eläkehakemuksen näkemättä, kuulematta ja lukematta muiden lääkäreiden diagnooseja ja lausuntoja? Kyseenalaistavat toisten lääkärien diagnoosit. Kunnian ja omatunnon kautta?! Minä kyllä henkilökohtaisesti kyseenalaistan heidän taitonsa. Hylkäyksiä hylkäyksien perään. Kehoitus kuntoutukseen ja ammatilliseen kuntotukseen. Done! Mutta jos ammatillisessa kuntoutuksessakin katsotaan, että olen työkyvytön ja olen jo opiskellut vähemmän rasittavan ammatin.. Edes sitä kun en nykyisin pysty tekemään. Viiden lääkärin lausunto, etten kykene.. Heidän mielestä olen ilmeisesti kokenut ihmeparannuksen (en ole). Tässä olen, 55-vuotias, joka kulkee rollaattorilla, lihonut kymmeniä kiloja, ahdistunut ja jonka seuraava etappi on lääkevieroitus. Ne kun eivät auta, päinvastoin kuljen sumupilven läpi laahustaen. Ennen niin sosiaalinen ja iloinen tyttö on nyt masentunut karhu.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kunpa kohtaisit vielä sen lääkärin, joka osaa sinut parantaa. Sitä odotellessa taputus karhun pörröiselle turkille, mikäli hän sen sallii,  ja onnea lääkevieroitukseen.

nainen58
2/3 | 

Minulla kesti myös muutaman vuoden ennen kuin jouduin/pääsin eläkkeelle. Ensinhän tunnollisena naisena, työntekijänä ja äitinä kävin töissä ja söin särkylääkkeitä ja kävin työpaikan kuntosalilla ja uimassa, lenkkeilin ja venyttelin. Hain vain särkylääkkeitä työterveydestä. Olen tehnyt istumatyötä yli 30 vuotta. Lopulta työterveyslääkäri laittoi kuvaukseen, kun selkäkivut sen kun vain pahenivat ja kuvauksista löytyi skolioosi ja reilut ls-rangan kulumat. Jatkoin vielä työtäni kokopäiväisenä muutaman vuoden, sitten puolitin, mutta kivut sen kun lisääntyvät vain. Piti jättää pois kuntosali, juoksut. Uudelleen kuvattiin ja nyt myös magneettikuva, jossa todettiin samat löydökset, jotka olivat pahentuneet, alimmat selkänikamat olivat madaltuneet ja kuivuneet ja ahtauma selkäydinkanavassa, joten kirurgi suositteli pikaista leikkausta, kun kotona piti välillä ihan kontata ja pissakaan ei tullut kunnolla. (Vielä sen verran, että sairaslomilla en ole ollut juuri lainkaan näitä vaivoja ennen). Pakkohan leikkaukseen oli mennä, kun vaihtoehtona olisi ollut jopa halvaus, sen verran vakavasti punaisesta lipusta kirurgi kertoi. Pääsin aika nopeasti operaatioon, mutta leikkaus olisi pitänyt tehdä jo paria vuotta aiemmin, sanoi leikannut pätevä ortopedi, hermo oli tarttunut kiinni lihaskalvoon. Hermokivut siis jäivät, ne ovat kroonistuneet, vaikka kävin parin vuoden ajan ottamassa yksityisellä naprapaatilla hoitoa selkään ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen ja lisäksi tein ohjattuja selkäliikkeitä. Kelasta ensin lääkäri soitti ja sanoi, että jos haluaisin, voisin yrittää vielä tehdä töitä siten, että 50 min. töitä ja 10 min. venyttelyä/lepoa osa-aikaisesti. Eihän siitä olisi tullut mitään, kun en voinut enää edes istua puoltakaan tuntia kivun vuoksi. Kelan lääkäri käski sitten täyttämään paperit ja laittamaan rastin etten tule töihin ja siitä sitten eläkkeelle. Ja tätähän tämä nyt on, kun ei otettu aiemmin vakavasti enkä tosin itsekään vaatinut tai mennyt aiemmin, nyt on kovat krooniset kivut. Teen joogaa päivittäin sen verran mitä voin ja kävelen sen mitä pystyn, useimmiten pitää pysähtyä lepuuttamaan selkää. Lepokaan ei ole auta aina, eikä särkylääkkeistä ole juurikaan apua. Hermokipulääkettä söin kaksi vuotta, ei apua. Luudutusleikkaus olisi vielä mahdollista, mutta sitä tässä mietin, mutta sekään ei ole varmaa auttaako. Hermokipu on aivan hirveää, jos kenellä sitä on ollut, tietää.

Tsemppiä kaikille kohtalotovereille. Yritetään etsiä jotain positiivista aina jokaisesta päivästä, vaikka välillä se onkin tosi vaikeaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016