Meillä oli viime viikoksi matkasuunnitelma, jonka peruimme, koska matkapäivistä olisi tullut minulle liian raskaita. Matkustamisen sijasta pesin kotona ikkunoita.

Olin onnellinen, kun viimeinkin olkapäät sallivat käsien nostelun ja liikkeet, eivätkä takareidetkään panneet liikaa vastaan, kun pidin taukoja tarpeeksi usein. Ja tietysti oli mahtavaa saada valmista aikaan. Kotimme ikkunat eivät ole olleet yhtä aikaa näin puhtaat ainakaan viiteen vuoteen.

Minulle on itse asiassa ihan normaalia viettää kesälomaa suurelta osin siivoten ja järjestellen. Siitä on noin 10 vuotta, ehkä enemmänkin, kun olen viimeksi ollut kesällä yli neljä päivää poissa kotoa. Miksi näin?

1. Rahat säästyvät perunoihin ja mansikoihin.

Meillä kesä on aina taloudellisesti niukin vuodenaika. Pienyrittäjäpuolisoni yritys toimii kesäisin puoliteholla jos ollenkaan, joten hänellä on tavallistakin vähemmän tuloja. Minä saan normaalin palkan myös loman ajalta, mutten niin sanottuja lomarahoja. Eurot riittävät, mutta harkiten pitää elää. Useimmiten on saatu heinäkuun vakuutuslaskut maksettua ja perunoita  pöytään sekä mansikoita pakastimeen. Meillä kuitenkin valitaan mansikoiden ja halpojen lentolippujen väliltä, ei esimerkiksi matkailun ja sijoittamisen väliltä.

2. Kotona on valtavasti tekemistä, joka ei tulisi hoidetuksi muulloin.

En ymmärrä, milloin paljon matkustavat, työelämässä olevat tekevät kotityönsä. Ehkä heillä on vuorokaudessa enemmän tunteja kuin minulla? Toki he voivat olla myös nuorempia ja ainakin terveempiä. Se, että käytin viime kesän leikkauksesta toipumiseen enkä kodinhoitoon, näkyy kodissamme aivan selvästi. Esimerkiksi liesi on aikamoisessa tatinassa, jos suoraan sanon. Ei  saisi puhtaita papereita terveystarkastajalta. Kaikki kodin isot ja pienet koneet tarvitsevat vuosihuollon. Ikkunat on hyvä pestä ja lattialistat pyyhkiä. Mattoja on pestävä tai pesetettävä. Silloin tällöin olisi joku komerokin kiva järjestää, valokuvista puhumattakaan. Milloin muut tämän kaiken tekevät?

3. Matkailusta jää harvoin mitään mieleen.

Matkoilla on useimmiten enimmäkseen mukavaa, välillä jopa hurjan kivaa. Harvoin siitä kuitenkaan mitään mieleen jää. En muista käytännössä yhtään mitään matkoista, joita en ole dokumentoinut kameralla. Matkat muussaantuvat  mössöksi, josta ei erota, minä vuonna ja millä reissulla mikäkin tapahtui. En todellakaan voi väittää, että matkat olisivat kerryttäneet minulle minkäänlaista aineetonta pääomaa.

Toki joitakin kohokohtia muistan, ihan niin kuin kotona vietetyiltä lomiltakin. Tekisi mieli luetella, mutta huomaan, että niistä saankin joku toinen kertaa kivan postauksen kuvien kera. Paikat, jotka jopa minä muistan! Ei niitä kyllä kovin monta ole. Yhtä hyvin sitä on kotona.

4. Talvella matkailu tulee isompaan tarpeeseen.

Meille sopii paremmin matkailu talvella. Tuntuu välttämättömältäkin päästä valohoitoon, kun en enää pysty pitämään talvimasennusta juoksemalla kurissa. Koska kyseessä on lääke sairauteen, joka on juuri silloin akuutissa vaiheessa, emme etsi jännitystä tai edes uusia elämyksiä, vaan tyydymme raahautumaan hoidon ääreen. Useimpina vuosina olemme myös retkeilleet, mutta lepo on etusijalla. Kesällä on vointi yleensä parempi ja päiväretkikohteet parhaimmillaan.

5. Matkailu tyhmistää.

Ne, joiden mielestä matkailu avartaa, jatkavat yleensä selostamalla, että tosi hienoa, kun siellä maapallon toisella puolen tajusin, että me ihmiset olemme kaikkialla aivan samanlaisia. Ai jaa. Fiksutkin ihmiset alkavat siis matkoilta palattuaan toistella itsestäänselvyyksiä tuoreina oivalluksina.

Televisio ja netti ovat täynnä dokumentteja, joista oppii maailman kansojen elämästä ja uskomuksista saman verran tai enemmän kuin hengailemalla heidän huudeillaan viikon pari. Onhan meitä toki monenlaisia oppijoita. Yhdet pystyvät oppimaan toisten kokemuksista, eräiden tarvitsee kokea kaikki itse.

Isoja eroja on siinäkin, miten ahne on elämyksille. Itse olen aina ollut valpas kehittämään dramatiikkaa myös pienistä ja kotoisista asioista. En tarvitse rotan kokoisia torakoita, koiperhonen riittää. Kaikkien ei tarvitse matkustaa kokeakseen asioita. Tai tyhmistyäkseen. Minulta sekin sujuu kotona.

6. Olen vain köyhä ja kateellinen.

Paljon mahdollista. Tulen yhteiskuntaluokasta ja ajasta, jossa ei matkusteltu eikä lomailtu. Opiskeluaikanakaan en vielä matkustellut juuri lainkaan, koska tarvitsin kaikki kesäisin kerätyt rahat elämiseen talvella. Ja sitten olinkin jo pankin tiukassa lieassa asuntovelallisena. Elämässäni on ollut vain yksi muutaman vuoden ajanjakso, jolloin lomamatkailu on onnistunut ilman tietoista tinkimistä jostakin muusta. Useimmiten olen allokoinut resurssini mieluummin jokapäiväiseen mukavuuteen ja hyvinvointiin. Kaunis ja toimiva koti on arjen luksusta, jota ei voi korvata ylelliselläkään lomamatkalla. Siksi panostan siihen myös lomilla.

--

Päivän kuvat: Kuvia suomalaisesta luonnosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016