Avoimet puutarhat -päivänä ajelimme puolison kanssa Nyynäisten kartanoon Lemuun. Nyynäisten historia on hieno. Keskiajalla paikalla oli kivilinna, jossa oli lasi-ikkunat ainakin linnantuvassa, rouvaintuvassa ja lastentuvassa, sekä paljon arvokkaita kankaita ja turkiksia jo vuonna 1506. Maan ensimmäiset lasiastiat luetteloitiin valtaneuvos Henrik Bitzin lesken Anna Tottin kuoleman jälkeen pidetyssä inventaarissa vuonna 1549. Inventaarin toimitti muuan Mikael Agricola.

Kivikartano paloi vuonna 1527, mistä yhden teorian mukaan olisi Suomen tunnetuin kansanballadi, Elinan surma, saanut alkunsa. Useimmiten tarinan tapahtumapaikkana pidetään Laukon kartanoa, mutta tosiasiat eivät täsmää. Nyynäinen sentään paloi, toisin kuin Laukko. Murhapolton toteuttaja olisi ollut Klaus Lydekenpoika Djäkn, mutta kartano oli hänen hallussaan jo 1400-luvulla eikä enää tulipalon aikaan. Todennäköisesti koko tarina onkin tuulesta temmattu.Tai paremminkin Tanskasta, jossa on laulettu samantyyppistä juttua.

Kartano ehti olla ainakin Oxenstierna- ja Fleming-sukujen hallussa, kunnes vuonna 1681 kuninkaan läänitykset peruttiin ja Nyynäisistä tuli kruunun sotilasvirkatalo. Nykyinen päärakennus rakennettiin 1700-luvulla everstiluutnantin virkataloksi. Pihapiirin toisen rakennuksen kellari on todennäköisesti vanhan kivilinnan ajoilta, jolloin se olisi toiminut asevarastona.

1900-luvun alussa Nyynäinen oli suurtila, jolla oli muun muassa oma juustomeijeri, iso kantakirjakarja ja paljon hevosia. Tilasta irrotettiin sotien jälkeen huomattavat määrät maita siirtolaisten asuttamiseen.

Tällä hetkellä tilaa pitävät Helena ja Harri. Kun Helenan isovanhemmat asettuivat Nyynäisiin vuonna 1928, koko mäki oli lähes puuton. Helenan puutarhageeni lienee peräisin isoisä Yrjöltä, joka istutti kartanon piha-alueelle suuren määrän niin havu- kuin lehtipuitakin, myös harvinaisempia lajeja. Istutukset noudattivat selvää suunnitelmaa, mikä on edelleen näkyvissä.

Helena-emäntä kertoo kartanon puutarhasta ja istutuksistaan Pientä puutarhapuuhaa -blogissaan, joka ilmestyy Nyynäisten kartanon verkkosivuilla. Hänen silmäteränsä on piilopuutarha, jonka hän on vuosi vuodelta raivannut sireeniviidakosta ihastuttavaksi kiemurtelevien polkujen verkostoksi. Varjoisan puutarhan lajikirjo on suuri. Istutukset on taitavasti sommittelu, ja lehtien värit ja muodot luovat maalauksellisia näkymiä.

Istutuksia ja nähtävää on muuallakin. Polveileva maasto ja rakennukset jakavat pihan moneen osaan, joilla on omat luonteensa. Useimmissa on istuinryhmä tai vähintään penkki. Omenapuista näyttäisi tulevan erinomainen sato, ja karviaiset olivat jo kypsymässä. Varjoliljat kukkivat erityisen kauniin värisinä päärakennuksen seinustoilla. Pionien kukinta oli jo päättymään päin. 

Lammen rannalla on saunan, kesäkeittiön ja ruokailutilan muodostama kokonaisuus, jossa lienee rattoisaa viettää iltaa. Saunasta voi pulahtaa joko paljuun tai lampeen. Luonnonlampi on niin iso, että sen poukamiin on mahtunut kaksi lummeistutusta. Soliseva suihkulähdekin löytyy.

Kivinavetan vintti on kunnostettu juhlapaikaksi, jossa tanssitaan tiemmä elokuussa ensimmäiset häät. Jos vieraat saavat vaellella Nyynäisten puutarhassa, voin vain kuvitella, kuinka monta suukkoa sen puiden ja pensaiden suojissa vaihdetaan. Puutarha lienee iltavalossa erityisen romanttinen. 

--

Päivän kuvat: Akileijoja Nyynäisten varjopuutarhassa. Pahoittelen monien kuvien kovia kontrasteja. Avoimet puutarhat -tapahtumaan osallistuvat puutarhat olivat avoinna kello 12-17, jolloin valo ei ole erityisen tunnelmallista. Kiitos isäntäväelle mahdollisuudesta tutustua puutarhaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016