
Sinivalkoinen, hieman vintagevaikutteinen puuvillamekkoni kuuluu satsiin, jonka tilasin englantilaisen Thoughtin alennusmyynnistä ennen viime joulua. Totesin, että koko on sopiva, ja sujautin vaatteen komeroon. Kangas on melko paksua, joten sitä olisi voinut käyttää talvellakin. Taisin kuitenkin ajatella jo silloin, että tämä mekko on parhaimmillaan, kun se näkyy kokonaan. Eli ilman villatakkia tai jakkua, jota talvella sen kanssa tarvittaisiin.
Mekon viehätys piilee oikeissa mittasuhteissa. En olisi itse ehkä tullut ajatelleeksi koko asiaa, mutta bonustyttäreni huomautti siitä. Etenkin XL-kokoisissa vaatteissa on usein mitat vähän sinne päin, jos kaavoitusta ei ole tehty huolellisesti. Tässä vaatteessa on kuitenkin kuusi ja lisänumero oikein.
Mekon helma on sopivan pituinen ja levyinen, lievästi kellottuva. Kaula-aukko ei ole liian pieni eikä liian iso. Vajaamittaiset hihat ovat oikean pituiset. Kuvat ovat hieman suhmuraisia, joten mekon rakennetta voi olla vaikea hahmottaa. Siinä on kuitenkin sekä edessä että takana muotoilevat prinsessasaumat. Niihin kiinnitetyt nauhat ovat vyötärön kohdalla eivätkä missä sattuu. Ne voi solmia eteen tai taakse, mutta tässä olen nakeloinut ne eteen. Minulla on kapeat hartiat, joten hihanistustus voisi olla sentin puolitoista ylempänäkin. Eli pieni miinus löytyi lopulta.
Eipä siinä sitten ihmeempää. Muuten ihan tavallinen kesämekko.
Bonuksena esittelen nämä pitsipöksyt, joka on uusi ratkaisuni reisien hankaamisongelmaan. Lahkeelliset alushousut on tehty kokonaan kevyestä pitsistä, ja niitä käytetään tavallisten alushousujen kanssa. Tilasin mustat ja valkoiset suoraan Saksasta Ulla Popkenin verkkokaupasta.
En voi sanoa, että olisin käyttänyt niitä kovin paljon, mutta ratkaisu on toimiva. Ilmavampi kuin tavalliset pitkälahkeiset alushousut ja nopeampi pukea kuin silikoninauhan avulla aseteltavat reisisuojukset. Koon pitää olla napakka, jotta lahkeet eivät ala nousta kohti haaroja.
Kuvan kengät ovat Footwavesin ja hankin ne keväällä nyt jo lopetetusta Peter Hahnin verkkokaupasta.