Pitkät neuletakit ovat olleet muodissa jo monta vuotta, mutta en ole oikein innostunut niistä. Olen pitänyt niitä epäpukevina muille kuin pitkille ja hoikille ja lisäksi hankalina aina, kun tarvitaan päällysvaatetta. Ja Suomessahan takkia  tarvitaan melkein koko ajan. Minulla ei ole vuosiin ollut niin pitkää talvitakkia, etteivät pitkän neuleen helmat vilkkuisi sen alta.

Muutin mieltäni vasta nyt alkukesällä, kun huomasin, miten kätevä polvipituinen neuletakki on mekkojen kanssa. Olenkin koko kesän käyttänyt harmaata Espritin neulettani takin sijasta.

Heinäkuussa sukelsin syvään päähän hankkimalla Nanson alennusmyynnistä beigen Villis-neuletakin, joka on todella pitkä, reilusti polvien alle. Siinä ja siinä, onko se liian pitkä. Oikeastaan on, mutta yritän tottua.

Parasta tässä takissa on pehmeä ja sileä villa-puuvillaneulos. Pehmeys ei yleensä viittaa kestävyyteen, mutta toivon parasta. Väri on niin neutraali, että vaate käy melkein kaiken kanssa. Taskut ovat huomaamattomat, kuin kaksi pehmeää viiltoa tasaisessa neulepinnassa. Täytyy varoa, etteivät niiden suut veny pahasti.

Ei tunnu yhtään hullummalta, kun pitkä neuletakki liehuu avonaisena tuulessa kuin supersankarin viitta. Voi sitä hoikentavanakin pitää, koska sen etureunat muodostavat kaksi pitkää pystylinjaa. Efekti on parhaimmillaan, kun alla on jotakin tummempaa ja yksiväristä.

Ikävä kyllä vaikutelma katoaa heti, kun neuleen napittaa kiinni. Näytän silloin massiiviselta möhkäleeltä. Ei niin kiva, vaikka toki ihan yhtä totta kuin se toinenkin mielikuva.

Tuskin käytän tätä takkia paljonkaan talvella, joten nautin siitä nyt.

Ensimmäisenä työpäivänä loman jälkeen puin sen kanssa ohuen, beigen neulepuseron (viime kesän Fiskars-ostos) ja tummansinisen puolihameen. Näytin vähintään puolipätevältä. Näiden kuvien asun säästän hieman viileämpiin aamuihin. Kuviollinen viskoosipaita ja sammalenvihreät housut ovat molemmat Samoon-merkin viime syksyn mallistosta ja ballerinat vanhat tutut Mephistot. Laastari on merkkiä Hansaplast Sensitive, ja tarvitsen sitä, koska raastoin kovan juuston ohella myös peukaloani.

Jaa miksen käyttäisi tätä neuletta talvella? No kun en vaan jaksa uskoa, että talvitakin alta repsottavat villatakin helmat olisivat tyylikäs näky. Lapsuudenkodissani liian pitkästä, epämääräisestä ja roikkuvasta vaatteesta käytettiin sanaa laappana. Laappanaan saattoi kyllä pukeutua kotona, mutta jos kylille lähti laappanassa niin olihan se vähän noloa.

Muuten olen sitä mieltä, että Nanso parantaa kuin sika juoksuaan. Olen tänä vuonna hankkinut ehkä enemmän Nanson vaatteita kuin koko aiemmassa elämässäni yhteensä. Yksiväriset neuleet ja pellavavaatteet ovat tosi jees. Mikä hienointa, ainoa väri ei ole ollut musta.

Pitkää Villistä oli tätä kirjoittaessani vielä saatavana ruskeana Nanson verkkokaupassa täällä.

--

Päivän kuvat: Nanson pitkä Villis-neule.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Hei Maija,

Hyvältä näyttää sun pitkä villis. Kiva lukea sun juttujas ja välillä pääsee oikein matkallekkin ja tutustuu toinen toistaan ihananpiin kukkasiin. Olet  tosi hyvä kuvamaan ja kertomaan aiheista.

odottelen taas innolla tulevaa tiistaita mikä juttu onkaan vuorossa....yst. terv.tuula

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/4 | 

Kiitos Tuula, minustakin villis on kiva. Olen niin vaihtelunhaluinen, etten malttaisi millään tehdä blogia vain yhdestä aihepiiristä. Ensi viikolla taitaa olla vuorossa napanöyhdän kaivelua, mutta kukkakuvia on kyllä varastossa useaa tarinaa varten :)

Vierailija
3/4 | 

Tosi hyvän näköinen tuo villis-neule.  Ja kaunis väri joka sopii sinulle. Hävettää melkein kertoa, että etsin samaa netistä, ja löysinkin sen Elloksen sivuilta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016