Pystyin istumaan kivutta vain parisen tuntia, joten jäin suosiolla kotiin, kun perhe otti pitkän lennon sukulaisia tapaamaan. Jotakin kivaa piti kuitenkin keksiä kesäloman ratoksi. Lähdin siis muita vastaan Lontooseen ja vietin heidän kanssaan pari jetlagia tasoittavaa päivää brittiläisellä maaseudulla, samassa kylässä, jossa Adele asuu. Lähistöllä on useita hienoja puutarhoja, kotimuseoita ja viinitiloja.

Tykkään kukista, ja ylhäisön asuinsijat ovat aina saaneet mielikuvitukseni lentoon - voin milloin tahansa nähdä itseni kartanon navettapiikana. Varasin liput Hever Castleen jo etukäteen, koska se on minun makuuni täydellinen kohde: historiallinen linna, jonka puutarha on kuuluisa kauneudestaan.

Hever Castle on kuningas Henrik VIII:n toisen vaimon ja kuningatar Elisabet I:n äidin, Anne Boleynin, lapsuudenkoti. Alkuperäisestä linnasta ei tosin ole jäljellä paljon muuta kuin vuonna 1270 rakennetut seinät, koska se pääsi pahasti rapistumaan ennen uutta tulemistaan. Amerikkalainen miljonääri William Waldorf Astor hankki linnan omistukseensa vuonna 1903.

Astor rakennutti linnan kupeeseen kokonaisen vierastalojen kylän, jossa nykyisin toimii loistohotelli. Hän perusti myös eläinsuojat, keittiöpuutarhan sekä Hever Castlen varsinaisen ylpeyden, upean puutarhan lampineen. Puutarhan rakentaminen vei viitisen vuotta, ja siihen kuului valtavia maansiirtotöitä. Niiden parissa ahersi 800 miestä.

Tällä hetkellä Hever Castle on täysiverinen turistikohde. Linnan alueella on kaksi ravintolaa, jäätelökioski, museokauppa, puutarhamyymälä ja kesäteatteri. Siellä järjestetään tapahtumia, joiden aikana on teemaan liittyvää ohjelmaa lapsille ja aikuisille. Koululaisia ja muitakin tiedonhaluisia varten on teemapolkuja, kuten geometria-, maantiede-, antiikki- ja luontopolku, joiden reitin ja opastuksen voi ladata netistä etukäteen.

Meidän visiittimme osui tapahtumaan nimeltä Hever In Bloom, sillä puutarhat olivat juhannusviikolla kukkeimmillaan. David Attenborough -tyylinen puutarhuri oli juuri aloittamassa opastettua kierrosta, kun satuimme paikalle. Liityimme tietenkin joukon jatkeeksi. Puutarhuri kertoi puutarhan historiasta ja kasveista ja vastasi kysymyksiin samalla, kun hän johdatti meidät hitaasti sen eri osien läpi. Juuri minun kunnolleni sopivaa kävelyä.

Tudor-puutarha. Brittiläisen pensaanleikkaustaidon huippunäyte. Sakkinappuloiden lisäksi paljon muitakin pensasmuotoja sekä sokkelo ja keittiöpuutarha yrtteineen. Kuvan aurinkokello on kuningatar Annen ajalta. Annehan pysyi valtaistuimellaan vain tuhat päivää ja mestattiin vuonna 1536, koska ei pystynyt synnyttämään kuninkaalle miespuolista perillistä. Virallinen syy oli maanpetos.

Italialainen puutarha. Iso, kivimuurien reunustama puutarha, jonka keskellä on symmetrisesti sijoitettujen, isojen uurnien täplittämä nurmikenttä. Puutarha viettää linnan luota tekojärvelle ja siinä on useita eri osia:

Pompeijilainen seinä on suunniteltu Astorin laajan italialaisten ja antiikin aarteiden kokoelman esittelyä varten. Kunkin taideteoksen ympärille on istutettu kivikkokasveja, pensaita ja köynnöksiä sekä kesäkukkia siten, että kuvaelma vaihtuu toiseen muutaman metrin välein.

Pergola Walk. Puutarhan toisella pitkällä sivulla on pergola, jonka syvennyksiin on istutettu saniaisia ja muita kosteutta ja suojaa vaativia kasveja. Siellä on myös ihania köynnösruusuja ja wisteriaa.

Vesipuutarha. Italialaisen puutarhan keskellä, korkeiden muurien suojaamana on Sunken Garden,  salainen puutarha, joka jäänee monelta kävijältä huomaamatta. Sinne on vain yksi sisäänkäynti. Kaikilla sivuilla on kukkapenkit ja keskellä lummelampi. Tänne istuisin mieluusti romaania lukemaan.

Loggia. Italialainen puutarha päättyy terassiin, jonka molemmin puolin on rakennukset ja jonka kattoa kannattelevat pylväät. Terassilta laskeutuu portaat suihkulähteelle, joka matkii Rooman Fontana di Treviä. Terassilta on hyvä näköala tekojärvelle. Otin kuvan kuitenkin puutarhaan päin - suomalaiselle järvessä ei ollut mitään näkemistä. Brittirouvien lepohetki oli kiintoisampi.

Ruusutarha. Erityisen suojaisassa puutarhan kolkassa kasvaa yli 4 000 eri ruusulajiketta. On köynnösruusuja, pensaita ja jaloruusuja sekä hybridejä kaikissa väreissä. Erikoisimpia olivat isokokoiset moniväriset kukinnot: nuppu saattoi olla lähes liila, mutta avautuneen kukan terälehtien reunat keltaiset. Vai oliko se toisin päin?

Sininen puutarha. Nyt se näytti vain siistiltä puutarhan kulmalta toisten joukossa, mutta keväisin sinne nousee sinisten sipulikukkien matto.

Alppiruusut olivat vierailumme aikaan juuri lopettaneet kukintansa, mutta kävelimme silti rhodokäytävän päästä päähän. Näin kierroksemme päättyi siihen mistä oli alkanutkin, linnan edustalle. Meillä oli liput myös itse linnaan, mutta tässä vaiheessa olin ollut jo kaksi tuntia liikkeellä, enkä pystynyt enempään. Linnakierros oli pakko jättää väliin. Harmitti kyllä kovasti. Tuli yllätyksenä, että kortisonipistoksista huolimatta kuntoni oli näin surkea.

Onneksi heti linnan portin ulkopuolella oli brittien pyhä kolminaisuus: kirkko, nurmikenttä (village green) ja pubi. Henrik VIII:ssä oli oikein viihtyisää. Jaloja juomia tarjoiltiin myös rahvaalle.

--

Päivän kuvat: Hever Castle. Lähikuvia kukista tulossa myöhemmin.

Kommentit (2)

MarjattaP

Upeita kuvia!  Nuo linnat ovat varmasti livenä nähtyinä vielä upeampia. 

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram