”Minkä väristä laitetaan”, kysyi osteopaatti ja näytti kinesioteippien valikomaa. ”Otetaan tuota pinkkiä”, sanoin, koska tarvitsin kipeästi elämääni kepeyttä. Pyöristin pyynnöstä selkääni ja osteopaatti veti sinne pitkät pätkät teippiä. Kun suoristin runkoni, tunsin, kuinka teippi meni ryppyyn ja iho nousi ylöspäin.

Kotona näytin, mitä olin saanut. ”Näytät ihan elävältä lahjapaketilta!”, kommentoi puoliso. Katsoin itsekin käsipeilin avulla ja toden totta, pinkit teipit risteilivät selässäni kuin lahjanarut paketin päällä. Se oli hauskan näköistä.

Minulle on laitettu kinesioteippiä ainakin kolmella eri tavalla. Ensimmäisellä kerralla teipin avulla tuettiin ja ohjattiin olkapäitäni, jotka tekivät hillittömän kipeää aina, kun en vetänyt lapaluita kohti selkärankaa. Teippaus tuntui hyvältä, mutta sen antama tuki oli riittämätön. Ehkä vaikutus oli eniten psykologinen: tuntui, että fysioterapeutti oli pystynyt tekemään edes jotakin avukseni.

Toisella kerralla, noin vuoden kuluttua, teipattiin kipeytyneet pakarani. En muista ihan tarkasti, mihin siinä pyrittiin, mutta kaipa tavoitteena oli antaa tukea jollekin pakaran seudun lihakselle. Silloin arveltiin, että piriformikseni olivat liian heikot, ja lihasten epätasapaino aiheutti kipuni. Esimerkiksi kyykistyminen sujuikin teipattuna hieman entistä paremmin, mutta kivut eivät kadonneet.

Ja kolmannella kerralla sitten pyrittiin vähentämään painetta kipureseptoreissa nostamalla ihon pintaa ylöspäin, jolloin kudoksiin ihon alle tulee lisää tilaa ja nestekierto paranee. Mahdollisesti tarkoituksena oli myös parantaa faskioiden liikkuvuutta ja toimintaa. Pidin teippejä paikoillaan, kunnes ne alkoivat irrota, mutta en huomannut erityistä vaikutusta.

Voi olla, että jos vaivani olisivat johtuneet lihasten epätasapainosta, faskioiden huonosta kunnosta tai vääränlaisista liikeradoista, kinesioteippauksesta olisi ollut enemmän apua. Mutta kun sekä olkapääni että pakaroideni vaivat johtuivatkin tulehtuneista jänteistä, niin lahjapaketointi ei auttanut. Tosin en tiedä, mikä ne jänteet tulehdutti - ortopedi sanoi vain, että sellaista sattuu. Ja kipuhan ei ollut välttämättä missään suhteessa vaivaan, joten kyllä faskioiden kipureseptoreihin kohdistuvan paineen hellittäminen olisi VOINUT auttaa.

Kinesioteippaus ehkä huijaa aivoja luulemaan, että nivel liikkuu parhaillaan kivutta.

Kinesioteippausta ei ole vielä tutkittu niin paljon, että sen voisi sanoa olla tutkimukseen perustuvaa hoitoa. Ei myöskään tiedetä tarkasti, mihin sen teho perustuu. Sen verran tiedetään, että ihossa (kuten faskioissakin) on runsaasti reseptoreita, jotka välittävät tietoa aivoihin. Kun esimerkiksi ihoa venytetään, ruffinin keräset ”syttyvät”. Keräsestä tuleva signaali saattaa heikentää samanaikaisen kipusignaalin kuuluvuutta. Kinesioteippi saattaa siis toimia samoin kuin kipeän kohdan painelu ja venyttely kädellä.

Toinen mahdollinen toimintatapa on aivojen huijaaminen luulemaan, että kun iho liikkuu teippauksen takia, myös sen alla oleva nivel liikkuu, ja vieläpä kivuttomasti. Aivot eivät enää koe nivelen liikuttamista uhkana eivätkä herkisty tuntemaan kipua.

Kivun hoitona kinesioteippaus ei minun mielestäni ollut toimivaa. Esimerkiksi kylmähoito auttoi paljon paremmin. Se ei tarkoita, etteikö joku muu voisi saada teippauksesta lievitystä kipuihinsa.

Hoitoa ehdottava fysioterapeuttikin yleensä kysyy, kokeillaanko, eikä esitä sitä varmana parannuskeinona. Se voi auttaa tai sitten ei. Minulla se ei auttanut ainakaan paljon.

Mutta olihan mukavaa näyttää lahjapaketilta. Annoin puolison poistaa teipit.

--

Päivän kuvat: Pinkki amaryllis.

 

Kommentit (2)

Lakkis

Halusin kokeilla kinesioteippausta jalkapohjan luupiikkiin (plantaarifaskiitti). Löysin hyvän videon ja ajattelin, että eiköhän se tästä. Apteekissa minua varoiteltiin, että ei pidä mennä itse teippaamaan. Että voin saada suurtakin harmia aikaan. En uskonut, vaan teippasin itse jalkani - ja hyvin onnistui Henrin ja Janin ohjeilla. 

Maija
Liittynyt15.10.2015

Hienoa Lakkis, uskallus palkittiin! Selkää ja takapuolta onkin sitten vähän vaikeampi teipata itse ;)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin nelisen vuotta sitten terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain hermokivut ja 15 kiloa massaa sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta pitkille kävelyretkille en enää tässä elämässä pääse. Identiteettini sain takaisin erilaisena.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 58-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016