Rasta Parrot - vappurieha parvekkeella

Tänä vuonna useimmat viettävät vappua samoin kuin minä melkein aina eli kotona. Olen kyllä nähnyt teekkareiden kastajaiset Tammerkoskeen ja Mantan lakituksen Helsingissä, mutta turkulaiseen vapunviettoon en ole osallistunut koskaan. Vappu ei ole minun juhlani.

Jaa miksei? No mikä ettei. Syitä on yhtä monia kuin vappuhuiskassa silkkipaperisuikaleita. Osa pinnallisia, osa perustavanlaatuisia. Osa täysin yksityisiä, osa suhteellisia. Monet vanhoja. Siinä on ainakin liian pieni ylioppilaslakki, joka näyttää typerältä (En ollut koskaan nähnyt läheltä lakkia kenenekään päässä, joten en tiennyt, miten sen pitäisi istua. Todistukseni lensivät pitkin lukion jumppasalin lattiaa, kun lakkiaispäivänä olisi yhtäkkiä pitänyt huiskaista liian pieni kotsa paasikampaukselle elegantisti yhdellä kädellä. Kuuden ällän maalaistollo!), dramaattiset bänät ensirakkaudesta eräänä vappuaattona ja muutamia myöhempiä traumoja.

Elämä on opettanut, että vappuna on parasta vain kastella kukkia. Niin säästyy monelta pettymykseltä. Viljelin viime vuonna parvekkeellani ensi kertaa onnistuneesti papukaijatulppaaneja, ja syksyllä päätin panna elämän oikein risaiseksi. Hankin kahta lajia hurjia, oranssin, keltaisen ja punaisen sävyissä hehkuvia papukaijatulppaaneja. Tai siis niiden sipuleja.

Toinen lajike on nimeltään Rasta Parrot. Sipuleja oli kymmenen, ja niistä kehkeytyi parvekkeelleni varsinainen vappurieha. Voi sitä tosin pääsiäisriehaksikin kutsua, koska ensimmäiset kukat aukesivat silloin. Toisen lajikkeen piti olla Irene, mutta ei se ollut. Kerron sen tarinan toiste. Nyt haluan vain kylpeä oranssissa vappu-unohduksessa. Täs on teille yksi juttu, ehkä outo homma täällä. Re-gee, o-kee!

--

Päivän kuvat: Tulipa Rasta Parrot kukkii parvekkeellani. Otin kukista satoja kuvia.