Parikymppisenä minulla oli tapana ostaa joka kevät viimeisistä opintolainapennosistani kaksi t-paitaa kesän työvaatteiksi, ja toinen niistä oli aina valkoinen. Merkki oli yleensä Nanso trikoon hyvän laadun takia. Otin tavaksi silittää ja joskus jopa tärkätä t-paitani, jotta ne pysyivät siisteinä koko kesän ja mielellään vielä seuraavaankin kesään. Liikuttavaa, eikö? Siihen aikaan ei tod ostettu biletoppia joka perjantai.

Paljon myöhemmin levisi, kenties Gloria-lehden kautta, tieto, että Gapin valkoinen t-paita on yksinkertaisesti paras. Se oli silloin tukevahkoa neulosta, muistaakseni hivenen slimmattu ja hyvin muotonsa pitävä. Niitä sai pitkään vain ulkomailta. Minullakin oli niitä muutamia, luultavasti Lontoosta hankittuja. Maineensa veroisia olivat, mutta tahrin nekin kyllä mustikkaan tai tomaattiin aika nopeasti.

Vuosituhannen vaihduttua oli kausi, jolloin kävin suhteellisen usein USA:ssa. Gapin paitojen laatu oli jo laskenut, mutta löysin onneksi uuden suosikin. Täydelliset t-paidat sai vaatemyymälästä nimeltä J.Jill.

En edelleenkään ole löytänyt noiden paitojen voittanutta. Niissä oli kohdallaan kaikki: puuvilla oli laadukasta, neulos sileää, tiheää ja vähän kiiltävää. Leikkaus oli naisellisen slimmattu, kaula-aukko ei liian pieni eikä liian iso ja hihat juuri sopivat.

Minulla oli parhaimmillaan noin 20 samanlaista J.Jillin t-paitaa eri väreissä. Valtaosa niistä on jo kulunut puhki tai heitetty tahrojen takia pois. Eipä sillä väliä, koska yksikään ei ole pitkään aikaan mahtunut ylleni. Samaa mallia ei tietenkään valmisteta enää. Muuten kaupan valikoimassa kyllä on edelleen monenlaista mukavaa, katsokaa vaikka tästä.

Rikoo on riskillä ruma, tiesi jo Mikko Alatalo 1980-luvulla. Samansuuntainen aatos on hiipinyt mieleeni, kun olen sovitellut t-paitoja nykyisessä koossani (44-46). Paidat on valmistettu enimmäkseen joko liian ohuesta, löperöstä ja läpinäkyvästä tai  lycraa sisältävästä, kurveihin tarttuvasta neuloksesta. Ne ovat hyvännäköisiä hoikilla ja normaalipainoisilla, eivät niinkään minulla.

Viime kesänä tilasin kokeeksi Bodenilta pellavatrikoosta tehdyn, sinisen t-paidan, jonka esittelin täällä. Pellava tuntui iholla hieman karheammalta, mutta helteellä jopa miellyttävämmältä kuin puuvilla. Neulos oli vähän epätasaista, ja siihen tuli nopeasti reikä, jonka tosin sain huomaamattomasti paikatuksi. Käytin vaatetta paljon. Ehkä siksi, että se oli ainoa oikean kokoinen t-paitani. Itse asiassa se on parhaillaankin ylläni.

Täksi kesäksi Boden toi myyntiin samasta neuloslaadusta valmistetun topin, jossa on kaksinkertainen etukappale ja vesiputouspääntie. Hankin ensin yhden ja olin niin tyytyväinen, että repäisin ja tilasin kolme lisää. Nyt minulla on kaksi valkoista, tummansininen ja vihreä.

Puin topin ylle kuvauspäivänä suoraan paketista, vaikka se olisi kannattanut silittää ensin. Puuvillaista t-paitaahan ei välttämättä tarvitse silittää, mutta tämä kyllä paranee silityksestä. Pinta ei ole pesun jälkeen varsinaisesti ryppyinen, mutta aika epätasainen. Onneksi silittäminen ei ole koskaan ollut minulle ongelma.

Valitettavasti toppi on kainaloista hivenen liian leveästi uurrettu, kuten ylimmästä kuvasta voitte havaita (valtaosa kuvista näytti vielä enemmän ihoa). Kainalot eivät paljastu liikaa, kun topin kanssa käyttää ohutta neuletakkia. Neule tarttuu kuitenkin helposti topin karheaan pellavapintaan niskassa niin, että kaula-aukko laskeutuu yllättävän alas. Eli tarkkana tämän kanssa saa olla: joko vilahtaa kainalo tai rintavako.

Kuvissa näyttää myös siltä, kuin toppi olisi rinnan kohdalta liian kireä. Ei se siltä tunnu, eikä mielestäni noita vedoksia siinä koko ajan ole. Taisin vetää paitaa kireälle, jotta kangasta riittäisi kainaloihinkin. Suo siellä, vetelä täällä. Tämäkin silti todistaa, miten vaikeaa täydellisen trikoopaidan löytäminen on.

Oikein hyvän vaatteen voi unohtaa, ja se näyttää koko ajan hyvältä. Etsin yhä täydellistä, huoletonta trikoopaitaa, mutta odotellessa käytän näitä - ja kangaspaitoja.

Toppini on yhä myynnissä täällä, joskin valkoinen on jo loppuunmyyty. Pellavatrikoisen paidan voi ostaa myös vaikkapa Weecosilta tai Pellavakauppa Mimistä. Nämä mallit saattavat tosin olla vähän paksumpaa neulosta. Zalandolta löytyy tämä Naf Nafin paita. Peter Hahnin Brax-paidasta ovat jo isommat koot loppu.

Pellavatrikoohan on ohuena lähes läpinäkyvää ja paksumpana ehkä hivenen raskasta. Bodenin ratkasu, kaksinkertainen etuosa, on siksi nerokas ja toimii hyvin nimenomaan vesiputouspääntiessä.

--

Päivän kuvat: Värit toistuvat pellavaneuleessa kauniisti. Pinta on hieman epätasainen ja vaatii kevyen silityksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Kauniisti laskeutuu tuo valkoinen vesiputouspaita. Täällä myös yksi, joka on aina silittänyt puuvillaiset ja (raaka)silkkiset t-paitansa. Ja tulee aina silittämään.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kiitos, Vierailija! Silitetty vaate nyt vaan näyttää niin paljon paremmalta. Sukkiani en kyllä silitä ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016