Kuulosti tosi helpottavalta, että minulla saattaisi olla diabetes tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Jälkimmäinenhän on helposti elinikäisellä lääkityksellä hoidettava tila ja edellistäkin on mahdollista hoitaa. Hienointa oli kuitenkin, että saisin pian oireilleni syyn. Tähän mennessä nimittäin kukaan ei ollut osannut edes arvella, mistä ja millaisen mekanismin kautta olin saanut vaivani ja mikä niitä ylläpiti.

Diabetekseen tunnetusti liittyy paljon liitännäissairauksia. Monilla tyypin 2 diabeetikolla on korkean verensokerin lisäksi korkea verenpaine ja huonot kolesteroliarvot, mitkä kaikki yhdessä johtavat tavallista suurempaan sydänkohtausten ja aivoinfarktien riskiin. Pienet verisuonet ovat vaarassa vaurioitua, jos veressä seilaa jatkuvasti liikaa sokeria. Tämä voi johtaa muun muassa silmänpohjan vaurioihin ja näön heikkenemiseen. Myös munuaiset ja hermosto ovat vaarassa.

Yksi huonoimmin tunnetuista diabeteksen lisäsairausryhmistä ovat nivelten ongelmat. Diabeetikoilla on selvästi muita enemmän jäätyneitä olkapäitä, rannekanavaoireyhtymiä ja napsusormia. Sokeri tahmaa niveliä siten, että jänteille jää tavallista vähemmän liikkumatilaa eivätkä kanavat ole riittävän liukkaat. Ahtautuneet nivelet oireilevat jäykkyydellä ja kivulla. Ja minullahan totta vie oli nivelongelmia!

Olin harmissani ja vihainen eniten siitä, että olin uskonut sinisilmäisesti terveysvalistukseen ja elänyt tarpeettoman askeettisesti täysin turhaan.

Kävin antamassa monta putkilollista verta. Parin päivän kuluttua huomasin, että lääkäri oli yrittänyt soittaa puhelimeeni kolme kertaa kahden tunnin aikana. Nähtävästi hänellä oli tärkeää asiaa.

Hän kertoi, että kilpirauhaseni oli verikokeista päätellen täysin kunnossa. Useimmat metaboliseen oireyhtymään liittyvät veriarvoni olivat vuoden takaisiin verrattuina kuitenkin heikentyneet selvästi. Ikävimmältä näyttivät verensokeriarvoni, jotka olivat huomattavan korkeat. Vaikutti todellakin siltä, että minulla oli diabetes. Lääkäri pyysi kuitenkin, että tuloksen varmistamiseksi kävisin uudestaan laboratoriossa ja testit toistettaisiin.

No niin, tulihan se sieltä! Diabetesdiagnoosi ei tullut minulle yllätyksenä. Olin harmissani ja vihainen eniten siitä, että olin uskonut sinisilmäisesti terveysvalistukseen ja elänyt tarpeettoman askeettisesti täysin turhaan.

Isälläni oli juuri todettu diabetes, kun aloitin entistä aktiivisemman liikuntaharrastuksen, ja setäni oli kuollut diabeteksen lisäsairauteen hieman aikaisemmin. Verenpaineeni oli jo pitkään ollut hieman koholla, joten minulla oli hyvä syy olettaa, että olin perinyt isäni suvun diabetesalttiuden.

Uskoin terveysvalistukseen, jonka mukaan liikkumalla voi hidastaa diabeteksen syntyä ja etenemistä useilla vuosilla, jopa vuosikymmenillä. Siihen tähtäsin. Ja nyt diabetes oli juossut minut kiinni. Olin luullut saavani elää terveenä vielä ainakin kymmenen vuotta, eläkkeelle asti. Ei ollut reilua!

Uusintakokeen tulos oli kuitenkin normaali. Minulla ei ollut diabetestä. Ensimmäinen, virheellinen tulos johtui edellisenä päivänä annetusta kortisonipiikistä.

Vuoristoradan vaunu pysähtyi hurjan vauhdin jälkeen asemalle. Oli tyhjä olo.

--

Päivän kuvat: Lemmikit kukkivat parvekkeellani juuri tuohon aikaan kesäkuussa.

Kommentit (2)

Tuulikki

Hei taas! Kakkostyypin diabetes- diagnoosia ei voida tehdä mikäli paastosokeri ei ylitä lukemaa 7.  On monia (kuten minä), joilla on kohonnut verensokeri, vähän yli 6 mutta ei siis vielä diabetesta.  Tässä vaiheessa lääkäri määrää verensokeria alentavia lääkkeitä (minulla Diformin retard)  ja omalla elämäntapamuutoksella voi myös vaikuttaa asiaan, ehkä päästä lääkityksestä täysin eroon ja ehkäistä varsinaisen diabeteksen puhkeamisen.

Minua hieman häiritsee kun yleisesti mediassa sekoitetaan kohonnut verensokeri ja diabetes kun kuitenkin ovat kaksi eri asiaa.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Hei vaan, Tuulikki! Jos paastosokeri on tarpeeksi korkealla (yli 7), saa suoraan diagnoosiksi diabeteksen. Minulla se oli 8, mutta onneksi väärä hälytys. Oireettomalla henkilöllä testi  tulee toistaa, kuten minullakin tehtiin.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram