Kirjoitukset avainsanalla vaatteet

Kaikki villaneulehousuni ovat elämänkaarensa siinä vaiheessa, että jos niitä käyttää, parsinneulaan saa tarttua tämän tästä. Ja minähän en ole lokakuun alun jälkeen käyttänyt muita housuja. Korjasin joka housuparin persukset huolellisesti viime keväänä villakauden päättyessä, mutta jouluun mennessä parsittavien pinoni oli jälleen korkea.

Sattuipa hyvin, että parsiminen ja paikkaaminen on Taitoliiton Vuoden käsityötekniikka. Liitto on juuri julistanut suomalaisille haasteen, että jokainen korjaisi tänä vuonna ainakin yhden tavaran, olipa se sitten vaate, huonekalu tai polkupyörän rengas. Minulla tuota korjattavaa riittää, joten haasteeseen vastaaminen on helppoa kuin heinänteko.

Tiedän asiasta, koska kävin alkuvuonna Turun taitokeskuksessa kankaanrakentamisen peruskurssilla. Siellä oli esillä opemme, käsi- ja taideteollisuusopettaja Elina Helmisen värkkäämiä hienoja parsittuja sukkia ja muitakin tekstiilejä. Parsintailtojakin järjestettiin, kunnes kaikki ovet pantiin koronasyistä säppiin (korjaus: kurssien ovet, ei kaikkia ovia).

Vaatteiden korjaaminen on kuulemma ollut nousussa käsityöpiireissä maailmalla jo jonkin aikaa. Ja onhan se ekologista, että pidennetään tekstiilien käyttöikää. Miten sitä aina osunkin trendien harjalle? Että parsiminen on muodikasta juuri silloin, kun joudun tekemään sitä joka tapauksessa?

Uutta tässä on käytännössä se, että paikat saavat nyt näkyä. Villasukat ja muut neuleet voi korjata reippaasti erottuvilla, värikkäillä paikoilla, ja vaatteissakin paikat ja korjauspistot saavat pistää silmään.

Nappasin eräänä kurssi-iltana mukaani Taitoliiton pienen esitteen, jossa esitellään parsimisen uusia tuulia. Olen aikaisemmin tyytynyt parsimaan korinpohjatekniikalla, jonka äitini opetti, kun olin koulussa alaluokilla. Olen aina parsinut nurjalta puolelta, jotta paikka jäisi mahdollisimman näkymättömäksi.

Mutta nyt otin uudet opit käyttöön ja pujotin kanavaneulaan värikkäintä, mitä lankakopastani löytyi. Ja sieltähän löytyi, koska olen tehnyt kanavatöitä villalangalla. Oikeastaan pitäisi parsia tekokuituvahvisteisella langalla, joka on kestävämpää, mutten viitsinyt lähteä lankakauppaan.

Parsin nyt neuleen etupuolelta ja käytin paikkaamiseen ketjupistoja, joista olen muutenkin aina tykännyt. Villakalsareista, joihin jokin tuholainen oli tehnyt reikärivin, tuli aika hauskat. Punaisten villahousujen pyöreän reiän ympärille ompelin ensin ketjusilmukoilla ympyrän ja täytin keskustan sitten korinpohjalla. Viimeistelin muutamalla keltaisella auringonsäteellä.

Pahasti reikiintyneet ja ohentuneet harmaiden villahousujen persukset olisi kannattanut vahvistaa lähes kauttaaltaan tekniikalla, joka näytetään Novitan neulekoulussa. Siellä opetetaan myös hauska kutomalla/neulomalla paikkaaminen, jossa paikattava kohta otetaan puikoille. Näitä tekniikoita kokeilen sitten ensi kerralla. Nyt tyydyin neulomaan ketjusilmukoita koko paikka-alueelle, myös vanhan, jo kuluneen paikan yli.

Ehkei tullut kaikin paikoin kovin kaunista, mutta käyttökelpoista kuitenkin. Eiköhän näillä kesän alkuun asti pärjää. Ja haaste hoidossa!

Lue lisää Taitoliiton verkkosivuilta: https://www.taito.fi/kasityoohjeet-ja-jutut/parsiminen/

Lue lisää Novitan verkkosivuilta: https://www.novitaknits.com/fi/neulekoulu/novita-parsinta

 

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tykkäsin pienenä kovasti paperinukeista. Sovittelin niille asuja ja piirsin vaatteita myös itse. Minusta oli kiehtova ajatus, että pukeutumalla voisi ilmentää taipumuksia, toiveita ja mielialaa. Merimiesasussa nukke näytti reippaalta, taiteilijan kaavussa luovalta, tanssiaisasussa huikentelevaiselta. Harmitti, että paperinukkeni katosivat mystisesti säilytyspaikastaan, kun en enää käyttänyt niitä aktiivisesti. Prännin pesä oli varmaankin niiden viimeinen sijoituspaikka.

No, revanssin paikka koitti kuusikymppisenä. Puhelimella pelattavassa Covet Fashion -pelissä toistan lapsuuden paperinukkeleikkejä oikeiden vaatteiden kuvilla. Se on ihanaa! Pelaan tätä nykyä joka päivä ja käytän pelaamiseen oikeaa rahaa.

Jaa että mikä siinä noin koukuttaa?

Osallistuin tällä asulla keijukaiskisaan. Sain yllättävän huonot pisteet - nähtävästi röyhelöitä ja blingblingiä oli liian vähän.
Osallistuin tällä asulla keijukaiskisaan. Sain yllättävän huonot pisteet - nähtävästi röyhelöitä ja blingblingiä oli liian vähän.

Pelin idea on hyvä ja se on huolellisesti rakennettu. Aloittaessaan pelaaja saa pelirahapotin, jolla hän hankkii vaatteita komeroonsa. Fantasia-asuja lukuun ottamatta pelin vaatteet ovat oikeasti olemassa ja niitä voi tilata nettikaupoista kotiinsa – Suomeen niitä ei toki kannata eikä välttämättä voikaan tilata. Tosielämän ulottuvuus antaa kuitenkin peliin kivan lisän.

Uusia vaatteita ja asusteita lisätään peliin päivittäin. Uutta pelattavaa tulee niin ikään muutaman tunnin välein. Pelitehtävissä annetaan tilanne, jota varten mallinukke puetaan, ja kerrotaan, mitä tai millaisia vaatteita, asusteita tai koruja pitää käyttää. Vaatimukset kannustavat tietenkin pelaajia ostamaan lisää maksuvälineitä oikealla rahalla. Ilmaiseksikin voi pelata, mutta peli on rakennettu niin, että osa haasteista on silloin jätettävä väliin. 

Asuilla osallistutaan haasteisiin, joista saa tyylipisteitä sen mukaan, miten paljon kanssapelaajat pitävät asusta. Osallistuakseen peliin pitää myös äänestää. Kahdesta satunnaisesti näytölle tulevasta asusta valitaan aina se, joka miellyttää enemmän.

Pelissä etenee nopeimmin pelaaja, jolla on käytössä paljon maksuvälineitä asujen kokoamiseen ja jonka vaatemaku vastaa äänestäjien valtaosan eli amerikkalaisten nuorten naisten vaatemakua. Haasteiden palkintoina on vaatteita ja pelirahaa. Kohotessaan tasolta toiselle pelaajan bonukset nousevat, joten hän voi saada huonommallakin asulla hyvät pisteet.

Pelasin aluksi ilman rahaa. Muutin mieltäni, koska halusin päästä etenemään mahdollisimman nopeasti tasolle, jossa käytössäni olisi kunnon bonukset. Tällä hetkellä olen tasolla 17, ja saan jo vaatepalkinnon yhdeksällä kierroksella kymmenestä. Pisimpään pelanneet ovat tasolla 94.

Kerro, kerro, kuvastin! Tässä, jo äänestysvaiheessa olevassa tehtävässä piti pukea purkkasuvun perijätär mintunvihreään asuun edustustilaisuutta varten.
Kerro, kerro, kuvastin! Tässä, jo äänestysvaiheessa olevassa tehtävässä piti pukea purkkasuvun perijätär mintunvihreään asuun edustustilaisuutta varten.

Pelaaja saa valita mallinukkensa ihon ja hiusten värin, kampauksen sekä kasvojen piirteet ja meikin, ja edetessään hänen ulottuvillaan olevat vaihtoehdot monipuolistuvat. Pukea voi valintansa mukaan pitkiä ja hoikkia hahmoja tai realistisempia malleja, joiden kokonumero saattaisi olla suunnilleen 46.

Tehtävänannossa näytetään viitteellinen kuva, jonka mahdollisimman täydellinen toistaminen antaa usein hyvät pisteet. Lisäksi tekstissä kerrotaan vaatetettavan naisen elämäntilanteesta.

Haasteet ovat hauska yhdistelmä fantasiaa ja fantastista todellisuutta. Prinsessoja, keijukaisia, haltioita ja jumalattaria puetaan pelissä päivittäin – selvähän se, kun pelin vaatevalikoimassa on suhteettoman paljon iltapukuja. Noitia, sotureita, merenneitoja, merirosvoja, manalan vartijoita ja lampun henkiä esiintyy niin usein, että tehtäviä varten kannattaa koota fantasiavarusteita varastoon.

Realistisemmat tehtävät kuvaavat yleensä nuoren, omaa elämää aloittelevan, mutta silti hyvin toimeentulevan naisen elämää, johon kuuluu opiskelua, työssäkäyntiä, kavereita, poika- ja tyttöystäviä, matkustelua ja maksullisia harrastuksia. Jos naisella on omaa perhettä, lapset ovat pieniä. Morsiamia puetaan lähes päivittäin. Menestyvän pelaajan valikoimassa onkin useita rahalla ostettavia huntutyyppejä ja hääkimppuja.

Muistan vajaan puolen vuoden peliuraltani vain kaksi tehtävää, joissa piti pukea yli 60-vuotias nainen. Toinen oli menossa luokkakokoukseen ja toinen oli kybermummo. Mikä se sitten onkin. Epäsuhta ei häiritse ihmeemmin - nuorten amerikkalaisnaisten elämä on minulle lähes yhtä kaukaista kuin merenneitojen, joten on melkein sama, kumpia puen. Ehkä en edes haluaisi vaatettaa ikäisiäni silmälääkärin vastaanotolle, kuoroharjoituksiin ja K-Martiin.

Tuskin kovin moni elää Covet-elämää edes USA:ssa, mutta eivät lapsuuteni paperinuketkaan vastanneet todellisuutta. Ja jos ajattelee, millaisia sotapelien hahmot (joita tosin en yhtään tunne) ovat ja mitä peleissä tehdään niin en näe suurta syytä paheksuntaan tai huoleen. Tyttökulttuurinakin tätä varmaan voi pitää.  

Kaupallinen tämä peli on, ja pelaaja saattaa saada sen väärän käsityksen, että uusien vaatteiden jatkuva ostaminen on menestyksen tae. Peli ei edistä kierrätysaatetta eikä ajatusta luonnonvarojen järkevästä käytöstä. Mutta on siinä jatkuvasti myös haasteita, joissa on nimenomaan tarkoitus käyttää aikaisempien sesonkien vaatteita.

Pelin ylläpitäjillä on selvää yritystä monimuotoisuuteen ja ajankohtaisuuteen. Kaikki ihonvärit ovat edustettuina viitekuvissa, joista noin puolet esittää mustia naisia. Tehtävänannoissa tutustutaan myös muihin kulttuureihin: pukeudutaan thaimaalaiseksi tanssijaksi, kiinalaisiin uuden vuoden juhliin tai ruotsalaiseen juhannukseen. Pelin maailmassa on myös naispareja, joskin heteropareja on paljon enemmän.

USA:n presidentinvaalien jälkeen pelissä koottiin varapresidentti Kamala Harrisille työasu. Vaaleista oli kehitetty myös useita äänestämiseen kannustavia haasteita. Joskus ajankohtaista julkisuuden henkilöä ei mainita nimeltä, mutta valveutunut pelaaja voi arvata, kenestä on kysymys. Yhdysvaltain mustien historiaa käydään läpi järjestelmällisesti nostamalla esiin ansioituneita naisia eri aikakausilta.

Peli tarjoaa mahdollisuuden myös yhteisöllisyyteen. Pelaaja voi liittyä ”muotitaloon”, joka osallistuu yhteishaasteisiin, ja ryhtyä toisen pelaajan kaveriksi. Olen aktiivinen jäsen muotitalossani, koska himoitsen palkintovaatteita, mutta en haali ystäviä enkä käytä chat-toimintoa. Seuraan kyllä sivusilmällä muutamia muita suomalaispelaajia.

Pelinhoitajat laativat koosteen kussakin tehtävässä parhaat pisteet saaneista asuista. Olen päässyt mukaan koosteeseen yhden kerran, kun asuni sai täydet pisteet ja valittiin tasoni parhaaksi. Tehtävänä oli pukea nainen, joka aikoi pyytää uuden miesystävänsä ensimmäistä kertaa kotiinsa treffien päätteeksi. Asun pakollisina osina oli vaaleanpunainen puolihame ja valkoinen laukku, ja viitekuvassa nainen oli musta. Näette kuvista, miten ratkaisin haasteen, joka ei ollut helpoimmasta päästä ja tuotti hyvin monenlaisia asuja.

Parhaiden asujen kavalkadiin yltää helpoimmin käyttämällä uusia, juuri peliin ladattuja vaatteita, ja mitä kalliimpi vaate, sitä varmemmin saa pisteitä äänestyksessä.  Voittoisassa asussani oli kuitenkin kaikki vanhaa ja halpaa, mikä todistaa, ettei pelissä palkita pelkästä pelirahan käytöstä. Kokonaisuus ratkaisee. Paljon riippuu myös siitä, millaisen asun kanssa oma ehdotus joutuu äänestykseen. Sitä ei saa koskaan tietää. Jos kaunis ja loppuun saakka mietitty asu saa masentavan huonot pisteet, voi arvata, että sitä on verrattu vielä parempaan.

Jatkanko tasolle 100? En osaa sanoa. Alan jo kyllästyä keijukaishaasteisiin, ja olen huomannut, että samoja vaatteitakin tulee kaudesta toiseen tarjolle uudestaan. Vaikka nautin pelistä, valitsen jatkossa luultavasti tarkemmin, mitä pelaan, ja käytän peliin hieman vähemmän aikaa ja rahaa. Veikkaan, että kevään edetessä käytän rajalliset resurssit mieluummin puutarhanhoitoon.

Tämä kirjoitus oli lähipiirin tilaustyö. Nuoremmat sukupolvet eivät kuulemma tiedä eivätkä ymmärrä, että myös iäkkäämmät ihmiset pelaavat puhelimillaan, tableteillaan, läppäreillään ja pöytäkoneillaan muutakin kuin ilmaista pasianssia. Siksi tästä pitäisi kertoa. Tehty!

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Aika mielenkiintoista, ja yllättävää! Kuulun itse noihin iäkkäämpiin ihmisiin ja täytyy myöntää ettei minulla ole ollut aavistustakaan kuvaamistasi peleistä, siis muista kuin pasianssista :).

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Juu, peleistä löytyy nykyään monenlaista mukavaa. Voi esimerkiksi rempata ja kalustaa koteja. Ennen Covet Fashioniin hurahtamista pelasin  paljon maatilapelejä, etenkin Farmville II:a: jossa kasvatettiin kukkia, viljaa ja hedelmiä ja osallistuttiin monenlaisiin haasteisiin. Sitä pelasin tietokoneella. Puhelinpeleistä yksi suosikkini on suomalainen Sanapala. Pelaan sitä yhdessä puolison kanssa.

Aloin viime keväänä miettiä, että jos kerran osaan tehdä villapaitoja, kai osaisin mekonkin kutoa. Halusin vähän paksumman, pidemmän ja istuvamman villamekon kuin ne tunikamaiset ostovaatteet, joita minulla oli. Päädyin Lea Petäjän Novitalle suunnittelemaan mekkomalliin, joka kudotaan perinteisestä sukkalangasta, seiskaveikasta (7 veljestä).

En ole puikotellut sukan sukkaa, joten lanka oli minulle outo. Jos olisin ajatellut asiaa perusteellisemmin, olisin saattanut valita jonkun pehmeämmän materiaalin. Seiskaveikka on aika karheaa ja vaatii aina mekon alle paidan ja pitkät alushousut tai leggingsit. Pystyn kuitenkin aivan hyvin käyttämään mekkoa ja pakkasille se on tarkoitettukin. Eikä kai siitäkään ole haittaa, jos vaate kestää kulutusta. Pehmeimmät mekot alkavat nopeasti näyttää kuluneilta ja epäsiisteiltä.

Mekko kudotaan ylhäältä alas, mutta se ei ole kaarrokeneule, vaan yläosa tehdään tasona, etu- ja takaosa erikseen. Kainaloiden kohdalla kappaleet yhdistetään ja loppu kudotaan pyöröpuikolla. Hihoja varten poimitaan silmukat vartalo-osasta, joten mekko valmistuu yhtenä kappaleena eikä mitään muuta tarvitse ommella kuin olka- ja kainalosaumat. Hihoihin tarvitaan sukkapuikot.

Ohje on Novitan verkkosivuilla luokiteltu tasolle haastava. Pitsineule ei ole sinänsä kovin vaikea. Sen oppii nopeasti ulkoa, mutta on siinä kuitenkin sen verran kärryillä pysymistä, ettei ainakaan lehden lukeminen onnistu samalla. Muistaakseni en joutunut purkamaan ollenkaan, mutta muutaman virheen korjasin virkkuukoukun avulla ja jonkin mokan saatoin jättääkin käsityön tunnusmerkiksi.

Simppeli helma valmistui joutuisasti ranskalaista Le Bureau -vakoilusarjaa katsellessa. Lanka on suhteellisen paksua, joten sain mekon valmiiksi parissa kuukaudessa. Siinä kohtaa oli kuitenkin jo kesä, joten mekon käyttöönotto jäi syksyyn.

Ylhäältä alas kudotun mekon etu on sovitusmahdollisuus, ja teinkin mekosta sovituksen perusteella pari senttiä pidemmän kuin ohjeessa neuvottiin. En osannut ottaa huomioon, että neuleen paino venyttää sen pituutta. Vastavalmistuneena mekko ei ollut polveen asti, mutta kuvaukseen mennessä se oli jo venynyt käytössä jo pari kolme senttiä. Ei se haittaa, mutta venymisen huomattuani lakkasin säilyttämästä mekkoa vaatepuulla ja taittelin sen vaatekaapin koriin.

Pitsineule on hyvin joustavaa. Pelkäsin aluksi, että mekosta tulee liian pieni tai ainakin erittäin tiukasti kurveja nuoleva, mutta pitsi tasoittuikin höyryttämällä paljon leveämmäksi ja vähän eri näköiseksi. Ohjeen koko pitää hyvin paikkansa. 

Mekon langat maksoivat vain reilut parikymppiä, mutta ostin lisäksi lisäksi oikean vahvuiset sukkapuikot sekä pidemmän ja lyhyemmän pyöröpuikon.  Ei mekon hinnaksi siltikään paljon yli neljääkymppiä saa millään ilveellä. Langan väri on nimeltään Jää. Hauska sattuma, että äitini kutoi minulle tästä mitään tietämättä samanväriset villasukat.

Mekon ohje löytyy täältä: https://www.novitaknits.com/fi/naisen-neulemekko-novita-7-veljesta-2

--

Päivän kuvat: Kokeilin kuviin Voguen harmaita kasmirsukkiksia ja harmaita kenkiä, mutta yhdistelmä ei ole paras mahdollinen. Oikeasti vedän mekon kanssa jalkaani Hurmåksen paksut villaleggarit. Ainakin siihen asti, että saan kudotuksi itselleni myös villapöksyt.

 

Kommentit (3)

irkku485
1/3 | 

Onpa nätti mekko. Olet kyllä taitava käsistäsi, täytyy sanoa. Itse en saisi enää edes lapasia aikaiseksi.

Varmasti lämmin näihin säihin. Täällä missä asun tulee lunta ihan solkenaan. No onpa nyt sitten kunnon talvi!

Pukeudun nykyään villaan yötä päivää. Öisin suosin Dillingin hihattomia yöpaitoja, jotka ovat ekologista ja kutittamatonta merinovillaa. Päivällä minulla on melkein aina kahdet villasukat, pitkäpunttiset villapöksyt ja villamekko. Tuulisina päivinä mekon alla on merinovillainen aluspaita ja mekon päällä villaponcho tai saali. Näillä pysyn lämpimänä, vaikka ilmastointimme perustuu vetoon enkä liiku päivän mittaan juuri ollenkaan.

Korona on vaikuttanut pukeutumiseeni niin, ettei minulla enää ole kotivaatteita ja työvaatteita erikseen. Vielä viime talvena tummanharmaa villaneulosmekko oli paras työasuni, jota en koskaan käyttänyt kotona. Tänä talvena olen pukeutunut siihen monena ihan tavallisena etätyöaamuna ja jatkanut samaa rataa iltaan asti. Tuntuisi hölmöltä vaihtaa kotivaatteisiin, kun on koko ajan kotona.

Lue lisää: Villaa ylle ja äkkiä

Hankin meleeratun tiilenpunaisen mekon kesäisellä Matildan-retkellä Second Chancen omasta putiikista. Päädyin sovituksessa tavallista pienempään kokoon, koska vyötärösauma osui tässä koossa parhaiten kohdalleen. Siinä ja siinä, onko mekko hivenen liian pieni, mutta leikkaus on niin hyvä, että ostin.

Käytin vaatetta ensimmäisen kerran siskoni 50-vuotisjuhlissa, jotka oli siirretty kesäkuusta lokakuuhun, ja se on valintani myös joulunpyhiksi. Lämmin ja mehevä punainen ei kuulu pehmeän kesän väripalettiin, mutta on silti yllättävänkin pukeva.

Second Chancen käyttämä sileäpintainen villaneulos on muuten mielestäni aivan yliveto materiaali. Se on tiivistä ja melko paksua, mutta joustavaa ja pehmeää. Harmaan mekon pinnassa ei ole yhden talven käytön jälkeen vielä nyppyjä tai muuta kulumaa - en tosin käyttänyt mekkoa kovin usein, joten en menisi sen kestävyydestä valalle asti.

Lue lisää: Hei sukulaiset, tämä mekko ja kengät teiltä jäi näkemättä!

Lue lisää: Oi ihana Matilda osa 2/4: Hyvän omantunnon ostoksia

Vaikka tiilenpunainen mekko oli syksyn alkaessa vielä käyttämätön, en voinut vastustaa, kun saman valmistajan uuteen mallistoon tuli tuttu kietaisumekko marjapuuron värisenä - vai olisiko tuo kanerva tai vanha roosa? Jotakin sinne suuntaan. Vaate on täsmälleen samanlainen kuin tummanharmaa mekkoni muuten, mutta hihat ovat pitkät. Minulle liiankin pitkät, mutta helppohan niitä on vähän kääntää.

Kun mekot roikkuvat vaatepuulla, tykkään enemmän kietaisumekoista. Näen kuitenkin peilistä ja kuvista, että tiilenpunainen mekko sopii minulle paremmin, eikä kyse ole pelkästään väristä. Minulla on usein sama ristiriita. Haluaisin pukeutua äärimmäisen yksinkertaisiin vaatteisiin, mutta näytän parhaalta laskoksissa, vedoksissa, rimpsuissa ja röyhelöissä. Niitä tietysti inhoan. En ole keksinyt tähän pysyvää ratkaisua.

En ole 60 vuodessa onnistunut koulimaan itseäni pitämään eniten vaatteista, jotka sopisivat vartalotyyppiini ja väreihini parhaiten. Tykkään suoraviivaisista leikkauksista ja lämpimistä väreistä, vaikka kehoni on kurvikas ja omat värini viileät. Vien usein toiveikkaana sovituskoppiin suoralinjaisia vaatteita, jotka eivät sovi minulle ollenkaan, ja välillä haksahdan ostamaan ja jopa teettämään niitä. 

Mutta villa, siihen voi aina luottaa. Siitä tykkään ja siinä pysyn lämpimänä. Se on täydellistä!

--

Päivän kuvat:  Sukkikset ovat Vogue Curvyt ja kengät Clarksin Ellis Roset. Lämminsävyinen huivi on Voglian ja pinnit Glitteristä. Kuvauspäivä oli tuulinen.

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Hei, voisinko kysyä, mikä koko sinulla on tästä marjapuuron värisestä mekosta?

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 61-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016