Kirjoitukset avainsanalla vaatteet

Halusin pakata viikonloppuretkelle mukaan värikkään kukkatopin, josta pidän paljon. Mutta mitä muuta? Keräsin sopivan värisiä mekkoja, housuja ja neuleita rekille ja ryhdyin sovittelemaan. Ikävä kyllä mikään, mitä kokeilin, ei näyttänyt hyvältä. Voiko tämä olla näin vaikeaa? Hiki kihosi otsalle.

Päätin  ottaa aikalisän, perääntyä sohvalle ja kokeilla apuvälineenä tyylisudokua. Se on ajatuskoe, joka auttaa löytämään vaatteista uusia yhdistelmiä. Samalla se paljastaa, mitä seuraavaksi kannattaa ostaa – tai sen, ettei todellakaan tarvitse ostaa enää yhtään mitään.

Kaivoin esiin kynän, paperia ja sudokupohjat, jotka olen saanut Caps Look -yhteisön kautta. Kiinnostuneet löytävät pohjia helposti Google-haulla: style sudoku.

Tyylisudokussa on useimmiten neljä riviä vaaka- ja pystysuuntaan. Mukaan voi ottaa esimerkiksi neljä toppia, neljä neuletta/jakkua, neljä alaosaa ja neljät kengät. Tai vaikkapa neljä tunikaa, neljä neuletakkia, neljät leggingsit ja neljä huivia. Nämä sitten asetellaan ruudukkoon niin, että joka rivillä on yksi kutakin lajia. Vaakarivit, pystyrivit ja ristikkäiset rivit muodostavat aina asun: yhteensä  kymmenen asua.

Vaatteita ei välttämättä tarvita kuuttatoista, vaan esimerkiksi neule tai kengät voivat olla mukana useampaan kertaan, jos ne sopivat moneen asuun. Eihän olisi mitään järkeä pakata kesäiselle reissulle neljää neuletta.

Päätin omassa sudokussani keskittyä toppeihin, neuleisiin ja alaosiin, joten googlasin, onko kukaan muu yrittänyt 3 x 3 ruudun tyylisudokua. Löysinkin Curvy Sewing Collectiven verkkosivuilta järjestelmän, josta tulee yhdeksän erilaista asua: vaakarivit, pystyrivit, diagonaali vasemmalta alhaalta ylös oikealle sekä vasen yläkulma ja oikea alakulma.

Jokainen vaate on mukana kolmessa yhdistelmässä, mutta jokaista vaatetta ei yhdistetä ihan kaikkiin muihin. Siksi yksittäisten vaatteiden paikoilla on väliä.

Rivit menevät näin: toppi - neule - alaosa / alaosa - toppi - neule / neule - alaosa - toppi. Tällä lailla:

Seuraavana päivänä sovitin sudokun asut, ja ne toimivat aivan hyvin. Siis kaikki muut paitsi ne, joissa kukkatoppi oli mukana. En keksinyt, mikä vika vaatteessa oli, joten annoin asian olla ja jatkoin eteenpäin.

Ensimmäinen sudokuversio ei sopinut pakkauslistan perustaksi senkään takia, että halusin mukaan myös mekon. Vaihdoin harmaan topin pitkään mekkoon, jonka kanssa ei tietenkään tarvita alaosaa. Sudokuun syntyi yhdeksän asua, mutta kukin alaosa tulee käyttöön vain kahdesti. Tällainen sovelletusta sudokustani tuli:

Tyylisudokun hiominen mahdollisimman toimivaksi oli hauska lomapäivän pähkinä. Topin arvoitus oli kuitenkin yhä ratkaisematta. Sovitin sitä kolmannen kerran, nyt sortsien kanssa.

Sortseja ei näkynyt  topin alta juuri ollenkaan, ja pääntien laskosten ja jäykän kankaan takia pallomaiseksi pullistuva toppi korosti juuri sitä kohtaa, jonka olisin halunnut kätkeä. Asun mittasuhteet olivat väärät. Ja silloin sen kekkasin: toppihan on yksinkertaisesti liian pitkä!

Ratkaisu löytyi Fiskarsista, siis oranssipäisistä saksista. Lyhensin toppia noin kymmenen senttiä siten, että se ulottuu täsmälleen lantioni leveimpään kohtaan. Siitä tuli kuin eri vaate. Alla ensin ennen-jälkeen-kuvapari ja sitten pari asuyhdistelmää. Mitä sanotte?

Retkelle lähtiessä puin ylleni mekon ja vaalean neuleen. Laukkuun pakkasin kukkatopin ja sortsit. Kuvausta varten lisäsin vielä siniset pitkät housut. Kuka tunnistaa, missä ollaan? 

Sudokussa mukana:

- Kukkatoppi Thought, puuvilla-viskoosi-tenceliä. Merkin verkkosivut ovat täällä

- Vihreä neuletakki Esprit, puuvilla-viskoosi-pellavaa, hankittu 13 eurolla Stockmannin alennusmyynnistä, jossa niitä on vielä.

- Harmaat housut Nanso, pellavaa, viime vuoden mallistosta.

- Siniset suorat housut Ril's Alano, puuvilla-polyesteri-elastaania.

- Värikäs pitkä mekko Thought, bambuviskoosi-puuvillaa, viime kesän mallistoa.

- Harmaa trikootoppi  Esmara, puuvilla-elastaania.

- Valkoinen neule Thought, hamppua ja puuvillaa, tämäkin viime kesän mallistoa.

- Sininen neuletakki Esprit, täsmälleen samanlainen kuin vihreä.

- Siniset sortsit Nanso, pellavaa, viime vuoden mallistosta.

- Sinisävyinen t-paita H&M:n William Morris -mallistosta, viskoosia.

--

Viikon kuvat: Sudokua varten kuvasin vaatteet yksi kerrallaan vaalealla matolla. Käsittelin kuvat neliön muotoisiksi. Rakensin taulukon pohjan Canva-verkkopalvelussa (varsin suurella vaivalla!) ja latasin kuvat ruudukkoon. Siinä vaiheessa oli vielä hauska vaihdella vaatteiden paikkoja kuin kaleidoskoopin siruja. Asukuvat on otettu lokaatiossa, jonka esittelen kahden viikon kuluttua.

--

Jälkikirjoitus: Jos joku nyt ajattelee, että eikö tuolla muijalla tosiaan ole mitään muuta ajateltavaa kuin vaatteensa, niin voin kertoa, että kyllä on. Blogi tarjoaa lepopaikan, kun elämä näyttää vakavat kasvonsa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Harjusinisiipi on äärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu perhoslaji. Se elää Suomessa tiettävästi vain yhdessä paikassa, koska se vaatii aivan erityiset olosuhteet. Pienikokoinen päiväperhonen viihtyy paahteisella ja kuivalla harjun etelärinteellä, jossa kasvaa kangasajuruohoa. Maan pinta ei kuitenkaan saa olla kokonaan kasvillisuuden peitossa, ja siellä pitää elää muurahaisia. Harjusinisiiven toukka syö kangasajuruohon kukkia ja elää symbioosissa muurahaisten kanssa.

Säkylänharjulla puolustusvoimain harjoitusalueella on sopiva maasto, jota möyritään sen verran usein, ettei se kasva umpeen. Siitäkin on etua, että ihmiset liikkuvat alueella rajoitetusti. Perhoset saavat elää melko rauhassa.

Vaikka tämän kaunokaisen pääsisi näkemään, sitä ei kannattaisi pyydystää perhoskokoelmaan: yhden perhosen korvausarvo on 1 682 euroa. Siis jos tapat harjusinisiiven ja jäät kiinni, saat sakot ja lisäksi joudut maksaman tuon verran korvausta.

Harjusinisiivet liitelevät kuvioina juhannusmekossani. Perhoskuosi ilmestyi osaksi neulevalmistaja Hurmåksen mallistoa muistaakseni jo pari vuotta sitten. Yrityksen perustaja ja neuleiden suunnittelija Sanni Salonen on Säkylän tyttöjä ja ilmeisen ylpeä siitä, sillä Hurmåksen tunikoissa, mekoissa ja paidoissa seikkailee tämän tästä jotakin Säkylää tunteville tuttua. Hauska on esimerkiksi Kiska-paita, joka perustuu vanhaan valokuvaan kylänraitilta. Neuleessa lukee ihan oikeasti ”NAKKEJA” kuten kioskin kyltissä luki.

Päiväperho-mekko on mielestäni kaunein Hurmåksen neule tähän asti. Sen yläosa nuolee pintaa, mutta koska puuvillaneule on napakkaa, alusvaatteiden rajat eivät näy läpi. Pienet holkkihihat suojaavat olkapäitä. Helma levenee nilkkoihin, joten mekossa on helppo liikkua ja se myötäilee kävellessä menoa mukavasti. Mekko on tällä hetkellä tilattavissa Hurmåksen verkkokaupan alennusmyynnistä vaaleana ja tummana versiona, mutta 10 euron lisähintaan sen voi tilata valitsemissaan väreissä.

Hurmåksen tämän kesän mallisto ilmestyy näinä päivinä. Ennakkotietojen mukaan tulossa on muun muassa saman mallinen, mutta hurjan värikäs mekko, joka on saanut innoituksensa – joo, banaaneista!

Hankin perhosmekkoni jo helmikuussa, mutta säästelin sitä siskoni 50-vuotisjuhliin, jotka piti pitää viime viikonloppuna. Suunnitelmat muuttuivat, joten nyt minulla on käsissäni – tai itse asiassa parhaillaan ylläni – täydellinen juhannusmekko. GOTS-sertifioitu luomupuuvilla on ihanan pehmeää ja neulehan on tietysti joustavaa, joten mekko on erittäin mukava päällä. Aivan liian mukava pelkästään juhlakäyttöön. Erittäin kiva myös kotimekkona.

Minulla on myös muutama muu Hurmåksen neule, ja voin vahvistaa heidän väitteensä, että ne on tehty materiaalia säästämättä kestämään aikaa ja käyttöä. Neulos on tiheää ja napakkaa. Hihat eivät kiristä eivätkä helmat lopu kesken. Leggingsit kuluvat kyllä lopulta puhki, mutta eivät ihan pienestä käytöstä.

Minulla on jalassa Mephiston Lissandrat, jotka ovat korkkipohjaiset ja kevyet kiilakorkosandaalit. Lestin leveys on tavallista leveämpi G, muttei kuitenkaan H, kuten monissa muissa kengissäni. Näiden sandaalien paras yksityiskohta ovat portaattomat säädöt sekä jalkapöydän päällä että nilkassa. Metallisoljet ovat pelkkää hämäystä. Niiden alla on tukevat tarranauhat.

Verenpainelääke turvottaa nilkkojani, ja myös jalkateräni turpoavat helteellä helposti. Nämä kengät sopivat paksuillekin jaloille.

Neuleen tilasin viime syksynä Englannista Thoughtin verkkokaupasta. Se on täyttä hamppua, kevyt ja ihana päällä. Siinä on hartioilla hienostunut reikäneulekuvio ja se sopii melkein kaikkien kesämekkojeni kanssa. Mainitsin neuleen jo helmikuussa blogissani täällä.

Hurmåksen verkkokauppa löytyy tämän linkin takaa, Thought täältä  ja Mephiston kengät esimerkiksi täältä. Mephistoa myyvät myös monet "tavalliset" kenkäkaupat. Olen ostanut niitä ainakin Stockmannilta ja Turun ihanasta jalkineliike Stellasta.

Niin, hyvät sukulaiset - kesäjuhlamekko tuli nyt tässä esitellyksi, kun sukujuhlia ei tullutkaan. Ehkä syksyllä tavataan.

--

Lisäys 12.6.: Päiväperho-mekot on loppuunmyyty Hurmåksen nettikaupasta, mutta niitä saa kyllä tilaamalla, ja samalla voi miettiä vaikka oman väriyhdistelmän. Yhteystiedot löytyvät nettisivuilta Yhteystiedot-kohdasta.

--

Päivän kuvat: Näyttääkö puistolta? Oikeasti heti vasemmalla kulkee yksi Turun vilkasliikenteisimmistä kaduista, Koulukatu, ja kulman takana on Yliopistonkatu. Taustalla näkyvä vihreä liikennevalo kavaltaa, että kaupungilla ollaan. Valkoisten syreenien kukinta oli viime perjantaina parhaimmillaan. Huumaavimman tuoksuinen kuvauspaikka ikinä!

Kommentit (2)

Hurmåksen Sanni
1/2 | 

Kiitos Maija! Ihana kuulla, että mekko on ollut mieleen ❤️

Olen aikaisemmin esitellyt täydellisiä mekkoja, työvaatteita, kotiasuja ja ties mitä. Täydellinen hame on kuitenkin ollut hakusessa pitkään.

Vasta nyt tiedän, että ihanin hame ikinä on tamperelaisen designerin ja tekstiilisuunnittelun lehtorin Aija Lundahlin innovaatio. Huihui-vekkihame perustuu kansallispuvuissakin käytettyyn, ikivanhaan vetopoimutustekniikkaan. Hame on myötäilevä, rypistymätön, aina täsmälleen sopivan kokoinen, hyvin istuva ja pukeva.

Hieno villalanka tulee itävaltalaiselta lankatehtaalta. Aija kutoo sen Suomessa Dornier-kutomakoneella langalleen hameisiin sopivaksi palttinaksi. Loimilanka on aina musta, joten kankaan väri muodostuu mustasta ja kuteen väristä. Minun Huihui-hameeni on väriltään Yö.

Vetopoimutuksessa kangas vekitetään vetolankojen avulla. Jos olet joskus poimuttanut kangasta, tiedät poimutuslangat. Vekityksessä lankoja on kahden sijasta tosi monta, koko kankaan pituudelta, säännöllisin välimatkoin. Kun langoista vedetään, kangas menee vekeille. Kestävät vekit syntyvät kuuman höyryn avulla samaan tapaan kuin housujen prässit. Poimutuslangat otetaan pois, vekit jäävät.

Pliseeratut hameet ovat muodissa, joten niitä myydään joka putiikissa. Huihui-hameiden vekitys on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. En ole kinä nähnyt yhtä pieniä, tiheitä ja teräviä vekkejä villakankaassa. Juuri tiheä vekitys tekee hameesta tarkasti vartalon ääriviivoja myötäilevän, mutta samalla mukavan ja kiristämättömän. Hame näyttää kapealta, mutta se yllä voi harppoa, loikkia ja hyppiä mielin määrin.

Tarkat vekit tekevät hameesta ryhdikkään, ja helman värikäs frilla on huikentelevainen piste iin päällä. Huihui-valikoimassa on myös hame, jonka helmaraita on kudottu heijastavasta langasta. Se siis näkyy pimeässä! 

Huihui-hameen istuvuus on aina just eikä melkein, vaikka helma on kaikissa kokonumeroissa yhtä leveä: 150 senttiä. Yhteensä hameeseen on käytetty kolme metriä kangasta. Siinä on vain sivusaumat, eikä kangasta ole mennyt yhtään hukkaan. Kangas on niin ohutta, että hame painaa vain 200 grammaa.  

Leveän, siistin ja hyvin paikoillaan pysyvän vyötärönauhan lateksi on luonnonkumia. Hametta saa lyhyempänä ja pidempänä versiona ja lisäksi tilauksesta sen pituisena kuin haluaa. 53 senttiä on minulla (168 cm) sopivasti polvipituinen.

Vekkihame ei ole vesipestävä – hienoimmat villavaatteet harvoin ovat. Tuuletuksella ja varovaisella tahranpoistolla pärjää pitkälle. Villahan ei imaise tahroja itseensä kuten vaikkapa puuvilla, ja kankaan sidoskin on vettähylkivä.

Mikä olisi kohtuullinen hinta tästä ihanuudesta? Nythän ei puhuta yhden kerran biletopista vaan vaatekaapin kulmakivestä, aikaa kestävästä perusvaatteesta, joka sopii monenlaisiin asuyhdistelmiin. Materiaali on laadukasta, ja vaatteeseen liittyy käsityön lisäksi ainutlaatuinen innovaatio. Samalla se on kunnianosoitus vanhoja käsityömenetelmiä ja niiden kehittäjiä kohtaan. Ja design-tuote.

Keksinnöistä ollaan usein valmiita maksamaan ylimääräistä, jos niiden kehittäjä on insinööri. Olen ollut vähällä ostaa Oura-sormuksen, joka maksaa yli 300 euroa. Tuntuu hullulta, että ostin Huihuin vasta, kun meneillään oli alennuskampanja. Maksoin siitä noin 130 euroa. Uskon, että tulen käyttämään sitä joka euron edestä.

Se vähän harmittaa, että kesä on tulossa. Jos kankaan loimilanka olisi esimerkiksi beige tai vaaleanharmaa, vekkihameesta saisi kauniita vaaleita versioita. Ne sointuisivat kesävaatetukseen paremmin kuin tummansininen ja musta. Tosin juuri nyt sataa rakeita, joten hametta ei  tarvitse työntää talviteloille ihan vielä.

Huihui löytyy verkosta täältä.

--

Päivän kuvat: Huihui Yö, vekkihame villaa. Täydellinen vaate koleaan kevätsäähän. Ties vaikka menisi vielä juhannuksenakin.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Iso kiitos sinulle näistä asupostauksista. Olen löytänyt tekstiesi avulla todella kivoja, arvomaailmaani sopivia vaatteita. Toivottavasti jaksat jatkaa samalla linjalla. Vekkihame nyt minullekin tulossa...:)

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Onpa hauska kuulla, Vierailija! Haaveilen tilanteesta, jossa minulla olisi niin täydellinen garderobi, ettei enää tarvitsisi ostaa yhtään mitään. Mutta eiköhän se jää haaveeksi. Niin kauan, kuin asumisesta, ruuasta ja lääkkeistä jää roponen tai pari jäljelle, hankin vaatteita ja kerron niistä.  Ja kun olen jokaisesta kertonut, esittelen uusia yhdistelmiä.  Varsinaisen muoti- tai tyyliblogin pitämiseen rahani eivät riitä, ja valokuvaajakin minulla on käytössä vain muutaman kerran vuodessa. Mutta nykyisessä tahdissa, noin kerran kuussa tai hieman harvemmin, lupaan pysyä. Onnea uudelle hameelle! Olen tosi tyytyväinen omaani.

Huolellisesti koottu työgarderobini on jäänyt vaille käyttöä, kun ensin olin monta viikkoa kipeä tai topilas ja nyt jatkuu flunssan jälkeinen karanteeni. Ensi viikolla saisin mennä toimistolle, jos välttämättä haluaisin, mutta etätyöt ovat nyt sääntö eivätkä poikkeus. Esimerkiksi palavereja ei järjestetä ollenkaan kasvokkain.

Kotivaatteet ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Onneksi olen viime aikoina täydentänyt myös kotikapseliani, jottei tarvitse joka päivä pukeutua kulahtaneisiin t-paitoihin ja reikäisiin leggareihin. Kotigarderobini kuningatar on vastavalmistunut villapaita, jonka kudoin Drops Air -langasta norjalaisen Garnstudion ohjeella.

Kaikki neuleeni eivät suinkaan onnistu, ja tämäkin kudin lähti hakoteille heti alussa. Minulla on löysä käsiala, joten valitsin  pienemmät puikot kuin ohjeessa suositeltiin. Mallitilkkukin antoi ymmärtää, että niin kannattaisi toimia. En muistanut, että olen tehnyt saman virheen aikaisemminkin juuri Garnstudion neuleessa.

Olin kutonut jo kaksi työlästä pitsineulejaksoa ja minun olisi pitänyt olla kainaloiden kohdalla, kun havaitsin virheen. Neule vaikutti leveydeltään suunnilleen sopivalta, mutta sen korkeus ei riittänyt mitenkään. Mikä neuvoksi? Tämä oli vieläpä ensimmäinen kaarrokeneuleeni ikinä. Kaarrokkeesta tulisi aivan liian matala ja neuleesta käyttökelvoton, jos jatkaisin samaan malliin.

En halunnut purkaa. Päädyin kutomaan pienemmillä puikoilla vielä yhden, ylimääräisen kuviojakson. Tämän jälkeen aloitin kaarrokkeen ohjeessa mainituilla, isommilla puikoilla. Ero on selvä ja sen huomaa kyllä valmiista paidasta, jos hoksaa katsoa. Isommilla puikoilla neuleesta tuli tietenkin harvempaa, ja pitsikuvion lehdykät ovat isompia.

Toisaalta lehdykät näyttävät suurentuvan tasaisesti helmasta kohti hartioita, joten voisihan se olla harkittuakin. Neule ei näytä käytössä siltä, että alaosa olisi liian pieni tai yläosa liian iso. Siitä tuli riittävän hyvä, ja täydellisyyshän olisikin tylsää, vai mitä?

Neule on muhkea, mutta ihanan kevyt ja pehmeä. Siihen kului lankaa vain 350 grammaa, joten se ei tullut kohtuuttoman kalliiksikaan. Langassa on 65 prosenttia babyalpakkaa, 28 prosenttia polyamidia ja 7 prosenttia merinovillaa. Sen rakenne on erikoinen. Kehräämisen sijasta kuidut on puhallettu tuubiksi. Ilmavuuden takia ontelolanka on noin kolmanneksen kevyempää kuin kehrätty lanka.

Neule aivan hyväilee ihoa, joten se on aina ilo pukea päälle. Olen kuitenkin alkanut jo hiukan säästellä sitä, koska se näyttää pörhentyvän ja lähes huopuvan helposti. Niinhän pehmeimmille neuleille usein käy. Kovat ja karheat ovat melkein aina kestävämpiä kuin pehmeät neuleet. Air-langan sanotaan sopivan hyvin huovuttamiseen, joten enpä taida päästää tätä puseroa pesukoneeseen.

Käsityökeskus Tuuman palvelu ansaitsee kehumisen. Liian pienillä puikoilla kutominen kulutti laskettua enemmän lankaa, joten ostamani lankaerä loppui, kun kudottavaa oli jäljellä enää kolme kerrosta. Harmillista! Lanka oli Tuumasta jo lopussa, mutta kauppias muisti, keille on sitä myynyt. Hän pani sanan kiertämään. Sain ostaa toiselta asiakkaalta yli jääneen kerän, ja vain kahden päivän odotuksen jälkeen neule valmistui.

Neulemalli löytyy täältä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=9034&cid=11

--

Päivän kuvatVillapaita: omatekemä, lanka Drops Air, väri vehnä. Kauluri: Hurmås, Hertta-tuubi. Housut: Junarose, JRQueen, koko 44 (tosi joustavat). Kengät: Ecco, Flexure Runner. Sukat: Thought. Kuvauspaikka: Ruissalon kasvitietetellinen puutarha sunnuntaiaamuna kello 9.30. Sain myös muutamia hienoja kukkakuvia.

Kommentit (2)

Eppu
1/2 | 

Kiitos Maija, täytyy sanoa, että nuorena olin niin kärsimätön, että neule jäi kesken, jos siihen tuli virhe. Elämä opettaa kärsivällisyyttä. Nyt puran ja puran!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Eppu kirjoitti:
Kiitos Maija, täytyy sanoa, että nuorena olin niin kärsimätön, että neule jäi kesken, jos siihen tuli virhe. Elämä opettaa kärsivällisyyttä. Nyt puran ja puran!

Niinpä, Eppu! Elämä opettaa kullekin tarpeen mukaan. Mulle virheiden sietoa :) 

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 60-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016