Kirjoitukset avainsanalla vaatteet

Käsittääkseni aika monelle käy vaihdevuosien jälkeen samoin kuin minulle: rintojen alle pullahtaa kuin tyhjästä pallomaha. Entiset, slimmatut yläosat eivät enää istu hyvin, jos edes mahtuvat kiinni. Pikku pakko lähteä ostoksille.

Mutta mitä pitäisi ostaa? Ensimmäinen refleksi kehottaa hankkimaan jotakin peittävää, koska iso maha hävettää. Raskaana oleva voi esitellä pömppömahaa ylpeänä, mutta tietyssä iässä vatsa kertoo huonoista geeneistä, liiasta istumisesta ja sekaisin menneestä nälänsäätelystä. (Ei, minun mielestäni se ei kerro yhtään mitään itsekurin puutteesta tai epäterveellisistä ruokailutottumuksista. Maha kasvaa kyllä ilman niitäkin.)

Olen viime vuosina tehnyt ahkerasti vaatekokeiluja selvittääkseni, millainen paidan malli on pallomahan kanssa pukevin. Paljastan tässä tulokset kuvien kanssa. Muistutan kuitenkin, että otoksen koko on yksi. 

Isot kuviot vievät huomion pois vartalon ääriviivoista.

TOTTA, mutta ei se aina auta. Minulla on kuvissa H&M:n ja William Morrisin yhteistyömalliston mekko, jonka olen lyhentänyt tunikapituiseksi. Koko on 46, tosin muistaakseni plus-kokojen puolelta. Pidän paidasta, koska sen värit ovat pukevat ja Pimpernel-tapettimallista vohkittu kuosi kaunis. Viskoosikangas on paksuhkoa ja pehmeää iholla.

Mutta mutta. A-linjainen paita peittää kyllä mahan, kuten pitääkin, mutta onko se liiankin peittävä? Suoraan edestä katsottuna minulla on yhä jotakin vyötärön tapaista, mikä ei nyt näy ollenkaan. Eli kyllähän kuviot kätkevät vartalon ääriviivat, mutta näyttäisin paremmalta, jos ne näkyisivät. On minulla imartelevampiakin vaatteita.

Jos vaate on vähänkin liian väljä, se näyttää teltalta ja isontaa. Jos se on vähänkin liian tiukka, vatsa näkyy liian selvästi. Suo siellä, vetelä täällä.

Yksivärinen tumma asu hoikentaa.

TARUA. Näissä kuvissa minulla on Bodenin silkkinen paitapusero kokoa 18. Asu on periaatteessa täysin oikeaoppinen: housut ja paita ovat tummat ja yksiväriset, jolloin katse kiinnittyy kuviolliseen huiviin eikä pömppömahaan. Miksen sitten näytä tämän paremmalta?

Paita on liian laatikkomainen ja lyhyt. Se on myös hartioilta liian iso ja hihat ovat turhan pitkät. Muut kuvat olivat vielä pahempia kuin nämä. Siirsin paidan välittömästi kuvat nähtyäni aluspaidaksi, josta kukaan ei tule enää näkemään muuta kuin kauluksen ja hihansuut.

Johtopäätös: Tumma värikään ei pelasta, jos vaate ei istu hyvin eivätkä sen mittasuhteet ole oikeat. Tunikapituinen näyttää useimmiten reitevän ja vatsakkaan yllä paremmalta kuin normaalipituinen paita. Hieman harmillista, mutta totta se on. Pitkän paidan päällä voi kyllä olla lyhyempikin kerros.

Täysvinoon leikattu kangas imartelee kurveja.

TOTTA. Masailla on jatkuvasti valikoimassaan muutama täysvinoon leikattu paita, tunika ja mekko. Merkin verkkosivuilla kerrotaan, että nämä vaatteet kietoutuvat vartalon ympärille kauniisti ja elegantisti ja sopivat kaikille, jotka pyrkivät naiselliseen siluettiin. Kun kangas on leikattu täysvinoon, se on yhtä joustavaa kuin trikoo, muttei tartu ihoon.

Pitihän sitä kokeilla. Ja on siinä paljon perää. Masain koko L joustaa, muttei pingota rintojen kohdalta, ja kyljen kaaren voi aavistaa. Ei huono! Itse asiassa aika hyvä. Tähän sopii mainiosti päälle lyhyt neuletakki.

Muotolaskokset luovat kauniin siluetin myös XL-koossa

TOTTA. Tässä Masain paidassa on mielestäni kaikki kohdallaan: siro yläosa ja hartiat paikoillaan, ohut ja laskeutuva kangas ja pukeva pituus. Se, että yläosa on kuviollinen ja lantion kohta tumma ja yksivärinen, on kuin suoraan päärynävartaloisten pukeutumisoppaasta.

En tilatessani edes huomannut, että paidassa on muotolaskoset, mutta siinä on! Se on kevyesti slimmattu niin, että vartalon kaaret tulevat esiin. En olisi ikinä uskonut, mutta paras paita pallomahalle on sama kuin tiimalasille. Sille, joka joskus kauan sitten olin. Paidan pitää vain olla täsmälleen oikean kokoinen, eikä se saa kiristää vatsan päältä. Tämän koko on L, eikä se saisi kutistua milliäkään! XL:kin olisi luultavasti ihan hyvä.

Mistähän saisin toisen samanlaisen paidan? Ehkä pitää ryhtyä korjausompelijaksi ja slimmata kaikki suorat paidat ja tunikat.

Mikä paita teidän silmäänne näyttä parhailta? Ja millaisiin paitoihin olette itse päätyneet?

--

Päivän kuvat: Kuvasin Pimpernel-paidan, kun se oli tuulettumassa parvekkeella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pitkät neuletakit ovat olleet muodissa jo monta vuotta, mutta en ole oikein innostunut niistä. Olen pitänyt niitä epäpukevina muille kuin pitkille ja hoikille ja lisäksi hankalina aina, kun tarvitaan päällysvaatetta. Ja Suomessahan takkia  tarvitaan melkein koko ajan. Minulla ei ole vuosiin ollut niin pitkää talvitakkia, etteivät pitkän neuleen helmat vilkkuisi sen alta.

Muutin mieltäni vasta nyt alkukesällä, kun huomasin, miten kätevä polvipituinen neuletakki on mekkojen kanssa. Olenkin koko kesän käyttänyt harmaata Espritin neulettani takin sijasta.

Heinäkuussa sukelsin syvään päähän hankkimalla Nanson alennusmyynnistä beigen Villis-neuletakin, joka on todella pitkä, reilusti polvien alle. Siinä ja siinä, onko se liian pitkä. Oikeastaan on, mutta yritän tottua.

Parasta tässä takissa on pehmeä ja sileä villa-puuvillaneulos. Pehmeys ei yleensä viittaa kestävyyteen, mutta toivon parasta. Väri on niin neutraali, että vaate käy melkein kaiken kanssa. Taskut ovat huomaamattomat, kuin kaksi pehmeää viiltoa tasaisessa neulepinnassa. Täytyy varoa, etteivät niiden suut veny pahasti.

Ei tunnu yhtään hullummalta, kun pitkä neuletakki liehuu avonaisena tuulessa kuin supersankarin viitta. Voi sitä hoikentavanakin pitää, koska sen etureunat muodostavat kaksi pitkää pystylinjaa. Efekti on parhaimmillaan, kun alla on jotakin tummempaa ja yksiväristä.

Ikävä kyllä vaikutelma katoaa heti, kun neuleen napittaa kiinni. Näytän silloin massiiviselta möhkäleeltä. Ei niin kiva, vaikka toki ihan yhtä totta kuin se toinenkin mielikuva.

Tuskin käytän tätä takkia paljonkaan talvella, joten nautin siitä nyt.

Ensimmäisenä työpäivänä loman jälkeen puin sen kanssa ohuen, beigen neulepuseron (viime kesän Fiskars-ostos) ja tummansinisen puolihameen. Näytin vähintään puolipätevältä. Näiden kuvien asun säästän hieman viileämpiin aamuihin. Kuviollinen viskoosipaita ja sammalenvihreät housut ovat molemmat Samoon-merkin viime syksyn mallistosta ja ballerinat vanhat tutut Mephistot. Laastari on merkkiä Hansaplast Sensitive, ja tarvitsen sitä, koska raastoin kovan juuston ohella myös peukaloani.

Jaa miksen käyttäisi tätä neuletta talvella? No kun en vaan jaksa uskoa, että talvitakin alta repsottavat villatakin helmat olisivat tyylikäs näky. Lapsuudenkodissani liian pitkästä, epämääräisestä ja roikkuvasta vaatteesta käytettiin sanaa laappana. Laappanaan saattoi kyllä pukeutua kotona, mutta jos kylille lähti laappanassa niin olihan se vähän noloa.

Muuten olen sitä mieltä, että Nanso parantaa kuin sika juoksuaan. Olen tänä vuonna hankkinut ehkä enemmän Nanson vaatteita kuin koko aiemmassa elämässäni yhteensä. Yksiväriset neuleet ja pellavavaatteet ovat tosi jees. Mikä hienointa, ainoa väri ei ole ollut musta.

Pitkää Villistä oli tätä kirjoittaessani vielä saatavana ruskeana Nanson verkkokaupassa täällä.

--

Päivän kuvat: Nanson pitkä Villis-neule.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Hei Maija,

Hyvältä näyttää sun pitkä villis. Kiva lukea sun juttujas ja välillä pääsee oikein matkallekkin ja tutustuu toinen toistaan ihananpiin kukkasiin. Olet  tosi hyvä kuvamaan ja kertomaan aiheista.

odottelen taas innolla tulevaa tiistaita mikä juttu onkaan vuorossa....yst. terv.tuula

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/4 | 

Kiitos Tuula, minustakin villis on kiva. Olen niin vaihtelunhaluinen, etten malttaisi millään tehdä blogia vain yhdestä aihepiiristä. Ensi viikolla taitaa olla vuorossa napanöyhdän kaivelua, mutta kukkakuvia on kyllä varastossa useaa tarinaa varten :)

Vierailija
3/4 | 

Tosi hyvän näköinen tuo villis-neule.  Ja kaunis väri joka sopii sinulle. Hävettää melkein kertoa, että etsin samaa netistä, ja löysinkin sen Elloksen sivuilta. 

Kokosin kevättalven peruspuvustoni muutamassa minuutissa yhden avainvaatteen ympärille. Se oli hyvä menetelmä, joten toimin samoin keskikesän hellekapselia kootessani.

Avainvaatteella on kolme kriteeriä: sen pitää olla 1) sesonkiin sopiva, 2) mieluisa ja 3) mielellään monivärinen. Kapseli koostuu vaatteista, jotka sopivat yhteen avainvaatteen kanssa ja toistavat sen värejä.

Kaikki muut vaatteet voivat olla vaikka yksivärisiä. Se, että kokoelman värit poimitaan yhdestä vaatteesta, takaa, että värit sointuvat yhteen.

Keskikesän valikoimani avainvaate ei ole pallokuvioinen viskoosimekko, jota äskettäin hehkutin. En nimittäin mitenkään voisi elää koko kesää vain valkoisissa ja sinisissä vaatteissa. Ehei, kokoelman keskipiste on Peter Hahnin kukkakuvioinen Green Cotton -t-paitamekko. Yllätys itsellenikin, koska kuosi on minun makuuni vähän liiankin kirjava. 

Mekon pohjaväri on jotakin vaalean harmaan ja beigen väliltä, joten poimin kapseliin beiget ja harmaat neuleet. Tummansinisiä vaatteita minulla on paljon, mutta ruskeita ja punaisia tällä hetkellä tuskin ollenkaan. Korallinsävyinen tai ruosteenpunainen paita täydentäisi valikoimaa hyvin. Väriteemaan sopivat ruskeat nahkasandaalit minulla sentään on.

Kokoelmassani on vähän varsinaisia hellevaatteita, koska en koe juurikaan tarvitsevani niitä. En ole varsinaisesti ulkoilmaihmisiä, ja jos ulkona kuljenkin, pyrin kompromissiin D-vitamiinin keräämisen ja auringolta suojautumisen kesken. Ihoni on äärimmäisen vaalea enkä ole koskaan ruskettunut, joten brunaan on turha pyrkiä enää tietyssä iässäkään.

Puen useimmiten jonkinlaiset hihat, mutten välttele hihattomiakaan vaatteita. Allini ovat muhkeat, mutta ei se minua haittaa, ja muut saavat katsoa muualle, jos häiritsee.

Mekkojen ei välttämättä tarvitse sopia yhteen minkään kanssa, joten annoin armon käydä oikeudesta ja otin mukaan myös uuden, pitkän hellemekkoni, jonka pääväri on turkoosi. Kainon sininen neulemekko jäi alustavasti tauolle, mutta se on helppo kaivaa esiin tarvittaessa. Mekot siis:

1. Kaipasin pidempää mekkoa, joten hankin Masain tummansinisen, nilkkapituisen, vinoon leikatun viskoosivaatteen. Se aaltoilee mukavasti nilkoissa ja sopii hienosti kerrostamiseen. Kankaassa on kaunis hohde. *

2. Pallokuvioinen paitamekko on parhaimmillaan puettuna tummansinisen mekon päälle pitkän liivin tapaan, napit osittain auki. Olen nyt kokeillut sitä myös leggingsien kanssa, ja hyvin sopii. Mekon alle voi pukea myös t-paidan, jolloin se toimii liivihameena.*

3. Tämä on se Peter Hahnin puuvillamekko, jonka ympärille kokosin koko kapselin. Mekko on täysin suoralinjainen, joskin etuosan leikkaukset antavat ilmettä ja muodostavat samalla hyvän paikan taskuille. Hankin sen viime kesäksi, mutta se näyttää olevan yhä myynnissä.*

4. Bodenin frillahelmamekko hyvälaatuista, sileää puuvillatrikoota. Töihin en tämä päällä menisi, mutta ei minulla olekaan heinäkuussa kuin neljä työpäivää.

5. Pitkän ranta- ja kotimekon kuosi on raikas ja värit kauniit. Turkoosi kukkamekko on Cellbesiltä.

6. Tummansininen mekko on yksinään kovin ankara, joten se kaipaa vähintään kuviollista huivia seurakseen. Masain huivi on tuttu helmikuun kapselista ja mukana alla olevassa kuvassa.

Mekkojen kanssa yhteensopivat neuletakit pääsivät mukaan kokoelmaan. Alaosat mahtuivat samalle paperille.

1. Harmaa, pitkä neule on merkiltään Esprit ja kuului jo helmikuun kapseliin. Se on ohutta villasekoitetta eikä yhtään liian kuuma kesäpäiviinkään.*

2. Nanson Silmu-neuletakki on ohutta, kreppimäistä puuvillaneulosta. Sen molemmat etukappaleet ovat tuplaleveät ja laskeutuvat vesiputouksena eteen. Tummansinisen sävy on täsmälleen sama kuin Masai-mekkojen, ja neule sopii kaikkien mekkojen ja alaosien kanssa.

3. Lyhyt, valkoinen kasmirtakki on tuttu talvikapselista. Todellinen moniottelija tämäkin. Pehmoneuleen valmistuttaja on Boden. Minulla on myös harmaa ja beige, mutta kesällä en tarvitse useita.

4. Harmaat ja tummansiniset puuvillaleggingsit ovat Lidlin Esmara-merkkiä. XL-koko on minulle juuri sopiva. Minulla on myös mustat. Maksoivat muistaakseni 7 euroa per pöksy.*

5. Mustat ja valkoiset caprimittaiset puuvillaleggingsit ovat niin ikään Esmarat.

6. Nanson Kajo-housut ovat ohutta pellavaa ja vyötäröltä mallia Obelix eli XL-koossa minulle hiukan liian isot. En anna sen vaivata, vaan käytän kiristysnarua ja puen riittävän pitkän paidan. Housut ovat niin supermukavat (ja tykkään mekoistani niin paljon), etten aio käyttää farkkuja ennen syksyä.*

7. Talvikapselista tuttu paksu trikoohame on mukana vain siksi, ettei minulla ole tähän kapseliin sopivampaakaan.

8. Tummansiniset pellavasortsit ovat Nanson Sarastus-sarjaa. Mukavat löhöilyyn ja hellepäiviin. Ruosteenpunainen t-paita olisi hieno pari näille.

Pidemmät yläosat sopivat pitkien pellavahousujen ja kotioloissa leggingsien kanssa, lyhyemmät puen puolihameen tai sortsien pariksi.

1. Iso, sininen pellavapaita toimii kesäisenä päällysvaatteena ja pilvisellä säällä pellavahousujen kanssa paitana. Merkki on Boden. *

2. Masain täysvinoon leikattu viskoositoppi on kaunis helleasu puolihameen tai pellavahousujen kanssa.*

3. Kainon Paratiisi-paita on leikkaukseltaan laatikkomainen, ja siinä on halkio ja nauhat takana. Tämä on minusta kaikkien aikojen kaunein Paratiisi-väritys, ja käyttäisin mitä tahansa, mikä on tehty tästä neuleesta.

4. Beige nauhalankaneule on omatekoinen ja tarvitsee alleen topin tai kauluspaidan. Pitkän topin kanssa se on testattu ja hyväksi havaittu pellavahousujen seuralainen.

5. Beigen sileän neuleen paras ominaisuus on pehmeys. Se ei tee minua kauniimmaksi, kuten kaikkein parhaat vaatteet tekevät, mutta se saa minut tuntemaan oloni hyväksi. Siksi se on mukana valikoimassa.

6. Morris Marigold -tapettikuvioinen t-paita on H&M:stä ja hyvännäköinen sortsien ja pellavahousujen kanssa, neuleen alla tai ilman.*

7. Bodenin raita-t-paita on klassikko sortsien kanssa. Minulla on myös kaksi valkoista t-paitaa, mutta käytän niitä harvoin sellaisenaan. Yleensä niiden päällä on toinen paita tai neule.

8. Iso valkoinen puuvillapaita puolustaa aina paikkaansa. Tämäkin vaate on tuttu talvikapselista.

 

Tähdellä* merkityt vaatteet pääsevät mukaan lomareissulle. En ole vielä varma, uskallanko lähteä ilman takkia. Täytyy tutkia säätiedotuksia.

--

Päivän kuvat: Piirsin kuvat paksulla tussilla ja väritin puuväreillä. Kuvatessa oli kaunis aamuvalo.

 

 

Kommentit (0)

Kesä tuli tänä vuonna varhain. Sovittelin harvoja hellevaatteitani ja totesin, ettei juuri mikään mahtunut enää ylle. Ihmekös se, kun painan kuutisen kiloa enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Siinäpä hyvä syy kesämekon metsästykseen.

Pari vuotta sitten hankin Facebook-kirpputorilta kerralla kolme mekkoa, mutta nyt suosimiltani toreilta ei löytynyt vastaavaa diiliä. Katsoin myös pari pluskokoisten nettikauppaa, mutta sekä Violeta by Mangon että H&M:n kivoimmat mekkoset olivat niin lyhyitä, etten tilannut. Nuorempana käytin surutta minimittaa, mutta nykyään paljaat reidet näyttävät kovin alastomilta.

Seuraavaksi kävin Bodenin mekkovalikoiman läpi tiheällä kammalla. Täsmälleen sopivaa oli vaikea löytää hoikille suunnitellusta tarjonnasta. Tilasin sovitukseen valko-sinisen A-linjaisen neulosmekon, jonka helmassa on leveä frilla (kuosi oli loppuunmyynnissä eikä sitä saa enää, kuva yllä), sekä yhden Bodenin klassikoista, tummansinisen Casual jersey dress -valekietaisumekon, jossa on empireleikkaus.

Cellbesiltä tuli juuri sopivasti mainos mekkotarjouksesta. Olen hankkinut sieltä aikaisemmin vain pari yöpaitaa, joten yllätyin valikoiman monipuolisuudesta. Nättejä ja todennäköisesti plus-kokoisellekin sopivia juhlamekkoja oli useita. Minulla oli kuitenkin haussa arkimekko. Tilasin kokeeksi maksimittaisen hellemekon, jonka olkaimet solmitaan olkapäille, sekä kukkakuvioisen trikoomekon, jossa on rypytystä vatsan päällä (kuva alla).

Sitten vain sovittelemaan.

Cellbesin maksimekko pääsi heti käyttöön. Se näyttää tosi kivalta ja kesäiseltä, joskin puuvillatrikoo on laadultaan ohuempaa ja kovempaa kuin Bodenin mekkojen. Myös Bodenin polvimittainen frillamekko oli oiva ostos. Sen puuvillaneulos on paksua, sileää ja pehmeää.

Toinen Bodenin mekoista oli kuitenkin selvästi liian pieni, ja tiukka empireleikkaus sai vatsani näyttämään valtavalta. Lähetin vaatteen takaisin. Cellbesin vedosmekko oli muuten tosi nätti, mutta myös sen malli korosti vatsaa.

Tykkäsin juuri tällaisista mekoista normaalipainoisena, mutta oli tietysti virhe kuvitella, että ne sopisivat yhä. Vaikka kuinka olisin kehopositiivinen niin jos saan valita, näytän mieluummin sopusuhtaiselta kuin pallomahalta. Ainakin kodin ulkopuolella.

Cellbesin pitkä mekko (kuva yllä) sopii parhaiten rannalle ja oloasuksi ja Bodenin frillamekko vaikkapa torilla ja kirjastossa käyntiin. Nyt minulla oli kaksi hyvää mekkoa, muttei yhtään sellaista, jonka olisi voinut pukea asialliseen tilaisuuteen.

Työpaikallani on aina viileää, joten sinne ei välttämättä kesämekkoa tarvita. Käyn kuitenkin työn puolesta melko usein pääkaupunkiseudulla, mikä merkitsee usean tunnin istumista kuumassa junassa sekä liikkumista kaupungilla jalan ja julkisilla liikennevälineillä. Siisti, mutta kevyt mekko, jonka päälle voi tarvittaessa heittää jakun tai neuleen, on niihin päiviin hyvä ratkaisu. Enää piti löytää se mekko.

Toukokuun viimeisellä viikolla minulle jäi vähän aikaa ennen junan lähtöä, joten piipahdin kokouksen jälkeen Aleksi 13:ssa, jossa on laaja Masain osasto. Sieltä bongasin paitamekon, jota en ollut nähnyt verkkokaupassa. Pikainen sovitus osoitti, että vaatepuussa vaatimattomalta näyttävä viskoosimekko oli yllä yllättävän pukeva. Paitakaulus ja sinivalkoinen väritys toivat toivotun ripauksen asiallisuutta, mutta kangas oli kevyttä ja helma liikehtii kauniisti. Lisäksi mekko oli kooltaan ja leikkaukseltaan juuri sopiva. Kassalle!

Olin alennushintaiseen ostokseeni tosi tyytyväinen, kunnes näin tämän kirjoituksen kuvat. On se jännä, miten valokuvat paljastavat sen, mitä silmä ei halua nähdä. Mekkohan on liian lyhyt. Muutaman sentin verran vain, mutta kuitenkin. Nämä hihattomat takkimekot onkin Masain verkkokaupassa lajiteltu paitoihin eikä mekkoihin. Mekkoni on tämä, mutta eri kuviolla.

Ajattelin ensin, että vaate on kutistunut pesussa pituudesta, mutta mittaus osoitti, ettei ole. Pituus on verkkosivujen ilmoituksen mukaan M-koossa 96 cm, ja minun XL-koossani se on pestynä 98 cm. Sama mekko viisi senttiä pidempänä olisi aivan täydellinen.

Mekko on lyhyydestään huolimatta tosi monikäyttöinen. Olen sovittanut sitä onnistuneesti sekä pitkän että lyhyen neuletakin kanssa. Neutraali kuviointi ja malli sallivat monenlaisen asustamisen. Koruilla tai ilman, sandaalit tai avokkaat, kaikki käy.

Kuvat nähtyäni aion yhdistää mekkoon myös leggingsit ja caprit. Senhän voi pukea housujen ja t-paidan kanssa myös napit auki, pitkän liivin tapaan.

Harkitsin hetken myös sitä, että ompelisin mekot itse, koska tähtäimessäni oli varsin yksinkertainen malli. En kuitenkaan millään ehtinyt, ja tarvitsin mekot heti. Kankaitakaan ei ollut valmiina, eikä minulla mielestäni ollut aikaa etsiä. 

Joten näillä kolmella mekolla nyt mennään. On minulla siinä sentään täydellinen pitkä rantamekko, mainio torimekko ja lähes täydellinen joka paikan paitamekko. Ja yksi muuten vain söpö vaate. En nimittäin malttanut lähettää Cellbesin vedosmekkoa takaisin. On paikkoja ja hetkiä, jolloin vatsakin saa vapaasti näkyä.

--

Päivän kuvat: Kuvasin mekkojeni kuosit aamuvalossa.

Kommentit (3)

Kati
2/3 | 

Hei!
Ehdotan, että seuraavan kerran Helsingissä käydessäsi poikkeat Gudrun Sjödenillä erottajalla tai tai vilkaiset nettibutiikkia. GS:lla on eri mittaisia ja mallisia ihanuuksia sekä kirkkaissa että hillitymmissä väreissä.
Kesämekko-ongelma on minullakin. Kävin pari viikkoa sitten vasta-avatussa Gerry Werberin liikkeessä Espoossa. Olen yleensä pitänyt GW:n vaatteita laadukkaina, mutta tuo mielikuvani muuttui juuri. Avajaistarjouksena kaikki vaatteet olivat -20 %, ja kun näin omanväriseni pellavamekon sopivaa kokoa, niin ostin sen. Olin pukemassa sitä ensimmäistä kertaa päälleni eilen aamulla. Jo illalla olin katsonut, että niskassa oleva nappi on irtoamaisillaan. En ehtinyt/jaksanut ryhtyä ompelupuuhiin, vaan laitoin ompeleen päälle tipan väritöntä kynsilakkaa. Tämä temppu on yleensä auttanut ja pitänyt vähintään ainakin sen päivän. Toisin oli nyt. Nappi lensi jonnekin kaappien alle, kun puin mekkoa päälleni aamulla.
Turhautuneena pohdin, kuinkahan paljon mekosta pitää maksaa, että se kestäisi käyttää edes kerran hajoamatta. Gerry Weberin liikkeessä kävin siis kaksi kertaa: ensimmäisen ja viimeisen. No, toki käyn siellä vielä sanomassa pari valittua sanaa, kunhan ehdin.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kiitos kommentista, Kati! Gudrun Sjödenin valikoima on kyllä minulle tuttu. Olen tilannut sieltä viime vuosina lähinnä sukkia, sillä  koen, etteivät heidän vaatteidensa mittasuhteet ja leikkaukset pue minua parhaalla mahdollisella tavalla.  Tosin olin viimeksi kokeillessani normaalipainoinen, joten tilanne on saattanut muuttua, ja kuosithan heillä ovat usein ihania.  Gerry Weberiltä olen hankkinut lähinnä housuja, joiden laatuun olen ollut tyytyväinen. Harmi, että koit pettymyksen.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016