Kirjoitukset avainsanalla vaatteet

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ - KAINO

Kainon naiset yllättivät taas. Tämän talven mallisto on ehkä upeampi ja samalla käytännöllisempi kuin koskaan. Yksiväristen neuletakkien valikoima on laaja, luontoaiheisten mekkojen teemana on voimaeläin ilves, ja ajankohtaisesta leopardikuosista on ommeltu Katukissa-tunikoita ja leggingsejä useissa väriyhdistelmissä. Sydämeni vei kuitenkin kuosi nimeltä Polku.

Annukka Lehmuksen suunnittelema kuvio on nerokas. Värit vuorottelevat mustan kanssa siten, että joustinneuleen "oikein" on aina mustaa ja "nurin" värillistä, jolloin värit hohtavat joustinneuleen pohjalta. Riippuu valon suunnasta ja voimakkuudesta, miten selvästi väriraidat näkyvät.

Rakentaisin seuraavan kapselipuvustoni epäröimättä tämän tunikan ympärille. Minulla on kolmet housut (farkut, oliivinvihreät ja mustat) ja neljät villaleggingsit (mustat, tummanharmaat, vaaleanharmaat, siniset), jotka sopivat tunikan väreihin. Eikä täydelliseen toimistoasuun muuta tarvitakaan. Pakkaspäivänä voin pukea luomupuuvillatunikan alle bambu-tai villa-aluspaidan, ja se on siinä. Pukeutumisongelmat ratkaistu koko talveksi!

Olen pannut merkille, että kainokaiset ovat hioneet tunikan mallia jo pidempään. Nyt se on niin lähellä täydellistä, että toivon sen pysyvän tällaisena. Pääntie on hyvä juuri näin - ei enää kokeiluja, kiitos! Pituus on juuri sopiva eivätkä hihat ole liian tiukat allien kohdalta.

En kaipaa välttämättä tunikaan taskua, mutta jos tasku pitää olla, niin tässä tunikassa se on tehty oikein. Tasku maastoutuu kuviolliseen joustinneuleeseen hyvin, eikä sen pellavainen pohjakangas pistä silmään. Näitä taskuja olisin voinut ottaa kaksikin.

Tunikan suunnittelu on Niina Sinisalon käsialaa.

Tunikani on kokoa L eikä sitä ole muokattu mitenkään. Välillä olen pyytänyt slimmaamaan suoria tunikamalleja hiukan vyötärön seudulta, mutta ajattelin, että tämä on varmaan ihan hyvä ilmankin. Muissa vaatteissa käytän kokoa XL ja 46-48, nykyään enimmäkseen 48.

Kuten sanottu, tämä tunika on täydellinen näin. Jos kuitenkin jatkossa toivon uuteen Kaino-neuleeseen avarampaa pääntietä, pidempää helmaa tai vaikka lisäväljyyttä lantiolle, voin tilata muutokset kätevästi nettikaupasta löytyvällä uudella lomakkeella. Räätälöinti ostetaan yhdessä tuotteen kanssa eli sitä ei saa enää jälkeenpäin. Vaate leikataan ja ommellaan tilaajalle erikseen toiveiden mukaiseksi.

Huolto- ja korjauspalvelu tietenkin koskee nimenomaan käytettyjä neuleihanuuksia, joille saadaan tällä tavoin lisää käyttökertoja. Aivan mainio veto kainottarilta. Räätälöinti- ja huoltopalvelut tilataan täältä.

Kainon verkkokauppa puolestaan löytyy tämän linkin takaa.

--

Päivän kuvat: Tunika: Kaino, Polku. Kuvauspaikka: Turun keskustan viimeinen tyhjä tontti, Pallas-kortteli eli kaasulaitoksen tontti Ursininkadun ja Eerikinkadun kulmassa. Tontin pohjoislaidalla remontoidaan parhaillaan taloa, jossa on viimeksi sijainnut siirtolaisinstituutti. Aidatun korttelin portti on ehkä remontin takia ollut viime päivinä poikkeuksellisesti auki, joten pääsimme varastorakennuksen eteen kuvaamaan.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kylläpä tuli yhtäkkiä kylmä! Perjantaiaamuna oli vain +2 astetta. Onneksi olin keväällä niin saamaton, etten vienyt talvitakkeja ollenkaan varastoon. Oli siitä hyvä napata villaa niskaan.

Ja sekin on mukavaa, että voin kaivaa kaapista pehmeän Second Chance -mekkoni, joka on joustavaa merinovillaneulosta. Tartun siihen kuin viimeiseen oljenkorteen, kun pitää herätä ennen auringonnousua ja ehtiä junaan, vaikka on kylmää, märkää ja pimeää. Silloin ihminen todellakin tarvitsee jotakin pehmeää itsensä ja maailman väliin, kuten muuan mainoslause asian ilmaisi.

Kun vedän mekon päälle samasta materiaalista valmistetun pitkän neuletakin, on lämpimänä pysyminen selviö. Asu on niin höyhenenkevyt, että sen voi unohtaa päiväksi kokonaan (mikäli sukkahousut eivät ole polviin putoavaa mallia). Silti se on riittävän asiallinen työtapaamisiin.

Hankin mekon ja takin jo viime helmikuussa, mutta asu sopii minusta parhaiten syksyyn, joten vasta nyt se pääsee tehokäyttöön - ja esittelyyn. Oheiset kuvat on otettu elokuussa, mikä selittää paljaat sääret. Kuvista näkyy muuten selvästi myös, miten verenpainelääke turvottaa nilkkoja. Ei minulla ennenkään ole varsinaisia säihkysääriä ollut, mutta nyt ne viimeistään ovat mennyttä.

Nyt voi onneksi jo pitää nilkkureita. Eilen minulla oli peräti nahkasaappaat.

Kun olin 20 kiloa kevyempi, vyötäröä korostavat kietaisumekot olivat imartelevin mekkomalli. Enää en ole yhtä varma asiasta. Mekon pitkät kiinnitysnauhat on usein tarkoitus kietoa vartalon ympäri sekä edestä että takaa, jolloin ne nousevat edessä helposti pallomahan yläpuolelle. Se näyttää ikävältä. 

Tässä Rosa-merinovillamekossa on kuitenkin kiinteä, ommeltu vyötärökaitale, eikä kiinnitysnauhoja välttämättä tarvitse viedä mekon edestä. Vielä parempi ehkä olisi, jos jossakin sopivassa saumassa olisi hiukan vedostusta, eikä muutama sentti lisäpituuttakaan olisi XL-kokoon pahitteeksi. Mutta aivan riittävän hyvä näinkin.

Second Chancen uudessa syysmallistossa on mekosta astetta herkumpi versio, pitkähihainen ja mehevän ruosteenpunainen. Toisena värinä on klassinen musta. Myös näitä viime talven grafiitinharmaita ja petroolisinsinisiä merinomekkoja on vielä jäljellä. Näissä on vajaamittaiset hihat.

Second Chancen perustaja, Maija Nuppula, suunnittelee vaatteet ja piirtää kuviollisten neulosten omaperäiset kuosit. Vaatteet valmistetaan alihankintana pieninä sarjoina Suomessa. Monet vaatteista tehdään vieläpä isompien valmistajien ylijäämämateriaaleista. Tämän talven mallistossa kaikkien muiden paitsi merinovillavaatteiden materiaalit ovat kierrätettyjä. Sitä ei kyllä vaatteista mitenkään huomaa, vaan ne ovat täyttä priimaa.

Second Chancen oma myymälä on Saloon kuuluvassa Matildassa, joka tunnetaan nykyisin paremmin nimellä Mathildedal. En ole toistaiseksi onnistunut käymään siellä, joten tilasin mekkoni Second Chancen verkkokaupasta täältä. Myös jälleenmyyjiä on muutamia eri puolilla maata.

--

Päivän kuvat: Second Chancen merinovillaneulos on paksuhkoa ja pehmeää.

 

 

Kommentit (0)

Käsittääkseni aika monelle käy vaihdevuosien jälkeen samoin kuin minulle: rintojen alle pullahtaa kuin tyhjästä pallomaha. Entiset, slimmatut yläosat eivät enää istu hyvin, jos edes mahtuvat kiinni. Pikku pakko lähteä ostoksille.

Mutta mitä pitäisi ostaa? Ensimmäinen refleksi kehottaa hankkimaan jotakin peittävää, koska iso maha hävettää. Raskaana oleva voi esitellä pömppömahaa ylpeänä, mutta tietyssä iässä vatsa kertoo huonoista geeneistä, liiasta istumisesta ja sekaisin menneestä nälänsäätelystä. (Ei, minun mielestäni se ei kerro yhtään mitään itsekurin puutteesta tai epäterveellisistä ruokailutottumuksista. Maha kasvaa kyllä ilman niitäkin.)

Olen viime vuosina tehnyt ahkerasti vaatekokeiluja selvittääkseni, millainen paidan malli on pallomahan kanssa pukevin. Paljastan tässä tulokset kuvien kanssa. Muistutan kuitenkin, että otoksen koko on yksi. 

Isot kuviot vievät huomion pois vartalon ääriviivoista.

TOTTA, mutta ei se aina auta. Minulla on kuvissa H&M:n ja William Morrisin yhteistyömalliston mekko, jonka olen lyhentänyt tunikapituiseksi. Koko on 46, tosin muistaakseni plus-kokojen puolelta. Pidän paidasta, koska sen värit ovat pukevat ja Pimpernel-tapettimallista vohkittu kuosi kaunis. Viskoosikangas on paksuhkoa ja pehmeää iholla.

Mutta mutta. A-linjainen paita peittää kyllä mahan, kuten pitääkin, mutta onko se liiankin peittävä? Suoraan edestä katsottuna minulla on yhä jotakin vyötärön tapaista, mikä ei nyt näy ollenkaan. Eli kyllähän kuviot kätkevät vartalon ääriviivat, mutta näyttäisin paremmalta, jos ne näkyisivät. On minulla imartelevampiakin vaatteita.

Jos vaate on vähänkin liian väljä, se näyttää teltalta ja isontaa. Jos se on vähänkin liian tiukka, vatsa näkyy liian selvästi. Suo siellä, vetelä täällä.

Yksivärinen tumma asu hoikentaa.

TARUA. Näissä kuvissa minulla on Bodenin silkkinen paitapusero kokoa 18. Asu on periaatteessa täysin oikeaoppinen: housut ja paita ovat tummat ja yksiväriset, jolloin katse kiinnittyy kuviolliseen huiviin eikä pömppömahaan. Miksen sitten näytä tämän paremmalta?

Paita on liian laatikkomainen ja lyhyt. Se on myös hartioilta liian iso ja hihat ovat turhan pitkät. Muut kuvat olivat vielä pahempia kuin nämä. Siirsin paidan välittömästi kuvat nähtyäni aluspaidaksi, josta kukaan ei tule enää näkemään muuta kuin kauluksen ja hihansuut.

Johtopäätös: Tumma värikään ei pelasta, jos vaate ei istu hyvin eivätkä sen mittasuhteet ole oikeat. Tunikapituinen näyttää useimmiten reitevän ja vatsakkaan yllä paremmalta kuin normaalipituinen paita. Hieman harmillista, mutta totta se on. Pitkän paidan päällä voi kyllä olla lyhyempikin kerros.

Täysvinoon leikattu kangas imartelee kurveja.

TOTTA. Masailla on jatkuvasti valikoimassaan muutama täysvinoon leikattu paita, tunika ja mekko. Merkin verkkosivuilla kerrotaan, että nämä vaatteet kietoutuvat vartalon ympärille kauniisti ja elegantisti ja sopivat kaikille, jotka pyrkivät naiselliseen siluettiin. Kun kangas on leikattu täysvinoon, se on yhtä joustavaa kuin trikoo, muttei tartu ihoon.

Pitihän sitä kokeilla. Ja on siinä paljon perää. Masain koko L joustaa, muttei pingota rintojen kohdalta, ja kyljen kaaren voi aavistaa. Ei huono! Itse asiassa aika hyvä. Tähän sopii mainiosti päälle lyhyt neuletakki.

Muotolaskokset luovat kauniin siluetin myös XL-koossa

TOTTA. Tässä Masain paidassa on mielestäni kaikki kohdallaan: siro yläosa ja hartiat paikoillaan, ohut ja laskeutuva kangas ja pukeva pituus. Se, että yläosa on kuviollinen ja lantion kohta tumma ja yksivärinen, on kuin suoraan päärynävartaloisten pukeutumisoppaasta.

En tilatessani edes huomannut, että paidassa on muotolaskoset, mutta siinä on! Se on kevyesti slimmattu niin, että vartalon kaaret tulevat esiin. En olisi ikinä uskonut, mutta paras paita pallomahalle on sama kuin tiimalasille. Sille, joka joskus kauan sitten olin. Paidan pitää vain olla täsmälleen oikean kokoinen, eikä se saa kiristää vatsan päältä. Tämän koko on L, eikä se saisi kutistua milliäkään! XL:kin olisi luultavasti ihan hyvä.

Mistähän saisin toisen samanlaisen paidan? Ehkä pitää ryhtyä korjausompelijaksi ja slimmata kaikki suorat paidat ja tunikat.

Mikä paita teidän silmäänne näyttä parhailta? Ja millaisiin paitoihin olette itse päätyneet?

--

Päivän kuvat: Kuvasin Pimpernel-paidan, kun se oli tuulettumassa parvekkeella.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Tosi hyvä kuvasarja. Pitäisi kuvata omat vaatteet näin niin näkisi paremmin mitkä istuvat ja miten. Ehdoton voittaja on mielestäni Masain täysvinoon leikattu tunika, joka mielestäni päihittää muut mennen tullen. Vyötärösi korostuu kauniisti ja kapeana. Kakkosena tulee Masain toinen vaate.

Pitkät neuletakit ovat olleet muodissa jo monta vuotta, mutta en ole oikein innostunut niistä. Olen pitänyt niitä epäpukevina muille kuin pitkille ja hoikille ja lisäksi hankalina aina, kun tarvitaan päällysvaatetta. Ja Suomessahan takkia  tarvitaan melkein koko ajan. Minulla ei ole vuosiin ollut niin pitkää talvitakkia, etteivät pitkän neuleen helmat vilkkuisi sen alta.

Muutin mieltäni vasta nyt alkukesällä, kun huomasin, miten kätevä polvipituinen neuletakki on mekkojen kanssa. Olenkin koko kesän käyttänyt harmaata Espritin neulettani takin sijasta.

Heinäkuussa sukelsin syvään päähän hankkimalla Nanson alennusmyynnistä beigen Villis-neuletakin, joka on todella pitkä, reilusti polvien alle. Siinä ja siinä, onko se liian pitkä. Oikeastaan on, mutta yritän tottua.

Parasta tässä takissa on pehmeä ja sileä villa-puuvillaneulos. Pehmeys ei yleensä viittaa kestävyyteen, mutta toivon parasta. Väri on niin neutraali, että vaate käy melkein kaiken kanssa. Taskut ovat huomaamattomat, kuin kaksi pehmeää viiltoa tasaisessa neulepinnassa. Täytyy varoa, etteivät niiden suut veny pahasti.

Ei tunnu yhtään hullummalta, kun pitkä neuletakki liehuu avonaisena tuulessa kuin supersankarin viitta. Voi sitä hoikentavanakin pitää, koska sen etureunat muodostavat kaksi pitkää pystylinjaa. Efekti on parhaimmillaan, kun alla on jotakin tummempaa ja yksiväristä.

Ikävä kyllä vaikutelma katoaa heti, kun neuleen napittaa kiinni. Näytän silloin massiiviselta möhkäleeltä. Ei niin kiva, vaikka toki ihan yhtä totta kuin se toinenkin mielikuva.

Tuskin käytän tätä takkia paljonkaan talvella, joten nautin siitä nyt.

Ensimmäisenä työpäivänä loman jälkeen puin sen kanssa ohuen, beigen neulepuseron (viime kesän Fiskars-ostos) ja tummansinisen puolihameen. Näytin vähintään puolipätevältä. Näiden kuvien asun säästän hieman viileämpiin aamuihin. Kuviollinen viskoosipaita ja sammalenvihreät housut ovat molemmat Samoon-merkin viime syksyn mallistosta ja ballerinat vanhat tutut Mephistot. Laastari on merkkiä Hansaplast Sensitive, ja tarvitsen sitä, koska raastoin kovan juuston ohella myös peukaloani.

Jaa miksen käyttäisi tätä neuletta talvella? No kun en vaan jaksa uskoa, että talvitakin alta repsottavat villatakin helmat olisivat tyylikäs näky. Lapsuudenkodissani liian pitkästä, epämääräisestä ja roikkuvasta vaatteesta käytettiin sanaa laappana. Laappanaan saattoi kyllä pukeutua kotona, mutta jos kylille lähti laappanassa niin olihan se vähän noloa.

Muuten olen sitä mieltä, että Nanso parantaa kuin sika juoksuaan. Olen tänä vuonna hankkinut ehkä enemmän Nanson vaatteita kuin koko aiemmassa elämässäni yhteensä. Yksiväriset neuleet ja pellavavaatteet ovat tosi jees. Mikä hienointa, ainoa väri ei ole ollut musta.

Pitkää Villistä oli tätä kirjoittaessani vielä saatavana ruskeana Nanson verkkokaupassa täällä.

--

Päivän kuvat: Nanson pitkä Villis-neule.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Hei Maija,

Hyvältä näyttää sun pitkä villis. Kiva lukea sun juttujas ja välillä pääsee oikein matkallekkin ja tutustuu toinen toistaan ihananpiin kukkasiin. Olet  tosi hyvä kuvamaan ja kertomaan aiheista.

odottelen taas innolla tulevaa tiistaita mikä juttu onkaan vuorossa....yst. terv.tuula

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/4 | 

Kiitos Tuula, minustakin villis on kiva. Olen niin vaihtelunhaluinen, etten malttaisi millään tehdä blogia vain yhdestä aihepiiristä. Ensi viikolla taitaa olla vuorossa napanöyhdän kaivelua, mutta kukkakuvia on kyllä varastossa useaa tarinaa varten :)

Vierailija
3/4 | 

Tosi hyvän näköinen tuo villis-neule.  Ja kaunis väri joka sopii sinulle. Hävettää melkein kertoa, että etsin samaa netistä, ja löysinkin sen Elloksen sivuilta. 

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016