Kirjoitukset avainsanalla vaatteet

Lämmin ja lumeton talvi ei tarkoita, ettei sisällä olisi kylmä. Putkiremontin jälkeen talomme lämmitys säädettiin niin, että sisälämpötila laski meillä keskimäärin neljä astetta. Mittari näyttää nyt tasan 21. Talo on kuitenkin tuulisella paikalla eikä järin tiivis, joten meillä on ajoittain sangen raikasta. Tuulihan tunnetusti vaikuttaa siihen, miltä lämpötila tuntuu. Väitän, että 21 tuntuu meillä kuin 19.

Ero entiseen on suuri. Aikaisemmin käytin talvellakin kotiasuina lyhythihaisia t-paitoja ja muita kesävaatteita, mutta enpä enää. Paksuin ja lämpimin vaatteeni on Liisa Sooleppin siniharmaa villamekko, jonka toin toissa syksynä tuliaisiksi Tallinnan Telliskivestä. Kerroin siitä täällä. Mekko on ollut tänä talvena kovassa käytössä. Alaosaksi olen pukenut yleensä Hurmåksen paksut villahousut, jotka hankin viime vuonna. Jalkaan olen vetänyt kahdet äidin kutomat villasukat päällekkäin.

Paksu mekko on hieman karhea. Talven paras vaateostokseni onkin ollut ihanan pehmeä neuletunika, jossa on luomupuuvillaa ja 15 % villaa. Tilasin sen Englannista Thoughtin nettikaupasta. Ajattelin sitä toimistopäivien työasuksi, mutta se on niin mukava päällä, että olenkin käyttänyt sitä enimmäkseen kotona.

Vaatteessa kiinnosti omaperäinen kietaisurakenne. En ole nähnyt sellaista neuleessa ennen, joten pitihän sitä kokeilla. Myös väri, kaurapuuroon vivahtava beige, miellytti, samoin sileän ja joustinneuleen yhdistelmä. Tunikan hihat ovat joustinneuletta. Savupiippukaulus laskeutuu kuin lenkkihuivi eikä kurista yhtään. 

Brexitin pelossa tilasin ennen joulua Thoughtin alennusmyynnistä muutamia kesävaatteita. Värikäs bambuviskoosimekko jäi ylleni jo ensimmäisessä sovituksessa. Pidin sitä kaksi vuorokautta yhteen kyytiin, sillä maksimaalisen pehmoinen maksimekko on ihana myös yöpaitana.

Thought on yksi ekologisen vaatetuotannon edelläkävijöistä ja käyttää ainoastaan luontoa säästävästi tuotettuja materiaaleja, kuten bambua, hamppua, luomupuuvillaa ja villaa. Aluksi kaikki sen vaatteet tehtiin hampusta, joka kuluttaa niukasti vettä kasvaessaan eikä kaipaa kasvinsuojeluaineita. Pehmeä hamppuneulos suojaa hyvin UV-säteilyltä, sopii myös herkälle iholle ja loppuun käytettynä sen voi kompostoida.

Ensimmäinen hamppuvaatteeni on kimonomallinen neule, joka sopii hyvin yhteen maksimekon kanssa. En tietenkään vielä tarkene tässä asussa, vaan säästän sen kesään. 

Nythän on sittenkin vielä vuoden loppuun aikaa tilata tavaraa Englannista entisillä ehdoilla, joten pidän Thoughtin nettikauppaa edelleen silmällä. Näitäkin vaatteita on siellä yhä myynnissä.

Yöpaidoista puheenollen, talven paras uusi löytöni on tanskalainen villa-alusvaatteiden valmistaja Dilling, jolla on suomenkielinen nettikauppa. Tilasin kokeeksi hihattoman yöpaidan. Kun vakuutuin laadusta ja siitä, että koko 46 on riittävän iso, tilasin myös pitkähihaisen version ja pari hihatonta lisää.

Dillingin neuleet ovat yksinkertaisia, huolellisesti kaavoitettuja ja väreiltään hienostuneita: murrettuja sinisiä, vihreitä, harmaita ja punaruskeita. Langat värjätään valmistajan omassa värjäämössä ilman haitallisia väriaineita. Dillingin värjäämömestari Birthe Jansen allergisoitui värjäämön kemikaaleille, minkä jälkeen tuotannossa on käytetty ainoastaan Joutsenmerkillä merkittyjä värejä. Dillingille myönnettiin Joutsenmerkki vuonna 2010.

Birthe on myös kehittänyt yhdessä Novo Nordiskin kanssa entsyymin, joka poistaa villan kutittavat karvat. Näin langasta tulee pehmeää ja käytössä miellyttävää ilman vahvoja kemikaaleja. On minulla pehmeämpiäkin vaatteita kuin nämä, mutta parempia yöpaitoja en ole kokeillut. Villa päihittää puuvillan ja viskoosin 6-0.

Olen sovitellut mustaa villayöpaitaani myös mekkona. Neulos ei ole kovin paksua, mutta se on riittävän peittävää ja laskeutuu kauniisti. Polven yläpuolelle ulottuva pituuskin on juuri sopiva. Esimerkiksi pitkän neuletakin kanssa yöpaita menisi mielestäni aivan täydestä, ja hätätilassa se kävisi myös hellemekosta.

Villahan pysyy kauan siistinä eikä kerää hajuja, joten käsimatkatavaroilla matkaillessa yöpaitaa voisi periaatteessa käyttää vaikka vuorokauden ympäri. Kuten tietysti bambumekkoakin.

--

Päivän kuva: Dillingin villavaatteita lähikuvassa.

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun olin päättänyt, että ylipäätään pidän 60-vuotisjuhlat, ensimmäinen, minkä löin lukkoon, oli juhlamekko. Tilasin sen jo kesän viimeisenä lomapäivänä elokuussa. Halusin yksinkertaisen, mutta yksilöllisen ja salaa ylellisen koltun, jota voisi käyttää myös arkena. Tietäjät tietäisivät, mikä se on, mutta useimmat eivät näkisi siinä mitään erityistä.

Juuri sellainen on mittojen mukaan tilattu pellavaneulemekko. Olin tutkinut Pirita Designin mallistoa Turun Kaisla-kaupassa jo monta kertaa, mutta vaatteiden hinta oli mielestäni aika kova. Syntymäpäivät olisivat riittävän hyvä syy.

Sovitin kahta mekkoa. Molemmat olivat hyviä, mutta toinen istui heti lähes täydellisesti. Jos olisin tarvinnut pikkumustaa, olisin voinut ostaa sen heti.  Musta ei kuitenkaan ole minun värini. Valitsin värimalleista savuisen siniharmaan, koska juhlapäivä on keskellä talvea. Kesäksi olisin varmaan päätynyt vaaleaan vihreään. 

Pellavaneule on mielestäni parhaimmillaan värillisenä, koska värit toistuvat pellavalangassa erityisen kauniisti, ja neuleen pinnassa on hienoinen hohto. Piritan neuleita voi tilata myös meleerattuina, jolloin neuloessa on käytetään kahta eriväristä lankaa kerralla.

Sovitusmekon hartioita muokattiin hieman kapeammiksi, ja pituus mitattiin sopivaksi. Suosin kotelomekoissa ja kynähameissa melko lyhyttä, polvet paljastavaa mallia, koska pidemmät nyt vaan eivät näytä yhtä hyviltä. Tai sitten vain kuvittelen näyttäväni samalta kuin 30 vuotta sitten, vaikka oikeasti arpiset polvet olisi jo parasta peittää.

Mekkoni on joustava ja erittäin mukava päällä, vaikka pellava onkin hieman kovempaa kuin esimerkiksi villa. Neulos näyttää melkein kudotulta tweed-kankaalta, kun neuleen nurja puoli on päällä päin. Pinta on mielestäni hurjan kaunis, mutta valitettavasti myös hieman arka. Rannekoruni tarttui juhlapäivänä mekon rintamukseen aiheuttaen pitkän ja pahan näköisen langanjuoksun. Mukana ei ollut neulaa, mutta sakset oli, joten yksinkertaisesti leikkasin kohdan siistiksi ennen valokuvien ottoa. Onneksi neule ei ole lähtenyt purkautumaan.

Koekäytin mekkoa vävyn valmistujaisissa sen verran, että osasin kiinnittää erityistä huomiota alusvatteisiin. Vuorittoman neuleen alta nimittäin näkyvät kaikki reunat ja saumat etenkin valokuvissa. Otin tällä kertaa varman päälle ja vedin ylleni  korkeavyötäröiset muotoilevat alushousut ja t-paitarintaliivit, ja niiden päälle vielä kokomittaisen alushameen. En tiedä, minkä verran ne paransivat näkymää, mutta eivät ainakaan huonontaneet.  

Kekkulointi paljain säärin keskellä talvea  ei tullut kysymykseen. Siinäpä pulma. En ole lihomiseni jälkeen onnistunut ostamaan muita kuin valuvia sukkahousuja, olipa valmistaja tai kokonumero mikä tahansa. Osa on liian pieniä vyötäröltä ja osa liian isoja. Hankin nyt kokeeksi kolmet erilaiset, ja päädyin sovituksen jälkeen Kunertin mattapintaisiin Mystique-sukkiksiin, koko 48-50. Ne toimivat muuten oikein hyvin, mutta vetäisin niihin silmäpaon sillä samalla rannekorulla, jolla runtelin myös mekkoni. Sukkikset olivat siis kertakäyttöiset, mikä minulla on aika harvinaista.

Ja sitten kengät. En ole käyttänyt minkäänlaisia korkoja pitkään aikaan, kun moneen kertaan hehkuttamani mustat Mummoankat eli Mephisto Palditkin ovat alkaneet puristaa. Tuntui epätodennäköiseltä, että löytäisin mitään läheskään yhtä mukavaa, mutta silti edustuskelpoista ja sopivan väristä. Heti ensimmäisessä paikassa, Helsingin Sokoksella, silmiini osuivat kuitenkin Clarksin Ellis Roset siniharmaina. 

Avokkaat näyttävät ihan tavallisilta, mutta havaitsin sovittaessani, että ne on suunniteltu sitä silmällä pitäen, että sääret näyttävät pitkiltä ja nilkat hoikilta. Ja minulla todellakaan ei ole mitkään kauriinnilkat! Verenpainelääkkeet ovat turvottaneet niitä vielä entisestään. Kenkien kärki on epäilyttävän suippo, mutta varpaita ei tarvitse tunkea sinne asti. Rakkoja ei synny kantapäihin eivätkä jalat väsy, koska kaikki kriittiset kohdat ovat pehmustettuja.

Ostin kengät numeroa isommassa koossa kuin ikinä. Vaihdatin kantalaput ja ajoin niitä parina päivänä sisään kotona. Pysyin juhlissa yllättävän hyvin koroillani koko päivän. Tätä kenkämallia on muuten kaupoissa myös mustana. 

Koruni olivat hopeiset Halikon käädyt, jotka sain isältä valmistujaislahjaksi kauan sitten. Mekko oli oikeastaan valittu vasiten näiden korujen taustaksi, ja tässä tehtävässään se toimi oikein hyvin. Tuhoa tuottanut filigraanirannekoru on puolestaan seurusteluaikojen lahja puolisolta.

Ikävä kyllä minulla ei ole yhtään kuvaa, jossa juhla-asuni näkyisi kokonaan. Oheisissa, aikaisemmin syksyllä otetuissa kuvissa mekko on astetta arkisemmin asustettuna, Second Chancen villatakin, leggingsien ja Gaborin nilkkureiden kanssa. Koruna on  tuttu Kuutar pronssisena.

Olen jo käyttänyt mekkoa töissäkin. Kenellekään tuskin tuli mieleen, että tuo mimmi on unohtanut ylle 60-vuotisjuhlamekkonsa.

--

Päivän kuva: Pellavaneule näyttää melkein tweediltä.

Kommentit (3)

Vierailija
2/3 | 

Upeita nuo Piritan neuleet mutta kuten totesit, hintavia. Onnittelut hyvästä hankinnasta!

Päivikkij
3/3 | 

Kaunis, tyylikäs valinta! Kalevala korut kruunaavat asun ja kertovat, että yhtä ja toista on jo elämässä saatu ja koettu.

Pidän tästä hameesta paljon. Maalauksellinen kukkakuosi on kaunis, kangas on paksua ja pehmeää modaalin ja bambuviskoosin sekoitetta ja pituus kätkee alleen vaikka kahdet villahousut. Erittäin käytännöllistä talvella. Siinä on myös isot taskut, joihin kädet, puhelin tai salainen suklaapatukka mahtuvat kunnolla.

Valitettavasti keski-ikäinen ja ylipainoinen nainen näyttää siinä lähinnä Aku Ankasta tutulta Matami Mimmiltä. Vaikutelma on homssuinen, kun laaja hame viistää nilkkoja eikä mikään vartalon kohta erotu myönteisessä mielessä. 

Kumma kyllä, midi on nyt muodikkain hameen pituus, vaikka pitkät, hoikat ja nuoretkin näyttävät siinä helposti noita-akoilta. Isoin ongelma on yläosan valinta. Lähes nilkkoihin ulottuva hame vaatii, että vyötärö on näkyvissä ja mielellään vyöllä korostettu. Paita pitää siis tunkea hameen alle. Villapaita ei sinne mahdu, ainakaan siististi. Lisäksi pitäisi olla vyötärö, jota korostaa.

Tilasin hameen pariksi villa-puuvillaneuleen, joka toistaa hameen tummaa taustaväriä. Hyvä niin, koska vaatekaapista ei löytynyt mitään muuta, minkä kanssa hame olisi sopinut mittasuhteiltaan senkään vertaa. Parhaiten midihameen kanssa kävisi kai vartalonmyötäinen body, mutta ne päivät ovat takana, kun näytin siinä vaatekappaleessa hyvältä. Siispä neulepaita saa kelvata. (Se on väriltään hyvin tumman sininen, vaikka näissä kuvissa näyttää harmaalta tai mustalta.)

Homssuvaatteille on paikkansa: kotiasuksi tämä on hitti, ja silloin tällöin tykkään keventää työpaikan ilmapiiriä. Silloin yhdistän hameeseen eri tavalla kuviollisen, ylisuuren ja roikkuvan villatakin. Se on kohtalaisen radikaali asu pilkunviilaajalle. Eikä pääse kukaan harjoittelija sanomaan, että siellä sitten oli tarkka pukukoodi.

Syksyllä kuljin kukkahameessa kaupungilla musta biker-nahkatakki niskassa. Takki toi asuun sopivaa rouheutta. Kerran olin vähällä mennä siinä asussa työtapaamiseen, mutta viime tingassa vaihdoin tavanomaisempaan. Turhamainen, ja lisäksi arka. Mutta jos minulla olisi sopivan värinen, tyköistuva jakku, niin ehkä sitten. En nyt tähän hätään ole kuitenkaan hankkimassa sellaista.

--

Päivän kuvat: Hame ja neule Thought, nahkasaappaat Gerry Weber, villakangastakki noin 15 vuoden takaa Norham. Aurajokirannassa oli kuvauspäivän aamuna tiheä sumu, jota hyödynsimme.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Kaunis hame ja  sopii sinulle hyvin. Minäkin haluan :) Midihametta tuli pidettyä paljonkin 1960-luvun loppumetreillä, kun olin nuori ja hoikka. Nyt olen ylipainoni kanssa juuri sopivan kokoinen ja näköinen.

Jaana03
2/3 | 

Sopii sinulle mainiosti. Tilasin netistä kotikaupungissa tehdyn hameen, joka on midipituinen. Näytän siinä omasta mielestäni kamalalta, vaikka katsojat sanoi että on ok. Kuvasi antaa minulle rohkeutta mennä hameessa kodin ulkopuolelle ;)

Maija
Liittynyt15.10.2015

Mahtavaa kuulla, Jaana!  Kyllä me tosiaan voidaan liikkua midihameissamme ihmisten ilmoilla. Se on ihan ok.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ - KAINO

Kainon naiset yllättivät taas. Tämän talven mallisto on ehkä upeampi ja samalla käytännöllisempi kuin koskaan. Yksiväristen neuletakkien valikoima on laaja, luontoaiheisten mekkojen teemana on voimaeläin ilves, ja ajankohtaisesta leopardikuosista on ommeltu Katukissa-tunikoita ja leggingsejä useissa väriyhdistelmissä. Sydämeni vei kuitenkin kuosi nimeltä Polku.

Annukka Lehmuksen suunnittelema kuvio on nerokas. Värit vuorottelevat mustan kanssa siten, että joustinneuleen "oikein" on aina mustaa ja "nurin" värillistä, jolloin värit hohtavat joustinneuleen pohjalta. Riippuu valon suunnasta ja voimakkuudesta, miten selvästi väriraidat näkyvät.

Rakentaisin seuraavan kapselipuvustoni epäröimättä tämän tunikan ympärille. Minulla on kolmet housut (farkut, oliivinvihreät ja mustat) ja neljät villaleggingsit (mustat, tummanharmaat, vaaleanharmaat, siniset), jotka sopivat tunikan väreihin. Eikä täydelliseen toimistoasuun muuta tarvitakaan. Pakkaspäivänä voin pukea luomupuuvillatunikan alle bambu-tai villa-aluspaidan, ja se on siinä. Pukeutumisongelmat ratkaistu koko talveksi!

Olen pannut merkille, että kainokaiset ovat hioneet tunikan mallia jo pidempään. Nyt se on niin lähellä täydellistä, että toivon sen pysyvän tällaisena. Pääntie on hyvä juuri näin - ei enää kokeiluja, kiitos! Pituus on juuri sopiva eivätkä hihat ole liian tiukat allien kohdalta.

En kaipaa välttämättä tunikaan taskua, mutta jos tasku pitää olla, niin tässä tunikassa se on tehty oikein. Tasku maastoutuu kuviolliseen joustinneuleeseen hyvin, eikä sen pellavainen pohjakangas pistä silmään. Näitä taskuja olisin voinut ottaa kaksikin.

Tunikan suunnittelu on Niina Sinisalon käsialaa.

Tunikani on kokoa L eikä sitä ole muokattu mitenkään. Välillä olen pyytänyt slimmaamaan suoria tunikamalleja hiukan vyötärön seudulta, mutta ajattelin, että tämä on varmaan ihan hyvä ilmankin. Muissa vaatteissa käytän kokoa XL ja 46-48, nykyään enimmäkseen 48.

Kuten sanottu, tämä tunika on täydellinen näin. Jos kuitenkin jatkossa toivon uuteen Kaino-neuleeseen avarampaa pääntietä, pidempää helmaa tai vaikka lisäväljyyttä lantiolle, voin tilata muutokset kätevästi nettikaupasta löytyvällä uudella lomakkeella. Räätälöinti ostetaan yhdessä tuotteen kanssa eli sitä ei saa enää jälkeenpäin. Vaate leikataan ja ommellaan tilaajalle erikseen toiveiden mukaiseksi.

Huolto- ja korjauspalvelu tietenkin koskee nimenomaan käytettyjä neuleihanuuksia, joille saadaan tällä tavoin lisää käyttökertoja. Aivan mainio veto kainottarilta. Räätälöinti- ja huoltopalvelut tilataan täältä.

Kainon verkkokauppa puolestaan löytyy tämän linkin takaa.

--

Päivän kuvat: Tunika: Kaino, Polku. Kuvauspaikka: Turun keskustan viimeinen tyhjä tontti, Pallas-kortteli eli kaasulaitoksen tontti Ursininkadun ja Eerikinkadun kulmassa. Tontin pohjoislaidalla remontoidaan parhaillaan taloa, jossa on viimeksi sijainnut siirtolaisinstituutti. Aidatun korttelin portti on ehkä remontin takia ollut viime päivinä poikkeuksellisesti auki, joten pääsimme varastorakennuksen eteen kuvaamaan.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 60. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016