Kirjoitukset avainsanalla vaatteet

Kesä tuli tänä vuonna varhain. Sovittelin harvoja hellevaatteitani ja totesin, ettei juuri mikään mahtunut enää ylle. Ihmekös se, kun painan kuutisen kiloa enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Siinäpä hyvä syy kesämekon metsästykseen.

Pari vuotta sitten hankin Facebook-kirpputorilta kerralla kolme mekkoa, mutta nyt suosimiltani toreilta ei löytynyt vastaavaa diiliä. Katsoin myös pari pluskokoisten nettikauppaa, mutta sekä Violeta by Mangon että H&M:n kivoimmat mekkoset olivat niin lyhyitä, etten tilannut. Nuorempana käytin surutta minimittaa, mutta nykyään paljaat reidet näyttävät kovin alastomilta.

Seuraavaksi kävin Bodenin mekkovalikoiman läpi tiheällä kammalla. Täsmälleen sopivaa oli vaikea löytää hoikille suunnitellusta tarjonnasta. Tilasin sovitukseen valko-sinisen A-linjaisen neulosmekon, jonka helmassa on leveä frilla (kuosi oli loppuunmyynnissä eikä sitä saa enää, kuva yllä), sekä yhden Bodenin klassikoista, tummansinisen Casual jersey dress -valekietaisumekon, jossa on empireleikkaus.

Cellbesiltä tuli juuri sopivasti mainos mekkotarjouksesta. Olen hankkinut sieltä aikaisemmin vain pari yöpaitaa, joten yllätyin valikoiman monipuolisuudesta. Nättejä ja todennäköisesti plus-kokoisellekin sopivia juhlamekkoja oli useita. Minulla oli kuitenkin haussa arkimekko. Tilasin kokeeksi maksimittaisen hellemekon, jonka olkaimet solmitaan olkapäille, sekä kukkakuvioisen trikoomekon, jossa on rypytystä vatsan päällä (kuva alla).

Sitten vain sovittelemaan.

Cellbesin maksimekko pääsi heti käyttöön. Se näyttää tosi kivalta ja kesäiseltä, joskin puuvillatrikoo on laadultaan ohuempaa ja kovempaa kuin Bodenin mekkojen. Myös Bodenin polvimittainen frillamekko oli oiva ostos. Sen puuvillaneulos on paksua, sileää ja pehmeää.

Toinen Bodenin mekoista oli kuitenkin selvästi liian pieni, ja tiukka empireleikkaus sai vatsani näyttämään valtavalta. Lähetin vaatteen takaisin. Cellbesin vedosmekko oli muuten tosi nätti, mutta myös sen malli korosti vatsaa.

Tykkäsin juuri tällaisista mekoista normaalipainoisena, mutta oli tietysti virhe kuvitella, että ne sopisivat yhä. Vaikka kuinka olisin kehopositiivinen niin jos saan valita, näytän mieluummin sopusuhtaiselta kuin pallomahalta. Ainakin kodin ulkopuolella.

Cellbesin pitkä mekko (kuva yllä) sopii parhaiten rannalle ja oloasuksi ja Bodenin frillamekko vaikkapa torilla ja kirjastossa käyntiin. Nyt minulla oli kaksi hyvää mekkoa, muttei yhtään sellaista, jonka olisi voinut pukea asialliseen tilaisuuteen.

Työpaikallani on aina viileää, joten sinne ei välttämättä kesämekkoa tarvita. Käyn kuitenkin työn puolesta melko usein pääkaupunkiseudulla, mikä merkitsee usean tunnin istumista kuumassa junassa sekä liikkumista kaupungilla jalan ja julkisilla liikennevälineillä. Siisti, mutta kevyt mekko, jonka päälle voi tarvittaessa heittää jakun tai neuleen, on niihin päiviin hyvä ratkaisu. Enää piti löytää se mekko.

Toukokuun viimeisellä viikolla minulle jäi vähän aikaa ennen junan lähtöä, joten piipahdin kokouksen jälkeen Aleksi 13:ssa, jossa on laaja Masain osasto. Sieltä bongasin paitamekon, jota en ollut nähnyt verkkokaupassa. Pikainen sovitus osoitti, että vaatepuussa vaatimattomalta näyttävä viskoosimekko oli yllä yllättävän pukeva. Paitakaulus ja sinivalkoinen väritys toivat toivotun ripauksen asiallisuutta, mutta kangas oli kevyttä ja helma liikehtii kauniisti. Lisäksi mekko oli kooltaan ja leikkaukseltaan juuri sopiva. Kassalle!

Olin alennushintaiseen ostokseeni tosi tyytyväinen, kunnes näin tämän kirjoituksen kuvat. On se jännä, miten valokuvat paljastavat sen, mitä silmä ei halua nähdä. Mekkohan on liian lyhyt. Muutaman sentin verran vain, mutta kuitenkin. Nämä hihattomat takkimekot onkin Masain verkkokaupassa lajiteltu paitoihin eikä mekkoihin. Mekkoni on tämä, mutta eri kuviolla.

Ajattelin ensin, että vaate on kutistunut pesussa pituudesta, mutta mittaus osoitti, ettei ole. Pituus on verkkosivujen ilmoituksen mukaan M-koossa 96 cm, ja minun XL-koossani se on pestynä 98 cm. Sama mekko viisi senttiä pidempänä olisi aivan täydellinen.

Mekko on lyhyydestään huolimatta tosi monikäyttöinen. Olen sovittanut sitä onnistuneesti sekä pitkän että lyhyen neuletakin kanssa. Neutraali kuviointi ja malli sallivat monenlaisen asustamisen. Koruilla tai ilman, sandaalit tai avokkaat, kaikki käy.

Kuvat nähtyäni aion yhdistää mekkoon myös leggingsit ja caprit. Senhän voi pukea housujen ja t-paidan kanssa myös napit auki, pitkän liivin tapaan.

Harkitsin hetken myös sitä, että ompelisin mekot itse, koska tähtäimessäni oli varsin yksinkertainen malli. En kuitenkaan millään ehtinyt, ja tarvitsin mekot heti. Kankaitakaan ei ollut valmiina, eikä minulla mielestäni ollut aikaa etsiä. 

Joten näillä kolmella mekolla nyt mennään. On minulla siinä sentään täydellinen pitkä rantamekko, mainio torimekko ja lähes täydellinen joka paikan paitamekko. Ja yksi muuten vain söpö vaate. En nimittäin malttanut lähettää Cellbesin vedosmekkoa takaisin. On paikkoja ja hetkiä, jolloin vatsakin saa vapaasti näkyä.

--

Päivän kuvat: Kuvasin mekkojeni kuosit aamuvalossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Kati
2/3 | 

Hei!
Ehdotan, että seuraavan kerran Helsingissä käydessäsi poikkeat Gudrun Sjödenillä erottajalla tai tai vilkaiset nettibutiikkia. GS:lla on eri mittaisia ja mallisia ihanuuksia sekä kirkkaissa että hillitymmissä väreissä.
Kesämekko-ongelma on minullakin. Kävin pari viikkoa sitten vasta-avatussa Gerry Werberin liikkeessä Espoossa. Olen yleensä pitänyt GW:n vaatteita laadukkaina, mutta tuo mielikuvani muuttui juuri. Avajaistarjouksena kaikki vaatteet olivat -20 %, ja kun näin omanväriseni pellavamekon sopivaa kokoa, niin ostin sen. Olin pukemassa sitä ensimmäistä kertaa päälleni eilen aamulla. Jo illalla olin katsonut, että niskassa oleva nappi on irtoamaisillaan. En ehtinyt/jaksanut ryhtyä ompelupuuhiin, vaan laitoin ompeleen päälle tipan väritöntä kynsilakkaa. Tämä temppu on yleensä auttanut ja pitänyt vähintään ainakin sen päivän. Toisin oli nyt. Nappi lensi jonnekin kaappien alle, kun puin mekkoa päälleni aamulla.
Turhautuneena pohdin, kuinkahan paljon mekosta pitää maksaa, että se kestäisi käyttää edes kerran hajoamatta. Gerry Weberin liikkeessä kävin siis kaksi kertaa: ensimmäisen ja viimeisen. No, toki käyn siellä vielä sanomassa pari valittua sanaa, kunhan ehdin.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kiitos kommentista, Kati! Gudrun Sjödenin valikoima on kyllä minulle tuttu. Olen tilannut sieltä viime vuosina lähinnä sukkia, sillä  koen, etteivät heidän vaatteidensa mittasuhteet ja leikkaukset pue minua parhaalla mahdollisella tavalla.  Tosin olin viimeksi kokeillessani normaalipainoinen, joten tilanne on saattanut muuttua, ja kuosithan heillä ovat usein ihania.  Gerry Weberiltä olen hankkinut lähinnä housuja, joiden laatuun olen ollut tyytyväinen. Harmi, että koit pettymyksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuvittelinko tosiaan, että kapselipuvustoni valmistuessa voisin lopettaa vaateshoppailun? Ei nyt sentään. Kapselistani puuttuivat takit. Minulla on kyllä oikean kokoinen, maihinnousutakin tyyppinen talvitakki (se mikään parka ole!), ja pari laihoina aikoina hankittuakin talvitakkia mahtuu yhä päälle. Mutta kevättakkia ei ole ollenkaan.

Ja kevättakki nyt kuitenkin on täydentävä piste vaatevaraston i:n päälle. Vanhanaikainen ajatus varmaan, mutta olenhan minä itsekin jäänne 1950-luvulta.

Pärjäsin pitkään keväät ja syksyt kevyttoppiksella, joka ei ole vuosiin mahtunut kiinni. Viime syksynä hankin nahkarotsin, joka sopii melkein joka asuun ja tilanteeseen, mutta vain melkein. Kun tilanne edellyttää siistiä pukeutumista, päällysvaatteeksi olisi kiva heittää ihan oikea Takki.

Mutta mikä on se oikea, kun koko on XL ja vyötärö kateissa? Edellinen, pieneksi jäänyt kevättakkini oli trenssi, mutta se ei näyttänyt enää hyvältä. En vaan halua enää käyttää mitään, mikä olisi normaalipainoisen päällä parhaan näköinen vyö kiinni.

Päädyin pidennetyn bleiserin tyyppiseen takkiin. Suorakaan malli ei ole aivan ihanteellinen, koska vartalotyyppini ei ole suora H vaan kurvikas A + maha. A-linja olisi takissakin parempi, mutta tämä saa nyt kelvata. On takissani sentään raikas väri, hauska pintakuvio ja kaunis vuori. Parasta on kuitenkin viskoosikankaan keveys. Takki näyttää vähemmän massiiviselta, kun sen helmat heiluvat tuulessa.  

Edellinen kevättakkini oli väriltään kirsikanpunainen, ja tämän valmistaja sanoo olevan posliininsininen. Pitkä takki saa minusta olla voimakkaankin värinen, koska sen alta ei periaatteessa näy mitään eikä sitä tarvitse yhdistää mihinkään. Siksi takki on usein ollut vaatekaappini väripilkku. Tämä sama granaattiomenan punaisena – aijai! Valitettavasti sellaista ei ollut saatavana.

Ostin tämä hametakiksi, mutta se käyttäytyy ihan hyvin myös housujen kanssa. Farkkuasusta se tekee mukavasti astetta siistimmän. 

Takin avulla voi naamioitua kaupunkikelpoiseksi parissa sekunnissa. Viime lauantaina minulla oli takin alla vain vanha t-paita ja leggingsit, kun kävin viikko-ostoksilla ruokakaupassa. Täydestä meni kun en avannut nappeja.

Liian siisti takki ei kuitenkaan ole. Hihat eivät ole istutetut, tai no ovat, mutta tahallaan ihan väärään paikkaan, joten vaate näyttää huolimattomasti kokoon kursitulta. Hihat ovat niin pitkät, että ne on melkein pakko kääriä, jolloin paljastuu raidallinen vuori. 

Ajattelin aluksi takkini olevan hyvinkin omaperäinen. Nuorempi sukupolvi palautti minut kuitenkin maan pinnalle. Hipsteritaajaman asukas nauroi takilleni ja totesi, että hänen kotikulmillaan Helsingin Kalliossa niitä näkee joka toisella vastaantulijalla.

En ole varma, onko se hyvä vai huono uutinen.

Takki on Masain tämän kevään mallistoa. Ylemmissä kuvissa minulla on sen kanssa Gerry Weberin farkut ja H&M:n  Morris-tunika, alemmissa Dama Designin hame ja Masain toppi. Kaikissa kuvissa pilkahtaa Masain kukallinen huivi. Helmet ovat tuliainen Berliinistä ja ballerinat Mephiston. Silmäpussit johtuvat koivuallergiasta.

--

Päivän kuvat: Takin pinta on jännästi raidallinen. Vielä jännempää on, miten linssi muutti sen väriä. Kaikki kuvat on otettu samalla kameralla, mutta eri linssillä ja toki eri valaistuksessa. Takki on sininen eikä turkoosi.

Kommentit (0)

Aloitin tämän neuleen viime elokuussa. Tavoitteena oli paksu ja lämmin, mutta kevyt neuletakki, joka mahtuisi ulkotakin alle toisin kuin tämä kotivaatteeksi päätynyt taidonnäyte. Käytin samoja Drops Designin lankoja kuin siniseen neuleeseen. Toinen langoista on alpakkaa ja toinen 75 prosenttia mohairia ja 25 prosenttia silkkiä, eli lampaanvillaa tämä takki ei ole nähnytkään.

Väriksi valitsin tällä kertaa rauhallisen beigen, jossa pitsikuvio erottuisi kauniisti. Ajattelin myös sini-beigeä peruspuvustoani, josta puuttui nimenomaan beige neuletakki.

Neulemalli on tämä Dropsin Majestic. En kuitenkaan innostunut alkuperäisistä rullareunuksista, vaan vaihdoin ne samanlaisiksi leveiksi reunuksiksi kuin sinisessä neuleessani.

Siksakilta tai kuusiaidalta näyttävä mallineule on superhelppo kutoa. Oikealla puolella toistetaan vain kahta erilaista kerrosta, ja nurja puoli kudotaan aina nurjaa. Mallikerran leveys on vain seitsemän silmukkaa. Tätä pystyi hyvin kutomaan tv-sarjoja katsoessakin.

Kudoin kolmosen puikoilla, kun ohjeessa suositeltiin numeroa 5. Käsialani on niin löysää, että käytän melkein aina pienempiä puikkoja kuin ohjeessa, mutta tällä kertaa en harkinnut asiaa kunnolla vaan tartuin puikkoihin, jotka sattuivat olemaan esillä. Muistin väärin, että ne olivat samat kuin sinistä neuletta tehdessäni. Tosiasiassa kudoin sen nelosen puikoilla ja ne olisivat olleet oikeat puikot tälläkin kertaa.

Liian pienillä puikoilla neuleesta tuli kyllä erittäinkin kaunista, mutta vaatteesta tuli hivenen pienempi kuin olin ajatellut. Takakappale vaikuttaa oikean kokoiselta, mutta neuleen etureunat olisivat saaneet tulla sentin pari lähemmäs toisiaan. Hyvältä se tosin näinkin näyttää.

Kauneinta tässä mallissa ovat hihat, jotka ovat tavallista pidemmät ja päättyvät leveään pitsineulereunukseen. Koska minulla on lyhyet kädet, kudoin ensin toisen hihan valmiiksi, yhdistin sitten neuleen kappaleet ja sovitin hihat. Kuten arvelinkin, valmis hiha oli pari senttiä liian pitkä. Lisäksi se oli kyynärpään kohdalta turhan kapea. Purin hihan kuvioneuleeseen saakka ja kudoin uudestaan tekemällä lisäykset aikaisemmin, jolloin sain kappaleeseen lisää leveyttä. Toisen hihan tein samanlaiseksi. Purkaminen ei viivästyttänyt neuleen valmistumista kuin päivällä, koska hihan sileä neule oli nopea kutoa.

Kuvioneuleessa tein virheen vain pari kertaa. En korjannut niitä, koska minun mielestäni käsityöhön kuuluvat pienet virheet. Mittavirheet sen sijaan harmittavat. Välillä on valmis neule jäänyt kaappiinkin, kun se on ollut liian lyhyt tai malliltaan epäpukeva.

Kuvia varten yhdistin neuleen kirjailtuun minihameeseen, jonka hankin parilla kympillä Bodenin alennusmyynnistä syksyllä. Puserona on maitokahvin värinen viskoosikreppitoppi Masain mallistosta. Kengät ovat Mephiston ballerinat.

Vappuasun tästä tekevät vaaleat värit ja varautuminen vaihtelevaan säähän. En ole pitkään aikaan viettänyt vappua mitenkään, mutta silloin, kun niin tein (opiskeluaikana lähinnä), pukeuduin kesän alkamisen merkiksi usein osittain tai kokonaan valkoiseen.

Minulla on tällainen paksu neule aina käden ulottuvilla kesälläkin, koska lämmönsäätelyni on aika surkea. Jos on vähänkin vetoa tai muuten viileää, minun tulee helposti kylmä. Toisaalta tuskastun vielä pahemmin, jos lämpötila kohoaa hetkeksikin yli 26:n. Saan siis olla koko ajan lisäämässä ja vähentämässä vaatetta. Tällainen helposti puettava ja riisuttava neule on kätevä vetää kotioloissa vaikka pellavasortsien ja t-paidan päälle.

--

Päivän kuvat: Neulepinta näyttää paljon monimutkaisemmalta kutoa kuin mitä se on. 

Kommentit (0)

En ole mustasukkainen. Olen kukkasukkainen! Uusissa nilkkasukissani on ruusunnuppuja, hanhenmunia, isoja pioneja ja värikkäitä pilkkuja. Niissä on kauniit, lempeät värit ja ne on valmistettu bambulangasta.

Nimittäin kun peruspuvusto oli hankittu, oli aika panna kuntoon myös sukka- ja alusvaateasiat.

Joku saattaa mustaa, että toin Tallinnan Telliskivestä matkamuistoksi rasiallisen kuvioinniltaan japanilaisvaikutteisia, Thought-merkkisiä bambusukkia. Paksuja, pehmeitä sukkia on niin mukava käyttää, etten ole sen jälkeen juuri muita jalkaani vetänyt.

Olen ollut sukkien suhteen jo pidempään nirso. Minulle eivät ole vuosikymmeniin kelvanneet tavalliset, yksiväriset nilkkasukat. Vähintään raitoja tai pilkkuja on pitänyt olla. Ensimmäiset kukkasukkani löysin Gudrun Sjödeniltä, jolla on edelleen silloin tällöin valikoimassa kivoja jakardikuoseja. Ei ekopuuvillakaan huono materiaali ole, vaikka bambu on käytössä miellyttävämpi.

Pitkään tilasin sukkani englantilaisesta Bodenin nettikaupasta, mutta minusta alkoi jo pari vuotta sitten tuntua, että niiden laatu oli heikentynyt eivätkä värit enää sopineet yhteen minkään kanssa.

Olen pitänyt silmällä myös ruotsalaista merkkiä, joka väittää sukkiensa olevan onnellisia. Ne ovat kyllä värikkäitä, mutta neonväriset hymiökuviot eivät oikein ole minun juttuni. En minä sellaisia.

Kaikeksi onneksi myös Thoughtilla on nettikauppa. Brexitin pelossa tilasin peräti yhdeksän paria bambusukkia, ettei tarvitse ihan heti ruveta miettimään uusintaostosta. Eihän sitä tiedä, mitä tullia ja alvia niistä kohta joutuu maksamaan myyntihinnan ja kuljetuksen lisäksi.

Nyt saan aamuisin valita kukista, hanhista ja pilkuista. Oi onnea!

Alan ymmärtää mummoja, joiden jäämistöstä löytyy kymmenittäin käyttämättömiä kerrastoja.

Suuri alushousujahtini päättyi vuonna 2016 saumattomiin Sloggi-pikkuhousuihin. Hankin niitä paksun nivaskan ja hyvä niin, koska takareisileikkauksen jälkeen en pystynyt käyttämään mitään, missä on sauma. Nämä pikkarit kestivät kuitenkin käyttökunnossa vain vajaat pari vuotta, enkä voinut ostaa uusia lörpähtäneiden tilalle, koska niiden valmistaminen oli lopetettu.

Jouduin aloittamaan jahdin uudelleen. Hankin viime vuonna kaikkiaan parikymmentä pikkuhousumallia kokeiluun kivijalka- ja nettikaupoista. Oli lahkeellista, hipsteriä ja korkealle uurrettua, niin puuvillaa kuin mikrokuituakin, mutta mikään malli ei tuntunut siltä kuin pitää eli ei miltään. Kalleimpia, 40-50 euroa maksavia en edes kokeillut, koska en ole valmis sijoittamaan sellaisia summia alushousuihin.

Saksalainen Ulla Popken kutsuu toimistopikkareiksi (büroslips) puuvillapöksyjä, joiden alareuna on takana ja sivulla kokonaan joustavaa pitsiä, ja edessä on reisille tilaa antava leikkaus. Niitä on usein Lorellassa myynnnissä paria väriä (paitsi juuri nyt) ja Popkenin omassa nettikaupassa muutama väri lisää. Metsästys päättyi, kun tilasin näitä kaksi numeroa tavallista vaatekokoani isompina.

Onpa hyvä, että edes joku on tajunnut, miten kiristämättömiä alushousuja tehdään. Minun tuurillani näiden valmistus lopetetaan piakkoin. Alan ymmärtää mummoja, joiden jäämistöstä löytyy kymmenittäin käyttämättömiä kerrastoja.

Koin oloni ahdistavaksi tiukassa haarniskassa, sillä materiaalit olivat liian kovia ja toppaukset joustamattomia.

Rintaliivien kanssa oli melkein sama ongelma kuin alushousujen. Olin lihonut, eikä vakiomerkkiäni valmistettu riittävän isossa koossa. Vuonna 2016 ratkaisin asian käväisemällä alusasujen erikoisliikkeessä. Tein ostoksia kahdelta merkiltä ja olin aluksi tyytyväinen, mutta vähitellen aloin kaivata lisää mukavuutta. Koin oloni ahdistavaksi tiukassa haarniskassa, sillä materiaalit olivat liian kovia ja toppaukset joustamattomia.

Virolainen Miss Mary of Sweden satsaa nettimainontaan, jossa se väittää rintaliivejään erityisen mukaviksi. Päätin kokeilla, pitääko tuotelupaus. Tilasin alkuun neljä mallia sovitukseen ja aika pian toiset neljä lisää. Jätin koekäyttöön kahdet kaarituelliset ja kahdet kaarituettomat. Loput palautin ja sain rahani takaisin.

Kaarituettomista malleista toinen on erittäin napakka minimizer, jonka kelpuutan liikuntakäyttöön. Toinen on pehmeä pitsinen liivi, joka sopii hyvin rentojen vaatteiden alle. Tilasin myös kahdet kaarituelliset t-paitaliivit. Niistä saumallinen malli on istuvuudeltaan täydellinen. Se antaa kauniin muodon, eikä sauma erotu häiritsevästi edes Hilda-tunikan alta. Olkaimissa ei ole turhia pehmusteita tai levennyksiä. Muotoonprässätytkin jäivät käyttöön, mutten tilaa niitä lisää.

Valmistajan tuotelupaus piti, joten myös rintsikkapulma on ratkaistu joksikin aikaa.

Nyt jos vielä ostelen vaatteita tai asusteita, niin se on sitten jo hienosäätöä, harrastusta, tuhlaamista tai silkkaa turhamaisuutta. Varsinaista tarvetta ei pitäisi olla. Vaikka keräilläänhän sitä monenlaista muutakin.

--

Päivän kuvat: Thought-sukkia.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2018
2017
2016