Runsas, värikäs ja eksoottinen Nymans sijaitsee Sussexissa puolen tunnin taksimatkan päässä Gatwickin lentokentältä. Puutarhan keskellä on vanhan ja romanttisen näköinen, mutta vain vajaan sadan vuoden ikäinen rauniotalo, jonka suurta hallia restauroidaan parhaillaan. Rakennus paloi vuonna 1947. Salin vuotavaa kattoa oli tiivistetty parafiinilla, ja kun tuli levisi kynttiläkruunuista kattoon isännän 75-vuotispäivillä, järkytyksen voi vain kuvitella. 

Sisääntulon luota löytyy liitutaulu, jossa kerrotaan, mitä puutarhassa on meneillään juuri tänään.
Sisääntulon luota löytyy liitutaulu, jossa kerrotaan, mitä puutarhassa on meneillään juuri tänään.

 

Saksassa syntynyt liikemies Ludwig Messel hankki Nymansin omistukseensa 1800-luvun loppupuolella. Siitä tuli Kensingtonissa kaupunkitaloa pitävän perheen toinen koti, jossa he viettivät vapaa-aikaa ja kestitsivät vieraita. Maaseutuasunto oli välttämätön, jos halusi kuulua piireihin. Nymansin päärakennus oli tuolloin regency-tyylinen, iso, mutta hieman mielikuvitukseton talo.

Ludwigin kuoltua vuonna 1915 Nymansin isännäksi tuli hänen poikansa Leonard. Hän purki talon ja rakennutti tilalle pienemmän ja tunnelmallisemman, vanhoja tudor-kartanoita mukailevan kivitalon 1920-luvulla.

Raunioromantiikkaa päärakennuksen luona.
Raunioromantiikkaa päärakennuksen luona.

 

Leonard ja Maud Messel nostivat Nymansin puutarhan ennennäkemättömään kukoistukseen. He rahoittivat kasvikeräilijöiden tutkimusmatkoja Andeille, Himalajalle, Etelä-Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Tasmaniaan. Näin saatiin eksoottisia taimia, juurakoita ja siemeniä puutarhaan.

Nymansin mikroilmasto on poikkeuksellisen suotuisa, joten monet tulokkaat saatiin juurtumaan ja viihtymään. Osa taimista istutettiin kasvihuoneisiin, jotka eivät ole säilyneet nykypäivään. Puutarha oli upeimmillaan 1930-luvulla, jolloin sitä pidettiin rajoitetusti avoinna myös yleisölle.

Wollemia Nobilis.
Wollemia Nobilis.

 

Leonard Messelin nimi lienee useimmille puutarhaharrastajille tuttu magnolialajikkeesta, jonka taimia myydään Suomessakin. Maud Messelillä puolestaan on nimikkokamelia. Käyntimme aikaan heinäkuussa magnolioiden, kamelioiden ja alppiruusujen kukinta oli luonnollisesti jo ohi, ja elettiin hortensioiden aikaa. En ole missään nähnyt yhtä mahtavia hortensiapilviä kuin Nymansissa.

Puutarhassa on hieno kokoelma harvinaisia puita, niin Messelien ajoilta kuin uudempiakin. Esimerkiksi araukaarioihin kuuluva australiawollemia (Wollemia Nobilis) tunnettiin vain dinosaurusten ajan fossiileista ja sen luultiin kuolleen sukupuuttoon, kunnes muutama puu löytyi vaikeapääsyisestä rotkosta Australiasta vuonna 1994. Wollemioita lähetettiin tuon jälkeen kasvitieteellisiin puutarhoihin ympäri maailman, ja yksi niistä saatiin Nymansiin. 

Talon edustalla on iso afrikkalaisten kasvien istutus. Ihana, vaaleanpunaisella kukkiva kasvi on dierama eli enkelinkaario - aivan uusi tuttavuus.
Talon edustalla on iso afrikkalaisten kasvien istutus. Ihana, vaaleanpunaisella kukkiva kasvi on dierama eli enkelinkaario - aivan uusi tuttavuus.

 

Leonard ja Maud Messelillä oli kolme lasta: Linley, Oliver ja Anne. Linleystä eivät lähteeni tiedä paljonkaan, mutta Oliver ja Anne olivat julkisuuden henkilöitä.

Anne Messel oli 1920-luvulla seurapiirikaunotar ja muoti-ikoni, johon viitattiin myös sanoilla ”bright young thing”. Hän oli naimisissa kahdesti ja sai neljä lasta. Hänen poikansa ensimmäisestä avioliitosta, valokuvaaja Anthony Armstrong-Jones, löysi puolisokseen prinsessa Margaretin ja tunnettiin nimellä Lord Snowdon.

Toisen avioliittonsa Anne Messel solmi Rossen kreivin Michael Parsonsin kanssa, jolloin hän sai arvonimen Countess of Rosse. Perhe asui pääasiassa Irlannissa, mutta käytti myös Nymansia, jonka tiloista osa oli kunnostettu tulipalon jälkeen. Leonard ja Maud Messel olivat tuolloin muuttaneet läheiseen Holmstedin kartanoon.

Vaikka Lord  ja Lady Rosse viettivät paljon aikaa Nymansissa, he omistivat sen vain lyhyen hetken Leonard Messelin kuoleman jälkeen. He siirsivät tilan omistuksen National Trustille jo vuonna 1953, mutta Lord Rosse toimi sen jälkeenkin puutarhan johtajana (Garden Director). 

Leskikreivitär Rosse palasi miehensä kuoleman jälkeen pysyvästi Nymansiin vuonna 1979 ja asui siellä kuolemaansa saakka. Hän kuoli 90-vuotiaana vuonna 1992.

Lady Rossen lapsista yksi, Martin Parsons, syntyi Nymansissa. Myös ensimmäisen liiton lapsista ainakin Anthony Armstrong-Jones asui Nymansissa aikuisena. Hänen virallinen tittelinsäkin oli Earl of Snowdon and Viscount Linley, of Nymans in the County of Sussex.

Isot kesäkukkapenkit sijaitsevat muurin ympäröimässä walled gardenissa.
Isot kesäkukkapenkit sijaitsevat muurin ympäröimässä walled gardenissa.

 

Lady Annen veli Oliver Messel oli erittäin tunnettu taiteilija ja teatterilavastaja. Hän suunnitteli prinsessa Margaretin Mustiquella sijaitsevat talot ja loi vielä eläkeiässä uuden uran talojen, sisustusten ja huonekalujen suunnittelijana.

Nymansissa syntynyt Martin Parsons sai vuonna 1976 haltuunsa Parsonsien sukutilan, Yorkshiressa sijaitsevan Womersley Hallin. Womersleyssä oli iso omenatarha. Sir Martin päätyi kokeilemaan yrttien kasvatusta ja perusti vuonna 1979 viinietikoita ja hilloja tuottavan yrityksen nimeltä Womersley. Sitä johtaa tällä hetkellä hänen poikansa Rupert Parsons, ja se on yksi Britannian tunnetuimmista gourmet-brändeistä.

Nymansissa asuu vielä tälläkin hetkellä yksi Messel-Parsonsin suvun jäsen, noin 80-vuotias herrasmies, jonka hoidossa ovat puutarhan muotoonleikatut pensaat. Kuka hän on, ei selvinnyt puutarhan opastetulla kierroksella.

Ruusutarha oli heinäkuun alussa parhaimmillaan.
Ruusutarha oli heinäkuun alussa parhaimmillaan.

 

Sanoinko jo, että Nymansin puutarha on yksi upeimmista ellei hienoin, minkä olen nähnyt? Se vetää täysin vertoja esimerkiksi kuningatar Elisabetin Windsorissa ylläpitämälle Saville Gardenille. Ison luonnonniityn ja puupuiston lisäksi Nymansissa on muun muassa ruusutarha, italialainen puutarha, kalliopuutarha, pergola ja iso aidattu puutarha (walled garden), jossa on upeat kukkapenkit (summer borders). Taloon kuuluu pienehkö muotopuutarha, ja sen edustan laajalla nurmikentällä on isot afrikkalaisten kasvien kukkapenkit. Kaikkialla näiden väleissä on puita ja kukkivia pensaita.

Osa puutarhasta jäi minulta tietenkin näkemättä, koska en pystynyt kävelemään tarpeeksi.

Puutarhaa hoidetaan tätä nykyä mahdollisimman luonnonmukaisesti. Kasteluvetenä käytetään pelkästään sadevettä ja traktorit kulkevat biodieselillä. Myrkyllisiä kemikaaleja ei ole käytetty enää muutamaan vuoteen.

--

Päivän kuva: Nymansin rauniotalo häämöttää afrikkalaiskasvien takaa.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016