Gaalamekko toisella tavalla

klo 17:47 | 13.5.2017

Kehuskelin jo aiemmassa postauksessani täällä, miten monikäyttöinen gaalamekkoni on. Pikkukirjava taipuu mainiosti arkiasuksi, kun sen yhdistää farkkuihin ja vetäisee vielä päälle neuleen.

En totta puhuen käytä käsin pestävää silkkitunikaa ihan joka päivä, mutta on hetkiä, joihin se tuo sopivaa kultareunaa. Jos esimerkiksi muuten ihan tavallisen työpäivän keskellä kilistellään konsernin toimitusjohtajan 60-vuotispäivän kunniaksi, niin pikkukirjava on ihan paikallaan.

Tunikan kanssa sopivat parhaiten pronssi- ja kultakorut. Kuvissa minulla on Kalevala Korun tuttu Kuutar-riipus pronssisena sekä lomamatkalla Kreetalta hankitut, kultaiset korvakorut.

Koru kuvaa kahta mehiläistä, jotka kuljettavat keskellään mettä tai hunajaa. Malli perustuu Chrysolakkoksesta, Malian palatsin läheltä tehtyyn arkeologiseen löytöön, ja se on kenties tunnetuin minolaista kulttuuria edustava koru.

Olen täysin tietoinen, että korut ovat korvissani ”väärin päin”.

Päivän kuvat: Pikkukirjava ja korut. Neule on Bodenilta, ikivanhat farkut merkkiä NYDJ, kello Calvin Klein ja nilkkurit Ecco. Juu, ja silmälasit Gucci.

vaatteet

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tietyssä iässä

Remonttiuutisia: Syyllinen löytyy varmimmin katsomalla peiliin

klo 19:27 | 11.5.2017

Kyllähän sitä itse on yleensä vähintään osasyyllinen kuohuttavimpiinkin käänteisiin, mitä arkielämä eteen tuo. Alkuviikon kaakelikriisiä selvitellessä kävi ilmi, että mokaajan pallille oli paljonkin ehdokkaita:

1. Laattakauppa

Laattakaupassa ei kerrottu suunnittelijalleni Eevalle, että kyseistä laattaa oli hankittu heille poikkeuksellisen pieni erä. He kertoivat tämän vasta työmaan mestarille, kun tämä pari kuukautta myöhemmin tiedusteli laattojen saatavuutta. Eevan mukaan laattakauppa on yleensä ollut tässä suhteessa luotettava ja kertonut oma-aloitteisesti, jos laattaan liittyy jotakin erityistä.

2. Suunnittelija

Laatta oli alun perin suunnittelijani löytö, ei minun. Eeva ei kertonut minulle, että laattaan saattaisi liittyä jotakin erityistä, koska hän ei itsekään tiennyt sitä. Meillä ei ollut lainkaan puhetta laatan saatavuudesta tai toimitusajoista. Hän olisi kyllä varmaan voinut tarkistaa sen siinä vaiheessa, kun juuri tämä laatta tuli valituksi niistä vaihtoehdoista, joita hän esitti.

3. Urakoitsija

Luulin ensin, että syyllinen olisi todennäköisimmin urakoitsija, joka ei ollut tarkistanut laatan saatavuutta ajoissa. Työnjohtaja kuitenkin virkisti muistiani. Kyllä hän oli kertonut minulle, että heillä on tapana hankkia laatat vasta korkeintaan viikko ennen laatoituksen aloittamista. Pidempään siihen ei ollut kuulemma koskaan mennyt, vaikka ulkomailta asti oli pitänyt metsästää jotakin laattaa. Lisäksi muistin nyt aivan hyvin, että hän oli kysynyt minulta, onko laatta normaalia varastovalikoimaa. Minä en tiennyt, koska asiasta ei ollut ollut Eevan kanssa mitään puhetta, ja mutisin jotakin, että kyllä kai.

4. Minä

Päässäni kilisi tuolloin pieni kello. Mietin, että korkeintaan viikon toimitusaika mille tahansa laatalle kuulosti pieneltä. En kuitenkaan ottanut intuitioni varoitusta todesta. Jos olisin niin tehnyt, olisin itse soittanut laattakauppaan ja varmistanut laatan saatavuuden. En tehnyt sitä, vaan luotin työnjohtajaan. Jos hän sanoo, että laatan saa viikossa, kyllä sen varmaan sitten saa. En ollut vielä kuullut laatoista, joiden toimitusaika on 42 päivää. Oma vika.

Jää ikuiseksi arvoitukseksi, mitä olisi tapahtunut, jos joku meistä olisi tarkistanut laatan saatavuuden. Jos laattoja olisi vielä ollut, ne olisi varattu meille ja pian niillä olisi laatoitettu kylpyhuoneemme. Jos ne olisivat jo ehtineet loppua, olisin ehkä löytänyt ihanat hiirenkorvan väriset laatat aikaisemmin. Olisin voinut tilata ne ja heinäkuussa kävelisin onnellisena niiden päällä.

En kehtaa kertoa, kuka paljastui syylliseksi siihen, että käsitehdyt tehostelaattamme olivat vaarassa mennä väärin päin seinään. Totean vain, että se ei ole kukaan yllä mainituista. Olen varma, että henkilöä nolottaa, enkä halua pahentaa hänen ahdinkoaan. Yhtä varma olen, että laatat tulevat seinään ihan oikein.

Päivän kuvat: 1. Kylpyhuoneemme seinän ensimmäinen kerros. 2. Tapettimme saapuivat!

Kommentit (0)

Tietyssä iässä

Katastrofin aineksia remonttityömaalla

klo 20:55 | 9.5.2017

Palasin juuri remonttityömaalta, ja hiukseni ovat edelleen pystyssä. Siellä oli katastrofin ainekset ilmassa, tai paremminkin oveen teipattuina. Mutta ensin syyhyn, joka vei minut sinne, eli laattakriisiin:

Urakoitsija ilmoitti toissapäivänä, että lattialaattaamme ei enää ollutkaan saatavissa. Hän kehotti meitä valitsemaan uuden laatan, mutta jätti kertomatta, että aika laatoituksen aloittamiseen mitataan tunneissa.

Aloin innokkaasti tutkia vaihtoehtoja netistä. Googlaamalla ”lattialaatta vihreä 10 x 10” löytyikin koko joukko aivan ihania uutuuslaattoja. Oli hentoa omenanvihreää, pehmeää avokadoa, hienostunutta harmaanvihreää ja hieman tummempaa harmaanvihreää. Olin varma, että joku niistä kävisi. Onnittelin itseäni vastoinkäymisestä, joka olikin kääntymässä voitoksi.

Minähän olin alun perinkin halunnut omenanvihreän lattian! Sellaisen hiirenkorvan värisen! Turkoosi oli vain paremman puutteessa -vaihtoehto.

Joku oli nyt mahdollisesti mokannut.

Tiedustelin tänä aamuna työmaan mestarilta, miten kiire laatoilla olisi. Vastaus kuulosti suunnilleen samalta kuin ”olisi pitänyt olla jo eilen”. Pikkuvessojen seinien laatoitus aloitetaan kuulemma yläpuoleltamme jo huomenna, ja seinien jälkeen on lattioiden vuoro. Paitsi ettei meillä ole lattialaattoja.

Normaalisti pystyn helposti irrottautumaan töistäni laattojen katselun verran, mutta juuri nyt sellaiseen ei kerta kaikkiaan ollut aikaa. Lähetin miehen asialle. Laattakaupasta alkoikin tulla teksti- ja kuvaviestejä, mutta valitettavan masentavia.

Suosikkilaattojeni toimitusaika oli 42 päivää! Ei mitään mahdollisuutta hankkia niitä. Olisin vallan hyvin ehtinyt tilata laatat, jos urakoitsija vain olisi kertonut minulle ajoissa, että ensisijaisia laattoja ei saa. Joku oli nyt mahdollisesti mokannut tai sitten vain tieto ei ollut kulkenut.

Mestarin mukaan seinälaattojen vaihtaminen tässä vaiheessa olisi ”hyvin vaikeaa.”

Avokadon värisiä laattoja oli laattakaupan varastossa. Ne olivat tosin hinnaltaan muihin verrattuna kolminkertaisia, mutta mitäs pienistä. Pyysin puolisoa ottamaan laattamallit lainaksi ja viemään ne autotalliimme. Voisin sitten töistä päästyäni käydä tarkistamassa, miten ehdokkaat sopivat yhteen mallikylpyhuoneessa olevien seinälaattojen kanssa.

Värilliset lattialaatat ovat tietenkin koko kylpyhuonesuunnittelun perusta. Jos laatta vaihtuisi turkoosista avokadonvihreään, myös seinien värit pitäisi miettiä uudelleen. Mutta nytpä urakoitsija laittoikin meidät mielenkiintoiseen pakkorakoon. Mestarin mukaan seinälaattojen vaihtaminen tässä vaiheessa olisi ”hyvin vaikeaa”. Nehän oli jo kannettu sisään huoneistoon.

Että sillä lailla.

Asettelin laatat mallikylpyhuoneen lattialle. Oli selvää, että avokado oli liian tumma väri, eikä se sopinut ollenkaan yhteen sivuseinille valitun vaalean beigen kanssa.

Oli pakko palata turkoosiin. Onneksi kaukaa viisas puolisoni oli ottanut myös laattakaupan parhaat turkoosit mukaansa. Yksi niistä oli ihan hyvä, mutta silti kirpaisi.

Olin ihan vähällä saada ihanan lattian. Enkä sitten saanutkaan.

Jos en olisi huomannut virhettä, olisi ehkä 700 euron edestä käsintehtyjä laattoja jouduttu rikkomaan ja poistamaan seinästä.

Aivan päähänpistosta poikkesin myös huoneistoon, vaikkei minulla sinne mitään asiaa ollut. Kappas, nyt on kaadettu seinää! Viemärit oli roilottu nätisti paikoilleen kylpyhuoneen lattiaan. Tuohon siis tulee suihku ja tuohon vessanpytty! Ai kun kiva!

Olin jo lähdössä pois, kun katseeni kiinnittyi ovessa olevaan valokuvaan. Hiukseni nousivat pystyyn. Se oli itse ottamani valokuva, jonka oli tarkoitus selventää koristelaattojen sijoittelua. Mutta kuva oli VÄÄRIN PÄIN!

Ei ollut tullut pieneen mieleeni, että laatat voisi asetella niinkin. Mutta tietysti ne voisi. Jos en olisi huomannut virhettä, olisi ehkä 700 euron edestä käsintehtyjä laattoja jouduttu rikkomaan ja poistamaan seinästä, sillä ei niitä ehjinä olisi saatu irti. Ja sitten olisi pitänyt tilata uudet laatat, odottaa niiden valmistumista ja tehdä työ uudelleen.

Raksapiireissä naureskellaan asukkaille, jotka tekevät kuulakärkikynällä omia merkintöjään huonekorttiin. Mutta niin vain tartuin reippaasti kynään ja piirsin paperin reunaan kuvan laattojen oikeasta asettelusta. Varmuuden vuoksi piirsin sen vielä toiseenkin kohtaan. Ja valokuvan päälle vedin ruksin.

Sitten kiiruhdin väistöasuntoon kirjoittamaan kirjettä mestarille.

Kaikki voi vielä kääntyä parhain päin. Selityksiäkin varmaan on luvassa. Taidan ottaa odotellessa vähän jäätelöä.

Päivän kuvat: Ensin turkooseja ja avokadon värisiä laattoja. Sitten todiste, että seinälaatat tosiaan olivat jo työmaalla. Vaikea vaihtaa! Ja tulevan kylpyhuoneemme viemärit.

Kommentit (0)

Tietyssä iässä

Sain reilusti remonttilainaa käymättä kertaakaan pankissa

klo 12:41 | 6.5.2017

Tiedän, että pankit kilpailevat hyvällä, henkilökohtaisella palvelulla, jossa virkailija muistaa lasten ja lastenlasten syntymäajat ja onnittelee puolison pyöreiden vuosien johdosta. Minulle erinomaista palvelua on kuitenkin se, että sain yli 20 000 euroa remonttilainaa käymättä kertaakaan pankissa. En todellakaan tunnistaisi kadulla henkilöä, joka asian hoiti. Eikä hän minua.

Taloyhtiön putkiremontti maksetaan koko talon remontin päätyttyä, koska remontin lopullinen hinta on tiedossa vasta silloin. Talomme remontti päättyy vasta ensi talvena. Asuinneliöiden mukainen osuuteni remontista tulee olemaan noin 60 000 euroa. Sillä saan perustasoisesti varustellut kylpyhuoneen ja pikkuvessan, valokuidun, uuden sulaketaulun, joka mahdollistaa lisää sähköä huoneistoon sekä osuuteni koko yhtiön töistä eli rappukäytävää pitkin meille tulevista johdoista ja putkista sekä uudesta talon saunasta.

Taloyhtiö ottaa remontin maksua varten valtaisan lainan. Me osakkaat sitten maksamme sitä hiljalleen kuukausittain pääomavastikkeen muodossa. Toinen vaihtoehto on maksaa koko oma osuutensa kerralla pois taloyhtiölle ja ottaa vastaava summa omaa pankkilainaa. En ole vielä päättänyt, kumman tavan valitsen.

Koska tämä on viimeinen remontti, mihin minulla on tässä elämässä varaa, tehdään se kunnolla.

Tarvitsen kuitenkin remonttilainaa jo nyt, koska perustaso ei minulle riitä, vaan kylpyhuonettani isonnetaan. Urakoitsija laskuttaa tekemänsä lisätyöt heti saatuaan ne valmiiksi eli heinäkuussa. Rahaa kuluu myös kaakeleiden, tapettien, mittojen mukaan teetetyn peilikaapin ja monenlaisten pikkutarvikkeiden ostoon.

Koska remontissamme kaadetaan yksi seinä ja toisen seinän oviaukkoa laajennetaan, se ulottuu väkisinkin myös kylpyhuoneen viereisiin tiloihin. Siten eteisen ja yhden makuuhuoneen seinäpinnat ja katot on ihan pakko viimeistellä.

Ja kun alkuun päästään niin antaa mennä myös päämakuuhuoneessa. Siellä jätettiin edellisessä remontissa katto maalaamatta. Erhe paikataan nyt ja samalla seinäpinnat tapetoidaan tai maalataan.

Tämä kaikki tulee maksamaan noin 20 000 euroa, kun valinnat on tehty mieltymykset edellä. Makuni kallistuu kalliiseen ja kestävään. Koska tämä on todennäköisesti viimeinen remontti, mihin minulla on tässä elämässä varaa, tehdään se kunnolla.

Tietyssä iässä en mielestäni enää ole pankin asiakkaana parasta A-ryhmää.

Käytän työaikani mielelläni työntekoon. Siksi tein lainahakemuksen pankin verkkosivuilla jonakin viikonloppuna heti, kun urakoitsija oli antanut ensimmäisen arvion seinän kaatamisen hinnasta. Seuraavalla viikolla minulle soitettiin. Keskustelimme virkailijan kanssa tilanteestani ja eri mahdollisuuksista hoitaa se lainalla.

Minulla oli vielä jäljellä vanhaa asuntolainaa, jonka korko hipoo nollaa. Yhdistettäisiinkö uusi remonttilaina siihen? Entä millä ehdoilla saisin rahaa myös taloyhtiön lainaosuuteni maksuun? Virkailija lupasi selvittää asiaa ja sovimme seuraavat puhelintreffit viikon päähän.

Kävi ilmi, että lainsäädäntö estää remppalainan ja vanhan asuntolainan yhdistämisen. Sen sijaan yhtiölainaosuuteni maksuun tarkoitettu laina ja asuntolaina voitaisiin yhdistää. Seuraavassa vaiheessa pankki antoikin tarjoukset remppalainasta ja yhdistetystä asuntolainasta.

Minulle tuli sähköpostiviesti, jossa oli linkki pankin suojatuille sivuille. Latasin tarjoukset sieltä omalle tietokoneelleni. Tutustuin teksteihin ja seuraavilla puhelintreffeillä kerroin, mitä mieltä niistä olin.

Tarjoukset olivat mielestäni kilpailukykyisiä. Olin lukenut netistä, että uusien asuntolainojen korkomarginaalit eli pankkien Euribor-viitekoron päälle ottamat katteet ovat tänä keväänä olleet parhailla helsinkiläisasiakkailla alle prosentin, joskus jopa puolen prosentin luokkaa. Esimerkiksi täällä on artikkeli aiheesta.

Tietyssä iässä en mielestäni kuitenkaan enää ole pankin asiakkaana parasta A-ryhmää. Tuloni eivät missään tapauksessa enää nouse, vaan aivan varmasti laskevat lainanmaksun aikana, kun jään eläkkeelle. Toisaalta keskusta-asunto on hyvä vakuus. Pankki saa kyllä omansa takaisin viimeistään kuolemani jälkeen.

Remonttilainaa tarjottiin prosentin marginaalilla, mutta koska Euribor oli miinusmerkkinen, lainan korko olisi käytännössä ollut 0,894. Asuntolainan korko ei elä alle nollan, joten sen marginaali, 0,85, olisi ollut myös lainan kokonaiskorko.

Olisiko pitänyt kilpailuttaa? Kyllä varmaan, mutta juuri silloin oli mielessä aika paljon muutakin. Ja koska olen ollut pankkiini tyytyväinen, en viitsinyt nähdä vaivaa.

Pankkivirkailijaa eniten huolestuttanut asia koko prosessin aikana oli, etten vain vedä talouttani liian tiukalle.

Ajatus yhteensä noin 120 000 euron pankkilainoista juuri, kun odotin kohta pääseväni velattomaksi, tuntui rankalta. Päätinkin hyväksyä remppalainatarjouksen, mutta jättää asuntolainatarjouksen ainakin toistaiseksi käyttämättä. Sen sijaan pyysin, että vanhan asuntolainani kuukausimaksuerä laskettaisiin 1 200 eurosta 400 euroon. Näin pystyisin maksamaan yhtä aikaa uutta ja vanhaa lainaa sekä yhtiövastiketta ja mahdollisesti rahoitusvastikettakin.

Tämäkin sopi pankille. Ylipäätään pankkivirkailijaa eniten huolestuttanut asia koko prosessin aikana oli, etten vain vedä talouttani liian tiukalle. Olenko nyt varma, että tämä lainasumma riittää eikä raha lopu kesken? Enkö haluaisi vielä laskea kuukausittaista lainanmaksuerää, jotta minulle jäisi varaa muuhunkin kuin asumiseen?

Mutta kun koti on minulle se juttu. En tarvitse paljonkaan muuta. Pankin vaatimassa talousarviossa esitin tarkkaan talouskirjanpitooni perustuen, että asuntokulujen jäkeen menoni ovat 600 euroa kuussa. Pankin järjestelmän mielestä minimi olisi ollut 1100 euroa.

Minusta on ihan normaalia elää 600 eurolla kuussa. Ei siinä ehkä ylläpidetä autoa eikä matkailla monta kertaa vuodessa. Mattoja ei viedä pesulaan ja monitehosilmälasien ostamiseen pitää säästää. Mutta kyllähän suuri määrä nuoria ja vanhoja suomalaisia elää niin koko ajan.

Olen vetänyt vapaaehtoisesti talouteni näin tiukalle maksaakseni vanhaa asuntolainaa nopeasti pois alhaisten korkojen aikana. Ei oikeastaan tee mieli jatkaa enää ihan näin vähällä, kun tarvitsisi ne silmälasitkin ostaa. Juuri siksihän minä näitä lainoja tässä järjestelen.

Pienemmän maksuerän hinta oli vanhan lainan korkomarginaalin nosto kahdella kymmenyksellä. Hyväksyin tämän, koska korko jäi näinkin vielä reilusti alle 0,5:n.

Kun kummastelin, millä ammattitaidolla pankki puuttuu asiakkaidensa remonttisuunnitelmiin, virkailija veti sanansa takaisin.

Ei siis ollut yhtään vaikeaa saada rahaa - sitähän suorastaan tuputettiin. Olisin luullut, että minulta olisi kyselty tarkemmin, milloin olen ajatellut jäädä eläkkeelle ja miten silloin aion talouteni järjestää, mutta aihetta ei sivuttu ollenkaan.

Se vähän ihmetytti, että pankki halusi yksityiskohtaisen budjetin remontista. Ensin virkailija perusteli, että heidän pitää arvioida, olenko tekemässä järkeviä asioita, mutta kun kummastelin, millä ammattitaidolla he puuttuvat asiakkaidensa remonttisuunnitelmiin, hän veti sanansa takaisin. Nyt budjetti haluttiinkin vain sen varmistamiseksi, että hanke ylipäätään on budjetoitu ja että rahaa on varattu tarpeeksi.

Jäi arvoitukseksi, mitä remonttisuunnitelmassa olisi pitänyt olla, ettei pankki olisi hyväksynyt sitä. 20 hengen sauna vai helikopterikenttä?

En käynyt pankissa edes allekirjoittamassa papereita. Se tapahtui verkossa pankin tunnuslukujen avulla, kun olin ensin ladannut sopimukset itselleni ja lukenut ne huolellisesti. Helppoa ja nopeaa ja minulle oikein sopivaa.

Rahat ovat jo tilillä. Eikun tapetteja tilaamaan!

Päivän kuvat: Alppiruusu Keiskei.