Kukkien korurasiat - RHS Garden Wisleyn Battleston Hill ja Cottage Garden

Olen tehnyt jo kolme postausta RHS Garden Wisleystä, mutta hienoimmat kukkakuvani odottavat yhä julkaisua. Tähän tulee nyt muutos, kun esittelen Battleston Hillin ihanat hortensiatiheiköt sekä pienen, mutta suloisen Cottage Gardenin. Upea ruusutarha jääköön sarjan viimeiseen osaan.

Annabelle-pallohortensioiden reunuskasvina on maanpeittoruusua.

Uusi tuttavuus, samettihortensia.

Oakwoodissa voi nähdä useita hortensialajikkeita rinnakkain.

Puiden siimeksessä avautuu kukkivien pensaiden korurasia.

Hortensiat olivat heinäkuun puolivälissä kukassa kautta koko Wisleyn.  Ensimmäiset havaitsin Old Labin ja sinisadekäytävän välisellä reitillä: pitkät penkit täynnä valtavan kokoisia Annabelle-pallohortensioita (Hydrangea arborescens). Seuraavat bongasin Mixed Borders -kukkapenkeistä, jossa siniset samettihortensiat (Hydrangea sargentiana) antoivat oman lisänsä penkin alkuosan viileänsävyiseen yleisilmeeseen.

Myöhempi piipahdus Oakwoodissa vahvisti, että kyllä, puiden katveessa kasvaa hortensioita useaa lajia. Varsinainen hortensiahuuma vallitsi kuitenkin Battleston Hillin metsäpuutarhassa, jossa oli kukassa jalohortensijoiden (Hydrangea macrophylla) koko kirjo, tai ainakin melkein. Syys- eli japaninhortensioita (Hydrangea paniculata) oli helpointa löytää Cottage Gardenista.

Jalohortensiat ja alppiruusut kasvavat rinnakkain Battleston Hillissä.

Tammenlehtihortensia Little Honey.

Tämä jalohortensia on todennäköisesti Doube Delights Stargazer.

Näiden jalohortensioiden kukinnot olivat valehtelematta ihmisen pään kokoisia, jotkut isompiakin.

En ole mikään hortensiakuiskaaja. Tunnen niitä huonosti ja erotan pallohortensian syyshortensiasta vain nipin napin. Niinpä törmäsin Wisleyssä muun muassa elämäni ensimmäiseen tammihortensiaan (Hydrangea quercifolia). Tiesin heti, että tällaista en ole koskaan nähnyt. Lehtien muoto oli niin erilainen kuin muilla hortensioilla, mutta kukat viittasivat hortensiaan. Kasvi oli pienikokoista lajiketta Little Honey. Tarkistin myöhemmin, että tammihortensioita on kyllä myynnissä Suomessakin, vaikkei juuri tuota lajiketta.

Magical-sarjassa on hortensioita huonekasveiksi, ulos ja terasseille. Ikävä kyllä ne tuskin pärjäävät Suomessa ulkona talven yli.

Hortensialajikkeita on valtavasti, ja uusia kehitetään taimitarhoilla koko ajan. Tavoitteena ovat isot, kauniin väriset kukinnot ja tukevat varret, jotka eivät taivu maahan heti ensimmäisen sateen sattuessa. Myös kukinnan kestoa ja kasvien kylmänkestävyyttä pyritään parantamaan.

Hyvä esimerkki jalostustyöstä ovat Magical-sarjan jalohortensiat, joita ihailin Battleston Hillissä. Niiden kukinta voi kestää puoli vuotta, ja kukat käyvät tuona aikana läpi jopa neljä väriä. Näitä hortensioita ei kuulemma tarvitse varsinaisesti leikata ollenkaan, riittää, kun poistaa vanhan kukinnon keväällä.

Hortensioiden kanssahan on yleensä se vaikeus, että oikea leikkaustapa riippuu lajista. Leikkasin itse vahingossa syyshortensiani koko toisen vuoden kukinnan pois, kun heiluin sekatöörieni kanssa liian innokkaasti. 

Pallohortensiat voi leikata vaikka maata myöden, koska ne kukkivat saman vuoden versoilla. Syyshortensiat kukkivat kuitenkin edellisen vuoden versoilla, jotka on parempi jättää suurelta osin rauhaan. Pakkaa sekoittaa, että jotkut lajikkeet kukkivat sekä edellisen että tämän vuoden versoilla. Ja jalohortensioita taas ei tavitse meillä ylipäätään leikata, koska ne eivät selviydy talvesta hengissä vaan ovat pelkkiä kesäkukkia. 

Hortensioita taitaa olla helpompi ihailla kuin hoitaa.

Liljakanukka, Cornus kousa var. Chinensis, on yksi lempipuistani. Niiden kukinta oli Battleston Hillissä jo lähes ohi.

Vuonna 1937 perustettu Battleston Hill istutettiin melkein kokonaan uudelleen vuosien 1897 ja 1990 myrskyjen jälkeen, koska suuri osa puista kaatui silloin. Kukkivien puiden, pensaiden ja perennojen korurasia avautuu siellä nykyään kautta vuoden. Keväällä ovat kukassa kameliat, magnoliat, atsaleat ja alppiruusut. Kesä on isojen varjoperennojen ja hortensioiden, jotka jatkavat myöhäiseen syksyyn. Talvella kukkivat taikapähkinät ja näsiät.

Mutta nyt lähdetään Cottage Gardeniin!

Cottage Gardenin juju piilee sipulikukkien, perennojen, pensaiden, ruusujen ja köynnösten yhdistelmissä

Wisleyn Cottage Garden ei täysin vastannut ennakkokäsitystäni englantilaisesta puutarhasta. Odotin runsasta ja epämuodollista puutarhaa, mutta tämä olikin istutettu tiukan muodollisesti: keskellä pyöreä suihkulähde, josta suorat käytävät lähtevät neljään suuntaan. Penkkien muodot ovat geometrisiä, eivät suinkaan vapaamuotoisia, ja tilaa oli käytetty eri tavalla kuin olisin luullut. Oli nurmikkoakin, hui kauhistus.

Tämä daalia saattaa olla Bitsy, mutta varma en ole.

Tämä daalia voisi olla Evanah.

Oli siellä kaunista kaaostakin, kun osasi etsiä oikeasta paikasta. Minä porhalsin kuitenkin suoria käytäviä pitkin kohti seuraavaa näyttävää daaliaistutusta enkä malttanut pysähtyä ja katsoa, millaisia hienovaraisia kasvien yhdistelmiä matkan varrella oli. Luulenpa, että minulta jäi yhtä ja toista huomaamatta, koska olin jo hieman kukkasokea.

Toisaalta voi olla, että tämä puutarha on parhaimmillaan keväällä, kun laukat ja syreenit kukkivat. Keskikesällä sen kuningattaria olivat daaliat ja ruusut. Kukassa oli myös kurjenpolvia, päivänliljoja, salkoruusuja ja syyshortensioita. Jättipoimulehdet ja kuunliljat reunustivat kukkapenkkejä pensaiden alla.

Laventeliakin näkyi, mitä en olisi odottanut.  RHS:n verkkosivujen mukaan laventeli kuitenkin kuuluu tämän puutarhatyylin vakiokasveihin rohtosormustinkukkien, ritarinkannusten, jasmikkeiden ja ruusujen ohella.

Puutarhaan tullaan sisään kolme metriä korkeista pergoloista, joissa kasvaa valkoista köynnösruusua Rosa mulliganii. Sen kukinta oli kuitenkin jo ohi enkä edes huomannut koko kasvia. Huomioni vei hieno, isokukkainen jalokärhö Wisley, kasvupaikkansa nimikko.

Afrikansinisarjat olivat vasta avaamassa kukintojaan.

Tämä daalia saattaisi olla Gallery Matisse, Foxy Lady tai Mai Tai. Nimilappu jäi valitettavasti dokumentoimatta.

Cottage Garden -tyyliin kuuluu kasvien yhdistely niin, että ne ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Wisleyssä on yhdistetty esimerkiksi punainen pensasruusu (Wild Thing) korkeaan Six Hills Giant -kissanminttuun ja jalokurjenpolvi Rozanneen. Kahta jälkimmäistä saa Suomestakin.

Daalioiden yhdistelyyn sain uusia vinkkejä. Unikoiden siemenkodat ja daaliat näyttävät sopivan mainiosti yhteen, ja yllättävän monet hörselöiset kasvit näyttävät hyviltä niiden taustalla. En kyllä tunnista kuvien kumppanikasveista muita kuin kissanmintun. Jokin morsiusharson tyyppinenkin saattaisi toimia. Itselläni on tällä hetkellä vain leijonankitoja daaliapenkin reunuskasveina. 

Tämä on todennäköisesti jalohortensia Libelle.

Pink Annabelle.

Katsoin, että tuossahan on hieno ja tyyliin hyvin sopiva hortensia, täytyypä ottaa kuva. Mikähän se on? No, tietysti se oli pallohortensia Pink Annabelle, jota minulla on Villa Palasen länsirajan isossa kukkapenkissä. Täällä sitä oli luultavasti useampi taimi, ja kukinnot olivat isompia.

Tuntui hyvältä huomata, että olen ollut ainakin osittain oikeilla jäljillä englantilaisen puutarhatyylin jäljittelyssäni. Unelmien hortensiapuutarhaa en sen sijaan pysty rakentamaan. Niin mukautuvaisia kuin hortensiat ovatkin, ne eivät ole Palasessa mukavuusalueellaan. Ne viihtyisivät parhaiten metsäpuutarhan happamassa maassa, mitä en voi niille tarjota.

Myös unelmien ruusutarha jää haaveeksi, mutta Wisley-sarjan seuraavassa osassa näytän, millainen se voisi olla. 

--

Lue lisää: Vietin 8 tuntia RHS Garden Wisleyssä - Mitä jäi mieleen?

Lue lisää: RHS Garden Wisleyn koepuutarhassa selviää, mikä lajike saa himoitun laatuleiman

Lue lisää: Vertailussa RHS Garden Wisleyn kruununjalokivet: perinteinen Mixed Borders ja moderni Piet Oudolf Landscape

--

Lisätietoa englantilaistyyppisestä puutarhasuunnittelusta Royal Horticultural Societyn verkkosivuilta.