Arvelin tietäväni paljon terveellisestä ravitsemuksesta ja painonhallinnasta. Niinpä tuntui aika uskomattomalta, kun Reilu miinus -verkkovalmennuksen mainoksessa väitettiin, että voisin laihtua ehkä jopa viisi kiloa viidessä viikossa pelkästään syömällä vatsani täyteen ja katsomalla, mitä tapahtuu. Moni oli kuulemma laihtunut seitsemänkin kiloa.

No tuonhan nyt osoittaisin valeeksi ihan omakätisesti, joten eikun tilaamaan valmennusta. Sain vieläpä maksettua sen  virikekortilla, joten se oli käytännössä ilmainen. Miksipä en olisi kokeillut? Kesähän on mitä mainiointa aikaa keventää ruokavaliota, kun voi ahmia tuoreita marjoja ja uuden sadon kasviksia. Toista se on talvella, kun kaikki kiva pitää onkia pakastimesta jäisenä.

Reilu miinus on laajemman Alku-valmennuksen pikkusisko, jossa pudotetaan painoa vain ja ainoastaan syömällä. Ohjelmaan liittyi kahden viikon valmis ruokalista, joka tutustutti tehokkaasti menetelmään. Sen jälkeen jokaisen piti suunnitella ruokailunsa itse noudattaen ohjelman periaatteita.

Hintaan kuului tulostettava opas, joka sisälsi ruokavalion periaatteet, ruokalistan ja siihen liittyvät ruokaohjeet. Lisäksi oli erillinen reseptikirja, vetäjien viikkokirjeet sekä suljettu Facebook-ryhmä keskusteluja ja keskinäistä tsemppausta varten.

Laajempi Alku-valmennus sisältää näiden lisäksi ainakin tehtäväkirjan ja videoluentoja. Reseptivihkosiakin taitaa olla useampia. Alku-valmennus kestää kahdeksan viikkoa. Täältä voit lukea siitä lisää: https://alku.fi/alku-valmennus/

Tämä ei ole maksettu mainos. Kerron valmennuksesta, koska arvaan, että näinä kehopositiivisuuden aikoinakin moni tietyssä iässä oleva haluaisi päästä eroon muutamasta kilosta. Terveyssyistä, ellei muuten. Jos joku olisi kehittänyt siihen helpon tavan niin olisihan se hienoa.

Samantyyppisiä virtuaalivalmennuksia on liikkeellä useita muitakin, joten olin myös ihan yksinkertaisesti utelias: miten tällainen valmennus toteutetaan ja miten se toimii?

Laihduttajalla on aina nälkä. Totta vai tarua?

Tarua se on. Ensimmäinen havaintoni oli, että tässähän joutuu syömään ihan hillittömän paljon! Ohjelmassa syödään neljä keskenään samankokoista ateriaa päivässä säännöllisin väliajoin. Jokaiseen ateriaan kuuluu runsaasti marjoja tai kasviksia, annos proteiinia ja annos hyvälaatuista rasvaa. Paljonko tuo annos on, jääköön valmentajien salaisuudeksi. Liikunnan takia kohoava energiantarve hoidetaan hiilihydraateilla: leipää, riisiä, pastaa tai perunaa kuuluu päivän ruokalistalle sitä enemmän, mitä enemmän liikutaan. Kaltaiseni sohvaperuna ei niitä juuri lautasellaan näe.

Sen voin silti sanoa, etten tuntenut kertaakaan nälkää. Päinvastoin usein kävi niin, etten millään jaksanut syödä kaikkea, mitä päivän mittaan olisi pitänyt. Ruoka oli enimmäkseen ihan tavallista. Oli esimerkiksi jauhelihapihvejä, minestronekeittoa, uunilohta, kanawokkia, munakkaita ja salaatin tapaisia kulhoja.

En varmasti ole koskaan ennen syönyt 50 grammaa vihreää salaattia tai 75 grammaa lehtikaalia kerralla. En suoraan sanoen ollut pitänyt salaattia kovin olennaisena aineksena salaateissa, mutta tämä ohjelma nosti sen uuteen kunniaan. Kurkun kulutuksen mittasin nyt kymmenissä senteissä enkä millin viipaleissa. Ja niin edelleen. Mansikoita olen ennenkin syönyt kesäisin litratolkulla, ja sitä jatkoin.

Ohjelmaan kuului reilusti enemmän kasviksia kuin perinteinen lautasmalli määrää. Niillähän se vatsa sitten täyttyikin näppärästi. Viiden viikon jälkeen uunijuureksia pursui melkein korvistakin.

Kahden lämpimän ja kahden kylmän aterian valmistaminen joka päivä olisi tuskin onnistunut muuten kuin lomalla, ja ajatukset ja päiväohjelma pyörivät valmennuksen aikana pitkälle ruuanlaiton ympärillä. Niinhän ei tietenkään voi pysyvästi olla. Uskon, että jos ohjelmaa noudattaa pidempään, oppii varaamaan kaappiin sopivia aineksia ja laittamaan ruokia etukäteen niin, ettei tarvitse olla koko ajan kauha kourassa. Myös ulkona syödessä oppii vähitellen katsomaan, mitä syö.

Ei voi laihtua ilman kalorien laskemista ja isoa kalorivajetta. Totta vai tarua?

Taruksi osoittautui tämäkin, yllätys yllätys. Yleensähän sanotaan, että syömällä 7 000 kcal vähemmän kuin kuluttaa laihtuu kilon, ja laihdutusohjelmissa pyritään usein ylläpitämään noin 400 kcal:n päivittäistä kalorivajetta. Tämä on kuitenkin aivan liian yksinkertaista ollakseen totta. Olen aiemmin laihduttaessani onnistunut ylläpitämään tasaista 400 kcal:n kalorivajetta kahdenkin kuukauden ajan laihtumatta grammaakaan. Laihtumisnopeuteni on yleensä ollut murto-osa siitä, mitä sen olisi periaatteessa pitänyt olla, vaikka pystyn yleensä noudattamaan dieettejä ihan hyvin. Tahdonvoimasta minulla ei ole pulaa. Motivaatiosta saattaa olla, koska tykkään peilikuvastani ylipainoisenakin.

Onnistuin vuosituhannen alussa silti laihduttamaan Kalorilaskurin (nyt Sulamo) ja liikunnan avulla normaalipainon sisällä 10 kiloa kahden vuoden aikana ja ylläpitämään saavutettua painoa useiden vuosien ajan, kunnes liikuntavammat pysäyttivät. Sain kuitenkin tarkkailla syömisiäni ihan koko ajan, ja painoni saattoi heilahtaa yhden pizzan puolikkaan takia kaksikin kiloa ylöspäin ja pysyä siellä pari viikkoa. Kävin tietenkin vaa’alla vähintään kerran päivässä. Sulaa hulluutta.

No niin, entäs Reilu miinus sitten? Syötin huvikseni kaikkien aterioideni tiedot Sulamoon ja sain selville, että söin usein yli kulutukseni! En joka päivä, mutta pari kertaa viikossa. Eri päivien kalorikertymä vaihteli aika paljon, millä varmaankin haluttiin estää elimistön vetäytyminen säästöliekille. Keskimäärin kalorivajeeksi jäi noin 100-200 kcal päivässä. Rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien suhde oli noin 30/30/40, ja kuitua kertyi joka päivä yli suositeltujen 25 gramman. Sain ruoastani myös yllin kyllin kaikkia tarvittavia ravintoaineita paitsi D-vitamiinia.

Sulamon laskureiden mukaan söin niin paljon, että minun olisi pitänyt laihtua viiden viikon ohjelman aikana vain 900 grammaa. Tosiasiassa laihduin 2,5 kiloa. Se on toki puolet vähemmän kuin viisi kiloa, mutta silti noilla ruokamäärillä ja erittäin huonoilla yöunilla oikeinkin hyvä tulos. Puntarilla kävin kerran viikossa.

Konkarillakin voi olla opittavaa painonhallinnassa. Totta vai tarua?

Tottahan se. Vasta Reilu miinus -ohjelman myötä ymmärsin, miten paljon enemmän kasviksia on mahdollista syödä päivittäin ja miten se tehdään. Tajusin myös, että aamupalani oli ollut liian pieni. Kun aamiainen ja lounas olivat täyttävät, en ihan oikeasti jaksanut syödä enää illalla paljon mitään. Olin kuullut siitä, mutta nyt pääsin kokemaan väitteen todeksi.

Olen ollut kova napostelemaan - melkein koko ajan on pitänyt olla suussa jotakin, minkä työkaverini voivat todistaa. Reilu miinus -ohjelman ateriat olivat kuitenkin niin isoja, että välipalojen mieliteko katosi lähes kokonaan. Siitäkin olin aikaisemmin vain lukenut, mutta nyt koin sen.

Viisi viikkoa on päättynyt, mutta jatkan Reilun miinuksen viitoittamalla tiellä. En ole perillä: ohjelman sovittaminen arkeen vaatii vielä pohdintaa, mutta tiettyihin vanhoihin tapoihini en ole toistaiseksi palannut.

Olen vaihtanut köyhähkön sämpyläaamiaiseni kahteen isoon mukilliseen heraproteiinijauheella terästettyä marjasmoothieta, koska se on vastustamattoman hyvää ja pitää pidempään kylläisenä. Syön kuitenkin päivittäin vain yhden lämpimän aterian enkä kahta tai jopa kolmea, kuten pitäisi. En nyt vaan jaksa puuhata lieden ääressä niin paljon, enkä kaipaa lämmintä lounasta kesken työpäivän. Ostan kaupasta annossalaatin, mutta huolehdin, että mukana on reilusti proteiinia, enkä jätä kastiketta pois, koska siitä saan ateriaan kuuluvan rasvan. Yritän syödä myös sen salaatin enkä vain sattumia.

Reilu miinus -ohjelman laatijat Kukka Laakso ja Jussi Jaurola lähestyvät ravitsemusta liikunnan puolelta: Kukka aloitti valmentajan uransa kahvakuulakouluttajana ja Jussi voimaharjoitteluvalmentajana. Tämän voi aavistaa ohjelmasta, mutta häiritsevää se ei ole. Ruokavalio on varsin tarkasti ravitsemussuositusten mukainen - proteiinia siinä saa ehkä hieman enemmän ja kasviksia on reilusti enemmän kuin lautasmallissa.

Vertasin ruokavaliota Patrick Borgin ja Sirkka Hirvosen kirjassa Syö hyvin ja laihdu! (Otava 2008) annettuihin neuvoihin, ja ne olivat lähes identtiset. Hauskaa, että myös ravitsemustieteilijän mielestä laihduttamisen ensimmäinen askel on syödä vatsansa täyteen.

Miksen sitten vain ottanut kirjaa käteen hyllystä ja alkanut soveltaa sitä, kun periaatteet olivat samat? Niinpä. Hyvä kysymys! Valmennus kai vain vetosi enemmän.

Markkinoilla on tällä hetkellä ainakin neljä erilaista verkossa toimivaa painonhallintavalmennusta. En osaa verrata niitä, kun en ole kokeillut, mutta ainakin Alussa on paljonkin toimivaa. Viidessä viikossa se ei kuitenkaan vielä ehtinyt refleksin tasolle. Pidempi valmennus on todennäköisesti parempi. Lyhyt ohjelma on tarkoitettukin vain startiksi.

Reilu miinus (Alku) -ruokavalion plussat ja miinukset

+ Osa resepteistä on tosi herkullisia. Esimerkiksi salvialantut - nam!

+ Opin laittamaan maittavan marjasmoothien ja käyttämään heraproteiinia.

+ Valmiin viikko-ohjelman ateriat ovat taitavasti koostettuja ja ravitsemuksellisesti oikeaoppisia.

+ Ohjelmassa laihdutaan syömällä, ei liikkumalla, joten se sopii myös jänne- ja nivelvaivaisille.

+ Ohjelmassa ei tarvitse laskea kaloreita eikä vaakaakaan tarvita välttämättä.

+ Ruokavalio on joustava eikä sitä tarvitse noudattaa koko ajan täydellisesti. 80 % riittää.

 

- Ruokaa sai olla laittamassa ihan koko ajan.

- Olisi tosi rasittavaa, jos joka aamu pitäisi laittaa erilainen aamupala. En ala!

- Periaatteiden soveltaminen omaan arkeen vaatii paljon ajatustyötä.

- Ohjaajien tuki jäi melko heppoiseksi.

- Keskusteluryhmä ei ollut kovin aktiivinen.

- Raaka kaali oli liikaa ruuansulatukselleni.

- Ohjelmassa suositeltiin vahvasti laktoositonta ja gluteenitonta ruokavaliota, joka on monille tarpeeton.

- En laihtunut "reilusti", vaikka noudatin ohjeita varsin tarkasti. Se ei tosin ollut välttämättä ruokavalion vika, vaan helteen ja unettomuuden.

--

Päivän kuva: Kehitin ohjelman aikana perinteisestä kesäherkustani talkkunasta Reilu miinus -version. Sekoitin piimän ja talkkunajauhojen joukkoon annoksen heraproteiinia ja söin marjojen kanssa. Oli hyvää, uskokaa tai älkää (esimerkiksi äitini ei uskonut)!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016