Kirjoitukset avainsanalla parveke

Parvekkeelleni tulee tänä kesänä täysin eri istutukset kuin koskaan ikinä, ellei pelargoneja lasketa. Valitsin amppeleihin ja viljelylaatikkoon valkoisia ja pinkkejä aurinkoliisoja, tavallisten ahkeraliisojen paremmin paahdetta kestäviä serkkuja. Koetan tällä valinnalla ehkäistä viime kesän tilanteen, jossa rehevä kasvusto kuihtui käsiin helteiden vyöryessä yli.

Länsiparvekkeelle paistaa aurinko suoraan vain muutaman tunnin ajan, mutta lämpötila kohoaa silti helposti 35 asteeseen ja ylikin. Viileässä viihtyville kasveille olosuhteet voivat olla liikaa valoaläpäisevistä vekkikaihtimista ja tuuletuksesta huolimatta. Toisaalta erittäin paljon valoa vaativat kukatkaan eivät ole ihan oikeassa paikassa.

Tilasin aurinkoliisat ja verenpisarat pikkutaimina, jotka esikasvatin itäisellä ikkunalla istutuksia varten. Niiden lisäksi minulla oli juurtumassa Apple blossom -pelargonin pistokkaita sekä muratin ja köynnösvehkan oksia. Oli siinä ruukku poikineen.

Aurinkoliisoissa on nyt jo nuppuja, mutta vielä niin pieniä, etten odota niiden aukeavan pariin viikkoon.  Jätin istutuksiin reilusti tilaa leviämiselle, sillä aurinkoliisan sanotaan kasvavan hyvissä olosuhteissa isokokoiseksi. Minulla on ollut aikaisemmin taipumusta aliarvioida kasvien kokoa. Pieni parvekkeeni kasvaa helposti aivan täyteen.

Istutin jalallisen viljelylaatikon päätyyn pistokkaista kasvatetun muratin. Lisäksi laatikossa on neljä pelargonin pistokasta ja neljä aurinkoliisaa. Viime kesänä minulla oli omissa ruukuissaan kolme pelakuuta, ja kaikki viihtyivät hyvin, vaikka periaatteessa pelargoni pitää enemmän hieman viileämmästä. Apple blossom ei selvästikään ota kovin helposti nokkiinsa.

Kevään hirmuisin hetki oli se, kun latvoin pelargonit. Kaikki pistokkaat olivat hyvässä kasvussa ja yhdessä oli jo kukkanuppukin, kun tartuin uusiin, Lidlistä hankittuihin sekatööreihini ja raa’asti napsaisin jokaisesta latvan pois. Latvoin jopa Ansbrook Mulberry Blotchin! Voin jo sanoa, että operaatio onnistui: taimet ovat selvästi tuuhettumassa. Ilman typistämistä niistä olisi kasvanut pelkkiä pitkiä sojoja. Tai ainakin pelkäsin niin.

Parvekkeen sivustan tangoilla riippuvissa pienissä Ikean metalliastioissa olen kasvattanut enimmäkseen pikkuorvokkeja, viime kesänä myös krassia. Nyt keksin tilata Kodin kukista kahta lajiketta Bella Fuchsia -miniverenpisaroita. Hollantilainen kauppapuutarha on tuotteistanut nämä nätit lajikkeet. Minulla on vaaleanpunaista Sophiaa ja kerrottua, kaksiväristä Juliaa.

Olen tosi tyytyväinen valintaan, sillä pieni tila näyttää olevan näille kasveille ihan riittävä. Kutsun kukkia ballerinoiksi, koska Julioiden terälehdet tuovat mieleen monikerroksisen tutun. Juliat ovat heiveröisempiä kuin Sophiat, joista tuli nopeasti pieniä, pyöreitä kukkapuskia. Sophia on kasvutavaltaan pystympi, kun Julia riippuu mieluummin alaspäin.

Kuljin tammikuussa Amsterdamin lentokentän kautta, ja ostin sieltä matkamuistoksi daalian ja jaloleinikin juurakoita. Molemmat daaliat punnersivat pintaan, mutta vain toinen niistä lähti kunnolliseen kasvuun. Se onkin jo oikein paksuvartinen ja roteva. Ja jokos tuolla mahtaisi kukkanuppukin olla? Tuskin vielä sentään.

Luulen, että jaloleinikeille parvekkeeni on liian lämmin. Ne tekivät ihan mukavasti lehtiä, mutta kasvu on nyt lähes tyrehtynyt, vaikka olen lannoittanut niitä hieman ja huolehtinut kasvualustan sopivasta kosteudesta. Siinä puuhassa minua auttaa kosteusmittari, joka näyttää, onko multa kuivaa, kosteaa vai märkää.

Orvokit olivat impulssiostos torilta, kun parvekkeelle piti äkkiä saada jotakin kukkivaa vieraiden tullessa. Olen poikkeuksellisesti antanut niiden olla omissa amppeleissaan, joiden multatila kylläkin on surkean pieni. Kukkaparat nuupahtavat, ellei niitä kastele kaksi kertaa päivässä.

Kukkaportaallani on kaksi vapaata hyllyä, eivätkä kaikki amppelipaikatkaan ole käytössä. Muutama impulssiostos siis  sallittaneen vielä ennen kesää.

--

Päivän kuva: Bella Fuchsia Sophia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin marraskuussa laiska enkä jaksanut tehdä mitään parvekkeella koko kesän kasvaneelle amaryllikselle. Kannoin sen sellaisenaan astiassaan Ikea-kassissa kerrostalon autotalliin ja unohdin sinne. Tammikuun lopulla tuli mieleen, tarvitsisiko se kenties lirauksen vettä. Pyysin puolisoa tuomaan kassin ja kasvin ylös tallissa käydessään. Näin tapahtui.

Näky yllätti. Amaryllis oli pudottanut kaikki vanhat lehtensä. Ruskeiden jäänteiden keskeltä nousi komea kukkanuppu, joka oli jo yli viisi senttiä pitkä. Huh! Mitenkähän se olisi siellä pimeässä kukkinut? Istutin sipulin uuteen multaan ja nostin ikkunalle. Eikä aikaakaan, kun se kukki ennennäkemättömän hienosti. Kukinnoissa oli suuri määrä värisävyjä vihreästä kermanvalkoisen kautta punaiseen.

Kukkavanoja oli kaksi. Kukinnan jälkeen katkaisin ne ja siirsin kasvin itäikkunalle odottamaan parvekekauden alkua. Lehdet lähtivätkin heti kasvuun.

Minulla ei ole ollenkaan perinteisiä kukkivia huonekasveja. En ole kovin innostunut kasvilampuista enkä kasvien kiduttamisesta pimeässä. Taidan ajatella huonekasveista samoin kuin kotieläimistä: ne ovat kerrostaloasunnossa vähän väärässä paikassa, joten parempi, kun jätän väliin. Silti iloitsen kovasti kissavieraista ja tykkään kukista.

Tänä talvena minulla on ollut peräti kolme huonekasvia, kaikki köynnöksiä. Muratti kasvoi kesällä parvekkeella parista pikku oksasta muhkeaksi puskaksi, jonka nostin syksyllä sisään ja sijoitin ikkunan eteen. Joulun aikaan se näytti upealta valotettuna. Muratti on istutettu Lechuza-altakasteluamppeliin.

Muratin nykyisellä paikalla oli marraskuuhun asti köynnösvehka, jonka kasvatin 20 vuotta vanhan kasvin pistokkaista. Ostin aikanaan vehkan somistamaan työhuonettani, mutta kun toimisto siirtyi avokonttoriin, en saanut kiinnittää koukkua kattoon. Nyt siirsin hyvän kokoisen kasvin kylpyhuoneeseen, jossa se onkin viihtynyt yllättävän hyvin. Katon led-valot riittävät hyvin pitämään sen elinvoimaa yllä. Pidämme sen takia kylpyhuoneessa jatkuvasti valot päällä päivisin.

Köynnösvehka on Gunvor Olin-Grönqvistin suunnittelemassa Arabian kauniissa Suvi-amppelissa, joka ei ole kovin iso, mutta riittää vehkan juurille hyvin. Siron ripustimen ryöväsin parvekkeelta Lechuza-amppelista.

Minulla oli kesällä parvekkeella kaksi Apple Blossom -pelargonia, jotka kasvoivat tosi isoiksi ja kukkivat pitkään. Nostin yhden niistä ennen joulua olohuoneen länsi-ikkunalle, jossa kasvi alkoi pikkuhiljaa pudottaa lehtiään. Päätin ottaa siitä pistokkaita ennen kuin kasvi kokonaan kuolisi. Samalla leikkasin valtavaa runkoa reippaasti, mutta en sentään kymmensenttiseksi, kuten joissakin ohjeissa sanotaan.  

Yritin turhaan juurruttaa pistokkaita vesilaseissa, mutta kun juuria ei alkanut ilmaantua, tökkäsin ne lopulta suoraan multaan. Leikkasin samaan syssyyn versoja myös muratista ja köynnösvehkasta. Köynnökset kasvavat helposti liian isoiksi, ja olen epävarma niiden nuorennusleikkauksesta. Yksi muratti kuoli minulta kokonaan, kun leikkasin sitä reippaasti. Siksi ajattelin, että on ihan hyvä olla nuoria kasveja varalla.

Käytin istutuksiin kylvömultaa ja pidin pistokkaiden päällä osan päivästä muovipussia, jotta mikroilmasto olisi kosteampi. En osaa vielä sanoa, onko juurrutus onnistunut, mutta elän toivossa. Uskon, että ainakin muratti ja vehka pärjäävät, pelargoneista en tiedä, kun en ole ennen lisännyt niitä pistokkaista.

Vanhin huonekasvini on kultaköynnös, jonka olen vuosien mittaan herättänyt henkiin pistokkaiden avulla ainakin pari kertaa. Sen versot kasvavat useiden metrien pituuteen, mutta kerin ne ruukun ympärille niin, että kasvi muistuttaa lopulta isoa, vihreää palloa. Kastelun unohtuminen on välillä johtanut siihen, että kasvi on pudottanut ison osan lehdistään ja näyttänyt aika ikävältä.

Nyt vaihdoin kasvin uuteen multaan. Kultaköynnöksen juuret ovat tosi pienet eivätkä ne olleet kasvaneet täyttämään aiempaa ruukkua, joten vaihdoin samalla ruukun pienempään. Kasvi on menestynyt hämmästyttävän hyvin, vaikka matkaa lähimpään ikkunaan on melkein kolme metriä. Sen täytyy olla erityisen sitkeä lajike.

Kevät on alkanut myös parvekkeellani. Istutin marraskuun lopulla 11 pussillista pikkusipuleita istutuslaatikkoon ja muutamaan ruukkuun. Ensimmäisenä punnersi esiin ihana iiris, jonka lajike on Iris reticulata Harmony. Tämän tumman violetin suloisuuden lisäksi istutin vaaleamman lilaa Katharine Hodkinia. Minulla ei ole aikaisemmin ollut iiriksiä kevätkukkina, mutta tämä kerta ei takuulla jää viimeiseksi! Kukka on paljon kauniimpi kuin pakkauksen kuvassa, ja kun se kasvaa korotetussa istutuslaatikossa, sitä on helppo ihailla läheltä.

Jännittyneenä odotan, mitä seuraavaksi tulee kukkaan. En edes kunnolla muista, mitkä sipulit heitin erillisiin ruukkuihin ja mitkä laatikkoon. Paitsi että isot papukaijatulppaanit ovat viljelylaatikon reunalla kahdessa rivissä. Maltan tuskin odottaa!

Päivän kuvat: Iris reticulata Harmony, kevään ensi airut parvekkeellani.

--

Korjaus: puhuin kirjovehkasta, vaikka tarkoitin kultaköynnöstä. Korjasin kasvin nimen 10.3.2019.

Kommentit (0)

Pienellä parvekkeellani on aivan ennennäkemätön viidakko. Moni taimi on venähtänyt metrin mittaiseksi ja melkein yhtä leveäksi niin, ettei sekaan meinaa mahtua. Lattialla risteilee krassin versoja ja keijunmekko kasvaa kattoon asti. Värinokkosista on kasvanut varsinaisia monstereita.

Jos haaveilet samanlaisesta tuloksesta, toimi ensi kesänä näin:

1. Istuta kääpiökrassia hyvään multaan.

Tiesin kyllä, että krassi kasvaa nopeasti isoksi, mutta kuvittelin, että pensasmaisesta kääpiökrassista tulisi pensasmaista kääpiökrassia. Istutin taimet tiheään, jotta multa varmasti peittyisi siksi aikaa, kun gladiolukset kehittäisivät lehtiä ja kukkavarsia. Lopputulos: krassit ovat käytännöllisesti katsoen tukehduttaneet gladioluksen taimet. Lisäksi ne valuvat viljelylaatikon reunojen yli lattialle niin, että tuntuu kuin liaanit tarttuisivat nilkkoihin.

2. Hanki useita kirjopeipin taimia.

Olinhan minä värinokkosia nähnyt. Nehän ovat noin 15 senttiä korkeita huonekasveja, eikö vaan? Niinpä tilasin valikoiman kirjopeippejä elävöittämään istutuksiani. Mutta niistä kasvoikin valtavia!  Isoin on 90 senttiä korkea ja noin puoli metriä leveä. Olen joutunut jo osan poistamaankin, kun ne veivät liikaa tilaa.  Kasvit ovat tosi komeita, kyllä vaan, mutta vähempikin olisi riittänyt.

3. Kokeile vanhanajan pelargoneja.

Luulin, että vanhanajan pelargonit nyt ainakaan eivät voi olla kovin kookkaita. Nyt tiedän, että vanhanajan lajikkeet ovat nimenomaan isompia kuin tavalliset. Apple Blossom -lajike kukkii suloisesti ja  lehdetkin ovat kauniit. En kuitenkaan osannut odottaa, että taimista kasvaa niin valtavia. Korkein on peräti 80-senttinen, mutta se kilpaileekin valosta kirjopeippien kanssa samassa astiassa.

4. Muista rehevät köynnökset.

Köynnöksillä saa lehtevän tunnelman nopeasti. Jopa vaatimaton muratti kasvaa muutamassa kuukaudessa melkoiseksi pehkoksi, kun olosuhteet ovat hyvät. Minulla on tänä vuonna myös keijunmekko, joka kasvaa amppelissa sekä ylös- että alaspäin. Sekin viistäisi jo lattiaa, ellen olisi taivutellut versoja kasvamaan takaisin ylöspäin Nyt versot muodostavat kauniita kaaria, joista kukat riippuvat.

5. Kastele, lannoita ja suojaa paahteelta.

En ole tehnyt kasveilleni mitään muuta kuin raahannut niille kastelukannullisen vettä päivässä. Noin joka kolmanteen tai neljänteen kannulliseen olen lisännyt pienen mitallisen kastelulannoitetta. Muratti, keijunmekko ja kerrottu miljoonakello ovat altakasteluamppeleissa, joihin lisään vettä tarpeen mukaan. Kukkaportaan tasot toimivat kastelualtaina, joista ruukkukasvit imevät vetensä, mutta janoisimmat ovat saaneet vettä myös päältä. Lisäksi suojaan kasveja pahimmalta paahteelta laskosverhoilla, jotka päästävät osan valosta läpi.

Ratkaisevaa tuntuu olevan lajikkeiden valinta. Pieneen tilaan ei tarvita kuin muutama nopeakasvuinen taimi, kun viidakkotunnelma on pian valmis.

--

Päivän kuvat: Keijunmekot, värinokkoset ja krassit kasvavat rehevästi länsiparvekkeellani.

Kommentit (1)

MarjattaP
3/1 | 

Aivan upealta näyttää parvekkeesi!  Lämpö on auttanut kasvamisessa ja kukkimisessa kun vedestä ei ole ollut puutetta.  Nauti nyt vain tuosta viidakostasi!

Parvekkeella on joka päivä uutta katsottavaa, vaikka kukassa ovat vasta orvokit ja miljoonakellot. Krassit ja pelargonit tekevät ahkerasti uusia lehtiä, kirjopeipit komistuvat silmissä ja uusimpina tulokkaina gladiolukset ovat työntäneet miekkansa mullasta kohti valoa. Vain liljoista ei näy vielä jälkeäkään. Pitää vain uskoa, että kyllä ne siellä mullan sisällä kasvavat.

Tästä lähdettiin liikkeelle 23. maaliskuuta. Täytin Rootrainersin kylvömullalla ja kylvin krassin siemenet. Söpön pikku multakauhan nappasin syksyllä Citymarket Sastamalasta grillitarvikkeiden vierestä, kun etsin jotakin ihan muuta.

Siemenet itivät erittäin hyvin. Pienoiskasvihuoneen kantta ei voinut kauankaan pitää paikoillaan, kun taimet venyivät muutamassa päivässä 15 senttiin. Ne eivät kuitenkaan jääneet honteloiksi, vaan alkoivat nopeasti vankistua ja kasvattaa uusia lehtiä.

Kodin Kukista tilaamani pikkutaimet saapuivat 17. huhtikuuta. Ne oli pakattu läpinäkyviin, muovisiin lokeroihin, joista siirsin ne heti taimikasvatusruukkuihin. Rosmariinit ja keijunmekot olivat niin pikkuruisia, että niille riittivät viiden sentin pahviruukut. Miljoonakellot ja peipit sopivat seitsemän sentin muoviruukkuihin ja pelargonit saivat isoimmat, kymmenen sentin ruukut.

Samalla istutin jo ensimmäiset krassit lopullisiin ruukkuihinsa ja vein ne parvekkeelle, vaikka yöt olivat vielä viileitä. Ne pärjäsivät kuitenkin oikein hyvin.

Takaisku sattui, kun jouduin lähtemään Islantiin juuri, kun taimet olivat juurtumassa uusiin ruukkuihin ja lähtemässä kasvupyrähdykseen. Vaikka olin ohjeistanut kotiväkeä kastelusta, pienimmät ruukut löytyivät palatessani rutikuivina ja niiden taimet näyttivät kuolleen janoon. Tällainen miniruukku kuivuu paahteessa muutamassa tunnissa, ja ties vaikka juuret paistuisivat elävältä. Pelkäsin etenkin hentojen keijunmekkojen puolesta. Olisiko niistä enää eläjiksi?

 

Ahkera kastelu palautti kuitenkin keijunmekot kasvu-uralle. Yhdestä taimesta säilyi vain vihreä runko, johon se kasvatti kaikki lehdet uudestaan. Rosmariinien laita oli huonommin. Hoidin niitä huolellisesti vielä viikon pari, kunnes luovutin. Vain yksi taimi näytti elävältä, joten siirsin sen toukokuun alussa isompaan ruukkuun. En ole vieläkään ihan varma, kasvaako se.

28. huhtikuuta istutin krassit ja gladiolukset viljelylaatikkoon. Pohjalle kaadoin kerroksen lekasoraa ja päälle säkilliset kesäkukka- ja taimimultaa. Sijoittelin gladiolukset riviin ikkunan puolelle niin, että päätyyn jäi kuitenkin tila parille krassin taimelle.

Koska gladiolusten kasvaminen täyteen mittaan vie melkein koko kesän, odotellessa voin nauttia krassien kukinnasta. Niitähän voi syödäkin, jos uskaltaa. Krassini ovat lajiketta Peach Melba, joka on keltakukkkainen pensasköynnöskrassi. Taimia riitti myös parvekkeen sivustalle orvokkien seuraksi ja yhteen erilliseen ruukkuun.

Ison istutuspäivän pidin 5. toukokuuta, kun pikkutaimet olivat kasvaneet nippa nappa riittävän isoiksi. Pidin istutuksella kiirettä, koska halusin, että taimet ehtivät juurtua ennen kuin lähdemme pariksi päiväksi ulkomaille kuun lopulla. Sää on ollut niin suosiollinen, että tällä hetkellä näyttää siltä kuin valtaosa kasveista olisi jo hyvinkin juurtunut.

Kaikki viisi keijunmekon tainta menivät samaan Lechuza-altakasteluamppeliin, samoin kolme miljoonakelloa omaansa. Kolmanteen Lechuzaan yhdistin pistokkaista syksyllä kasvattamani muratit. Matkalle lähtiessä aion täyttää ruukkujen vesitilan ensimmäistä kertaa. Siihen asti taimet saavat kasvattaa juuria päältä tulevan kastelun turvin.

Pelargoneista kaksi sai oman saviruukun ja yhden istutin isoon muovipunttuun yhdessä kahden kirjopeipin sekä amarylliksen kanssa. Amaryllis oli lähtenyt kukkimisen jälkeen niin hyvään lehtikasvuun, että sen sipuli kasvaa varmasti komeaksi kesän aikana. Saan sitten talvella kukittaa sen uudelleen.

Tämän kevään orvokit ovat eteerisen vaaleansinisiä. Kontrastiksi ostin myös pari kirjavampaa orvokintainta. Kylläpä ne ovatkin kuin eri maailmasta!

Kasvit ovat selviytyneet viime päivien helteissä ihmeen hyvin. Olen säädellyt parvekkeen lämpötilaa pääasiassa kaihtimilla, mutta kotona ollessani myös parvekelasien avulla. Minulla on tapana avata vain yksi lasi kokonaan ja siirtää muita sen verran, että niiden väleihin muodostuu noin 10 sentin raot. Näin kasvit saavat viilennystä ja tuuletusta, mutta katu- ja siitepölyhaitta jää mahdollisimman pieneksi. Tai niin ainakin kuvittelen.

Nyt kaikki kasvaa kohisten! Kun vain muistaa kastella.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2018
2017
2016