Kirjoitukset avainsanalla parveke

Marraskuussa parvekkeen kukat vaihtuvat kaamosvaloihin ja eteisessä ballerinat antavat tilaa talvikengille. Listasin, mitä kaikkea olen viime aikoina puuhaillut. Montako näistä sinä teet marraskuussa?

1 Luovu kesäkukista ennen pakkasten tuloa

Tänä syksynä kannoin kaikki kukat parvekkeelta pois jo ennen pakkasten tuloa. Hirvitti katkoa isoja pelargoneja ja sulloa meheviä aurinkoliisoja jätesäkkeihin, mutta toinen vaihtoehtokaan ei innostanut. Jäätynyt biomassa olisi vielä ikävämpää käsitellä. Otin kuitenkin pelakuista pistokkaita, jotka ovat nyt jo juurtuneet, ja Apple Blossomin ja Askolan emokasvit pääsivät ikkunalle. Kesän ajan parvekkeella lihoneen amarylliksen sipulin ja kaksi verenpisaraa vein talvehtimaan autotalliin.

2 Istuta kevätsipulit ja jouluamaryllis

Pelargonit oli pakko raastaa pois viljelylaatikosta, että sain tulppaanien sipulit istutettua. Tilasin tällä kertaa sipulit postimyynnistä, Korpikangas Siemen Frö:stä. Himoitsin papukaijatulppaaneja, joita heillä olikin tarjolla useita lajikkeita. Valitsin tosi värikkäitä. Lisäksi istutin pikkuiiriksiä. Narsissit jätin väliin, koska niiden onnistumisprosentti on ollut tosi huono. Muistin sekoittaa multaan sipulilannoitetta.

Istutin myös jouluamarylliksen, joka tänä vuonna on hieman erilainen. Sipuli näytti aika surkealta ja pelkäsin, että se homehtui parvekkeella istutusta odotellessaan, mutta nyt siinä on jo pieni, vihreä alku. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.

3 Siivoa parveke perusteellisesti

Kun kukat olivat poissa ja multahommat tältä vuodelta hoidettu, parvekkeella oli mahdollista siivota kunnolla ensi kertaa kuukausiin. Ja kyllä siellä olikin roskaa! Aivan järkyttävää. Pesin jopa lattian, joka näytti siltä, ettei siihen oltu koskettu rätillä vuosiin. Parvekelasit olen toistaiseksi pyyhkinyt vain sisäpuolelta. Rajansa raatamisellakin.

4. Koristele valoilla sisällä ja ulkona

Siirsin parvekkeelle Ikean kynttiläkruunun olohuoneesta ja ripustin siihen punaisilla lasihelmillä koristellut kaamosvalot. Istutuspöydälle toin patterilla toimivat kynttilät, jotka nappasin toissa keväänä Tokmannin alennusmyynnistä. Kynttilälyhdyt otan käyttöön sitten lähempänä joulua. Sisällä silasin muratin viuhkamaisella valosarjalla ja ripustin ruokapöydän yläpuolelle puolitoista metriä pitkän omenapuun oksan, jonka ympärille kiedoin patterilla toimivat valot. Sammaloitunut oksa on muuten siitä vanhasta ja valtavan isosta "Hiljan omenapuusta" joka kasvoi lapsuudenkotini navetan päädyssä ja kaadettiin kesällä.

5 Pakkaa kukkaverhot pois talveksi

Pellavaiset pioniverhoni ovat ihanat kesäkaudella, mutta talveen ne eivät mielestäni oikein sovi. Kunhan tästä jaksan, nappaan ne pois ja vaihdan yksivärisiin. Olen ollut aikeissa hankkia uudet talviverhot, mutten ole saanut aikaiseksi. Kullanvärisiä juhlakauden verhojani on joskus siirrelty likaisin käsin, enkä ole saanut tahroja täysin pois. Ehkä yritän taas piilottaa tahrat sohvan tai jalkalampun taakse.

6 Huolla kesäkengät ja ota talvikengät esille

Pyrin pitämään kengistäni muutenkin hyvää huolta, mutta isomman putsaus- ja plankkausoperaation teen kahdesti vuodessa. Pyyhin pölyt ja ravat kevyesti mikrokuituliinalla ja rasvaan tai vahaan sekä kiillotan pintanahkaiset kengät. Käytössäni on appivanhemmilta peritty, hyvin varusteltu kenkähuoltolaatikko useine harjoineen. Nyt pitäisi muistaa ostaa uusi putkilo mustaa kenkävahaa. Tuubista tuli pelkkää litkua, kun kokeilin. Onneksi minulla oli varalla kertakäyttöisiä kenkäliinoja, joissa on voide mukana. Sain niillä mustat nilkkurit näteiksi.  

7 Parsi villahousut

Käytän paljon Kainon ja Hurmåksen villaleggingsejä, joiden ainoa huono puoli on heikko hankauksenkestävyys. Ensi kerralla taidan parsia mustat housut keltaisella tai ruusunpunaisella – nyt meni vielä tylsästi tummansinisellä. Minulla on vasullinen kirjontalangan tähteitä, joista valita. Parsin tällä kertaa reippaasti menemään ihan peruspaksuudella, vaikka leggarit on kudottu huomattavasti ohuemmalla langalla. Eiköhän näillä taas yhden talven pärjää.

                                                                                               

8 Kiinnitä heijastimet takkeihin

Irrotan heijastimet keväisin, kun panen talvitakit pesuun kauden jälkeen, mutta syksyllä en meinaa millään muistaa kiinnittää niitä takaisin. Turun jokiranta on osin aika huonosti valaistu, ja välillä tulee kävellyksi ajoradallakin, joten heijastin on tarpeellinen. Käytän pääasiassa perinteisiä heiluvia heijastimia, jotka saa päivällä taskuun piiloon. On minulla pari hihan kiinnitettävää levymäistäkin heijastinta, mutta ne tuntuvat olevan aina väärässä takissa.

Kun tämä on tehty, talvi saa tulla. Kuukauden päästä onkin jo joulu.

--

Päivän kuvat: Tuokiokuvia meiltä.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Parvekkeellani vallitsee ennennäkemätön kukkarunsaus vielä nyt lokakuussakin. En ole päässyt istuttamaan syklaameja tai muita syyskukkia vielä ollenkaan, koska kesäkukilta ei ole vapautunut tilaa.

Useimpina kesinä parvekkeeni on ollut vehreimmillään ennen juhannusta. Tänä vuonna osa kasveista alkoi kukkia kunnolla vasta heinäkuussa. Parhaimmillaan istutukset olivat elo-syyskuussa, eivätkä ne tosiaan vieläkään ole huonossa kunnossa.

Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin, kesäkuuhun.

Kerroin keväällä suunnitelmistani täällä ja aprikoin, mahtaako jaloleinikeistäni tulla mitään. Kätkin ruukkuun muistaakseni kymmenen juurimukulaa, joista useimmat tuottivat lehtiä. Kukkia tuli tasan tämä yksi ja ainoa. Olin vieläpä poissa kotoa sen kukkiessa kesäkuun toisella viikolla ja ehdin juuri ja juuri takaisin todistamaan kaunokaisen nopeaa kuihtumista.

Heinäkuussa jouduin kantamaan biojätelaatikkoon tämän kookkaan daalian. Siinä oli vielä paljon nuppuja, mutta se alkoi kärsiä jostakin, mahdollisesti raudanpuutteesta, ja peittyi lopulta kirvojen harsoon. Ehti se kuitenkin tuottaa kymmenkunta valtavaa kukkaa, joten ei sitä pettymyksenä tai epäonnistumisena voi pitää. En kuitenkaan ole varma, haluanko jatkossa parvekkeelleni mitään yhtä massiivista.

Aikaisemmin suosimieni miljoonakellojen sijasta minulla on tänä vuonna valkoisia ja punaisia aurinkoliisoja. Ne kasvoivat erittäin kookkaiksi ja kukkivat edelleen runsaasti. Paahteesta ne eivät pidä, mutta pärjäsivät keskikesälläkin länsiparvekkeella, kun kastelin runsaasti. Niiden vedenkulutus oli helteellä pari litraa päivässä, ja kuivuessaan ne nuupahtivat välittömästi.

Aurinkoliisojen kukat ovat aika isoja ja kuihtuessaan ne putoavat itsestään, joten nyppimistä ei välttämättä tarvita. On kuitenkin mukavampaa poimia kuihtuneet kukinnot amppelista kuin lattialta.

Pikkuverenpisarat ovat olleet tähän asti sopivin kasvi seinustan Ikea-ruukkuihin. Kaikki aikaisemmat (kuten orvokit, krassit ja härkäpavut) ovat kuihtuneet viimeistään elokuun alussa, mutta Bella Fuchsia -verenpisarat kukkivat edelleen iloisesti. Neljästä eri lajikkeesta parhaiten pärjäävät ne kaksi, joiden taimet ostin torilta. Postimyynnistä tilatuista pikkutaimista kasvattaminen ei tuottanut yhtä rehevää tulosta. Upein tuli siitä kukkasesta , joka sai varttua vapaasti omassa ruukussaan. Seinustalla seinä aina rajoittaa kasvua, eivätkä ruukutkaan ole suurensuuria.

Viljelylaatikkoon istutin itse pistokkaista kasvattamiani Apple Blossom -pelargoneja ja valkoisia aurinkoliisoja. Ne sopivat yhteen juuri niin hyvin kuin toivoinkin. Pelargonit alkoivat kukkia kunnolla vasta heinäkuun lopulla, mutta kukkivatkin sitten todella runsaasti. Kukkien väri näyttää vaihtelevan valon määrän mukaan. Heinäkuussa pikkuisten ruusunnuppujen reunoissa oli voimakkaan pinkki vivahde, kun tällä hetkellä avautuvat kukinnot ovat valkoisia.

Voin suositella aurinkoliisoja, pienoisverenpisaroita ja vanhan ajan pelargoneja, jos tavoitteena on syksypainotteinen, rehevä, pitkään kukkiva ja helppohoitoinen parveke.

Se ongelma tässä on, ettei pääse istuttamaan kevätkukkien sipuleita, kun isot ruukut ja viljelylaatikko ovat varattuja. Ajatus valtavien pelargonikasvustojen leikkaamisesta ja viemisestä jäteastiaan hirvittää, mutta ennen pitkää se on tehtävä, ellen halua pakkasen panevan kukkaparkoja. Olen ottanut jo pistokkaita ensi kesää varten, ja emokasvin aion talvettaa ikkunalla viime talven tapaan.

--

Päivän kuvat: Aurinkoliisoja.

Kommentit (0)

Molemmat keväällä huutokaupasta hankkimani pelargonit ovat yhä hengissä. Jo se on mielestäni saavutus, mutta suomalaisiin perinnepelargoneihin kuuluva Askola kaiken lisäksi kukkii! Ja juuri niin ihanasti kuin pitikin, korallinvärisin, vaaleareunaisin, puolikerrotuin kukin. Kukkavanoja on ainakin toistaiseksi vain yksi, eikä kukinto ole järin runsas, mutta on tämäkin jotakin.

Brittikaunotar Ansbrook Mulberry Blotch ei kuki. En sitä kyllä odottanutkaan, kun tämä pienoispelargoni kuulemma kukkii harvoin. Lehdissä ei myöskään ole näkyvissä lajikkeelle tunnusomaista punaruskeaa keskustaa. En tiedä, olisiko jotakin pitänyt tehdä toisin. Onko kasvi kenties saanut liikaa tai liian vähän valoa? Olisiko sitä pitänyt lannoittaa tietyllä tavalla? Jos tiedätte, kertokaa. Siihen asti tyydyn näihin vihreä-valkoisiin lehtiin.

Mulberry blotchin latvominen oli todennäköisesti virhe. Askolan kasvu virkistyi latvomisesta kovasti, ja se sai kolme uutta, paksua haaraa. Myös Mulperi alkoi pukata uutta oksaa joka välistä. Niistä kuitenkin vain yksi jäi henkiin, ja sen vahvistuessa alkuperäinen runko pudotti lehtensä ja lopetti kasvunsa. Pelargoni on nyt hieman yli 20 cm korkea, yksirunkoinen ja vino.

Itse leikkaamani Apple blossom -pelargonin pistokkaat vahvistuivat parvekkeen viljelylaatikossa niin hitaasti, että olin jo menettää uskoni. Pelkäsin, ehtivätkö ne kukkaan koko kesänä. Ihan turhaan. Tällä hetkellä kasvit ovat monihaaraisia ja noin 80 cm korkeita. Neljässä rungossa on hätäisesti laskien 50 kukintoa, joista osa nupulla.

Nyt mietin vain, minne tänä syksynä istutan tulppaanin sipulit, kun viljelylaatikko näyttäisi olevan erittäin varattu pakkasiin saakka.

--

Päivän kuvat: Pelargoni Askola kukkii.

Kommentit (0)

Ostin daalian juurakon Schipholin lentokentältä katsomatta juuri muuta kuin pakkauksen kuvaa. Nyt en mahdu kapealla parvekkeellani kunnolla edes kääntymään. Monsteridaalia on ruukkuineen 150 cm korkea, ja sen isoimman kukan läpimitta on 24 senttiä.

Kolme yli 20-senttistä kukkaa on nyt täysin auki, niistä ensimmäinen ja isoin jo kuihtumaan päin. Kaksi isoa nuppua on avautumassa. Niiden lisäksi on kehittymässä vielä viisi nuppua. Kukinnan pitäisi kestää neljä kuukautta – ans kattoo.

Pakkauksen mukaan daalia Avignon kasvaa metrin korkuiseksi ja tekee 20-senttiset kukat, joten minulle on sattunut poikkeuksellisen roteva yksilö. Sen ruukku oli alun perin istutuspöydän päällä, mutta kun kukat alkoivat avautua katon rajassa, tuntui järkevältä siirtää koko hoito lattialle. Muutenhan kukkia ei olisi päässyt ihailemaan ollenkaan.

Lattialla ei kuitenkaan ollut tilaa muualla kuin aivan oven vieressä. Korituolin suuntaan ja parvekelaseja säätämään pitää nyt hivuttautua daalian ja jalallisen viljelylaatikon välistä. Kukkavarsia pitää työntää hieman syrjään, että siitä mahtuu kastelukannun kanssa.

Ruukkuun työnnetyt, 80-senttiset kukkakepit eivät ole enää pitkään aikaan riittäneet daalian tueksi, joten olen sitonut sen kukkalangalla kiinni viereiseen seinään. Sillä kohtaa sattuu olemaan ikkunan puitteessa hieman ulospäin työntyvä ruuvin kanta, johon kiinnitin langat. Ei optimaalista, mutta saa kelvata.

Kukat ovat kyllä kerrassaan ihanat. Jokainen kermanvärinen terälehti on yksilöllisesti raidoitettu viininpunaisella, tai oikeastaan mustaviinimarjan punaisella. Kukinnot ovat myös keskenään erilaisia – toiset vaaleampia, toiset punaisempia yleissävyltään. Kukan keskustassa on hieman keltaista ja oranssia.

Ostin samalla kertaa toisenkin juurakon, ja istutin ne samaan, soikeaan ruukkuun. Toinen daalia lähti kuitenkin hitaammin alkuun, ja jäi täysin Avignonin varjoon. En usko, että se kukkii ollenkaan tänä kesänä. Enkä ole ihan varma, kukitanko Avignoniakaan toista kertaa. Sille ei yksinkertaisesti ole sopivaa paikkaa.

Luulen, että ensi kerralla tutkin daaliapakkaukset tarkemmin ennen ostopäätöstä. Joku 50-senttinen sopisi pieneen tilaan huomattavasti paremmin. Vai mitä mieltä olette?

--

Päivän kuvat: Daalia Avignon kukkii.

Kommentit (1)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016