Kirjoitukset avainsanalla parveke

Tänä kesänä parvekkeellani eivät monsterikukat mellasta. Ei ylikasvaneita värinokkosia, ei kaikkialle kiipeäviä krasseja eikä katosta lattiaan rönsyileviä keijunmekkoja. Ehei. Nyt on laki ja järjestys saapunut kaupunkiin. Kukka-ansarista tuli kokoelmahuone, jossa pidetään turvavälit.  Kas näin:

1. Siirsin viljelylaatikon pois parvekelasien luota

Luulin, etteivät kapean parvekkeeni vähäiset kalusteet voisi olla kuin yhdessä järjestyksessä. Siinä parhaassa. Mutta kun tulppaaniajan jälkeen jouduin tyhjentämään viljelylaatikkoni mullasta, saatoin saman tien siirrellä sitä ja kokeilla uusia yhdistelmiä. Havaitsin, että olohuoneen seinusta on jalalliselle, mutta silti matalahkolle viljelylaatikolle itse asiassa parempi paikka kuin kadun puoli: kasvit saavat siinä paremmin aurinkoa eivätkä jää parvekkeen laidan varjoon.

2. Kannoin istutuspöydän viljelylaatikon entiselle paikalle

Istutuspöydän paras paikka onkin parvekkeen ovea vastapäätä kadun puolella. Pöytä on saman korkuinen kuin parvekkeen laita, joten pöydälle asetellut ruukut kylpevät auringonvalossa. Näkymä olohuonesta parvekkeelle on entistä parempi, kun kadun puolen kasvit eivät ole liian matalalla.  Saakohan tästä selostuksesta mitään tolkkua? No, ehkä kuvat selventävät.

3. Korituolille jäi vahingossa parempi paikka

Korituolissa istuttiin ennen selkä olohuoneeseen päin, jolloin suoraan edessä ei näkynyt oikein mitään. Nyt näkymä avautuu parvekkeen istutuksiin ja edessä on reilusti jalkatilaa. Viljelylaatikko on aivan korituolin vieressä. Kylvin siihen kehäkukkia, joiden kehittymistä on nyt mahdollista seurata lähietäisyydeltä. Viljelylaatikon nurkassa kasvaa daalia, josta pitäisi tulla aika korkea.

4. Tilaa jäi myös porrasjakkaralle

Meillä ei ole ollut lainkaan porrasjakkaraa. Nuorempana oli helppoa nousta tavalliselle pikkutuolille, kun piti vaihtaa verhot tai siirtää amppelin paikkaa. Tuoli oli vähän matala, mutta varpaista sai aina muutaman sentin lisämittaa. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä ajatukselta investoida Ikean tukevaan porrasjakkaraan.  Sen säilytyspaikka on parvekkeella, jossa siitä saa myös mukavan jalkarahin korituolin eteen. Jakkara on täyspuuta, mutta silti kevyt nostaa. Ja tosiaan, amppeleiden siirtely ja valokuvien ottaminen ylhäältäpäin on nyt lapsellisen helppoa.

5. Hankin kunnolliset matot

Parvekkeen aikaisemmat matot olivat hetken mielijohteesta hankitut Ikean halvat, muoviset nukkamatot. Myös nykyiset matot ovat muovia, tarkemmin sanoen kierrätysmuovipullojen kuiduista kudotut, mutta sitä ei tiedä, ellei kukaan kerro. Finarten Pispala-matot näyttävät hyvin perinteisiltä. Ne ovat kuitenkin suomalainen design-tuote, jonka suunnittelija on Mervi Pesonen. Ne tuntuvat jalan alla lämpimiltä ja yllättävän pehmeiltä ollakseen muovia. (Joo, olisi pitänyt imuroida paremmin ennen kuvaamista, tiedän.)

6. Huollatin parvekelasit

Keväällä parvekelaseja pestessäni lasielementit eivät enää kulkeneet kevyesti kiskoja pitkin. Minulla oli myös suuria vaikeuksia saada laseja käännetyiksi päätyseinälle ja taas sieltä pois. Jouduimme käyttämään vasaraa ja väkivaltaa, että saimme lasit kiinni. Kutsuttiin huoltomies, sama kaveri, joka aikanaan lasit asensikin. Hän kertoi, että näin vilkasliikenteisellä paikalla lasitukset tosiaan tarvitsevat säännöllistä huoltoa toimiakseen. Etenkin yläkisko, johon en yllä kunnolla siivoamaan, ja siinä laseja kuljettavat pyörät olivat likaantuneet niin, etteivät pyörät mahtuneet kunnolla liikkumaan kiskossa. Nyt kaikki taas toimii. Samalla mies huolsi laskosverhot. Niistä on kuulemma tullut jo uusi, toimivampi malli. Ihan hyvät nämäkin ovat, mutta pari osaa oli irronnut.

7. Rakensin päätyseinälle iltojen valoilon

Tykkään istua parvekkeella erityisesti iltaisin, kun hämärtyy ja ikivanhojen (ainakin neljä vuotta) aurinkokennolamppujen valot syttyvät. Installaatio on suoraan korituolin edessä parvekkeen toisessa päädyssä. Valojen lisäksi siihen kuuluu verenpisaraistutus ja appivanhemmilta perityt bhutanilaiset rukouskellot.

--

Jaa että mitkä kokoelmat? No, hippeastrum- ja pelargonikokelmat, tiätty! Esittelen ne myöhemmin, kunhan hieman useampi pelakka alkaa kukkia. Nyt ovat kukassa vain vaaleanpunainen Dronning Ingrid ja sähäkän punainen tähtipelargoni Bob Ewing.

--

Päivän kuvat: näkymiä parvekkeeltani. Kaikki kuvat on otettu viime viikonloppuna.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tulipa ’Torontoyllätti iloisesti. En odottanut lajikkeelta kovin paljon vielä syksyllä. Halusin vain kokeilla jotakin matalahkoa, yksiväristä tulppaania. Toronton kukat näyttivät siemenluettelossa oransseilta, joten se vaikutti suunnilleen sopivalta räiskyvän värikkäiden kelta-oranssi-punaisten papukaijatulppaanien seuraan.

Toronto on tulipa greigii eli raitalehtitulppaani. Vihreiden lehtien viininpunaiset raidat ja pilkut olivat näkyvissä nuorissa taimissa, mutta katosivat lähes kokonaan myöhemmin. Kaartuvat lehdet olivat minusta oikein sievät. Nopeasti kävi ilmi myös, että tulppaanin kasvutapa on pensasmainen. Kustakin sipulista kohosi isoimman kukkavarren lisäksi myös yhdestä kolmeen pienempää kukkavartta.

Eikä siinä kaikki. Isoihin kukkavarsiin avautui ensimmäisen, isoimman kukan lisäksi yhdestä kolmeen pienempää kukkaa. Yksi sipuli tuotti kaikkiaan kolmesta seitsemään kukkaa. Tätä voi minusta jo sanoa hyväksi hyötysuhteeksi.

Kukkien väri ei kylläkään ollut oranssi eikä myöskään peruspinkki, kuten googlaamalla saattaisi päätellä. Minun parvekkeeni olosuhteet tuottivat upeat, lohenpunaiseen vivahtavat kukat. Nuppuisina ja pilvisinä päivinä ne jäivät siististi suppuun, mutta auringossa ne revähtivät auki pienen lautasen kokoisiksi.

Kukinta kesti noin kaksi viikkoa, maaliskuun viimeisistä päivistä huhtikuun puoliväliin. Kun kukat olivat kuihtuneet, katkaisin kukkavanat ja annoin kasvien kerätä energiaa vielä parin viikon ajan.

Viime viikolla aloin siirtää parveketta kevätasetuksista kesäkauteen, ja päätin katsoa, mitä kukkalaatikosta löytyy. Osasin odottaa sipuleja, mutta en tällaista määrää! Alkuperäiset seitsemän pienehköä sipulia olivat monistuneet yli 50 sipuliksi. Niistä 12 oli vähintään yhtä isoja ja pyöreitä kuin istukkaat. Loput muistuttivat eri kokoisia valkosipulin kynsiä.

Puhdistin sipulit ja levitin ne tarjottimelle kuivumaan. Parissa päivässä ne alkoivat hieman ruskistua. Ehkä niihin tulee syksyyn mennessä ruskea pinta, kuten istutettavissa kukkasipuleissa yleensä on. Aika näyttää.

Jos olisin tiennyt, että Toronto tuottaa tällaisen sipulimäärän, olisinko jättänyt sipulit pidemmäksi ajaksi rauhaan  pulskistumaan? Ehkä, ehkä en. Mitä minä muka tekisin syksyllä 50 täysikokoisella Toronton sipulilla?

--

Päivän kuvat: Luonnollisesti Tulipa ’Toronto’.

Tänä vuonna useimmat viettävät vappua samoin kuin minä melkein aina eli kotona. Olen kyllä nähnyt teekkareiden kastajaiset Tammerkoskeen ja Mantan lakituksen Helsingissä, mutta turkulaiseen vapunviettoon en ole osallistunut koskaan. Vappu ei ole minun juhlani.

Jaa miksei? No mikä ettei. Syitä on yhtä monia kuin vappuhuiskassa silkkipaperisuikaleita. Osa pinnallisia, osa perustavanlaatuisia. Osa täysin yksityisiä, osa suhteellisia. Monet vanhoja. Siinä on ainakin liian pieni ylioppilaslakki, joka näyttää typerältä (En ollut koskaan nähnyt läheltä lakkia kenenekään päässä, joten en tiennyt, miten sen pitäisi istua. Todistukseni lensivät pitkin lukion jumppasalin lattiaa, kun lakkiaispäivänä olisi yhtäkkiä pitänyt huiskaista liian pieni kotsa paasikampaukselle elegantisti yhdellä kädellä. Kuuden ällän maalaistollo!), dramaattiset bänät ensirakkaudesta eräänä vappuaattona ja muutamia myöhempiä traumoja.

Elämä on opettanut, että vappuna on parasta vain kastella kukkia. Niin säästyy monelta pettymykseltä. Viljelin viime vuonna parvekkeellani ensi kertaa onnistuneesti papukaijatulppaaneja, ja syksyllä päätin panna elämän oikein risaiseksi. Hankin kahta lajia hurjia, oranssin, keltaisen ja punaisen sävyissä hehkuvia papukaijatulppaaneja. Tai siis niiden sipuleja.

Toinen lajike on nimeltään Rasta Parrot. Sipuleja oli kymmenen, ja niistä kehkeytyi parvekkeelleni varsinainen vappurieha. Voi sitä tosin pääsiäisriehaksikin kutsua, koska ensimmäiset kukat aukesivat silloin. Toisen lajikkeen piti olla Irene, mutta ei se ollut. Kerron sen tarinan toiste. Nyt haluan vain kylpeä oranssissa vappu-unohduksessa. Täs on teille yksi juttu, ehkä outo homma täällä. Re-gee, o-kee!

--

Päivän kuvat: Tulipa Rasta Parrot kukkii parvekkeellani. Otin kukista satoja kuvia.

Kommentit (1)

Kevätpäivän tasaus ohitettu, jipii! Lempivuodenaikani on käsillä. Flunssa ei mennytkään ohi vaan lähti uudelle kierrokselle, joten en ole viime päivinä tehnyt juuri muuta kuin nukkunut. Aina herätessäni olen kuitenkin kiirehtinyt ensimmäisenä parvekkeelle katsomaan, mitä kevät on saanut siellä aikaan.

Kevätiiriksistä (iris reticulata) näytin kuvia jo täällä. Kyllä kannatti tilata kunnon sipulit eikä kaivella alelaareja, kuten usein aikaisemmin. 20 sipulista 17 kehitti kukan. Viime vuonna iiristen lehdet kuihtuivat kukkien myötä, mutta nyt niiden ruohomaisen kapeat, mutta tanakat lehdet ovat kasvaneet korkeiksi. Annan niiden kerätä kasvuvoimaa sipuleihin, jotta saan samoista sipuleista kukat ensi keväänäkin. Lajike on ihanissa syvänsinisen sävyissä kukkiva Harmony.

Kuten kerroin täällä marraskuussa, hankin syksyllä ainoastaan papukaijatulppaanien ja iiristen sipuleita. Löysin kuitenkin parvekkeen syyssiivouksen yhteydessä parin ruukun pohjalta epämääräisiä pikkusipuleita. Olin ilmeisesti ottanut ne talteen kukinnan jälkeen viime keväänä. Osa saattoi olla edelliseltäkin vuodelta. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä niistä kasvaisi vai kasvaisiko mitään.

Ensimmäisinä tunnistin botaniset tulppaanit (tulipa pulchella). Kirkkaan magentanpunaisissa kukissa on räikeän keltainen nielu ja hävyttömän isot emit ja heteet. Ne ovatkin kauneimmillaan puoliavoimina, jolloin terälehtien sävykkäämpi ulkopuoli näkyy ja kukinnot muistuttavat isoja helmiä. Lajikkeen nimi onkin osuvasti Persian Pearl.

Botanisissa tulppaaneissa on kolme ulompaa ja kolme sisempää terälehteä. Ulompien terälehtien ulkopuoli on vihertävä ja sisempien punainen. Näyttää kauniilta, kun puoliavoimen kukan vihertävät ja punertavat terälehdet vuorottelevat. Minulla on nyt kukassa seitsemän Persian helmeä, yksi on vielä tulossa ja kaksi on pudottanut nuppunsa. Näitähän on yhtä monta kuin viime vuonna!

Minulla oli viime keväänä kaksi ruukullista Sailboat-mininarsisseja, mutta niihin kehittyi vain kaksi kukkaa. Kun tyhjensin ruukut, valtaosa sipuleista paljastui lahonneiksi ja maatuneiksi. Niistä ei näkynyt enää jälkeäkään. Sain kuitenkin talteen myös muutaman pienen, mutta kiinteän sipulin. Niistä kehittyi peräti kolme suloista miniatyyrinarsissia. Ne ovat kukkineet nyt jo viikon verran vain vähän haalistuen.

Narsissien viereen on tulossa pari pientä helmililjaa, mutta ne eivät ole vielä avautuneet.

Myös papukaijatulppaanit ovat ponnistaneet rohkeasti kohti aurinkoa. Jo seitsemän isoa nuppua on havaittavissa. En valitettavasti musta, onko aikaisempi lajike Rasta vai Irene, mutta pianhan se nähdään, kun värit alkavat kehittyä. Uskon, että jo viikon päästä olen viisaampi tästä. Toinen lajike piilottelee nuppujaan vielä lehtien sisällä.

Piilossa ovat myös Toronton nuput. Matalakasvuinen tulipa greigii Toronto kehittää yhdestä sipulista useita kukkavarsia – saapa nähdä, käykö näin myös ruukkukasvatuksessa. Ainakin punaviiruisia lehtiä se on kasvattanut reippaasti. 

Seurattavaa on tiedossa vielä moneksi viikoksi. Hienoa!

--

Päivän kuva: Tulipa pulchella Persian Pearl.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Kiitos , päivä näyttää taas valoisammalta kukkaterapian jälkeen.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 60-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016