Keltaista ei yleensä suositella makuuhuoneisiin, koska se on lämmin ja aktiivinen väri eikä yhtä rauhoittava kuin vaikkapa lempivärini vihreä. Meillä makuuhuone on kuitenkin aina ollut keltainen, koska ajattelemme aamua emmekä iltaa. Kun puoli vuotta on pelkkää marraskuuta, tarvitaan lempeää valoa, jotta jaksaa nousta sängystä ylös. Tulkoon lämpö seinistä, jos ei luonto sitä suo.

Oli siis selvää, että keltaisella jatketaan. Pintaremontin tarve tuli siitä, että tapetti oli reilussa 10 vuodessa nuhjaantunut sänkyjen takaa. Samalla tarjoutui mahdollisuus hivuttaa sisään lisää William Morris -kuoseja, joihin olin peruuttamattoman ihastunut. Olohuoneessa on jo Acanthus-sohva. Nyt saataisiin myös Morris-seinä.

Ajattelin ensin sitruunaista Fruit-kuosia, mutta sitten näin netissä miljoonat kuvat keittiöistä, joissa sitä on käytetty. Ei ehkä sittenkään sitä. Valituksi tuli Archive II -valikoiman Leicester värissä Marble/Rose. Sinä on kukkien lisäksi samoja saniaisen lehtiä kuin sohvan verhoilukankaassa, ja siihen olisi helppo soinnuttaa vaaleankeltaiset seinät.

Tykkään tapetista valtavasti. Se on kaunis kaikissa valaistuksissa. Olen myös iloinen, etten valinnut lämpimämpää värivaihtoehtoa Green/Coral.Tämä on just hyvä.

Maalauksen ja tapetoinnin teki urakoitsijan valitsema maalari, Pingeren Jenni Kytönen. Jälki oli ensiluokkaista, huolellista ja siistiä.

Maalattujen seinien väriä ei otettu suoraan tapetista, vaan tavoitteena oli yksinkertaisesti mahdollisimman kaunis vaalea keltainen. Sisustussuunnittelija Eeva Forsman auttoi poimimaan oikean sävyn. Olin napannut rautakaupasta mukaan muutamia värimalleja eteistä ja makuuhuonetta ajatellen, mutta yksikään niistä ei läpäissyt Eevan tiukkaa seulaa. Valituksi tuli Tikkurilan värikartan G 393.

Värimalli näyttää muuten tietokoneeni ruudulla roosabeigeltä, vaikka se on keltainen, joten älkää tekään luottako kalibroimattomiin näyttöihin värivalinnoissa. Kaikki värit kannattaa valita oikeista väri-, tapetti- ja kangasmalleista luonnonvalossa huoneessa, johon ne tulevat.

Värivalinta on mielestäni tosi onnistunut. Vastamaalattuna se näytti liiankin keltaiselta, mutta se kuivui juuri sopivaksi, vähän kalkkiseksi vaaleankeltaiseksi. Voi melkein kuvitella olevansa Italiassa. Kellanvihreiden verhojen takaa siivilöityvä valo antaa seinälle lisäksi hieman vihreää sävyä.

Jotta kallis ja ihana tapetti ei kokisi samaa kohtaloa kuin edellinen, päätin hankkia sängynpäädyn. Tilasin sen verhoilijamestari Sanna Hakakoskelta, joka verhoili olohuoneemme sohvan ja ruokapöydän tuolit pari vuotta sitten. Verhoiluun valitsimme saman kangaslaadun kuin ruokapöydän tuolien huppuihin, mutta tapettiin ja verhoihin sopivana murrettuna vihreänä.

Miellyttävän tuntuista Mystic-kangasta ei millään uskoisi täysin synteettiseksi, ellei tietäisi. Kaikkea luonnonmukaista ihannoiva puolisoni meni lankaan - kerroin totuuden tuolien päällisistä vasta nyt. Oikeastihan kangas on melkein samaa ainetta kuin mikrokuituiset siivousliinat. Tahrat ja roiskeet eivät imeydy kuituihin ja ne on helppo pyyhkäistä pois. Sekä tuolien että sängynpäädyn huput voi myös pestä koneessa. Olen itse sen luokan tahmatassu, että varotoimet ovat kodissani tarpeen.

Sängynpääty on tehty lastulevystä, joka on pehmustettu molemmin puolin vaahtomuovilla ja verhoiltu irrotettavalla hupulla. Se on melko korkea, 120 cm, mutta mittailin, että matalampi ei riitä. Istun sängyllä välillä aika pystyssä asennossa, kun luen tai kirjoitan. Pääty pysyy paikoillaan sänkyjen ja seinän välissä ilman kiinnitystä. Sen hinnaksi tuli 720 euroa.

Tekstiilejä pitää vielä vähän miettiä. Puoliso käytti veto-oikeuttaan vanhojen verhojen suhteen ja sai lisäksi kaipaamansa pimennysverhot. Ne hankittiin Ikeasta.

Uskaltauduin myös pesemään vanhat Vallilan verhot, joissa oli vesipesukielto. Ne kutistuivat melkein kymmenen senttiä ja värit haalistuivat hivenen, mikä ei minua haittaa. Aion luultavasti vaihtaa niiden tilalle yksiväriset, kunhan pöly vähän laskeutuu.

Harkitsen myös uutta helmalakanaa ja siihen sopivaa päiväpeitettä. Vanha patjansuojus sai mennä, koska se kinnasi eikä peittänyt patjaa kunnolla, ja kirjava päiväpeite riitelee tapetin kanssa.

Uudet lukuvalot hankittiin Ikeasta, ja puolisoni spraymaalasi ne tapettiin sopivalla sävyllä. Ne on tarkoitus kiinnittää seinään keskitetysti lähelle toisiaan. Ne ovat minusta astetta liian modernit, mutta puoliso ei taipunut klassisiin, varjostimellisiin valaisimiin. Ehkä camoväritys auttaa.

1990-luvulla hankittu Paratiisi-kattolamppu sai jäädä, sillä se sopii romanttiseen tunnelmaan mainiosti. Myös vanhain tavarain kaupasta hankitut tiikkiset/mahonkiset yöpöydät jäivät paikoilleen.

--

Päivän kuvat: Kuvia remontin suunnittelu- ja toteutusvaiheesta.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016