Olin ollut koko aikuisikäni poika- tai polkkatukkainen, kun hieman yli kaksi vuotta sitten aloin kasvattaa pitkiä hiuksia. Mitä opin?

1. Kyllä se kasvaa tietyssäkin iässä. Puolen vuoden kasvatuksen jälkeen minulla oli jo niin sanottu long bob, jolloin hiusten latvat kaartuivat kauniisti ulospäin ilman isompaa auttamista. Reilun  vuoden kuluttua hiukset näyttivät oikeasti pitkiltä. Kahden vuoden kasvatuksen jälkeen hiukseni ovat noin 50 cm pitkät ja ulottuvat selässä lapaluiden alareunaan.

2. Pitkä tukka menee takkuun. En ollut kymmeniin vuosiin tarvinnut kampaa enkä muuta kuin föönausharjaa. Nyt oli pakko hankkia tangle teezer -harja, jotta saan takut auki aamuin illoin ja etenkin pesun jälkeen.

3. Blondattu hius vaatii hoitoa. Tavallinen, pesun jälkeen käytettävä hoitoaine ei riitä, vaan hiusten latvat ovat sen jäljiltä vielä aivan takussa. Olen saanut avun Schwarzkopfin Bonacure-sarjan Repair rescue -hoidosta, jota laitan pyyhekuviin hiuksiin joka pesun jälkeen. Voidemainen tuote toimii paremmin kuin hiuksiin suihkutettava.

4. Pitkät hiukset näyttävät kauemmin puhtailta. Ainakin minun hiuksissani pesemättömyys paljastuu parhaiten hiusten tyvestä. Olen järkeillyt, että koska pitkässä tukassa on noin 47 senttiä muuta katsottavaa kuin tyvi, feikkaaminen on helpompaa kuin lyhyen tukan kanssa. Laitan suolasuihketta ja pöyhin, kuivaan tai nostan tyven suoristusraudalla, ja eikun menoksi.

5. Pitkät hiukset säästävät kampaajakuluissa. Hiuksiani pitää blondata säännöllisesti, enkä kuvittele osaavani tehdä sitä itse, koska hiukset ovat eri pituuksissa ikään kuin blondauksen eri vaiheissa. Latvoista olen platinablondi, päälaelta hieman vähemmän. Luotan kampaajaan, mutta olen kokenut, etten tarvitse häntä enää aivan yhtä usein kuin polkkatukkaisena. Tässäkin pätee tuo hiusten tyven ja latvan uudenlainen suhde. Näytän vielä blondilta, vaikka juurikasvua olisi monta senttiä.

6. En osaa enkä ehdi tehdä kampauksia. Pitkistä hiuksista voisi näperrellä vaikka minkälaisia lettikampauksia ja nutturoita, mutta minulla ei näytä olevan koskaan aikaa opetella tekemään niitä. Ei edes nyt, kun olen sairauslomalla. Kipeät olkapääni sitä paitsi ilmoittavat heti muutaman minuutin jälkeen, että nyt saa riittää. Ihailen upeita nutturoita, mutta hiusten kasvatus ei valitettavasti tuonut niitä minulle.

7. Miehen mielestä pitkät hiukset ovat kauniit. En tiedä, mikä geneettinen ohjelmointi siinä on kyseessä, mutta puolisoni mielestä tukkani on ihanin ikinä, ja hän hakeutuu usein tarkkailemaan tilannetta, kun kuivaan ja laitan hiuksiani. Kampaajalle lähtiessäni hän muistaa aina varoittaa, että eihän sitten käytetä saksia.

8. Kannattaa nauttia niin kauan kuin sitä kestää. Jänneleikkauksen jälkeen hiukseni alkoivat pudota. Joka harjauksen yhteydessä on lähtenyt tuppo nyt jo neljän viikon ajan. Hiuksistani on jäljellä ehkäpä puolet. Ja koska en ole pystynyt pitkään aikaan istumaan kampaajan tuolissa, blondiutenikin alkaa olla kyseenalaista. Vielä muutama viikko, niin näette  minulla aivan lyhyiksi leikatut, harmaantuvat ja nykyistä selvästi tummemmat hiukset. Ehkä.

p.s. muokkaus: kasvatin hiuksia kaksi vuotta, en kolme.

--

Päivän kuva: Kaikki, mitä hiuksistani on jäljellä. Tästä ei paljon lettikampauksia punota.

 

 

Kommentit (1)

MarjattaP

Minulla on ollut suurimman osan elämääni pitkä tukka ja olen noitten huomioittesi kanssa ihan samaa mieltä.  Se vaan on niin helppo!  Hiusteni väri on aina ollut vaalea, joka nyt hiljalleen on muuttumassa harmaaksi,  enkä ole niitä koskaan värjännyt.   Muutama vuosi sitten päälaelle ja ohimoille on ilmestynyt muutama melkein valkoinen raita.   Ilmeisesti luontoäiti on ollut asialla.  Saavat jäädä paikoilleen.   Jokunen tuttu on kommentoinut, että onpa kampaaja tehnyt sulle kivat raidat.   Niinpä, minustakin ne ovat aika kivat. 

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram