Kerrotaan, että 1800-luvun lopulla englantilaisen sisäoppilaitoksen Eton Collegen vuosittaisessa krikettiottelussa Harrown koulun joukkuetta vastaan tapahtui kummia. Koululaisilla oli eväänä iso, mansikkainen Pavlova, jumalainen marenki-kermavaahto-marjajälkiruoka. Pavlovalle tapahtui kuitenkin ottelun aikana jotakin.

Kertojasta riippuen jälkiruoka joko putosi nurmelle tai innokas labradorinnoutaja istahti sen päälle. Joka tapauksessa Pavlovan marenki murtui paloiksi ja ruoan osat sekoittuivat toisiinsa. Kyseessä oli kuitenkin niin haluttu herkku, että se kauhottiin koirankarvoineen kaikkineen annoskulhoihin ja syötiin. Eton Mess oli syntynyt.

Kuten monet tarinat, tämäkään tarina ei ole tosi. Oikeasti Eton Collegen kanttiinissa myytiin kahta sorttia kerma-marenkijälkiruokaa. Toisen nimi oli Strawberry Mess, koska siinä oli tuoreita mansikoita, ja toisen Banana Mess, koska siinä oli banaaniviipaleita. Koulun ulkopuolella niistä alettiin käyttää yhteisnimitystä Eton Mess.

Puolisolleni tarjottiin sisäoppilaitoksessaan North Yorkshiressa Banana Messiä kaksi kertaa lukukaudessa eli kuusi kertaa vuodessa nimellä Ayton Mess, koska koulun nimi oli Great Ayton. Tietävämmät huomauttivat silloin aina, että banaaniversion oikea nimi on Lancing Mess. Lancing on sisäoppilaitos Sussexissa.

Kun toukokuussa kävimme Etonissa, saimme Eton Messin nimellä marenkijälkiruokaa, jossa oli joko tuoreita mansikoita tai vadelmia. Reseptejä ja nimiä lienee siis useita, mutta kermavaahtoa, marenkia, hilloa ja marjaa tai hedelmää siinä olla pitää.

Puolisoni kuuluu Ison-Britannian Suomen suurlähetystön Facebook-ryhmään, jossa kysyttiin hiljattain, mitä brittiläisiä ruoka- tai juomatuotteita britannian ystävät haluaisivat saada suomalaisista kaupoista. Puolisoni mainitsi tietysti heti Eton Messin. Joku ilmestyikin siihen nopeasti kertomaan, että tiesittekö, että Prisman pakastealtaasta saa Tesco Finest -sarjan Eton Messiä. Ei me tiedetty.

Mutta kun nyt tiedettiin niin uutinen oli puolisolle riittävä syy kaivaa auto tallista ja ajaa ostoksille Prismaan, mitä ei 20 vuoden avioliittomme aikana ollut tapahtunut vielä kertaakaan aikaisemmin. Ei meillä ole mitään Prismaa vastaan, se vain on meiltä aika kaukana.

Siellä pakastekakkujen vieressä tuo himoittu herkku köllötti. Hinta oli viisi senttiä vaille kahdeksan euroa. Ostin vielä kaupan oven pielestä tuoreita suomalaisia mansikoita palan painikkeeksi. Ja sitten vain odottamaan, sillä jälkiruoan piti antaa sulaa huoneenlämmössä 3,5 tuntia ja sitten vielä annoskulhoissa 20 minuuttia.

Noin neljän tunnin kuluttua rikoimme marenkipinnan isolla tarjoilulusikalla ja sekoitimme jälkiruoan kerrokset, kuten ohjeessa neuvottiin. Minusta se näytti sotkummalta kuin Englannissa saamamme jälkiruoka, mutta puolison mielestä se näytti juuri siltä kuin pitääkin. No hyvä, sotku kippoihin ja tuoreita mansikoita perään. Helppo jälkiruoka oli valmis.

Oliko hyvää? Voinko suositella? Kyllä ja kyllä. Ilman tuoreita mansikoita en sitä kuitenkaan tarjoaisi, koska ruoka on aika makea ja täyteläinen. Siinä on mukana myös valkosuklaata, joka ei kuulu alkuperäiseen reseptiin.

Uskon, että saisin itse kermasta ja marengista tekemällä parempaa, mutta puoliso luottaa enemmän pakastealtaaseen. Luulenpa, että teemme juhannuksen ruokaostokset Prismasta.

Kehtaisin kyllä tarjota tuota vieraillekin, ja yhdestä kulhollisesta riittää hyvin neljälle.

--

Päivän kuvat: Eton Mess.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016